Virheistä pitää oppia

"Pahoittelen osaamattomuuttani ja ammattitaidon puutetta." Sanat ovat suora lainaus kunnanjohtaja Olli Riikosen valtuustokokouksen jälkeisestä Facepook-kirjoituksesta, jossa valtuusto hylkäsi Tohmajärven veden parannussuunnitelman.
Kyseisessä kirjoituksessa hän purki mieltään vaaltuuston päätöksestä, joka hylkäsi 350000 euron määrärahan järven "parantamiseen".
Olen vuosien varrella oppinut kunnanjohtajan tuntemaan juupas-eipäshenkilönä. Harvoin hän on tehnyt omista ajatuksistaan kompromissejä toisten ajatusten kanssa. Järviasiaan hän oli linjannut kantansa yksiselitteisesti määrärahan puolesta. Virhe hänen puoleltaan oli, ettei hän kannalleen esittänyt perusteita, mitä rahalla saadaan aikaan. Koko järven pelastamiseen raha ei riittäisi. Tätä valtuutetut kyselivät kokouksessa, saamatta vastausta kunnajohtajalta. Ne pari äänekästä ja asiasta innostunutta haaveitten esittäjääkään eivät valtuutettuja saaneet puoltamaan määrärahaa.
*****
Järvi on tohmajärveläisille tärkeä monessa mielessä. Perusteluissa mennään kuitenkin monesti kertomaan tunteista. Muistelemaan millainen järvi ole "ennen vanhaan".
Järvelle pitäisi kuitenkin tehdä jotain sen kunnon parantamiseksi. Onko se kaislojen poisto, vai jokin muu ensi hätään. Uimarantakin mainitaan. Millainen, se unohdetaan kertoa. Onko se EU-direktiivit täyttävä vai lapsille rantaelämään ja polskutteluun tarkoitettu. Jo uimarannan tasossa löytyy satojentuhansien hintaero.
*****
Jotta jotain järkevää syntyisi pitää järviasia panna uudelleen tulille.
Hakea rahaa elyltä ja panna myös omat rahat "likoon" mitä rahapussi antaa varaa.
Tärkeintä on ottaa selvää mitä kyseisellä rahalla on mahdollisuutta saavuttaa. Eihän se kerralla riitä järven veden parantamiseen. Ei ainakaan, jos Vapo käyttää edelleen Luosojokea lasku-uomanaan. Jotain tarttis kuitenkin tehdä.
******
Kunnanjohtajan johtajan lausahdus toiminnastaan facepookissa järviasiassa antaa toivon, että asiaan palattaisiin. Virheet voidaan aina korjata. Se on viisautta. Virheetön ei ole kukaan. Vain tyhmät jättävät virheensä korjaamatta.
******
Vuosi 2014 näyttää loppuvan. Kiitos siitä. Toivotan lukijoilleni vuodelle 2015 onnea ja menestystä. Kyllä se siitä.

Kuka sotki ja mitä?

Halvin voi alussa näyttää kauniilta, kunnes sen sisin tulee näkyviin. Vanha vertaus: Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä. Vertaus sopii Keski-Karjalan ja eniten Kiteen tehostettuun palveluasumiseen.
Sekoilusta ei ota selvää erkkikään. Ei siitäkään, kun virmat ja palvelun tarjoavat muuttavat nimeään ja omistuksiaan. Kiteellä kehuttu ja sen aikaiset johtajat "onnistuivat" saamaan palvelutuottajaksi Mehiläinen OY:n Kiteen hoivakodin. Silloinen kilpailutuksen voittaja jäi nyt hännille kalleimpana. Kakun kuorrutus ei kestänyt koko obtioaikaa. Ongelma on kiteeläinen ja oli ennakoitavissa jo Hellin aikaan. Selvää näet on, ettei kilpailutus ole ongelma, vaan henkilöt, jotka eivät osaa kilpailuttaa. Tai ovat muuten vietävissä, kuin se kuuluisa litran mitta.
*****
Muistan ajan, kun tilaajalautakunnassa "kilpailutettiin". Kysymyksessä olivat Hellin palvelut, jotka "siirtyisivät" sittemmin Kiteen nautittaviksi. Jo silloin ihmettelin luottamushenkilöiden jääviyttä lautakunnan jäseniksi ammatillisesti ja asuinpaikkojen suhteen. Jokunen on ylennyt, jopa Kiteen hoivakodin johtajaksi ja omistajavirman kehityspäälliköksi. Virkahenkilöillä näytti siihen aikaan olevan kiire siirtää vain palvelut pois kunnilta. Tietokulki kunnista ulospäin ja homma pelasi. Eikö nyt tieto kulje ulkoa kuntiin, kun homma ei enää pelaakaan?
Lähidemokratialla asiat on sotkettu. Odotan aikaa, jos Sote-sopalla se saataisiin kondikseen.

JOULUNA 2014

Kello on vielä vajaa kymmenen aamulla. Olemme jo vaimon kanssa ehtineet käydä haudoilla sytyttämässä kynttilät. Tapa on vanhaa perimää äidiltä. Muistan hänen kynttiläkantamuksensa. Kävi koko suvun haudat ja pyydettäessä muidenkin haudoilla. Säätkin ennen vanhaan olivat mitä sattuu. Eikä ollut hautalyhtyjä. Mitä lumesta sai potkittua.
*****
Vuosikymmenien aikana on meidänkin joulun viettotapamme muuttuneet. Osaltaan työn ja osaltaan perheessä tapahtuneiden muutosten takia. Mitään lahja hummuttelijoita emme ole koskaan olleet. Emme hurahtaneita kirkkoon tai markkina humputukseen. Kuusi ja kinkku ovat kuuluneet meidän jouluperimään aina. Nyt enää ikkunakuusi ja kinkkukin on kutistunut parikiloiseksi.
******
Joulua sanotaan perhejuhlaksi. Erityisesti lasten juhla se on ymmärtääkseni ollut meilläkin. Joskus muistan joulusta syntyneen pientä kinaa. Kumman vanhemman luona pitäisi joulua viettää. Vaimon vanhempien vai minun vanhempien. Joskus tehtiin kompromissi ja pysyttiin kotona.
******
Kun meilläkin on lastenlastenlapsia niin siinä onkin muistelemista. Mitä kenellekin kuuluu ja miten joulunsa viettävät. Nykyisin ei enää kokouduta yhteen. Tässä suurimmassa koossa ei koskaan ole kokouduttukaan. Kenelläkään ei ole tarpeeksi suurta kämppää. Ja luulempa, ettei kaikilla olisi mahdollisuutta tai halujakaan tavata yhtäaikaa koko sukumannia. Ovat vieraantuneet tämmöisestä touhusta. Elävät omaa elämäänsä.
*****
Vaimolla ovat piirakat (pakaste) paistumassa uunissa. On uunipaistia ja kinkkua. Ja häysteet päälle. Ja on kaveri, jonka kanssa voi aterioida. Se on luksusta, jonka jakaisi mielellään myös muiden kanssa. Mutta hyvä on näinkin. Ei kaikkea voi saada eikä kaikkea ole viisasta haaveilla. Näinkin on jo hyvä.
*****
Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää ja rauhallista joulua sekä entistä parempaa uutta vuotta.

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 19.12.

Saamisen ilo ja menettämisen murhe

Näin joulun alla ja vuoden lopussa pitänee toivoa jotain tulevaisuudelta ja vilkaista vähän menneisyyteenkin. Ihan puhtaasti henkilökohtaiselta tasolta.

Joulu tunkee päälle. Lahjat, kirkko, joulupukki, käynti hautausmaalla. kinkku ja mitä muuta niitä jouluun liitettäviä asioita onkaan? Ensimmäisen joululahjani muistan. Muistan vielä paremmin sen menetyksen.

Talvisota oli meneillään. Ukkiko lie puhunut joulupukista ja lahjoista. Tajuamatta mistä oikein oli kysymys, ryhdyin odottamaan molempia. Tai oikeastaan pelkäämään pukkia. Siihen kun liitettiin kiusallinen kiltteys vaatimus.

Talossa, jossa asuimme, oli majoitettuna sotilaita. Heidän toimestaan jouluun liittyvät asiat tulivat esiin jouluaattona. Talon väellä ei siihen riittänyt aikaa. Niinpä joulupukki ehti piipahtaa eteisessä jättämässä joululahjat. Sanomalehteen käärityn puna/sini värikynän ja ilman kääröä liian suuret nilkkasukat.

Mitään niin kaunista en aikaisemmin ollut nähnyt. Pidin kynää tyynyn alla yötkin. Joulun jälkeen kynä katosi. Sotilaatkin olivat poistuneet. Ja vieneet mukanaan myös kynäni. Aikuisena tajusin kynän olleen vain minulla lainassa. Tajusin myös miten paljon iloa sillä kenties oli tuotettukaan sotilaan perheelle kirjeiden muodossa.

Luulen, että tuohon talvisota jouluun liittyy edelleen voimakkain kokemani saamisen ilo ja menettämisen murhe.

******

Kirkko näyttää natisevan liitoksistaan. Kirkolla on mahtavat perinteet rikkauksien hallintaan ja vallan käyttöön. Henkilökohtaisesti uskon hyvän ja pahan läsnäoloon kirkossakin. Ihmisethän touhuavat sielläkin.

Kirkkoon liittyvät eniten syntymä, avioliitto, joulu ja kuolema. Näissäkin asioissa pärjättäisiin ilmeisesti nykyaikana ilman valtion kirkkoa. Avioliittoasiatkin hoituvat ilman kirkkoa tai maistraattia. Kannattaako avioliittosanasta käydä kinaa?  Mielestäni ei.

Kirkko voisi keskittää työnsä hyvän ja pahan läsnä oloon elämässämme. Kymmenen käskyn opetus on siihen edelleen hyvä pohja. Syntymän ihme, joulun merkitys ja kuoleman mysteeristä olisi pohdittavaa enemmän kuin avioliittosanan omimista itselle.

******

Sosiaali- ja terveysasioita olen seurannut enemmän tai vähemmän kiinnostuneena pian kymmenen vuotta. Luottamushenkilönäkin. Onnekseni en kuitenkaan juuri palvelujen tarvitsijana. Tuhatkunta pakinan pätkää lienen aiheesta tuhertanut.

Sotesta näkee miten käy kun puoluepolitiikka ja hallinto käy tärkeämmäksi kuin ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelut. Muutenhan nykyistä tilannetta ei ole tulkittavissa.

Lähidemokratialla, kunnan suuruudella, terveyskeskuksen sijainnilla ja kunnan itsenäisyydellä ei ole merkitystä, kun ihminen tarvitsee terveys- tai sosiaalipalveluja. Silloin tarvitaan sopivaa,  tehokasta ammattitaitoa ja hoitopaikkaa. Matkan pituus hoito- tai palvelupaikkaan ei nykyään enää ole sitä merkitystä kuin ennen. Matkaan käytetyllä ajalla on enemmän merkitystä kuin kilometreillä.

Hoitakaa sote kuntoon asiakaslähtöisesti ja lopettakaa jonninjoutava jahkailu.

******

Kirjoittelen näitä juttujani Tohmajärveltä käsin. Tohmajärveläisille yleensä ja luottamushenkilöille erikoisesti toivon viisautta tulevalle vuodelle. Samalla menevät terveiset muillekin pohjois-karjalaisille.

Lakatkaa kuun ja tähtien tavoittelu. Tehkää asutuspaikastanne viihtyisä elinympäristö ihmisille. Heidän tarpeensa eivät ole kohtuuttomia. He ymmärtävät taloudelliset tilanteet paremmin kuin luulette. Asukkaat voivat olla tyytyväisiä myös, vaikka joutuisivat tinkimään savutetuista eduistaan.

Hyvää Joulua ja Uutta vuotta!

                                                               Veijo Tuunanen      

Eikö vastuunkanto enää kiinnosta

Tohmajärven kunnanvaltuuston kokous 15. 12. 2014 kesti 6 tuntia, jona aikana valtuutetut käyttivät enemmän tai vähemmän asiapitoisia puheenvuoroja laskujeni mukaan ainakin 116 kpl:ta.
Talousarviota esitteli kunnanjohtaja käsittelyn aluksi 55 minuuttia.
*****
Kokouksen keston, kunnanjohtajan pitkän esittelypuheenvuoron ja käytettyjen puheenvuorojen ja niiden sisällön huomioon ottaen herää kysymys, mistä on kysymys. Varsinkin kun samoista asioista on puhuttu ja päätetty kunnanhallituksessa ja pidetty iltakoulua ja seminaaria pitkin syksyä.
Anteeksi vain minusta tuntui kuin oltaisiin keskustelutilaisuudessa jossain tupaillassa, jossa jokaisen on moneen kertaan sanottava sanansa ja tarpeeen mukaan vaihdettava myös mielipidettä.
Näyttää, etteivät valtuutetut ole sisältäneet valtuuston asemaa ja omaa käyttäytymistään valtuutettuna. Arvokkuudesta eilisen illan kokouksessakaan tuskin voi puhua. Onko niin, että äänestäjät tässäkin tapauksessa saavat sitä mitä ovat tilanneet?
******
Muutamassa viime valtuuston kokouksessa ja niin myös eilisessä loisti valtuutettujen runsas poisso-olo kokouksessa. Kesken kokoustakin lähdettiin ja tilalle löytyi jostain varavaltuutettu istumaan paikalle ja kantamaan "vastuuta" päätöksestä.
Allekirjoittanutkin tempaistiin ilman varoitusta suoraan lehteriltä käsittelemään talousarvion investointiosaa. Demariryhmän 9:stä jäsenestä 4 oli varavaltuutettuja kun investoinneista päätettiin. Sama frafiikki kävi muissakin ryhmisssä, eikä keskusta saanut omaa ryhmäänsä enää täysilukuiseksi viimeiseen äänestykseen. Se ei olisi lopullista tulosta muuttanut mihinkään suuntaan, olisipa äänestänyt mitä hyvänsä.
******
Kokouksen merkittävin asiakokonaisuus käsitteli investointiosaa. Tohmajärven vedenlaatu, uimaranta ja siihen "jyvitetty" 700000 euron raha jakoi mielipiteet puolesta ja vastaan. Erikoissesti kunnanjohtaja Olli Riikonen, valtuutettu Reino Löppönen ja valtuutettu Teuvo Karjalainen, joka herkistyi runolliselle tasolle puhumaan hankkeeen puolesta, pitivät hanketta erinomaisena.
Hanketta vastaan puhuneet arvostelivat hankkeen huonoa valmistelua, suunnitelman puutetta ja kysyivät sitä mitä rahalla aiotaan saada aikaan. Kukaan puolesta puhujista ei voinut näihin kysymyksiin antaa vastausta.
Ihmetystä herätti, ettei järven tilasta tehtyä edellistä tutkimusta ja toimenpide ehdotusta, allekirjoittanutta lukuunottamatta, kukaan ottanut mukaan keskusteluun.
Esitykseni kunnanjohtaja tosin nimesi vääräksi tiedoksi. Totesin siihen, ettei minulla ole varaa tulla valehtelemaaan valtuustoon, kun olen ollut jäsenenä veden parannushankkeessa vuonna 2006 seurakunnan edustajana ja kirjoittanut nimeni kyseisen hankeeseen.
Äänin 14 - 12 hankkeen rahoitusta ei valtuutetut hyväksyneet. Poissa oli yksi valtuutettu. Osa hankketta kannattaneista jätti päätökseen eriävät mielipiteensä.
******
Niiralan kauppakeskushanke jäi vähälle huomiolle, vaikka sekin oli rahallisesti mittava. (1,2 milj.euroa)
Muutama seiskan nuorista intoutui kehumaan hanketta. En huomannut, mikä kehuntaan oli perusteena. Muista ryhmistä tyydyttiin korostamaan, ettei hanke todeutu ilman kauppahuoneeseen sitoutuvaa yrittäjää. Sellaista ei ilmeisesti ole löytynyt. Kysyttyäni yrittäjästä muutamalta kellokkaalta valtuutetulta, ei kukaan heistä sanonut sellaista tietävänsä.
Kuntalaisten on syytä pitää silmällä mitä luottamushenkilöt kauppahuoneen kohdalta päättävät. Henkilökohtaisesti ilmoitin vastustavani tätä investointia. Hanke ei kuulu kunnan perustoimintoihin, enkä kannata bisneksen liittymistä kuntatalouteen. Siitähän on huonoja kokemuksia kunnallakin viime ajalta riittämiin.

MOPO KEULII NIIRALASSA

Tohmajärvi aikoo hankkia ja varustaa vakuutusyhtiö Ilmarisen omistaman ja huolinta Nurmisella vuokralla olevan kaarihallin yritysten myymälätiloiksi. Rahaa tähän varataan alkuun 1,2 milj. euroa.
Mikä ryhmä tai kuka Tohmajärven kunnan päättäjistä omaa sellaista liiketaloudellista osaaamista kaupalliselta alalta, joka näyttää ylittävän laman aiheuttaman notkahduksen juuri kaupan alalta. Eritoten Venäjän kaupan kohdalta.
Kun kaupan todelliset osaajat eivät sijoita ja näytä kiinnostusta Niiralaan, tuntuisi järjen vastaiselta lähteä kunnan vetovastuuseen toiminnasta, joka ei kuulu varsinaiseen kunnan perustehtäviin.
******
Kunnassa on tyhjillään olevia kiinteistöjä, joista ei ole päästy eroon. Syystä tai toisesta. Uuden hankinta tätäkin taustaa vasten tuntuu epäviisaalta. Markkinatalous pelaa parhaiten, jos kunta pitää siitä näppinsä erossa. Ei pidä mennä alalle, josta uskaltaa sanoa olevan vähän osaamista kunnan virkahenkilöillä ja luottamusmiehillä.
******
Osaamisessa ollaan Tohmajärvellä lähdetty juoksemaan milloin minkin idean perässä. Mieleen tulee Helli-liikelaitos monine käänteineen. Sinne humahti miljoonia. Konsultti opasti automaattiseen siivoukseen ja perustamaan kuntaan omaa kuljetusyritystä. Onneksi robotteja ei ole tullut vastaan enempää kuin kunnan linja-autojakaan. Katri Helenan raitti oli oma hulmahduksensa. Jos kunnanvaltuusto lähtee rakentamaan kauppakeskusta tähän aikaan, tietää se sitä, ettei pitkään nokka kiiku veden pinnalla. Onneksi Tohmajärven veden "parannus" jätettiin sivuun.
******
Katsoin juuri äsken Tohmajärvi videon. Hyvin tehty eikä liikaa kehuttu itseään. Kun viimeisessä lausaassa. Se kuului: "Tohmajärvellä kaikki hyvin."
Lisäisin tähän. Siihen asti hyvin, jos pidetään näpit irti kauppabisneksestä.

Itsenäisyyden dilemma

Kaikki arvostamme ja pidämme tärkeänä itsenäisyyttä. Suomen itsenäisyyttä erikoisesti. Harva on tästä asiasta erimieltä En minäkään.
Mutta mihin itsenäisyys pohjautuu ja mitä se alkuaan on? Pohjautuuko itsenäisyys omistukseen enemmän kuin suvaitsevuuden puutteeseen? Vai peräti itsepäisyyteen? Onko se istutettu ihmiseen jo ennen syntymää?
Jo pieni lapsi omii tavaroita ja rakentaa reviiriään. Vanhemmat ovat tälle ilmiölle keksineet nimen. Uhmaikä.
Koulussa tulee muille oppilaille selväksi millaisesta kodista ollaan. Rakennetaan tämän pohjalta ystäväpiiriä. Tämän piirin ulkopuolelle jäävälle ovat vanhemmat keksineet nimen. Koulukiusattu.
Kehitys kehittyy iän myötä. Nuoruusvuosiin kuuluu jakautua edelleen. Tämän jaon määrää harrastukset ja raha. Jos näihin ryhmiin ei kuulu, ovat vanhemmat rakentaneet valmiiksi ryhmän. Tätä sanotaan puolueeksi.
Tärkeää näyttää olevan, että jokainen löytää ryhmänsä. Jos ei löydä hänelle se tullaan osoittamaan. Itsenäisyys ei toisten määräämänä ole oikeaa itsenäisyyttä. Onko se lähempänä jonkin määräävän tahon itsepäisyyttä? Sitä tässä mietin.
******
Ihmisiä jaetaan ryhmiin. Perheisiin, sukuihin, heimoihin ja kansakuntiin. Jokaiselle ryhmälle itsenäisyys näyttää olevan tärkein asia. Onko itsenäisyyden vastakohta sittenkin suvaitsevuuden puute?
Mikä määrää perheestä jonkun mustaksi lampaaksi. Suvun tai heimon laiskaksi, hitaaksi tai muuita paremmaksi. Onko valtakunnan raja sellainen, jolla ihmiset ovat rajattu hyviin ja huonoihin? Tai onko se raja vedettävissä ihon värin suhteen?
Mielestäni ei. Jokaisen raja-aitoja rakentavan takaa löytyy omistuksen halu ja suvaitsevuuden puute.
Tällaisia asioita pohdin, kun mietin mitä itsenäisyys maksaa ihmiselle. Se on vienyt ja vie varmasti tulevaisuudessakin monen suvaitsevan ihmisen hengen. Sellaisiako olemme?

Julkaistu tänään Viikko Pohjois-Karjalassa

Lasketaan miesten palkkaa 20%.

Naisten palkka suhteessa miesten palkkaan jaksaa puhuttaa. On puhuttanut siitä asti kun työstä ryhdyttiin maksamaan rahapalkkaa. Nyt naisen euron sanotaan olevan kahdeksankymmentä senttiä. Asialle tarttis tehrä jotain.

Kalle Isokallio, jolla joskus on ihan kannatettaviakin asioita lohkaisi TV:n jälkiviisaissa oman ratkaisunsa pörssiyhtiöiden hallituksiin. Siellähän ei juuri naisia näy. Hän leimasi naiset osaamattomiksi ja kertoi, että jos naiskiintiöt tulevat pörssiyhtiöihin hän perustaa konsulttitoimiston, joka välittää naisia ko. yhtiöiden hallituksiin. Ja hän takaa, etteivät nämä naiset avaa suutaan kokouksissa ja keittävät miehille kiltisti kahvit.

Isokallion mielipide ei ratkaise samapalkkaisuus asiaa, vaan on puhtaasti rasistinen. Huumorin piikkiinkään sitä hänen kohdaltaan ei voi laittaa. Kannattaako Isokallio ajatusta, että samasta työstä, riippumatta siitä onko kyseessä mies tai nainen, pitää maksaa sama palkka? Siihen on mahdollisuus päästä juuri niukkuuden aikaan. Lasketaan miesten palkkoja 20 %. Eikö molempien euro olekin silloin 20 senttiä. Kyllä hallitusten miespönöttäjille riittää sama palkka kuin hiljaisille kahvinkeittäjille. Pönöttäminen kun ei vaadi erikoista osaamista.

*****

Avioliittolain muutos meni läpi eduskunnassa äänin 105 -92. Toiset sanoivat lakia tasa-arvolaiksi, toiset homolaiksi. Palstan pitäjälle sopii mikä nimitys hyvänsä. Liikutaanhan alueella, jolla loppujen lopuksi vaikutetaan ymmärtääkseni suhteellisen pieneen osaan kansalaisia. Siis kerran taas kiistellään asiasta, josta jokaisella on mielipide, mutta ei varsinaista kosketuspintaa itse asiaan.

Jos avioliittolaki parantaa jonkin vähemmistön asemaa tässä yhteiskunnassa, niin eihän se keltään ainakaan tässä tapauksessa ole pois. Puheet moraalin romahtamisesta, eettisten arvojen polkemisesta tai ristinuskon loukkauksista ovat arvioijan omia yksittäisiä ajatuksia. Niillä voi lyödä avioliittolakia tai yhtä hyvin olla lyömättä.

Pappi napsautti vanhan lain mukaan meikäläisen avioliittoon. Tuli tiukka niitti. On kestänyt pian 60 vuotta. Arvot ovat kohdallaan. Miesten tai naisten pussaamista keskenään en katso. Pussailkoot. Minun ei tarvitse sitä katsella. Enkä tykkää, jos meikäläisen pussaamisia katsotaan. No, vähänhän tuota enää tulee harrastetuksi. Edellä oleva ei tarkoita, etten olisi puolesta tai vastaan uutta lakia. Olen ja vahvasti, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisin. Mielipiteet pitää olla vahvoja. Oli kysymys sitten puolesta tai vastaan. Varsinkin, jos joutuu päättämään toisten asioista.

******

Vaalikampanjat ovat aluillaan. Lehtimainoksia on näkynyt ja mielipidepalstat täyttyvät. Joskus jonnin joutavasta. Varastoissa raaputellaan kenttäkeittimen kattilasta edellisen vaalin tähteitä. Pitääkö kaikki tehdä kuin ennen? Ei mielestäni.

Ehdokkaat yrittävät vaikuttaa äänestäjiin pitkillä jorinoillaan. Yritetään olla kaikkien asioiden asian tuntijoita. Puhuja läkähtyy ja kuuntelija väsähtää. Kotiin viemisiksi jää röyhtäys jäähtyneestä hernerokasta. Tuleeko ääniä. Ei tällaisen kampanjan takia, vaan ehkä siitä huolimatta.

Juuri demareiden vaalikampanjallaan pitäisi vaikuttaa äänestäjien mielialaan. Pitää erottua muista. Siihen löytyy keinoja. Voisin tässä muutaman keinon mielialavaikutuksesta kertoakin. Jätän sen tässä vaiheessa. Olen "ideani" kertonut  Seppo Eskeliselle. Hän voi viedä asiaa eteen päin, jos katsoo viisaaksi.

Vaalikampailussakin on kysymys rahasta ja sillä vaikuttamisesta. Rahan määrä ei kuitenkaan suoraan vaikuta vaalintulokseen. Ei aina ehdokkaan erinomaisuuskaan. Enemmän kuin yleisesti luullaan menestykseen vaikuttaa äänestäjän mieliala, jonka hän kokee puolueesta ja tapahtumasta, jonka puolue järjestää. Itkuvirsillä, valituksilla ja lupauksien runsaudella ei nykyään enää ääniä kerätä. Nyt tarvitaan reipasta menoa ja ehdokkaalle riittää pari asiaa, jotka läpi päästessään lupaa hoitaa kuntoon parhaan kykynsä mukaan. 

                                                                   Veijo Tuunanen

Kirkostako pitää erota?

No, vapaassa maassa voi tehdä senkin. Itse en kuitenkaan eroa kirkosta eduskunnassa tehtyillä päätöksillä. Suhteeni kirkkoon pohjautuu ns. isien uskoon. Jos he ovat hyväksi katsoneet olla kirkon jäseniä, niin oman suhtautumiseni kirkkoon pohjaan siihen enemmän kuin eduskunnassa päätettävään avioliittolakiin. Lopullisen kantani lakiin ja kirkkoon yritän ratkaista omassa harmaassa päässäni.
Mikkelin tuomiokapitulin kanssa olen keskustellut viime aikoina kirjeiden välityksellä. Olen nähnyt oman seurakuntani päätöksen teossa haparointia. Jopa tarkoituksellista toimintaa, joka yrittää sivuuttaa tärkeimmän päätöksenteko foorumin. Kirkkovaltuuston. Tulevaisuus näyttää mitä mieltä tuomiokapituli on asiasta.
Jos jotain ratkaisuja suhteessa kirkkoon joudun tekemään, teen sen  oman seurakunnan tapahtumien perusteella.
******
Merja Mäkisalo-Ropponen poistui eduskunnasta avioliittolaki äänestyksestä. Poikkeuksellista menettelyä, joka herättää keskustelua. Enemmän menettelyä kohtaan kuin siihen kannattaako avioliittolakia vai ei.
Merja Mäkisalo-Ropponen on itse kiinnittänyt huomiota menettelyynsä enemmän kuin julkinen media. Mitä se kertoo? Ilmeisesti sitä, ettei kenelläkään ole oikein lopullista kantaa menettelyyn.
Monet näkevät ratkaisun sellaiseksi, että mikä sopii tavalliselle ihmiselle, ei sovi istuvalle kansanedustajalle. Edustaja on valtuutettu tekemään myös ikäviä päätöksiä. Näiden ikävien päätösten tekoa poliitikot kutsuvat vastuun kannoksi.
Nähtäväksi jää mitä äänestämättömyys vaikuttaa tuleviin eduskuntavaaleihin ja Mäkisalo-Ropposen menestykseen niissä. Antaako menettely ääniä enemmän vai vähemmän. Samasta asiasta jouduttaneen vielä äänestämään tällä vaalikaudella uudestaan. Muuttuvatko äänestysluvut ja vaihtavatko edustajat kantojaan. Mielenkiintoista.