perjantai 23. marraskuuta 2018

Mielikuvat ratkaisevat


Hillotolppa ei pure enää.
Gallupeja tule ja mene ja demareilla menee niissä nyt hyvin. Vaalit ovat vasta se paikka, jossa veri punnitaan. Demareiden on syytä varautua vaaleihin ja varoa tekemästä virheitä. Äänestäjät antavat äänensä sen hetkisen mielikuvan mukaan, joka on päällimmäisenä silloin kun astuu äänestyskoppiin.
Suomessa on 5,4 milj. asukasta, joista 4,4 miljoonalla on äänioikeus. On laskettu, että 600000 äänestäjistä on ns. liikkuvia äänestäjiä. Tämä porukka ratkaisee kuka vaalit voittaa ja kuka häviää. Se puolue, joka onnistuu aktivoimaan liikkuvat äänestäjät puolelleen on voittaja. Tähän tarvitaan onnistunutta mielikuvan rakentamista puolueelle myönteisistä asioista. Ei vastustajan moittimista, eikä vastakohtien kärjistämistä.
Joko tulevissa vaaleissa olisi aika unohtaa kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu? Se on ajalta jolloin kerran vuodessa käytiin kaupungissa tai kesäloman aikaan maalla sukuloimassa ja toisiamme "kadehtimassa". Nykyisin liikkuminen ja palvelut ovat yhteneväiset, asuipa kaupungissa tai maalla taajamissa.
Asuinpaikan sijaintiin perustuu osaltaan jako poliittisiin puolueisiin. Maalaisiin tai heihin perhesiteillä kiinni oleviin perustunee kepun asema puoluekentässä. Kaupunkilaiset ovat pääosiltaan palkkatyöläisiä arvoasteikosta riippumatta ja samaistavat itsensä demareihin. Voiko tällaisella jaolla ratsastaa vielä nykyaikana? Mielestäni ei. Siksi vastakkainasettelua harrastetaan tietoisesti, kun vanhat puoluepolitiikan jäärät eivät tätä päivää erota eilisestä. Tai tukeutuvat suuriin uhkiin kuten ilmastonmuutokseen, myrskyihin, tauteihin ja keskilämpötilojen nousuun. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta tavallinen äänestäjä niitä tuskin ajattelee mennessään äänestyskoppiin. Hän rakentaa mielikuvansa itselleen läheisen asian ja mielikuvan varaan ja äänestää sen mukaan.
Suomessa on n. 600000 metsänomistajaa. Heidän jakamisensa maalaisiin tai kaupunkilaisiin ei liene mahdollista. Saman palstan omistajista löytyy kokoomus-, ja kepulaisia, demareista ja vasureista puhumattakaan. Lisäksi heitä asuinpaikan perusteella löytyy Ivalosta Hankoon. Jakamalla ja kärjistämällä ei tulevaisuudessa saa menestystä millään elämän alueella. Ei politiikassakaan. Menestykseen tarvitaan osaamista ja myönteisen mielikuvan rakentamista.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tällaista olen kirjoittanut 7 vuotta sitten


17.11.2011.

Helsingin Sanomissa oli otsikko 16.11.2011: ”Henkilökunnan niukkuus kurittaa Karjaan terveyskeskusta”. ”Carema-yhteistyö voi katketa”.
Samassa numerossa oli otsikko: Ruotsissa nousi skandaali vanhustenhoidosta”.
Teksti osassa kirjoitettiin: ”Omaiset siirtävät vanhuksia nyt muualle ja kaupungit irtisanovat sopimuksiaan Careman kanssa”.
Ruotsia käsittelevässä jutussa ilmoitti valtiovarainministeri Anders Borg aikovansa estää sen, ettei yksityisissä hoitofirmoissa veronmaksajien rahoilla tehdyt voitot siirry sijoitusfirmojen kautta veroparatiiseihin.
Hesarin jutusta käy ilmi, että Carema Caren ja Carema Sjukvårdin omistaa Ambea Holding niminen yhtiö. Sen puolestaan omistavat puoliksi amerikkalainen Kohlberg Kravis Roberts ja Jerseyn saarelle rekisteröity Triton. Viimeksi  mainittu on riskisijoitusfirma, johon ovat sijoittaneet muiden muassa Ikean omistaja Ingvar Kamprad ja Kuntien Eläkevakuutus (Keva).
Suomessa Careman omistaa kokonaan terveydenhoitoyritys Mehiläinen. Sen taas omistaa Ambea Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana aloitti vuoden alusta Mikael Lilius.
Ruotsissa Carema on hyvin tuottava yritys, joka ei maksa veroja Ruotsiin. Voitot siirtyvät omistajiensa korkotuottoina Jerseyn veroparatiisiin.
Keski-Karjalassa Helli – liikelaitos on tukeutunut vahvasti Careman palveluksiin järjestäessään vanhuspalvelujaan. Kustannukset palveluista maksavat keskikarjalaiset veronmaksajat. Näyttää kuin Suomessa Kuntien Eläkevakuutus sijoituksellaan ilmaisisi jotain. Haluaako se tukea riskisijoitusfirma Triton toimintaa vaan etsiä hyväksyntää  vallitsevalle vanhustenhoitosysteemille? Mene tiedä.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Ei insinööristä talikonvarteen


Vallankumouskin on kansanvaltaa
Marko Junkkari oli tehnyt Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen pääministeri Juha Sipilästä yhdeksän sivuisen jutun. Siinä lennettiin Sipilän omistamalla lentokoneella, tehtiin kolmiulotteisella löylykauha, sipaistiin sijoituksia ja siinäpä jutun sisältö, ellei oteta huomioon keskustelua lennonjohdon kanssa. Lento Oulusta Tampereelle tehtiin kolmessa kilometrissä merta seuraillen, joten sekin tehtiin suuremmin maaseudun rauhaa rikkomatta.
Juttua lukiessa tuli mieleen seuraavat eduskuntavaalit. Ketä äänestät, miksi ja missä? Mitkä ovat ne ansiot, joilla Juha Sipilä on saanut maaseudulla asujat äänestämään osakekaupoilla vaurastunutta insinööriä. Minä en ainakaan näe Sipilässä alkiolaisuutta tai niiden asioiden osaamista, joilla maaseudun asukkaiden elinoloja erityisesti helpotettaisiin. Keskustalle tärkeää aluepolitiikka sanaa en ole hänen suustaan kuullut. Ryhtyessään kamppailemaan ammattijärjestöjä vastaan Sipilä kapinetteineen korosti demokratiaa ja vaalien antamaa valtaa hallitukselle ja eduskunnalle säätää lakeja. Monet hänen tukijoistaan korostivat sitä kansanvallaksi. Ja sitähän se todella onkin. Kansanvalta ei ole kuitenkaan sellaista, että vallan saanut saa sitä käyttää valtaa omien mieltymyksiensä mukaan ja osaa jopa vallan antajia vastaan. Tämä Sipilältä on unohtunut. Jos hallitus ja eduskunta kansalaisten mielestä käyttää väärin saamaansa valtaa kansalaiset nousevat vastarintaan. Yksi vastarinnan muoto ovat poliittiset lakot. Ne ovat sallittuja järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Hallitsemattomassa tilanteessa voi syntyä jopa vallankumous joka lienee sekin kansanvallan äärimuoto. Mielestäni pahin demokratian loukkaus Sipilältä tuli, kun hän otti tuekseen persuista eronneet vallanhaluiset, nyttemmin siniset, jatkamaan hallituksessa.
Valta ja elinvoima valuu etelään. Vapaassa yhteiskunnassa sitä on vaikea valtiovallan muuksi ohjata. Osa muutoksesta johtuu ulkomaankaupasta ja maantieteellisen aseman vaikutuksesta siihen. Työpaikat syntyvät etelään. Kansalaiset muuttavat asuinpaikkaansa mieltymyksiensä mukaan. Eduskuntalaitos yrittää tasoittaa vallan jakoa jakamalla Suomen äänestysalueisiin ja jyvittämällä kansanedustajapaikkojen lukumäärän asukkaiden määrällä. Tästä syystä Savo-Karjalasta vähenee yksi kansanedustaja Uudenmaan hyväksi. Sitä en tiedä miksi ehdokas saa valita vaalipiirinsä riippumatta asuinpaikastaan.
Poliittisten puolueiden pitäisi reagoida nykytilanteeseen muuttamalla toimintatapojaan nykyaikaa vastaaviksi. Painotetaanko jäsenkirjan merkitystä, kyläosastoja ja tupailtoja toiminnassa vai etsitäänkö jotain uutta nykyaikaan paremmin sopivaa.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Puulla parempiin ei pahempiin päiviin


Asiantuntijat väittelevät keskenään
Poliitikot ovat lähteneet laukalle. Se oli odotettua vaalien alla. Mutta samaa saa sanoa ns. metsäasiantuntijoista  eri medioissa.  Ilmastoraportti ja siihen liitetyt toimenpiteet metsän osalta ovat kiistan aiheita. Puhutaan tutkimuksista ja raporteista, jotka kumoavat toisensa. Miten ympäristömuutoksen professori, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, ja kansanedustaja (vihr) ympäristövaliokunnan puheenjohtaja voivat olla erimieltä asiasta, joka käytännön sanelemana on tiedossa tavallisella metsänomistajalla. Metsän varaan ei keskilämmön alentamista kannata jättää. Kyllä ilmakehän laatu on saatava hallintaan niillä osa-alueilla, joilla se on sotkettukin.
Suomessa on n. 600000 metsänomistajaa. Heillä on erisuuruisia metsäpalstoja. Monet ovat perittyjä mutta myös metsää arvostavia ja siihen sijoittaneita uusomistajia löytyy entistä enemmän. Yhteistä näille kaikille on hoitaa metsäänsä mahdollisimman hyvin omien tarpeittensa ja tietojensa pohjalta. Siltä samalta pohjalta, jolla Suomi on saatu nousuun ja nykyiseen kukoistukseensa. Ei siinä hiilinielusta tiedetty mitään eikä vahingosta ilmanlaadulle ja yhteiskunnalle.
Keskusteluissa ja ongelman ratkaisijoiksi yleensä tulevat tietoviisaat, jotka unohtavat historian ja nykyisyydenkin. Myös ratkaisuiden tärkeysjärjestys on jäänyt huomioimatta. Onko nämä nykyiset, pienien metsäpalstojen omistajatkin pantava vastuuseen ja maksumiehiksi virheistä, jotka ovat tapahtuneet jossain muualla? Arvostakaa niiden iäkkäiden ihmisten työtä, jotka vuosikymmenet ovat tehneet kassaralla risusavottaa palstoillaan vanhanpäivän turvaksi. Eivät he ole syypäitä ilmaston muutokseen. Jos tarvetta on metsänhoidon ja sen käytön muutokseen, niin tehtäköön se maltilla ja ajan kanssa. Metsä Suomessa uudistuu n. kerran 80 vuodessa. Äkkinäiset muutokset metsän hoitoon ja käyttöön repivät kappaleiksi  sen mikä vuosisadoissa on saatu alalla aikaan.