Kiitos kuluneesta ja onnekasta uutta vuotta 2018.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA

Joulu on lasten juhla

Vaikka joululahjoja on vuosikymmenten aikana kertynyt paljonkin, niin kaksi niistä nousee kirkkaimpina mieleeni. Olin nelivuotias kun pukki jätti eteiseen paketin, joka sisälsi nilkkasukat. Selvästi aikuisten kokoa. Sovussa äidin kanssa annoin ne äidin siskolle. Pettymykseni korvasi pukin jälkikantona tuoma sinipunavärikynä. Ikinä en ollut nähnyt mitään niin kaunista. Vähän raaskin sillä mitään piirtää. Riitti kuin sain sitä katsella ja yöllä pitää tyynyn alla. Tätä ihanuutta kesti vain joulun pyhät. Kynä hävisi,  vaikka pidin sitä kuin silmäterää. Samalla tuvasta hävisivät sotilaat, jotka olivat joulunajan olleet talossa majoitettuna. Vuosikymmenien jälkeen minulle selvisi, että kynä oli annettu minulla vain lainaksi. oikea omistaja tarvitsi sitä kirjoittaessaan omalle perheelleen rintamalta. Ymmärrän miten joululahja voi täyttää tarkoituksensa, vaikka se on laina antajaltaan. Nykyisin muistaessani ensimmäisen joululahjani liikutun siitä, miten hyvin hän, ventovieras sotilas näki lapsen odotuksen ja pettymyksen sekä miten hän ratkaisi tilanteen lapsen parhaaksi. Ja miten vaikeaa hänen on ollut ottaa lähtiessään lapselta hänen kallein, tärkein ja ainoa joululahjansa .

Toinen muistoni joululahjasta osuu kun olin kymmenvuotias. Pääsin yksin junalla Joensuuhun ostamaan suksia. Käytyäni ensin Mikko Kakkosen urheiluliikkeessä päädyin Hallmanin rautakauppaan. Valitsin Pakkanen-merkkiset sukset ja siirryin ostokseni kanssa kassajonoon. Taisi olla ensimmäinen yhteinen kassa Joensuun kaupoissa. Maksu onnistui ja siirryin laskemaan rahojani jäikö niitä vielä muihin ostoksiin. Riitti toki, koska kassa oli vastannut väärin tai ottanut liian pienen hinnan suksistani. Yritin mennä korjaamaan kassalle virhettä, mutta muut jonottajat eivät sitä hyväksyneet. Piti mennä jonon hännille. Lopulta pääsin kassalle ja selitin, että olin saanut liikaa rahaa ja pyrin sitä korjaamaan. Kassa hermostui selostuksestani ja niin myös jonossa takanani oleva. Sekasotku päättyi niin, että kassa otti rahat ja laski uuden hinnan. Nyt lopputulos oli, että suksille tuli ylihintaa. Kokemukseni perusteella en enää uskaltanut mennä asiaa korjaamaan, vaan siirryin itkukurkussa junalle ja kotiin. Olisiko tässä yksi syy, etten nykyäänkään usko auktoriteetteihin.

Jouluja on tullut vietettyä monella tapaa. Aina ajankohdan, perhe- ja rahatilanteen mukaan. Kun muistikuvaan ensimmäisenä tulevat edellä kerrotut tapaukset tuntuu, että joulu on tärkeintä lapsille. Aikuiset näyttävät  ryöstöviljelevän joulua. Sen varjolla kulutetaan, kerätään, kerjätään, lahjoitetaan, lahjotaan ja vedotaan tunteisiin. Eniten joulua näyttävät käyttävän hyväkseen kirkko ja kauppa.

Hyvää Joulua ja onnekasta uutta vuotta lukijoille, riippumatta siitä miten itse kukin juhlansa viettää. Tiedän, että jokainen tapa on oikea, mikä se sitten lieneekään.

Kyllä se tästä...

Mielipiteille vapautta

Demareista sanotaan, että heillä on katto korkealla ja seinät levällään. Niin saattaa ollakin kun sisään tullaan, mutta joskus tuntuu kuin sisällä olijoita alkaisi ahdistaa. Tällä tarkoitan kun erilaiset mielipiteet eivät aina päätöksissä löydä toisiaan ja pahimmillaan jäävät kiveksi kenkään. Vaikka pieneksikin. Itseä ei kivi haittaisi, mutta poliittiset vastustajat ja toimittajat jaksavat siitä aina muistuttaa.

Siru sandaaliin tuli 7 vuotta sitten, kun Jutta Urpilainen maahanmuuttopolitiikasta käytti sananpartta; "maassa pitää elää maan tavalla." Jo kohta vouhkattiin Urpilaisen mielistelevän rasismin suuntaan. Alkuperäinen kansan viisaus kuului; "talo elää tavallaan". Tämä  jos mikä pitää viisauden, jota kannattaa kunnioittaa niin naapurisuhteissa kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Lisään tähän; "sopu sijaa antaa". Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomessa on yhtä paljon maahanmuuton kannattajia kuin siihen muulla tavalla suhtautuvia.

Hesari otsikoi "SDP rämpii Helsingissäkin epäonnistumisesta toiseen." Juttu käsitteli Helsingin kaupungin valtuuston päätöstä, jossa paperittomien terveyspalveluita laajentamispäätöstä tehdessä SDP:n valtuutetut jakautuivat kahteen osaan. Toinen puoli kannatti laajentamispäätöstä ja toinen puoli olisi siirtänyt päätöksen tekoa kunnes selvitys laajennuksesta olisi valmistunut virkahenkilöiltä.

Hesarin otsikon kirjoittaja rämpii itse kun muistelee entistä päätöksen tekotapaa, jossa muutama vähäisenkin enemmistön omaava määrää mitä vähemmistön pitää nöyrästi toteuttaa myös äänestyksissä. Sellainen demokratia ei mielestäni ole enää tätä päivää. Yhteistä päätöstä tulee hakea, mutta siihen ei pitäisi ketään pakottaa. Pakko ei ole demokratiaa, eikä yhtä hyvää liene olemassakaan.

Päätöksen teon ongelma Helsingissä kuin muuallakin näyttää olevan, että yritetään yhdellä päätöksellä vaikuttaa asioihin, jotka eivät suoraan kuulu päätettävään asiaan. Kun pitäisi päättää paperittomien terveyspalveluista niin siinä on yksi asia. Päätetään siitä, eikä sillä yritetä ratkaista maahanmuutto ongelmaa. Se ratkaistaan kokonaan muilla päätöksillä. Terveyden menetys on yhtä kallis paperittomalle kuin kantaväestölle. Jättämällä paperittomat huonommille terveyspalveluille, osoitamme kypsymättömyyttämme ihmisyyttä ja tasa-arvoa kohtaan.

Demareiden toiminta Helsingin valtuustossa osoitti, että seinät demareilla ovat levällään ja katto korkealla. Pitää muistaa, että ihmiset maahanmuutossakin ovat menossa sallivampaan suuntaan. Demokraattinen ajattelu kuuntelee kansan mielipiteitä. SDP:n kannatus gallupeissa on nousussa. Nyt tarvitaan malttia. Pidetään kiinni vanhasta soveltuvin osin, mutta annetaan mahdollisuus uusille tuulille.

Asemalla oli elämää ja Venäläisen Masa

Tohmajärvi eli vilkasta aikaa kun rautatieasemalla junat suhisivat, puhkuivat ja tietenkin savusivat. Oli Saukkosen kauppa, Yhteishyvä, Sisäkarjala, Mölsän kauppa, Nimismiehenkanslia, verotoimisto, posti ja vesiposti. 
Viime mainittu tiilirakenteena kyyhöttää vieläkin pystyssä tasoylikäytävän kyljessä. Siitä asemalisto haki ruokavetensä. Putkesta tuli luonnon painevettä yötä päivää ilman pumppua. Lopulta piti asentaa pyöritettävä käsipyörä pumppua pyörittämään, mutta veden tulo paikalta loppui kai vasta kunnallisen vedentulon myötä.
Pirssiautoja, niin kuin takseja silloin sanottiin, oli ainakin Multasella, Parikalla ja Mölsällä. Kemien taksit kävivät väijymässä kyytejä jokaiselta junalta. Niinkuin Mötön Kallekin linja-autollaan. Oli muuten ainoa yhteys sivistyksen pariin Kiteeltä. Kallen linjurissa oli rahastajakin, mutta ei juuri ainakaan alkumatkasta rahastanut. Ei mahtunut liikkumaan. Silloin oli matkustajia.
Merkittäviä asemalaisia tehtaan herrojen ja työntekijöiden lisäksi oli tietenkin nimismies Weli Ruuht, seppä Riekkinen ja Venäläisen Masa. Ruuttia pidettiin koppavana miehenä. Yksisilmäisyys, mikä on henkilökohtainen arvioni, vaikutti varmasti mielikuvaani. Nimismies piti lukiessaan paperia toisen silmänsä edessä ja kuljetti paperia kädellään miten teksti meni eteen päin. Kansan parissa hän ei juuri liikkunut. Rakentamaan oli kova mies. Rakensi talot asemalle, Kemieen ja Kusimäkeen oikein navetan kanssa.
Seppä Riekkinen, nimi lausuttiin jostain syystä muotoon Reekkinen, oli omaperäinen mies toimissaan. Puheesta ei juuri saanut selvää. Puhui ilmeisen tahallaan honottaen. Kun tarvitsi rautaa, meni rautasahan kanssa suoraan Sisäkarjalan raurafakille ja alkoi sahata sopivan pitkää rautatankoa. Sama toistui, kun seppä tarvitsi lautatavaraa. Sitä sopi sahata tehtaan lautataapelista. Seppä ainakin lupasi maksaa "ostoksensa".
Ylivoimaisesti näkyvin henkilö aseman seudulla oli Venäläisen Masa. Lyhyen läntä, mutta pitkällä varrella ja pitkillä käsillä varustettu nuorimies. Töihin hänestä tuskin olisi ollutkaan. Kolumenestyksestä ei ole tietoa. Tuskin hän kouluun asti koskaan olisi ehtinytkään. Oli muuta katseltavaa. Ja Masaa tapasi kauppojen
edestä, junilta ja sieltä missä jotain tapahtui. Ystävällinen mies kaikiaan. Innokas käymään juttusille.
Aseman muurariporukka, etunenässä Neigligin Saku, puhuttivat Masaa. Kysyivät oletko naisissa käynyt? Eihän Masa naisista tiennyt tuontaivaallista. Neuvoivat miten naisissa käydään. Ei Masa siitäkään mitään. Kuunteli vain. Puhuivat,että hyvä olisi sinunkin Masa naida karauttaa. Mitäpä Masa tuohonkaan. Oppi kuitenkin sen, että kun kysyttiin, ootko naida karauttanut, Vastasi Masa, että hyvä olisi jos pääsisi naida karauttamaan.
Masa oli serkkuni. Mummini siskon poika. Monesti kävimme Venäläisillä kylässä kun olin alle kouluikäinen. Masasta jäi lämpimät muistot. Niin kuin monelle muullekin.

JÄRKI KÄTEEN

 Selvä ei börssiyhtiöille.

Ihmisiä voi jakaa satoihin ryhmiin viettiensä, uskomuksiensa tai elämänkatsomuksensa mukaan. Jakojäännökseksi  jää vielä poliittiset puolueet. On idealisteja ja realisteja. Sitten ovat nämä poliitikot, jotka sotkevat molemmat edellä mainitut ominaisuudet sotessa. He eivät näytä ymmärtävän miten ihminen on toiminut ennen, toimii nyt ja tulevaisuudessa. Esimakua tuli nyt MeriLappi kyhäelmässä.

Suomessa syntyi kansalaissota, kun puute ja kurjuus ylittyi yli sietokyvyn. Tapeltiin kunnes tuli molempia osapuolia uhkaamaan suurempi vaara, talvisota. Siitäkin selvittiin kun yhdistettiin voimat. Koettelemusten jälkeen syntyi hyvinvointi. Kovalla työllä, mutta kuitenkin. Sanotaan ihmisen olevan kyltymätön, kateellinen ja ahne. Nämä kaikki lisättynä vallan tavoittelulla yhtyvät nykysoten rakennelmassa. Pohjanlahden perukoilla jo pelko lopputuloksesta synnytti kuntapolitiikoissa pakokauhun. Äänestämällä sanottiin sote suunnitelmille, ei kiitos. Näin ihmiset toimivat muuallakin, jos tarve sitä vaatii. Oman kontin suu ensin.

Nyt suomalaisia uhkaavat pörssiyhtiöt. Niin ulko- kuin kotimaisetkin. Yhtiöissä on huomattu helppo raha, joka tulee vähällä vaivalla, kun se kerätään ihmisiltä veroverhon takana. Joku voi kysyä mitä erikoista börssiyhtiö tuo sosiaali- ja terveyden hoitoon, kun sen päätavoite on kerätä maksimaalinen tuotto osakkailleen. Ei mitään, kuin lisääntyviä kuluja tai huononevia palveluita.

Suomessa oli ja on vielä edelleenkin yksi maailman parhaista sote-palveluja tarjoava julkinen palvelu. Myytti sen huonoudesta syntyi börssiyhtiöiden toimesta, kun ne haalivat lupauksillaan lääkärit pois terveyskeskuksista. Näin syntyivät  jonot terveyskeskuksiin. Tämä kaikki valtiovallan tietäen.

Kolmannes kansalaisista enää kannattaa hallituspuolueita. Nyt on demarien aika nousta vastustamaan nykysotea. Se voi tapahtua lyhyillä selkeillä kannanotoilla ja selkeillä tavoitteilla, joista pidetään kiinni. Enää ei ole varaa poliittiseen hienopuheisuuteen ja kapulakieleen, jota ihmiset eivät ymmärrä. Jo sote-sanan käytöstä tulisi pidättäytyä. Sana ei nykyisin tuo kuin negatiivisiä mielikuvia  julkisistakin palveluista.

Vanhassa vara parempi. Korjataan ja kehitetään nykyistä julkista palvelua. Silloin ollaan kestävällä pohjalla ja kohtuullisissa kustannuksissa, eikä verorahat valu ulkomaille.

Juna edusti voimaa

Aamujunalle herättiin jo kohta viiden jälkeen. Koulu oli Joensuussa ja juna lähti viisyli kuuden. Kymmenvuotisena oli ponnistus jo junalle meno kävellen. Ensin kävin hakemassa Vallinojan Velin ja sitten Jaatisen Kössin.
Aseman rinteessä oleva ruumisarkkutehdas pelotti varsinkin yksin kulkiessa. KantturaLassin pelloilta keväällä kuultavat kuovin äänet antoivat myönteistä tulevasta päivästä. Samoin hevospuomissa kauraa ja heinää rouskuttavat hevoset. Isännät tulivat Kiteeltä asti hevosella junalle. Paikalliset jättivät monesti hevosensa loimitettuna siksi aikaa kun Joensuussa piipahtivat. Puolitoista tuntia sinne ja saman verran aikaa illalla takasin.
Keväällä sain junalle tulla äidin polkupyörällä. Pyörä piilotettiin Mölsän kaupan varastorakennuksen taakse. Oli parempi piilo kuin pusikot.
Asemalaiturit olivat monesti täynnä tavaraa. Osuuskauppojen varastot sijaitsivat asemalla. Vieläpä muistan laiturilla olleen maitotonkkia Joensuun meijerille menossa.
Odotushuoneessa ukot olivat laittaneet tulet pönttöuuniin. Tupakka savusi ja juttuja me pojat kuunneltiin tarkkaan. Ja huomioitiin sekin kun Kutsun ukko osti matkalipun sanomalla luukusta asemapäällikölle. "Piletti kaapunkiin sinne ja tänne." Ilman lisäkyselyitä hän sai lipun Joensuuhun ja takaisin. 
Pimeetä oli talvisin koko matkan ajan. Ihmettelin miten seisakkeilta matkustajat pääsivät junaan. Ei ollut heijastimia, ei valoja. Sain kuulla, että he heittelevät tulitikkuja merkiksi junankuljettajalle.
Tohmajärven asemalla on kulttuuria. Saatte yhden kesäteatterin verran junaan ja siihen liittyvää esitettäksi oikeassa ympäristössä. Pankaa Pesoset toimeksi.

Asema oli kuntakeskus

Tohmajärven toiminnan keskus sijaitsi kiistatta 1940 - 1960 aseman seudulla. Ainakin minun näkemykseni mukaan. Asemalle keskittyi työ niin tehtaissa, kuljetuksissa kuin kaupassakin. Sanottiin, ettei mitä aseman Yhteishyvästä saa, sitä ei tarvita. Puhuttiin työläisistä ja aseman herralistosta. Mikä viime mainittu ei vieläkään ole selvinnyt minulle. Ketä he olivat?

Asemalla oli sodan aikaan vankileiri. Yksin me kymmenvuotiaat, emme saaneet mennä vankeja katsomaan. Vanhempien kanssa näin venäläisiä vankeja leirissä, joka oli aivan tien vieressä. Myöhemmin myös suomalaisia vankeja. Olihan meillä tuona aikana poliisiputkat peräti 18 vuotta. Tästäkö lie syntynyt sidos vankeihin, joka palkattuna kesti sittemmin neljännesvuosisadan.

Muistan, ajankohta lie ollut välirauha, sain isältäni tehtävän viedä lasku tehtaanjohtajalle. Simperin Antiksi isä häntä sanoi. Isä oli tehnyt sepän töitä tehtaalle. Jännittyneenä poljin asemalle. Ennen en ollut liikkunut yksin niin kaukana ja vieraassa paikassa. Jo tehtaanjohtajan maalattu komea rakennus tuntui pelottavalta. Laskuni kanssa osasin konttoriin ja annoin laskuni naishenkilölle. Hän käski odottaa ja vei paperini toiseen huoneeseen. Kohta hän tuli takaisin ja sanoi, että pitää odottaa. Johtaja on lepäämässä. Ajattelin, että herrat nukkuvat täälläkin.   Swahnen Ossia ja Ruuskasen Kallea oli turha tapailla keskellä päivää. Hekin olivat nokosilla.

Antti Zimmermann, missä lie sitten ollutkaan, tuli kohta, ja värkkäsi nimensä. En muista sainko samalla rahat. Ilmeisesti sain. Simperillä oli "Puikki" merkkinen henkilöauto. Rekisterinumero muistaakseni K-55 tai K-555. Muisti alkaa reistata.

Tuohon aseman herrojen kermaan, jos sellaista oli, kuului nimismies Weli Ruuht ja Arvi Määttä. Nimismiehellä oli "rooveri" ja ajeli autollaan niin kuin Simperikin mökeilleen Tohmajärven rantaan. Ihmettelen miten nämä kaksi "valtaherraa" sallivat Tohmajärven vedenpinnan laskun 0,9 metrillä. Sopii ihmetellä muidenkin

Äänestäjän ääni ei kuulu

Kokoomus vie ja kepu ei edes vikise

Sotesoppa kiertää valiokunnissa arvioitavana onko siitä kansalle tarjottavaksi. Vain kokoomukselle soppa olisi kelvannut sellaisenaan. Siinä onkin jo syy, miksi keitosta on makusteltava tavallista tarkemmin. Nykyisellä kokoomuksella ovat sellaiset maku- ja pöytätavat, että sille on maksettava ennen kuin suostuu syömään mitään. Onko sopassa maakuntamausteita tarpeeksi, empii kepu, vaikka kehuu keitosta. Sinisillä puoluekokouschili poltti makuaistin ja heille kelpaa mikä vain. Oppositiopuolueilla valiokunnissa riittää arvioitavaa mitä soppaan lisätään ja mitä otetaan pois. Jos järkeä löytyy, niin tuskin millään mausteilla kansalle tarjottavaa keittoa syntyy. Ainakaan kokoomuksen vaatimilla yksityisillä kokeilla. Ennen kuin Björn Wahlroos ehtii perustuslakia muuttaa, nykyinen perustuslakivaliokunta kaataa sopan kuuriin. Toivottavasti.

******

Neljä viidestä Suomessa maksaa mielellään veroa. Tiedän itseni ja muutaman muun sellaiseksi. Minun maksamat verot ovat vähäiset, mutta on kunnia olla hyvässä seurassa. Mielellään miljardiveronsa Suomeen maksavat Supercell ja sen perustajajoukko. Palkkatuloilla heistä oli seitsemän suurituloisinta ja myynti-ja osinkotuloilla neljä  viidestätoista. Nimetkin näillä suurituloisilla veronmaksajilla on, mutta nimiä tärkeämpää ovat heidän tekonsa.

Iloisiksi veronmaksajiksi tuskin voi kutsua Keskon entistä pääjohtajaa, vuorineuvos Matti Halmesmäkeä, 65, Rautaruukin entistä toimitusjohtajaa Sakari Tammista, 64, sekä Nokian Renkaiden entistä toimitusjohtajaa Kim Gran:ia, 63. He viettävät Suomeen  tehdystä työstään 400000-600000 euron vuotuisiatyö- ja lisäeläkkeitään verovapaasti köllötellen Portugalin auringossa. Tämän edun, jos he sen sellaiseksi tuntevat, sallii Suomen ja Portugalin lainsäädäntö. He eivät ole siis rikollisia, mutta monelta vähävaraiselta suomalaiselta veronmaksajalta he tuskin saavat myötätuntoa toimilleen. Olen yksi heistä.

 ********

Tällaisen veroedun, joka "veropakolaisilla", ja kohta sote:en tulevilla  kansainvälisillä terveysjäteillä on, sallii nykyinen kepu. Ihmetellä täytyy miten moiseen "kilpailutukseen" suhtautuu tavallinen keskustalainen äänestäjä. Heillä on lopullinen valta sanoa sotesta mielipiteensä. Vahinko jos ääni kuuluu vasta vaaleissa jolloin vahinkoa on enää vaikea korjata. Orpo, Sipilä ja Berner ovat silloin jo muissa hommissa