lauantai 21. joulukuuta 2019

Kuusi vuotta vanhaa joulutekstiä


Sunnuntai 22.12.2013.
Mittari näyttää +3,5 astetta. Taitaa sulaa lumet tykkänään. Takalasi autossa on paksussa töhnässä. Voisi pestä vaikka lätäkössä, mutta pesuharjat jäi mökille. Se on näitä kahden paikan ongelmia.
On siinä yksi hyväkin puoli. Jos sanat lähtee säkenöimään voi mennä hetkeksi rauhoittumaan toiseen osoitteeseen. Joskus on pitänyt kokeilla sitäkin. Tepsii.
Kaupassa piti käydä, vaikka eilen povasin, ettei tarvitsisi. Täysmaitoa tarvittiin  valkokastikkeeseen. Ei kuulema onnistu pestyyn maitoon. Näin, että lorautti kermaa täysmaidonkin sekaan. No, hyvää tuli.
Kaupassa näytti olevan enemmän asiakkaita kuin arkena. Kolmella kassalla paukuttivat vuoden parasta tulosta. Ilmeisesti.
Meikäläisellä on ollut tapana joka vuosi joulun seutuun syödä lipeäkalaa. Yleensä olen kaveriksi joutunut pyytämään jonkun kaveriksi. Niin nytkin. Pysyvä ihmissuhde ei ymmärrä lipeäkalan päälle enempää kuin sika hajuvedestä.
Tosin nykyään näyttää käyvän, että lipeäkalan syöjätkin ovat käymässä vähiin. Alkavat olla Kirkkoniemessä. Siksi onkin hyvä, että pari kaveria ovat minua huomattavasti nuorempia. Ruoka kaverit luulisi siis riittävän meikäläiselle muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.
Sanovat lipeäkalan haisevan. Tuoksahtaa se vähän keitettäessä. Silloinkin mielestäni hyvältä. Koiralla sanotaan olevan 1000 kertaa parempi hajuaisti kuin ihmisellä.
Naapurin ikäloppu Emilia jaksaa lähteä parikolme kertaa päivässä kävelemään. Lähtiessään se haukahtaa ikkunamme kohdalta tervehdyksensä, että elossa ollaan ja kävelylle lähdössä. Liekö lipeäkalan keitossa syy, että Emilian tervehdys jäi pelkäksi yritykseksi. Jokin raja näyttää olevan koirallakin mitä sen hajuaisti kestää. Hyvästäkin hajusta.
Illan katselin ja kuuntelin Joulumielelle konserttia. Ja kyynelehdin. Vanhemmiten olen huomannut herkistyväni. Varsinkin sairaat lapset ovat heikko kohtani.
Huomaan miten hyvin ja helpolla olen päässyt näissä asioissa elämässäni. Vaikkeuksia on toki ollut, mutta miten pieniä, oikeastaan olemattomia, jos niitä vertaa vaikkapa eilen televisiossa esitettyihin lasten sairauksiin.
Jotenki tunnen häpeää entisistä ajatuksistani, joita paisuttelin ”vaikeuksissani”. Tunnen nöyryyttä ja kunnioitusta niitä vanhempia kohtaan, jotka jaksavat taistella sairaiden tai vammaisten lastensa rinnalla vuosi kausia. Samalla ihmettelen mikä kestävyys löytyy lapsesta jo ensimmäisistä henkäyksistä asti.
Vaikeuksissa elävät lapset ja heidän vanhempansa tarvitsevat kaiken tukemme, jonka voimme heille antaa henkisisti ja taloudellisesti.
Vielä yksi joulupakina.....

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

SANO VÄHÄN, TEE PALJON


Kalifat keikuttaa venettä
Naisilla on Suomen politiikassa näyttämisen paikka. He ovat enemmistönä hallituksessa ja johtoasemissa omissa puolueissaan. Paineita tuloksista syntyy ilman, että niitä omatkin joukot ehdoin tahdoin synnyttävät. Galluppeja katsoessa pitäisi huomata tarvittavan enemmän malttia kuin hötkyilyä. Aikalisä vaikeiden asioiden hoitoon on parempi kuin hätäisten kannanottojen peruminen. Tätä kirjoittaessa tulee mieleeni Kulmunin nettikyselyt ja Marinin pahoittelut medialle kysymyskiellosta. Varoituksen voisi antaa myös ulkoministeri Pekka Haavistolle vaikea selkosista puheista. Ei ole hyvä mennä vetäjien edelle.
Vetelen näitä neuvojani vuosikymmenten epäonnistumisien kokemuksella. Opin, ettei koulussa kannattanut kiistellä opettajan kanssa edes pesäpallon säännöistä. Sama jatkui pesäpallokentällä aikuisiällä pelituomarien kanssa, vaikka verkkarin takataskussa lerputti sääntökirja. Tulin ymmärtämään, kenellä on valta hänellä on myös vastuu sääntöjen noudattamisesta. Suomen voimassa oleva laki koskee kaikkia suomalaisia. Olivatpa he herroja tai narreja. Eräillä kansainvälisillä sopimuksilla on vaikutusta suomalaiseen lainkäyttöön. Jos ne ovat ristiriidassa oman lakimme kanssa, ne on korjattava. Lakeja mielellään tulkitaan jos laki on epäselvä tai vanhentunut nykyaikaan toteutettavaksi. Jos lakia aletaan tulkita poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ollaan heikoilla vesillä. Miten al-Hol:in naiset keikuttavat suomalaista lain käytäntöä? Minä vaan kysyn. Vastauksen saan kun hallitus vastaa tiistaina opposition välikysymykseen. Siihen asti ihmettelen miten 11 huppuun itsensä peittänyttä naista voi olla uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Ei pitäisi panikoitua.
On tunnustettava, että olen luottavainen Sanna Marinin onnistumiseen pääministerinä. Hänen taustansa ovat lähtötilanteessa otolliset. Riittävä kunnallisen- ja valtiollisen päätöksenteon tuntemus ja koulupohja pitäisi antaa rauhaa suhteessa tekoihin. Ihmiset ymmärtävät, ettei hyvätkään yritykset aina onnistu. Typerät selitykset pahentavat epäonnistumista mutta uusi yritys saattaa onnistua ja se muistetaan hyvällä. Uskon hänen olevan vanhoista kytköksistä vapaa, jota puhtaalta pöydältä aloittaminen edellyttää. Marin:illa on selkeä kirjallinen ja suullinen ulostulo sekä napakka ote asioiden hoitoon. Kaikkia edellä olevia ominaisuuksia tarvitaan luottamuksen luomiseen suhteessa äänestäjiin. Sanojen tulee olla oikeassa suhteessa tekoihin.
Hyvää ja rauhallista Joulua!