torstai 20. lokakuuta 2022

Krinaalipolitiikka on hakusessa

 Tänään (20.10.2022.) oli kriminaalipoliittinen ilta TV1:ssä. Ensin löi päänsä seinään persujen Leena Meri vilkutellessaan muutama päivä sitten heidän laatimaansa kriminaalipoliittista ohjelmaa eduskunnan kyselytunnilla. Siinä vaaditaan tuomioiden korottamista ja ulkomaalaisten karkottamista. Molempien kohdalla vaatimusten kohde tähtäsi pääasiassa ulkomaalaisiin. Vankiluvussa ulkomaalaisten osuus pyörinee siinä 20%:ssa.  tulleen

Persujen vaatimukset perustuivat siihen, että kovemmat rangaistukset  naalipolitiikka ei näytä olevan heidän vahvuusalueellaan, vaikka edustaja Tynkkynen tuki rangaistusten koventamista. Hänet kai jo kokemuspohjaisesti puolue lukenee alan asiantuntijaksi. Persut ovat jo laukalla kohti eduskuntavaaleja ja puuttuminen kriminaalipolitiikkaan ilman syvempää tietämystä rangaistuksista ja niiden vaikutuksesta on surkea osoitus populismista. Mielipiteeni perustuu parinkymmenen vuoden kokemukseen vankilaelämässä.

Toinen osio vankilaelämästä tuli TV1 puoli seitsemän ohjelmassa, jossa haastateltiin entistä vankilan johtajaa, nykyistä Rikosseuraamuskaskuksen johtajaa Kaisa Tammista, joka on koulutukseltaan psykologi ja google mainitsee hänet kirjailijana. Vankila-alalle hän sanoi tulleensa 22 vuotiaan. Tulkitsin hänen tulleen vankilaan toteuttamaan saamiaan oppeja. Se on näyttänyt olevan nykyään melko suora tie vankilain ylemmille portaille.Ei ilmeisesti huono, mutta tuskin paras. Vankilaelämää oppii elämään ja ymmärtämään sitä oikeissa olosuhteissa. Kokemuspohjaisesti yhdessä vankien ja henkilökunnan kesken. Kysyn missä on nykyinen rikosseuraamuslaitoksen (oliko nimi oikein?) johtaja Arto Kujala. Muistelen aikoja kun ylijohtaja K.J. Lång tuli puhumaan vankeinhoitolaitoksen asioista.

Onko Väyrynen tulemassa, olemassa vai lähtemässä?

 

Vaalit tuloo, ootko valamis.

Vaaleihin on puoli vuotta. Enkä vielä tiedä kelle viivani vetäisin. Maailma on sekaisin. Ei vähiten Suomi. Ennen oli paremmin Kekkosen aikana. Oli läänit ja niissä maaherrat. Löytyi loppusijoituspaikka oli hyvä tai tarpeeksi kelvoton kansanedustaja. Valitusoikeutta ei ollut, kun Kekkonen määräsi. Puhuttiin, ettei maaherralla ollut työnkuvaa. Sai hääriä taipumuksien mukaan. Esa Timonenkin vielä eläkevuosinaan valvoi liikennejärjestelyjä.

Loppusijoituspaikat puuttuvat Timo Soinilta ja Paavo Väyryseltä. Intoa tuntuu olevan aina kansanedustajaksi asti. Vain puolueet puuttuvat ja äänet. Soinin alta on hävinnyt puolue ja Väyryseltä useampi. Puolueissa pelätään molempien tuloa listoille. Soini hohottaa koko Suomi tervehdyksin TV1:den jälkiviisaissa ja kuulee ääniä Alfan kanavalla. Ihme, ettei näe näkyjä. Paavolla ei konstit lopu. Ja aina mukeja riittää maalattavaksi.

Viime viikot on pesty jälkipyykkiä. Paavo Lipponen murahtelee Nord Stream putkensa kanssa. En saa selvää harmittaako häntä putken rakentaminen vai sen räjäyttäminen. Esko Ahon seikkailut Sberbankin hallituksessa on tehopesussa kahden kirjan verran. Venäjää kumpainenkaan pyykkäri ei näytä enää kannattavan. Paavo tuskin pyrkii enää julkisiin virkoihin tai luottamustehtäviin. Mutta Eskoseni saattaa sellaista haaveilla.

Oman huomionsa vaalien alla saavat korkoa kasvamassa olevat pojat ja tytöt. Anteeksi tämä rahvaan omainen ilmaisuni. Johtuu vain siitä, että minulla vanhan tavan mukaan on ikää siihen riittävästi. Jyrki Katainen Sitran Yliasiamiehenä kasvattaa tietämystään yhteiskunnasta ja soittopelistä Sitra. Jos sellainen on olemassa. Olli Rehn kehittää itseään Suomen Pankissa. Aiheena ainakin numero- ja kirjainsarjat ja niiden soljuva esiintuonti. Jutta Urpiaisella on etunaan sukupuoli, jonka hyvät puolet näkyvät hallituksessa. Hän kasvaa korkoa EU:n tehtävissä. Sitä vastoin minulla ei ole tietoa mitä Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen tekevät EU:ssa? Kasvavatko korkoa vai ovatko piilossa? Lauraa kiinnosti aikaisemmin maailman kaikkeus ja Teuvo on tunnettu naistenmies ja kuuluisa uusista legoistaan ja Hondurasin matkoista.

Appiukkoni, Yrjö Rantanen sanoi tultuaan jostain kokouksesta 50-luvun alussa: "Tästä ei hyvää seuraa kun ryhdytään maksamaan tukia". Hesarissa (14.10.) oli otsikko, jossa kerrottiin maatalouden saaneen viime vuonna EU:lta lähes miljardin euron tuet. Maaseudun Tulevaisuuden (12.10) 16 sivuisessa numerossa oli 10 erijuttua, joiden otsikossa oli sana tuki. Sähkötuki (2 juttua), Tukimaksu (2 juttua), Kiinteistöverotuki (2 juttua), Kriisituki,  Polttoöljytuki, Energiatuki ja Investointituki. Alkuaan tuki merkiksi hyvää ja tarpeellista taloudellista tukea huono-osaiselle. Poliitikkojen kielenkäytössä tuki sana on muuttunut toisille armopalan pyytämiseksi ja toisille kirosanaksi. Suomessa eletään hyvinvoinnissa. Tuettuna tai ilman tukea. Yhteisessä veneessä. Sikäli mikäli ei itse asemaamme ryssitä. Esitän tuki sanan tilalle käytettäväksi sanaa tulontasaus. Sitähän tuki tosiasiassa on nykyään.

torstai 6. lokakuuta 2022

Äidin voima kaataa Putinin

Äidin rakkaus voittaa väkivallan

Yhteiskunnan ydin on perhe. Siihen keskittyy huomio. Harva kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle, saati yhteiskuntaan olipa  kyseessä suhtautuminen politiikkaan, valtioon tai maanosiin, jos kodin asiat ovat pääpiirteissään hyvin. Sillä näyttää olevan vähän merkitystä hallittiinpa maata diktaattorisesti tai demokraattisesti, hyvin tai huonosti. Molemmat ovat vahvasti sidoksissa ydin perheeseen ja siellä vallitsevaan mielialaan. Näin on aina ollut myös Venäjällä ja tulee ilmeisemmin olemaan myös tulevaisuudessa.

Venäjällä käyttää valtaa Putin. Hänen vallankäyttönsä perustuu ydinperheen taloudellisesti tyytyväisenä pitämiseen mutta myös salaamiseen tapahtumista mihin Venäjä valtiona syyllistyy. Keinot joita Putin käyttää valtansa ylläpitämiseen ovat kaikkien tiedossa. Venäläisiin perheisiin nämä tiedot eivät ole tulleet kun Putinin suodattamina tai puhtaina valheina. Lukuun ottamatta viimeaikaisia tapahtumia. Perherauhaa rikkoo liikekannallepano.

Perheissä tajutaan, että kysymyksessä on sota, eikä tekninen operaatio. Sodassa tapetaan ihmisiä saadakseen poltettua maata, mutta kuollaan myös tyhjän päiväsen tavoitteen saamiseksi. Rintamalle lähtöön on liittyy kaksi mahdollisuutta. Miesten on lähdettävä rintamalle tai vankilaan. Mielenosoitukseen turvautuneilla on myös kaksi mahdollisuutta. Tulla poliisin pamputtamaksi tai saada pitkä vankilatuomio. Ehkä molemmat. Putinin  vallankäyttö perustuu väkivaltaan niin Venäjällä kuin ulkomailla. Tähän hän on rakentanut järjestelmän, joka takaa hänelle pelon ilmapiirissä rajattoman vallankäytön kenestäkään piittaamatta. Vielä hetken aikaa.

Putin on unohtanut ydinperheen ja sitä pystyssä pitävät naiset. Sieltä on aina noussut se voima, joka ylläpitää perheitä ja yhteisöjä. Naiset ruokkivat perheet puutteessa elettäessäkin. Olipa kyseessä vodkaan viehtynyt mies, sairas vanhus tai omat lapset. Tähän naista kannustaa sisään rakennettu rakkaus perheen jäseniä kohtaan. Tämän voiman Putin on unohtanut määrätessään perheen miehiä sotaan, jonka tavoitetta ei tunnusteta ja jossa tullaan tappamaan tai tullaan tapetuksi. Oman perheen jäsenen uhanalaiseksi laittamista eivät äidit ja mummit hyväksy. Ja heillä on voima ja keinot uhmata Putiniakin.

Kun naiset lähtevät mielenosoituksiin loppuu Putinin pelotusstrategia. Hän voi väkivalloin alkuun hajottaa tai pidättää naisia. Mutta riittääkö mustapukuisilla pamputtajilla kantti hakata aseettomia äitejä tai raahata mummoja putkaan tai vankilaan, jotka ovat ennestään tupaten täynnä? On vaikea nähdä naiset vallan uhkana, joilla virkavaatteena on esiliina ja aseena sen taskussa olevan kyynelistä kastunut nenäliina.

Vallankäyttöön on aina liittynyt miehistä sapelin kalistelua. Useimmiten kalistelua on seurannut sota, jossa kaikki osapuolet häviävät. Talvi- ja jatkosota-ajan eläneenä, voin niistä jotain muistaa ja sanoakin. En sitä hävittiinkö sota vai saavutettiinko torjunta voitto. Miksi sotaa käytiin Neuvostoliiton puolelta, tuntuu motiiviksi kääntyvän valloituksen halu. Ei tarve. Suomalaiset sotivat puolustaakseen perheitään, joita ylläpitivät kotirintamalla naiset. Näillä perusteilla perhearvoilla tullaan kukistamaan Putin ja pelastamaan Venäjä.