Kun korona ja sote poistuvat, jäljelle jää mainokset
Kiirettä pitää kun yrittää pysyä mukana nykymenossa. Kerronko muutaman viime viikon kokemuksistani? Kerronpa hyvinkin. Kun tilaamassani paperilehdessä ei ollut enää muuta luettavaa kuin korona- ja sotejuttuja, tilasin uuden nettinäköislehden. 56 sivuissa näköislehdessä oli 21 sivua karamelli ja auto mainoksia. Ne muut jutut sisältävätkin sitten sote ja korona juttuja.
Nettikauppa tyssäsi henkilökorttiin, joka oli mennyt vanhaksi. Uuden kortin hankinta onkin jo pitempi juttu. Pitää käydä valokuvassa. Vanha kuva olisi ollut parempi. Siinä ei olisi ollut ryppyjä. Poliisiasemalta piti tilata henkikorttiaika. Siellä oli valittavina kuukauden tai viikon päästä ajat. Tilasin viikon. Poliisiasemat ovat hyvin vartioituja nykyään. Tarvitsin kaksi saattajaa, jotka johdattivat kahden lukitun oven taakse toimistohenkilön luokse. Siellä verrattiin valokuvaa näkymään nykytilasta ja otettiin sormenjäljet. Lupasivat lähettää kortin R-kioskiin. Ei postiin eikä kotiin, kun kummassakaan ei ole tarvittavaa laatikkoa. Saatto ulko-ovelle kuten tullessa. Tulihan kortti R:lle. Oma aikansa sielläkin meni henkilöni tunnustamiseen ja sainhan kortin, jota kioskin pitäjäkin joutui odottamaan muutaman minuutin ennen luukun avautumista. En enää kerro miten pankit nykyään palvelevat vanhaa ihmistä, jolla ei ole nettiä ja muutkin kyvyt ovat vaillinaisia. Pankkiin voi soitta ja tilata vastaanottoajat, edellytyksellä jos löytää pankin puhelinnumeron ja jos joku soittoon vastaa. Jos vastaanottoaika löytyy, pitää sitä odotella ulko-ovella. Satoi tai paistoi. Ennen marisin kun pankki poisti penkit pankkisalista. Nyt sekin aika on ohi.
Poliisiasemalla käynnistäni päästää aasinsillan kautta marinaan, jota oppositiossa pitävät yllä poliisien lukumäärästä ja määrärahoista. Hallitus kertoo kaksi kertaa nostaneen poliisin määrärahoja, mutta se ei näy poliisien määrän lisäytymisessä. Eipä tietenkään. Mihin määrärahat käytetään päättävät korkeat poliisiupseerit ja virkahenkilöt. Heidän näkemys poliisien tarpeesta perustuu siihen mikä pöydän takaa näkyy. Onko se lisää hallintoa, haalarikameroita, rynnäkköautoja vai jotain muuta vastaavaa? Sitä eivät näytä päättävän ministerit.
Värit sopivat hyvin symboleiksi, mutta nimiksi niistä ei ole. Siniset ovat politiikasta kadonneet ja vihreistä en ainakaan minä saa tolkkua. Vihreissä näyttää olevan mahdollista pulpahtaa nopeasti jopa lähes tuntemattomuudesta ministeriksi asti. Sitä enteilee vihreiden puoluekokouksen varapuheenjohtajavaalit. Tällaiseksi tulokkaaksi näytetään nostettavan varapuheenjohtaja Atte Harjanne. Asiat ovat niin, miltä ne näyttävät. Henkilöt ovat sellaisia miten he esiintyvä, kirjoittavat ja puhuvat. Atte Harjanne oli Alfa TV:ssä Sanna Ukkolan haastateltavana. Hänen puheilmaisunsa oli mielestäni sekava. Jos ei sisällöltään niin puhe takkusi sitä enemmän. Oliko liikaa sanottavaa? Siltä se vaikutti.
Puheilmaisun ykkönen on edelleen pääministeri Sanna Marin. Oli kysymyksessä eduskunta tai ruokaostokset repulla tai ilman. Sanna Marin henkilön kimppuun ovat käyneet erityisesti iltapäivälehdet. Tavalliselle tallaajalle ei näistä kimppuun käynneistä jää muuta kuin sääli kirjoittajia kohtaan. Ja tietenkin se, miten ylivertainen Sanna Marin on toimissaan ja puheissaan joita hoitaa.