sunnuntai 31. joulukuuta 2017
perjantai 22. joulukuuta 2017
HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA
Joulu on
lasten juhla
Vaikka
joululahjoja on vuosikymmenten aikana kertynyt paljonkin, niin kaksi niistä
nousee kirkkaimpina mieleeni. Olin nelivuotias kun pukki jätti eteiseen
paketin, joka sisälsi nilkkasukat. Selvästi aikuisten kokoa. Sovussa äidin
kanssa annoin ne äidin siskolle. Pettymykseni korvasi pukin jälkikantona tuoma
sinipunavärikynä. Ikinä en ollut nähnyt mitään niin kaunista. Vähän raaskin
sillä mitään piirtää. Riitti kuin sain sitä katsella ja yöllä pitää tyynyn
alla. Tätä ihanuutta kesti vain joulun pyhät. Kynä hävisi, vaikka pidin sitä kuin silmäterää. Samalla
tuvasta hävisivät sotilaat, jotka olivat joulunajan olleet talossa
majoitettuna. Vuosikymmenien jälkeen minulle selvisi, että kynä oli annettu minulla
vain lainaksi. oikea omistaja tarvitsi sitä kirjoittaessaan omalle perheelleen
rintamalta. Ymmärrän miten joululahja voi täyttää tarkoituksensa, vaikka se on
laina antajaltaan. Nykyisin muistaessani ensimmäisen joululahjani liikutun
siitä, miten hyvin hän, ventovieras sotilas näki lapsen odotuksen ja
pettymyksen sekä miten hän ratkaisi tilanteen lapsen parhaaksi. Ja miten
vaikeaa hänen on ollut ottaa lähtiessään lapselta hänen kallein, tärkein ja
ainoa joululahjansa .
Toinen
muistoni joululahjasta osuu kun olin kymmenvuotias. Pääsin yksin junalla
Joensuuhun ostamaan suksia. Käytyäni ensin Mikko Kakkosen urheiluliikkeessä
päädyin Hallmanin rautakauppaan. Valitsin Pakkanen-merkkiset sukset ja siirryin
ostokseni kanssa kassajonoon. Taisi olla ensimmäinen yhteinen kassa Joensuun
kaupoissa. Maksu onnistui ja siirryin laskemaan rahojani jäikö niitä vielä
muihin ostoksiin. Riitti toki, koska kassa oli vastannut väärin tai ottanut
liian pienen hinnan suksistani. Yritin mennä korjaamaan kassalle virhettä,
mutta muut jonottajat eivät sitä hyväksyneet. Piti mennä jonon hännille.
Lopulta pääsin kassalle ja selitin, että olin saanut liikaa rahaa ja pyrin sitä
korjaamaan. Kassa hermostui selostuksestani ja niin myös jonossa takanani
oleva. Sekasotku päättyi niin, että kassa otti rahat ja laski uuden hinnan. Nyt
lopputulos oli, että suksille tuli ylihintaa. Kokemukseni perusteella en enää
uskaltanut mennä asiaa korjaamaan, vaan siirryin itkukurkussa junalle ja
kotiin. Olisiko tässä yksi syy, etten nykyäänkään usko auktoriteetteihin.
Jouluja on
tullut vietettyä monella tapaa. Aina ajankohdan, perhe- ja rahatilanteen
mukaan. Kun muistikuvaan ensimmäisenä tulevat edellä kerrotut tapaukset tuntuu,
että joulu on tärkeintä lapsille. Aikuiset näyttävät ryöstöviljelevän joulua. Sen varjolla
kulutetaan, kerätään, kerjätään, lahjoitetaan, lahjotaan ja vedotaan
tunteisiin. Eniten joulua näyttävät käyttävän hyväkseen kirkko ja kauppa.
Hyvää Joulua
ja onnekasta uutta vuotta lukijoille, riippumatta siitä miten itse kukin
juhlansa viettää. Tiedän, että jokainen tapa on oikea, mikä se sitten
lieneekään.
maanantai 11. joulukuuta 2017
Kyllä se tästä...
Mielipiteille
vapautta
Demareista
sanotaan, että heillä on katto korkealla ja seinät levällään. Niin saattaa
ollakin kun sisään tullaan, mutta joskus tuntuu kuin sisällä olijoita alkaisi
ahdistaa. Tällä tarkoitan kun erilaiset mielipiteet eivät aina päätöksissä
löydä toisiaan ja pahimmillaan jäävät kiveksi kenkään. Vaikka pieneksikin.
Itseä ei kivi haittaisi, mutta poliittiset vastustajat ja toimittajat jaksavat
siitä aina muistuttaa.
Siru
sandaaliin tuli 7 vuotta sitten, kun Jutta Urpilainen maahanmuuttopolitiikasta
käytti sananpartta; "maassa pitää elää maan tavalla." Jo kohta
vouhkattiin Urpilaisen mielistelevän rasismin suuntaan. Alkuperäinen kansan
viisaus kuului; "talo elää tavallaan". Tämä jos mikä pitää viisauden, jota kannattaa
kunnioittaa niin naapurisuhteissa kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Lisään tähän;
"sopu sijaa antaa". Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomessa on yhtä
paljon maahanmuuton kannattajia kuin siihen muulla tavalla suhtautuvia.
Hesari
otsikoi "SDP rämpii Helsingissäkin epäonnistumisesta toiseen." Juttu
käsitteli Helsingin kaupungin valtuuston päätöstä, jossa paperittomien
terveyspalveluita laajentamispäätöstä tehdessä SDP:n valtuutetut jakautuivat
kahteen osaan. Toinen puoli kannatti laajentamispäätöstä ja toinen puoli olisi
siirtänyt päätöksen tekoa kunnes selvitys laajennuksesta olisi valmistunut
virkahenkilöiltä.
Hesarin
otsikon kirjoittaja rämpii itse kun muistelee entistä päätöksen tekotapaa,
jossa muutama vähäisenkin enemmistön omaava määrää mitä vähemmistön pitää
nöyrästi toteuttaa myös äänestyksissä. Sellainen demokratia ei mielestäni ole
enää tätä päivää. Yhteistä päätöstä tulee hakea, mutta siihen ei pitäisi ketään
pakottaa. Pakko ei ole demokratiaa, eikä yhtä hyvää liene olemassakaan.
Päätöksen
teon ongelma Helsingissä kuin muuallakin näyttää olevan, että yritetään yhdellä
päätöksellä vaikuttaa asioihin, jotka eivät suoraan kuulu päätettävään asiaan.
Kun pitäisi päättää paperittomien terveyspalveluista niin siinä on yksi asia.
Päätetään siitä, eikä sillä yritetä ratkaista maahanmuutto ongelmaa. Se
ratkaistaan kokonaan muilla päätöksillä. Terveyden menetys on yhtä kallis
paperittomalle kuin kantaväestölle. Jättämällä paperittomat huonommille
terveyspalveluille, osoitamme kypsymättömyyttämme ihmisyyttä ja tasa-arvoa
kohtaan.
Demareiden
toiminta Helsingin valtuustossa osoitti, että seinät demareilla ovat levällään
ja katto korkealla. Pitää muistaa, että ihmiset maahanmuutossakin ovat menossa
sallivampaan suuntaan. Demokraattinen ajattelu kuuntelee kansan mielipiteitä.
SDP:n kannatus gallupeissa on nousussa. Nyt tarvitaan malttia. Pidetään kiinni
vanhasta soveltuvin osin, mutta annetaan mahdollisuus uusille tuulille.
maanantai 27. marraskuuta 2017
Asemalla oli elämää ja Venäläisen Masa
Tohmajärvi eli vilkasta aikaa kun rautatieasemalla junat suhisivat, puhkuivat ja tietenkin savusivat. Oli Saukkosen kauppa, Yhteishyvä, Sisäkarjala, Mölsän kauppa, Nimismiehenkanslia, verotoimisto, posti ja vesiposti.
Viime mainittu tiilirakenteena kyyhöttää vieläkin pystyssä tasoylikäytävän kyljessä. Siitä asemalisto haki ruokavetensä. Putkesta tuli luonnon painevettä yötä päivää ilman pumppua. Lopulta piti asentaa pyöritettävä käsipyörä pumppua pyörittämään, mutta veden tulo paikalta loppui kai vasta kunnallisen vedentulon myötä.
Pirssiautoja, niin kuin takseja silloin sanottiin, oli ainakin Multasella, Parikalla ja Mölsällä. Kemien taksit kävivät väijymässä kyytejä jokaiselta junalta. Niinkuin Mötön Kallekin linja-autollaan. Oli muuten ainoa yhteys sivistyksen pariin Kiteeltä. Kallen linjurissa oli rahastajakin, mutta ei juuri ainakaan alkumatkasta rahastanut. Ei mahtunut liikkumaan. Silloin oli matkustajia.
Merkittäviä asemalaisia tehtaan herrojen ja työntekijöiden lisäksi oli tietenkin nimismies Weli Ruuht, seppä Riekkinen ja Venäläisen Masa. Ruuttia pidettiin koppavana miehenä. Yksisilmäisyys, mikä on henkilökohtainen arvioni, vaikutti varmasti mielikuvaani. Nimismies piti lukiessaan paperia toisen silmänsä edessä ja kuljetti paperia kädellään miten teksti meni eteen päin. Kansan parissa hän ei juuri liikkunut. Rakentamaan oli kova mies. Rakensi talot asemalle, Kemieen ja Kusimäkeen oikein navetan kanssa.
Seppä Riekkinen, nimi lausuttiin jostain syystä muotoon Reekkinen, oli omaperäinen mies toimissaan. Puheesta ei juuri saanut selvää. Puhui ilmeisen tahallaan honottaen. Kun tarvitsi rautaa, meni rautasahan kanssa suoraan Sisäkarjalan raurafakille ja alkoi sahata sopivan pitkää rautatankoa. Sama toistui, kun seppä tarvitsi lautatavaraa. Sitä sopi sahata tehtaan lautataapelista. Seppä ainakin lupasi maksaa "ostoksensa".
Ylivoimaisesti näkyvin henkilö aseman seudulla oli Venäläisen Masa. Lyhyen läntä, mutta pitkällä varrella ja pitkillä käsillä varustettu nuorimies. Töihin hänestä tuskin olisi ollutkaan. Kolumenestyksestä ei ole tietoa. Tuskin hän kouluun asti koskaan olisi ehtinytkään. Oli muuta katseltavaa. Ja Masaa tapasi kauppojen
edestä, junilta ja sieltä missä jotain tapahtui. Ystävällinen mies kaikiaan. Innokas käymään juttusille.
Aseman muurariporukka, etunenässä Neigligin Saku, puhuttivat Masaa. Kysyivät oletko naisissa käynyt? Eihän Masa naisista tiennyt tuontaivaallista. Neuvoivat miten naisissa käydään. Ei Masa siitäkään mitään. Kuunteli vain. Puhuivat,että hyvä olisi sinunkin Masa naida karauttaa. Mitäpä Masa tuohonkaan. Oppi kuitenkin sen, että kun kysyttiin, ootko naida karauttanut, Vastasi Masa, että hyvä olisi jos pääsisi naida karauttamaan.
Masa oli serkkuni. Mummini siskon poika. Monesti kävimme Venäläisillä kylässä kun olin alle kouluikäinen. Masasta jäi lämpimät muistot. Niin kuin monelle muullekin.
Viime mainittu tiilirakenteena kyyhöttää vieläkin pystyssä tasoylikäytävän kyljessä. Siitä asemalisto haki ruokavetensä. Putkesta tuli luonnon painevettä yötä päivää ilman pumppua. Lopulta piti asentaa pyöritettävä käsipyörä pumppua pyörittämään, mutta veden tulo paikalta loppui kai vasta kunnallisen vedentulon myötä.
Pirssiautoja, niin kuin takseja silloin sanottiin, oli ainakin Multasella, Parikalla ja Mölsällä. Kemien taksit kävivät väijymässä kyytejä jokaiselta junalta. Niinkuin Mötön Kallekin linja-autollaan. Oli muuten ainoa yhteys sivistyksen pariin Kiteeltä. Kallen linjurissa oli rahastajakin, mutta ei juuri ainakaan alkumatkasta rahastanut. Ei mahtunut liikkumaan. Silloin oli matkustajia.
Merkittäviä asemalaisia tehtaan herrojen ja työntekijöiden lisäksi oli tietenkin nimismies Weli Ruuht, seppä Riekkinen ja Venäläisen Masa. Ruuttia pidettiin koppavana miehenä. Yksisilmäisyys, mikä on henkilökohtainen arvioni, vaikutti varmasti mielikuvaani. Nimismies piti lukiessaan paperia toisen silmänsä edessä ja kuljetti paperia kädellään miten teksti meni eteen päin. Kansan parissa hän ei juuri liikkunut. Rakentamaan oli kova mies. Rakensi talot asemalle, Kemieen ja Kusimäkeen oikein navetan kanssa.
Seppä Riekkinen, nimi lausuttiin jostain syystä muotoon Reekkinen, oli omaperäinen mies toimissaan. Puheesta ei juuri saanut selvää. Puhui ilmeisen tahallaan honottaen. Kun tarvitsi rautaa, meni rautasahan kanssa suoraan Sisäkarjalan raurafakille ja alkoi sahata sopivan pitkää rautatankoa. Sama toistui, kun seppä tarvitsi lautatavaraa. Sitä sopi sahata tehtaan lautataapelista. Seppä ainakin lupasi maksaa "ostoksensa".
Ylivoimaisesti näkyvin henkilö aseman seudulla oli Venäläisen Masa. Lyhyen läntä, mutta pitkällä varrella ja pitkillä käsillä varustettu nuorimies. Töihin hänestä tuskin olisi ollutkaan. Kolumenestyksestä ei ole tietoa. Tuskin hän kouluun asti koskaan olisi ehtinytkään. Oli muuta katseltavaa. Ja Masaa tapasi kauppojen
edestä, junilta ja sieltä missä jotain tapahtui. Ystävällinen mies kaikiaan. Innokas käymään juttusille.
Aseman muurariporukka, etunenässä Neigligin Saku, puhuttivat Masaa. Kysyivät oletko naisissa käynyt? Eihän Masa naisista tiennyt tuontaivaallista. Neuvoivat miten naisissa käydään. Ei Masa siitäkään mitään. Kuunteli vain. Puhuivat,että hyvä olisi sinunkin Masa naida karauttaa. Mitäpä Masa tuohonkaan. Oppi kuitenkin sen, että kun kysyttiin, ootko naida karauttanut, Vastasi Masa, että hyvä olisi jos pääsisi naida karauttamaan.
Masa oli serkkuni. Mummini siskon poika. Monesti kävimme Venäläisillä kylässä kun olin alle kouluikäinen. Masasta jäi lämpimät muistot. Niin kuin monelle muullekin.
torstai 23. marraskuuta 2017
JÄRKI KÄTEEN
Selvä ei börssiyhtiöille.
Ihmisiä voi
jakaa satoihin ryhmiin viettiensä, uskomuksiensa tai elämänkatsomuksensa
mukaan. Jakojäännökseksi jää vielä
poliittiset puolueet. On idealisteja ja realisteja. Sitten ovat nämä
poliitikot, jotka sotkevat molemmat edellä mainitut ominaisuudet sotessa. He
eivät näytä ymmärtävän miten ihminen on toiminut ennen, toimii nyt ja
tulevaisuudessa. Esimakua tuli nyt MeriLappi kyhäelmässä.
Suomessa
syntyi kansalaissota, kun puute ja kurjuus ylittyi yli sietokyvyn. Tapeltiin
kunnes tuli molempia osapuolia uhkaamaan suurempi vaara, talvisota. Siitäkin
selvittiin kun yhdistettiin voimat. Koettelemusten jälkeen syntyi hyvinvointi.
Kovalla työllä, mutta kuitenkin. Sanotaan ihmisen olevan kyltymätön,
kateellinen ja ahne. Nämä kaikki lisättynä vallan tavoittelulla yhtyvät
nykysoten rakennelmassa. Pohjanlahden perukoilla jo pelko lopputuloksesta
synnytti kuntapolitiikoissa pakokauhun. Äänestämällä sanottiin sote
suunnitelmille, ei kiitos. Näin ihmiset toimivat muuallakin, jos tarve sitä
vaatii. Oman kontin suu ensin.
Nyt
suomalaisia uhkaavat pörssiyhtiöt. Niin ulko- kuin kotimaisetkin. Yhtiöissä on
huomattu helppo raha, joka tulee vähällä vaivalla, kun se kerätään ihmisiltä
veroverhon takana. Joku voi kysyä mitä erikoista börssiyhtiö tuo sosiaali- ja
terveyden hoitoon, kun sen päätavoite on kerätä maksimaalinen tuotto
osakkailleen. Ei mitään, kuin lisääntyviä kuluja tai huononevia palveluita.
Suomessa oli
ja on vielä edelleenkin yksi maailman parhaista sote-palveluja tarjoava
julkinen palvelu. Myytti sen huonoudesta syntyi börssiyhtiöiden toimesta, kun
ne haalivat lupauksillaan lääkärit pois terveyskeskuksista. Näin syntyivät jonot terveyskeskuksiin. Tämä kaikki
valtiovallan tietäen.
Kolmannes
kansalaisista enää kannattaa hallituspuolueita. Nyt on demarien aika nousta
vastustamaan nykysotea. Se voi tapahtua lyhyillä selkeillä kannanotoilla ja
selkeillä tavoitteilla, joista pidetään kiinni. Enää ei ole varaa poliittiseen
hienopuheisuuteen ja kapulakieleen, jota ihmiset eivät ymmärrä. Jo sote-sanan
käytöstä tulisi pidättäytyä. Sana ei nykyisin tuo kuin negatiivisiä
mielikuvia julkisistakin palveluista.
Vanhassa
vara parempi. Korjataan ja kehitetään nykyistä julkista palvelua. Silloin
ollaan kestävällä pohjalla ja kohtuullisissa kustannuksissa, eikä verorahat
valu ulkomaille.
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Juna edusti voimaa
Aamujunalle herättiin jo kohta viiden jälkeen. Koulu oli Joensuussa ja juna lähti viisyli kuuden. Kymmenvuotisena oli ponnistus jo junalle meno kävellen. Ensin kävin hakemassa Vallinojan Velin ja sitten Jaatisen Kössin.
Aseman rinteessä oleva ruumisarkkutehdas pelotti varsinkin yksin kulkiessa. KantturaLassin pelloilta keväällä kuultavat kuovin äänet antoivat myönteistä tulevasta päivästä. Samoin hevospuomissa kauraa ja heinää rouskuttavat hevoset. Isännät tulivat Kiteeltä asti hevosella junalle. Paikalliset jättivät monesti hevosensa loimitettuna siksi aikaa kun Joensuussa piipahtivat. Puolitoista tuntia sinne ja saman verran aikaa illalla takasin.
Keväällä sain junalle tulla äidin polkupyörällä. Pyörä piilotettiin Mölsän kaupan varastorakennuksen taakse. Oli parempi piilo kuin pusikot.
Asemalaiturit olivat monesti täynnä tavaraa. Osuuskauppojen varastot sijaitsivat asemalla. Vieläpä muistan laiturilla olleen maitotonkkia Joensuun meijerille menossa.
Odotushuoneessa ukot olivat laittaneet tulet pönttöuuniin. Tupakka savusi ja juttuja me pojat kuunneltiin tarkkaan. Ja huomioitiin sekin kun Kutsun ukko osti matkalipun sanomalla luukusta asemapäällikölle. "Piletti kaapunkiin sinne ja tänne." Ilman lisäkyselyitä hän sai lipun Joensuuhun ja takaisin.
Pimeetä oli talvisin koko matkan ajan. Ihmettelin miten seisakkeilta matkustajat pääsivät junaan. Ei ollut heijastimia, ei valoja. Sain kuulla, että he heittelevät tulitikkuja merkiksi junankuljettajalle.
Tohmajärven asemalla on kulttuuria. Saatte yhden kesäteatterin verran junaan ja siihen liittyvää esitettäksi oikeassa ympäristössä. Pankaa Pesoset toimeksi.
Aseman rinteessä oleva ruumisarkkutehdas pelotti varsinkin yksin kulkiessa. KantturaLassin pelloilta keväällä kuultavat kuovin äänet antoivat myönteistä tulevasta päivästä. Samoin hevospuomissa kauraa ja heinää rouskuttavat hevoset. Isännät tulivat Kiteeltä asti hevosella junalle. Paikalliset jättivät monesti hevosensa loimitettuna siksi aikaa kun Joensuussa piipahtivat. Puolitoista tuntia sinne ja saman verran aikaa illalla takasin.
Keväällä sain junalle tulla äidin polkupyörällä. Pyörä piilotettiin Mölsän kaupan varastorakennuksen taakse. Oli parempi piilo kuin pusikot.
Asemalaiturit olivat monesti täynnä tavaraa. Osuuskauppojen varastot sijaitsivat asemalla. Vieläpä muistan laiturilla olleen maitotonkkia Joensuun meijerille menossa.
Odotushuoneessa ukot olivat laittaneet tulet pönttöuuniin. Tupakka savusi ja juttuja me pojat kuunneltiin tarkkaan. Ja huomioitiin sekin kun Kutsun ukko osti matkalipun sanomalla luukusta asemapäällikölle. "Piletti kaapunkiin sinne ja tänne." Ilman lisäkyselyitä hän sai lipun Joensuuhun ja takaisin.
Pimeetä oli talvisin koko matkan ajan. Ihmettelin miten seisakkeilta matkustajat pääsivät junaan. Ei ollut heijastimia, ei valoja. Sain kuulla, että he heittelevät tulitikkuja merkiksi junankuljettajalle.
Tohmajärven asemalla on kulttuuria. Saatte yhden kesäteatterin verran junaan ja siihen liittyvää esitettäksi oikeassa ympäristössä. Pankaa Pesoset toimeksi.
torstai 16. marraskuuta 2017
Asema oli kuntakeskus
Tohmajärven
toiminnan keskus sijaitsi kiistatta 1940 - 1960 aseman seudulla. Ainakin minun
näkemykseni mukaan. Asemalle keskittyi työ niin tehtaissa, kuljetuksissa kuin
kaupassakin. Sanottiin, ettei mitä aseman Yhteishyvästä saa, sitä ei tarvita.
Puhuttiin työläisistä ja aseman herralistosta. Mikä viime mainittu ei vieläkään
ole selvinnyt minulle. Ketä he olivat?
Asemalla oli
sodan aikaan vankileiri. Yksin me kymmenvuotiaat, emme saaneet mennä vankeja
katsomaan. Vanhempien kanssa näin venäläisiä vankeja leirissä, joka oli aivan
tien vieressä. Myöhemmin myös suomalaisia vankeja. Olihan meillä tuona aikana
poliisiputkat peräti 18 vuotta. Tästäkö lie syntynyt sidos vankeihin, joka
palkattuna kesti sittemmin neljännesvuosisadan.
Muistan,
ajankohta lie ollut välirauha, sain isältäni tehtävän viedä lasku
tehtaanjohtajalle. Simperin Antiksi isä häntä sanoi. Isä oli tehnyt sepän töitä
tehtaalle. Jännittyneenä poljin asemalle. Ennen en ollut liikkunut yksin niin
kaukana ja vieraassa paikassa. Jo tehtaanjohtajan maalattu komea rakennus
tuntui pelottavalta. Laskuni kanssa osasin konttoriin ja annoin laskuni
naishenkilölle. Hän käski odottaa ja vei paperini toiseen huoneeseen. Kohta hän
tuli takaisin ja sanoi, että pitää odottaa. Johtaja on lepäämässä. Ajattelin,
että herrat nukkuvat täälläkin. Swahnen Ossia ja Ruuskasen Kallea oli turha
tapailla keskellä päivää. Hekin olivat nokosilla.
Antti Zimmermann,
missä lie sitten ollutkaan, tuli kohta, ja värkkäsi nimensä. En muista sainko
samalla rahat. Ilmeisesti sain. Simperillä oli "Puikki" merkkinen
henkilöauto. Rekisterinumero muistaakseni K-55 tai K-555. Muisti alkaa reistata.
Tuohon aseman herrojen kermaan, jos sellaista oli,
kuului nimismies Weli Ruuht ja Arvi Määttä. Nimismiehellä oli
"rooveri" ja ajeli autollaan niin kuin Simperikin mökeilleen
Tohmajärven rantaan. Ihmettelen miten nämä kaksi "valtaherraa"
sallivat Tohmajärven vedenpinnan laskun 0,9 metrillä. Sopii ihmetellä muidenkinperjantai 10. marraskuuta 2017
Äänestäjän ääni ei kuulu
Kokoomus vie
ja kepu ei edes vikise
Sotesoppa
kiertää valiokunnissa arvioitavana onko siitä kansalle tarjottavaksi. Vain
kokoomukselle soppa olisi kelvannut sellaisenaan. Siinä onkin jo syy, miksi
keitosta on makusteltava tavallista tarkemmin. Nykyisellä kokoomuksella ovat
sellaiset maku- ja pöytätavat, että sille on maksettava ennen kuin suostuu
syömään mitään. Onko sopassa maakuntamausteita tarpeeksi, empii kepu, vaikka
kehuu keitosta. Sinisillä puoluekokouschili poltti makuaistin ja heille kelpaa
mikä vain. Oppositiopuolueilla valiokunnissa riittää arvioitavaa mitä soppaan
lisätään ja mitä otetaan pois. Jos järkeä löytyy, niin tuskin millään
mausteilla kansalle tarjottavaa keittoa syntyy. Ainakaan kokoomuksen vaatimilla
yksityisillä kokeilla. Ennen kuin Björn Wahlroos ehtii perustuslakia muuttaa,
nykyinen perustuslakivaliokunta kaataa sopan kuuriin. Toivottavasti.
******
Neljä
viidestä Suomessa maksaa mielellään veroa. Tiedän itseni ja muutaman muun
sellaiseksi. Minun maksamat verot ovat vähäiset, mutta on kunnia olla hyvässä
seurassa. Mielellään miljardiveronsa Suomeen maksavat Supercell ja sen
perustajajoukko. Palkkatuloilla heistä oli seitsemän suurituloisinta ja
myynti-ja osinkotuloilla neljä viidestätoista.
Nimetkin näillä suurituloisilla veronmaksajilla on, mutta nimiä tärkeämpää ovat
heidän tekonsa.
Iloisiksi
veronmaksajiksi tuskin voi kutsua Keskon entistä pääjohtajaa, vuorineuvos Matti
Halmesmäkeä, 65, Rautaruukin entistä toimitusjohtajaa Sakari Tammista, 64, sekä
Nokian Renkaiden entistä toimitusjohtajaa Kim Gran:ia, 63. He viettävät Suomeen
tehdystä työstään 400000-600000 euron vuotuisiatyö-
ja lisäeläkkeitään verovapaasti köllötellen Portugalin auringossa. Tämän edun,
jos he sen sellaiseksi tuntevat, sallii Suomen ja Portugalin lainsäädäntö. He
eivät ole siis rikollisia, mutta monelta vähävaraiselta suomalaiselta veronmaksajalta
he tuskin saavat myötätuntoa toimilleen. Olen yksi heistä.
********
Tällaisen veroedun, joka "veropakolaisilla",
ja kohta sote:en tulevilla
kansainvälisillä terveysjäteillä on, sallii nykyinen kepu. Ihmetellä
täytyy miten moiseen "kilpailutukseen" suhtautuu tavallinen
keskustalainen äänestäjä. Heillä on lopullinen valta sanoa sotesta
mielipiteensä. Vahinko jos ääni kuuluu vasta vaaleissa jolloin vahinkoa on enää
vaikea korjata. Orpo, Sipilä ja Berner ovat silloin jo muissa hommissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)