perjantai 18. helmikuuta 2022

Viimeinen käyttöpäivä vain puuttuu

Äänestäjällä puutteellinen tuotetakuu

 Yhteiskunta on turvannut meille ja jopa taannut ettemme joutuisi huijatuiksi. Makkarapaketissa on päiväys milloin kyrsä on parhaimmillaan nautittavaksi. Juustopaketissa pannaan paremmaksi ja ilmoitetaan milloin on viimeinen käyttöpäivä. Odotan milloin päivätään vihon viimeinen elonpäivä lääkärin toimesta. Odottelen miten kirkko vastaa puoleltaan päivityksellään ja takuullaan meille välttää  päivät tuon puoleisen kuumemmalta puolelta.

Noin yhteiskunta on lainsäätäjiensä kautta huolehtinut ja varjellut meidät kaikesta pahasta. Mutta mikä on käyttäjän takuu kun valitaan kansanedustajia ja ministereitä tehtäviensä hoitoon? Meille uskotellaan sen tapahtuvan vapaissa vaaleissa. Mutta se on vasta ensimmäinen askel pitkässä ketjussa päättäjien huipulle. Valinta vaaleissa perustuu usein ehdokkaan puheisiin ja lupauksiin. Äänestys päätös perustuu uskomukseen ehdokkaan lupauksista. Tässä on juuri se epävarmuus loppu tulemasta joka päättyy useasti äänestäjän pettymykseen.

Pohdintani alkoi tapahtumista eduskunnassa. Siellä istuu edustajia, joiden taustalta löytyy tuomion saaneita. Takapenkissä yksikseen mököttäjiä. Tai muuten tehtäväänsä sopimattomiksi valittuja. Joillekin tehtävä on kykyihin verrattuna liian vaativa tai koulutuspohjaan nähden mahdoton jo alunperin. Esimerkkejä tällaisesta löytyy ympäri maailmaa. Yksi Britanniasta. Tehtäviä ja henkilöitä joudutaan vaihtamaan kesken vaalikauden. Kenen on vastuu äänestäjän "tuotetakuusta"? Vastuu on kokeneimmilla politiikoilla ja puolueilla. He tuntevat akanat jyvistä. On puoluetoverin ja äänestäjän pettämistä asettaa ihminen tehtävään johon hän ei ole kykenevä. Tehtäviähän riittää kaikille kykyjensä mukaan.

Kunta- ja aluevaalien jälkeen huonosta osallistumisprosentista on riittänyt valitusta. Härskeimmän arvion aluevaaleista antoi Riikka Purra. Hän sanoi osallistumisprosenttia aluevaaleissa demokratian irvikuvaksi. Häneltä taisi unohtua, että Suomessa ovat vapaat vaalit. Osallistumispakkoa ei ole. Onko häneltä jäänyt huomaamatta puolueensa ja oma toimintansa. Onko se ollut luottamusta herättävää toreilla ja eduskunnassa? Luulen, että äänestäjät jättäessään äänestämättä osoittavat sillä turhautumistaan poliittiseen toimintaan. Erityisesti tämä näkyi persujen vaalituloksessa. Se ei ole välttämättä demokratian irvikuva vaan kansalaisten turhautuminen heidän puoluepoliittiseen toimintaan.

Helppoa ratkaisua äänestysaktiivisuuden nostoon tuskin löytyy. Vaaleja yhdistelemällä säästetään kuluja ja äänestäjien ajankäyttöä. Käytännöstä tiedän ammattijärjestöajoilta, että aktiivisuutta vaaleihin lisää puute, mutta vielä enemmän kateus toisen paremmasta taloudellisesta asemasta. Esimerkin voisin tästä kertoa, mutta palsta käy nyt vähiin. En siis usko vaalien yhdistymisestä apua osallistumisprosentin nousuun. Uskon parempaan toimintaan ja sitä kautta luottamuksen lisäämiseen suhteessa äänestäjään.

Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli 55,1%. Aluevaaleissa 47,5%. Jos vaalit yhdistetään niin  se tekee yhteensä 102,6%. Ei enää irvikuva. Tavoitekin muuttuisi, kun pitäisi äänestysaktiivisuutta muuttaa alaspäin.

 

keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Uusi 18

MÖKKILÄISEN  MIETTEET

Männäpyhä oli vilkasta aikaa mökillä. Vieraita piisasi. Tai ei vieraita. He olivat ystäviä. Sekalaista seurakuntaa kuitenkin. Ammattijakautuma ainakin.

Oli kenraali, ulkomaisten asiain asiantuntija, lentokoneen korjaaja, taidepuuseppä, autonkuljettaja, poliisiasiainhoitaja, kaksi ulosottomiestä, taksi ja Mönttinen. Useimmalla oli aviopuoliso mukanaan. Onneksi. Miten sitä kolmenkymmenen neliömetrin mökissä muuten olisi yövyttykään.

Tähän väliin pitää räpätä aforismi. Kun tuntuu olevan tulollaan.

”Yhdessä yössä voi menettää ystävän. – Ja saada aviopuolison.”

*    *    *

Ystävyys teemaa kannattaisi jatkaa pitemmällekin. Jo siitäkin syystä, että tämän päivän elämän menoon, ainakaan kaupunki oloissa, ystävillä ja ystävällisyydellä ei näytä olevan paljonkaan sijaa.

Mitä ystävyys on? Jo siitä saisi väitöskirjan. Ystävyyttä voi olla monta sorttia. Pahin muoto lienee, se, jossa ystävyyttä mitataan rahalla tai tavaralla. Millaiset ovat tuomiset ja millaiset viemiset? Mökkiläinen ei tunne kuuluvansa mammonaystävä lahkoon. Olen kuuluisa siitä, etten koskaan tuo tuomisia. Jos joku jotain antaa, olen sen ottanut kiitollisuudella vastaan. Vastalahjan antoon tällainen pieni lipsuminen ei ole kuitenkaan minua johtanut.

Vakavasti sanottuna ystävyys on jotain sellaista, ettei sitä voi oikeastaan millään mitata. Se on tunne joka syntyy, jos on syntyäkseen. Se ei vaadi oikeastaan mitään ponnistelua tai näytettä. On vain hyvä olla jonkun kanssa. Viihtyä. Ystävään voi luottaa. Tietää, että toinenkin tuntee samalla tavalla. Ystävä voi onnistua elämässään paremmin kuin itse. Hän saa voittaa lotossa tai saada parempaa palkkaa kuin minä.

Tällaisia ystäviä kävi mökillämme. Tosin he toivat hyvät tuomisetkin, mutta annan sen heille anteeksi. Pidän omalta puoleltani ystävyyden sen jaloimmalla tasolla. En vie heille mitään, kun menen vastavierailulle.

*     *     *

 Ystävyys voi pilaantua myös rakkaudeksi.

Tähän väliin räppään toisen aforismin. Näitä kun syntyy päässäni päivittäin.

”Rakastuminen on sielullinen häiriötila, jonka hoitaa aika.”

Rakkautta olen laskenut olevan neljää sorttia. Ne ovat äidin rakkaus, teinirakkaus, seksirakkaus ja pyyteetön rakkaus. Itse tunnen eläväni rakkauden korkeimmassa muodossa. Pyyteettömässä rakkaudessa.

Mitenkäkö se ilmenee. No, ei tarvitse alvariinsa pyydellä.

*    *    *

Sarjassamme sähköpostissa kiertävät tärkeät asiat, on vuorossa ihmisen tavoitteet.

3-vuotiaana, ettei pissa menisi housuun.

15-vuotiaana, että olisi ystäviä.

18-vuotiaana, että olisi ajokortti.

20-vuotiaana, että saisi seksiä.

35-vuotiaana, että tekisi rahaa.

50-vuotiaana, että olisi rahaa.

60-vuotiaana, että saisi seksiä

70-vuotiaana, että olisi ajokortti.

75-vuotiaana, että olisi ystäviä.

80-vuotiaana, ettei pissa menisi housuun.

Mökkiläinen

 

torstai 3. helmikuuta 2022

Muistelulla ei edetä

 

Selittelyä kerrakseen

Sote-vaalit ovat tällä kertaa ohi. Vaikuttavatko ne ja millä tavalla elämän menoon, jää nähtäväksi. "Pekuloijija" riittää ilman minuakin. Katsotaan eteenpäin miten uudet hyvinvointivaltuutetut alkavat toimia. Toivoisi heidän katsovan myös taaksepäin, etteivät tekisi samaa, joka on jo todettu  huonoksi.

Tärkeintä olisi huomata elämän menossa tapahtuneet muutokset asumisessa ja ihmisten tarpeissa. Tarpeiden tyydyttämisessä pitäisi jo nyt viimeistään huomata, että vanha kuntajako on auttamattoman sopimaton tähän päivään. Se on rakennettu kärry- ja polkupyöräkauteen sopivaksi. Demokratiaa voidaan toteuttaa muutenkin kuin pienessä kunnassa kyläpoliitikkojen voimalla. Ihmiset muuttaessaan taajamiin ovat olleet edellä kävijöitä  palvelujen lähtemiseen kyliltä. Päättäjiltä ja poliitikoilta tämä on jäänyt huomaamatta. Tyhmin päätös tältä sektorilta mitä tiedän, oli Tohmajärven kunnanvaltuuston päätös 15 vuoden takaa, että muutoksessa tärkeintä on, että kunta pysyy itsenäisenä. Tuollainen ajattelu on este yhteistyölle naapureiden kanssa, eikä takuu kunnan itsenäisyydelle. Kunta on muutakin kuin byrokraattinen organisaatio muutamalle virkahenkilölle ja kyläpoliitikolle.

Jos hyvinvointialuevaalit olivat pelastusrengas yhdelle poliittiselle puolueelle ja toiselle lopun enne, on sote-palveluille nyt mahdollisuus järjestää asiat nykyaikaan sopiviksi. Se ei ole terveyskeskus joka notkoon ja saarelmaan vaan palvelut kaikille ihmisille tarpeen mukaan kustannukset huomioiden. Tähän on mahdollisuus erikokoisilla palveluasemilla taajamakeskuksiin lähipalvelutarpeet huomioiden. Syrjäisimpien kylien tarpeet voi huomioita puhelin ja nettipalveluilla sekä tehokkaalla sairasautojen käytöllä. Mahdollisuuksia palvelujen tarjoamiseen tarpeet huomioiden on runsaasti. Tärkeintä on päästä irti vanhasta käytännöstä kärryajalta ja huomiota nykyajan tarjoamat mahdollisuudet ja ihmisten tarpeet. Ihmiset määrittelevät käytöksellään tulevaisuuttaan ja asuinpaikkansa sijaintia. Puoluepolitiikalla siihen on lopulta vähän vaikutusta.

"Älä selitä, älä selitä, se ei auta ollenkaan", laulettiin aikoinaan. Tämän päivän selittäjäksi näyttää nousevan VTV:n entinen pääjohtaja Tytti Yli-Viikari. Hän kummastelee oikeuden päätöstä miten hän voi saada tuomion virka-aseman väärinkäyttämisestä, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kavalluksesta, kun on omasta mielestään syytön. Sakkojakin joutuu maksamaan peräti 1680 euroa. Sehän on yhtä paljon kuin meikäläisen kuukausieläke. Jätän lukijan päätettäväksi kumpaa on kohtuullistettava. Minun eläkettä vai Tytti-Yliviikarin saamaa tuomiota. Ja mihin suuntaan.

Toinen selittäjä on valtakunnan hohottaja Timo Soini. Hän selitti TV:ssä, että kepun vaalivoitto johtuu vanhoista "orkesterin" johtajista, jotka oli haalittu sote-vaaliin ehdokkaiksi, mutta joutuvat nyt soittamaan valtuustoissa triangelia. Perään Soini ehätti selittämään miten vaalissa persut tekivät kaikki väärin. Soinilta jäi huomaamatta, että häneltä itseltään on hävinnyt perustamansa orkesteri ja triangelikin. Soini löytää rikan toisen silmästä, mutta ei uskovaisena malkaa omastaan.