sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Niinpä niin, sano Sarkkisen Ville

Vaalit on pidetty. Karjalainen kirjoitti, että suuri joukko merkkipolitiikkoja putosi Tohmajärven valtuustosta. Perässä oli liuta nimiä. Myös minun. Kiitoksia vaan kohteliaisuudesta, vaikka en merkkituotteeksi itseäni tunnekaan. Olen mielestäni enemmän käyttötavaraa. Ollut koko sen ajan, jonka kunnanluottamustehtävissä pyörin.
Läksin mukaan kuntavaaleihin 12 vuotta sitten, kun erikseen pyydettiin. Aikaisemmin en ollut ottanut osaa poliittiseen toimintaan. Täälläkään pysyttelin poissa puoluepolitiikasta. Touhusin 12 vuotta parhaan kykyni mukaan. Nyt kun näissä vaaleissa en saanut riittävästi ääniä, ovat valtuustosaliin ovet minulta suljetut. Ei se sen kummempaa ole.
* * *
Kunnallispolitiikassa mukana oleva on kuin taitoluistelija jäällä. Saa tehdä kaarta, kiemuraa, piruettia ja hyppyä parhaan kykynsä mukaan.
Äänestäjä on tuomari. Hän arvioi tulosta ja antaa "luistelusta" pisteet. Minun luistelu ei tuomareille riittänyt. Syytä ei tarvitse kysyä, koska kysymyksessä on arvostelulaji. Äänestäjä uskoo johonkin toiseen tai ottaa sivusta uuden "luistelijan." Välttämättä uudella ei tarvitse olla ennakkoon näyttöjä. Riittää kun äänestäjä uskoo.
Näin kunnallispolitiikassa ja vaaleissa on toimittu ja tullaan toimimaan.
* * *
Jos tähän vähän henkilökohtaisia tuntemuksia laitan, niin kuvaisin niitä helpottavina ja vapauttavina. Olen sellainen perusjuntti, että kun otan jonkin tehtävän, niin otan sen tosissani. Niin tein luottamustehtävissänikin.
Jouduin luonteeni takia paljon seuraamaan, selvittämään ja kirjoittamaan hallituksessa ja valtuustossa asioista, joista olisivat hyvin voineet toisetkin ottaa osan tehtäväkseen.
Varsinkin viimeisen valtuustokauden aikana hallituksessa vähemmistössä oleminen oli poikkeuksellisen työlästä. Tietenkin olisi voinut suhtautua löysemmin ja antaa asioiden soljua ohitse. Sote oli vaikea ymmärtää ja siihen yhtyä, ei yksin minulle vaan koko ryhmällemme.
No, nyt helpottaa. Palkkioksi jäi kuitenkin jotain sellaista, jota ei helpommalla saa. Tietoa.
* * *
Poliittisen tappion saatuaan Paavo Väyrynen kysyi aikoinaan: "Voiko vitutukseen kuolla?" Jos joku luulee, että kärsisin samasta taudista kuin Paavo aikoinaan, hän erehtyy. Tunnen helpotusta. Itse en olisi älynnyt siirtyä sivuun. On tuota vastuun tunnetta sen verran verissä. Tunsin hommien olevan kesken ja itsellä vielä virtaa. Nyt, kun äänestäjät älysivät vapauttaa minut tehtävistä, tiedän päivätyöni tällä saralla heille tehneeni.
Kirjoitushommat jatkuvat tavalla tai toisella.
Ei kun morjes ja kiitos.

2 kommenttia:

Esa A. Luukkainen kirjoitti...

Tuunaselle ISO KIITOS näistä vuosista. Mutta vaikuttaminenhan toivottavasti jatkuu sillä merkittävimmällä mahdollisella tavalla, Sanan voimalla.
Nyt jäämme odottelemaan sitä näytelmää ja kirjaa!!
Metsä kasvaa itsekseen, mutta sivut eivät täyty itsekseen, joten tartu mieluummin ensin kynään kuin raivaussahaan. Terveiset Muusalle!

Erkki Jormanainen kirjoitti...

Uusi luukki on melko mukiin menevä. Vaalenna vähän.