Onko Vappu työläisten, ylioppilaiden vai peräti Kyösti Kallion muistomerkin luokse kokoontuvien juhla? Tähän kun vielä liittää Tähtitornin mäelle kerääntyneet ryyppääjät, on juhlijoita joka lähtöön.
Henkilökohtaisesti en katso kuuluvani oikeastaan mihinkään porukkaan. Mukaan menen, jos sopiva aika ja paikka sattuvat kohdalle.
Jäsenkorttia en omista mihinkään yhteisöön. Ainoa porukka johon vielä kuulun on seurakunta. Sielläkin syntymästä asti olevien kirkonkirjojen perusteella.
Muutamia haja muistoja Vappuun liittyen toki on minullakin.
Ensimmäinen on Vapulta joskus viiden ikävuoden paikkeilta. Silloisella Suojeluskunnan talolla pitivät Vappujuhlia, joihin kuului erilaiset kreppipaperista tehdyt komeat hatut.
Illalla oli ehto käydä kiltisti nukkumaan, niin aamulla herättäessä saisi sitten komean Vappuhatun. Näin tapahtuikin.
Yhtenä Vappuna ei niin tapahtunutkaan. Aamulla herätessäni ei hattua näkynytkään. Kamarin uunin pellissä roikkui isän vasta ostettu vaalea kesäpuku. Takki oli selästä revennyt halki koko matkallaan.
Myöhemmin kuulin syyn tapahtumaan. Isä oli Vappujuhlissa ollut Imbodenin Vertun kanssa järjestysmiehenä.
Jo silloin ymmärsin järjestysmiehen työkuvan. Takki siinä saattaa haleta.
******
Samoihin aikoihin Tohmajärvellä olivat voimissaan Vappumarssit. Aseman seutu eli voimakasta teollisuusaikaa. Työläisiä oli paljon, eikä sen aikaiset elinehdot olleet kummoiset.
Vappumarssi alkoi asemalta. Nousi Kemien mäelle ja kiersi Kirkkoniemen menevän tienristeyksen ja päättyi Työväentalolle.
Muistan äidin kutsuneen meidät tenavat sisään ajaksi, jona marssijat kiersivät tienristeystä. Miksi? Syytä hän ei sanonut.
Muistan marssijoiden olleen enemmän "ryysyporukkaa". Nähdyn perusteella, jonka ehdin huomioida ennen tupaan käskyä.
Punaisia lippuja näin marssijonon keulassa ja lauluakin tapailtiin. Pitkästä jonosta johtuen, laulu taisi olla kovin eritahdista.
Tässäpä nämä ensimmäiset lapsuusajan Vappumuistelut. Sittemmin muisteluja on kertynyt enemmänkin, mutta jääkööt tällä kertaa.
******
Toivotan lukijoilleni hyvää ja iloista Vappua. Säätyyn kuin säätyyn. Ei Vappua tarvitse kenenkään itselleen omistella. Pidetään se yhteisenä. Onhan edessä kesä ja kärpäset. Nekin ovat kaikille yhteissiä.
Minä taidan tehdä pienen Vappumatkan.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Osuuspankkifuusio
Olen pitänyt osuuspankkifuusio keskustelua "yllä" Karjalaisen nettimielipidepalstalla. Ja taisi joku juttu olla UutisAlasimessakin. Kirjoitin juuri äsken pienen jutun Karjalaisen nettiin.
Olen kiinnostunut osuuspankista vain tavallisen asiakkaan näkökulmasta. Kohdaltani palveluissa on ollut nimenomaan Helsinki johtoisuudesta johtuen toivomisen varaa.
Sen en usko muuttuvan tulipa fuusiota tai ei. Jos fuusio syntyy uskon sen vaikuttavan raha-asioihin, joihin tavallinen tiskillä jonottaja ei koskaan yllä. Niistä pannaan päättämään nyt ihmiset, joilla ei voi olla finanssipoliittista osaamista niin paljon kuin tarvittaisiin. Heidän pitää muodostaa käsityksensä fuusion tarpeellisuudesta heille kerrotun perusteella. Ei näy kateeksi.
Juuka ja Joensuu näyttävät ilmeisesti hyväksyvän fuusion. Kiteeläiset ovat arvioitavissa fuusion vastustajiin. Tohmajärveläisistä ei ota selvää erkkikään.
Kiteeläisten vastustus ei näytä niinkään kohdistuvan pankkiasioiden hoitoon nyt eikä tulevaisuudessa. Taustalla on nähtävissä henkilösuhteet, jotka ohjailevat päättäjiä omien näkemyksiensä taakse. Toinen asia, joka ruokkii fuusion vastustajia näyttää olevan kilpailu Joensuun kanssa. Ei vähiten se, että Joensuu vei jätteenpolttolaitoksen Puhokselta. Jota paheksuin itsekin.
Asioita yhdistellään niin puolustellessa tai vastustaessa keskenään, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Voisi sanoa, että pankilla ja paskanpoltolla ei fuusiotapauksessa nyt ole mitään yhteyttä, vaikka jossain vaiheessa sitäkin löytyisi.
Tehkööt luottamushenkilöt fuusion kanssa mitä hyvänsä. Tosiasia on, että fuusio tulee toteutumaan jossain vaiheessa. Se on ajan henki. Jos näin on, niin miksi ei fuusiota toteuteta nyt?
Jos olisin päättämässä fuusiosta äänestäisin sen puolesta. Se ei estäisi minua arvostelemasta asiakaspalvelua, joka tälläkin hetkellä on tavallisen ihmisen palvelujen osalta liikaa Helsingistä johdettua.
Olen kiinnostunut osuuspankista vain tavallisen asiakkaan näkökulmasta. Kohdaltani palveluissa on ollut nimenomaan Helsinki johtoisuudesta johtuen toivomisen varaa.
Sen en usko muuttuvan tulipa fuusiota tai ei. Jos fuusio syntyy uskon sen vaikuttavan raha-asioihin, joihin tavallinen tiskillä jonottaja ei koskaan yllä. Niistä pannaan päättämään nyt ihmiset, joilla ei voi olla finanssipoliittista osaamista niin paljon kuin tarvittaisiin. Heidän pitää muodostaa käsityksensä fuusion tarpeellisuudesta heille kerrotun perusteella. Ei näy kateeksi.
Juuka ja Joensuu näyttävät ilmeisesti hyväksyvän fuusion. Kiteeläiset ovat arvioitavissa fuusion vastustajiin. Tohmajärveläisistä ei ota selvää erkkikään.
Kiteeläisten vastustus ei näytä niinkään kohdistuvan pankkiasioiden hoitoon nyt eikä tulevaisuudessa. Taustalla on nähtävissä henkilösuhteet, jotka ohjailevat päättäjiä omien näkemyksiensä taakse. Toinen asia, joka ruokkii fuusion vastustajia näyttää olevan kilpailu Joensuun kanssa. Ei vähiten se, että Joensuu vei jätteenpolttolaitoksen Puhokselta. Jota paheksuin itsekin.
Asioita yhdistellään niin puolustellessa tai vastustaessa keskenään, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Voisi sanoa, että pankilla ja paskanpoltolla ei fuusiotapauksessa nyt ole mitään yhteyttä, vaikka jossain vaiheessa sitäkin löytyisi.
Tehkööt luottamushenkilöt fuusion kanssa mitä hyvänsä. Tosiasia on, että fuusio tulee toteutumaan jossain vaiheessa. Se on ajan henki. Jos näin on, niin miksi ei fuusiota toteuteta nyt?
Jos olisin päättämässä fuusiosta äänestäisin sen puolesta. Se ei estäisi minua arvostelemasta asiakaspalvelua, joka tälläkin hetkellä on tavallisen ihmisen palvelujen osalta liikaa Helsingistä johdettua.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Tämä on 1000:s Tänään näin juttuni.
Tämä kirjoitukseni on ikään kuin merkkipaalu jatkumossa, joka näyttää vaan jatkuvan. Miten pitkälle? Se riippuu lukijoista.
Tuhat otsikkoa on siis tällä palstalla kasassa. Asioita on tietenkin tähden väleissä kolminkertainen määrä.
Joskus olen miettinyt miksi kirjoitan? Vastausta en ole oikein löytänyt. Kirjoittaminen on vain jotenkin minulle luonteista. Jo armeija-aikoina suolsin kirjeitä lähes päivittäin. En ikävästä tai muusta sellaisesta. Kunpahan vain kirjoitin. Niin, tietenkin vastauskirjeitä tuli saman verran kuin mitä itse lähetin.
*******
Joskus minulta on kysytty mihin pyrin kirjoituksillani ? Jos olen pyrkinyt, voi lukija todeta, etten ole päässyt mihinkään.
Ennen kirjoittelin enemmän paperilehtiin. Karjalaiseen, UutisAlasimeen (ent. Tohmajärvi-Värtsilä Lehti) ja Koti-Karjalaan. Niihin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Olen ymmärtänyt, ettei juttuni niissä täytä lehtien edustamaa linjaa. Ei kannata tupata kun ei tykätä.
Muutamaa pakinapalstaa olen kuitenkin paperilehtiin toimittanut. Nimellä, nimimerkillä ja ilman.
Uuden Suomeen olen pitänyt blogia hengissä ja pitäähän sitä kirjoittaa Nelosiin.
******
Joku voi nyt tuhannennen jutun jälkeen kysyä, miten pitkään aiot blogiin kirjoittaa?
Vastaus on se vanha. Herra tietää, vaan ei sano. Tai voinhan aprikoida itse. Kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja lukijoita riittää. Toistaiseksi molempia on ollut sopivasti. Terveyttä ja lukijoita.
Parasta kirjoituksistani olen saanut palautteesta. Olen saanut kirjeitä, soittoja ja yhteyteyden ottoja kylillä kävellessäni. Yleensä palaute on ollut hyväksyvää.
Palautteesta parasta ovat olleet juttuideat. Niitä on tullut paljon laajenmalti kuin tästä kotopiiristä.
Kirjoitteluni loppupiste voi olla myös se, jos huomaan, etteivät kirjoitukseni enää herätä keskustelua. Puolesta tai vastaan.
Kaikki eivät jutuistani pidä. Jos kaikki pitäisivät, voisi sekin olla syy kirjoittamiseni lopetukseen.
Hajutonta ja mautonta tuskin kukaan pitää mielenkiintoisena. Siksi olenkin ajatellut tavoitteeksi jutuilleni sen, että hyvä juttu luettavaksi pakinatyylillä kirjoitettuna on sellainen kun jutun lukijoista puolet ihastuu ja puolet vihastuu.
Tässä tuli tuhannes TÄNÄÄN NÄIN juttu kirjoitettua. Tämä on hajuton ja mauton. Koetan palata linjalleni.
Tuhat otsikkoa on siis tällä palstalla kasassa. Asioita on tietenkin tähden väleissä kolminkertainen määrä.
Joskus olen miettinyt miksi kirjoitan? Vastausta en ole oikein löytänyt. Kirjoittaminen on vain jotenkin minulle luonteista. Jo armeija-aikoina suolsin kirjeitä lähes päivittäin. En ikävästä tai muusta sellaisesta. Kunpahan vain kirjoitin. Niin, tietenkin vastauskirjeitä tuli saman verran kuin mitä itse lähetin.
*******
Joskus minulta on kysytty mihin pyrin kirjoituksillani ? Jos olen pyrkinyt, voi lukija todeta, etten ole päässyt mihinkään.
Ennen kirjoittelin enemmän paperilehtiin. Karjalaiseen, UutisAlasimeen (ent. Tohmajärvi-Värtsilä Lehti) ja Koti-Karjalaan. Niihin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Olen ymmärtänyt, ettei juttuni niissä täytä lehtien edustamaa linjaa. Ei kannata tupata kun ei tykätä.
Muutamaa pakinapalstaa olen kuitenkin paperilehtiin toimittanut. Nimellä, nimimerkillä ja ilman.
Uuden Suomeen olen pitänyt blogia hengissä ja pitäähän sitä kirjoittaa Nelosiin.
******
Joku voi nyt tuhannennen jutun jälkeen kysyä, miten pitkään aiot blogiin kirjoittaa?
Vastaus on se vanha. Herra tietää, vaan ei sano. Tai voinhan aprikoida itse. Kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja lukijoita riittää. Toistaiseksi molempia on ollut sopivasti. Terveyttä ja lukijoita.
Parasta kirjoituksistani olen saanut palautteesta. Olen saanut kirjeitä, soittoja ja yhteyteyden ottoja kylillä kävellessäni. Yleensä palaute on ollut hyväksyvää.
Palautteesta parasta ovat olleet juttuideat. Niitä on tullut paljon laajenmalti kuin tästä kotopiiristä.
Kirjoitteluni loppupiste voi olla myös se, jos huomaan, etteivät kirjoitukseni enää herätä keskustelua. Puolesta tai vastaan.
Kaikki eivät jutuistani pidä. Jos kaikki pitäisivät, voisi sekin olla syy kirjoittamiseni lopetukseen.
Hajutonta ja mautonta tuskin kukaan pitää mielenkiintoisena. Siksi olenkin ajatellut tavoitteeksi jutuilleni sen, että hyvä juttu luettavaksi pakinatyylillä kirjoitettuna on sellainen kun jutun lukijoista puolet ihastuu ja puolet vihastuu.
Tässä tuli tuhannes TÄNÄÄN NÄIN juttu kirjoitettua. Tämä on hajuton ja mauton. Koetan palata linjalleni.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Taasko pitää alkaa alusta?
Noin tuhat blogikirjoitusta sitten aloitin kirjoittaa Keski-Karjalan seutuyhteistyöstä. Silloin oli voimissaan Paras-laki. Kaikki tietävät miten sille laille on käynyt. Se on nurinniskoin ollut jo pitkään.
Paras-lain innoittamina pidettiin seminaareja siellä ja täällä. Perustettiin seutuvaliokunnat ja seutuvaltuustot. Saatiin syntymään Helli-liikelaitos ja menemään kunnat konkurssin partaalle. Hellistä päästiin, mutta kustannuksista ei ota selvää erkkikään.
Jäljelle jäi katkeruutta, kaunaa ja tietenkin maksut kuntalaisille.
Jos mennyt seutuyhteistyö ketä kiinnostaa, niin tästä blogista voi lukea.
*****
Luulin, että Keski-Karjalassa opitaan erehdyksistä. Nyt tiedän, ettei opita.
Keski-Karjalaan ovat kunnanjohtajat kaikessa hiljaisuudessa ja omassa viisaudessaan kehitelleet uuden "hallintohimmelin." Sen pitäisi ottaa ohjattavakseen seutuyhteistyö Keski-Karjalassa.
Konklaaviin kuuluisivat kunnanjohtajat sekä valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat sekä Ketin johtaja.
Edellä oleva porukka kutsuisi kerran vuoteen kasaan seutuseminaarin.
Yhteistyötä Keski-Karjalassa voidaan harjoittaa ilman tämmöisiä himmeleitä, joilla ei ole mitään päätäntävaltaa edes omissa kunnissaan. Hallitukset ja valtuustot tekevät päätökset. Ollaanko taas menemässä samaan sotkuun kuin mitä seutuvaltuuston kanssa mentiin? Kuntien kesken voidaan ja pitää harjoittaa yhteistoimintaa, mutta tällaista verhon takaista toimintaa ei siihen tarvita.
Seutuvaltuuston kuluihin perittiin jäsenmaksua 3 euroa/asukas.
******
Tuolla yllä olevalla kokoonpanolla Tohmajärveä edustaisi:
Olli Riikonen (kepu) Antero Nenonen (kepu) Marketta Sairanen (kepu)
Kesälahden Jorma Turuselta liukeni kunta alta. Odottaa ilmeisesti eläkkeelle lähtöä Kiteellä. Kiteeltä lähtee Kirsi Hämäläinen ja Rääkkylästä Yrjö Eronen syksyllä.
Olli Riikonen saisi noviisi porukan johtateltavakseen. Tulisi varmasti yhteistyöhakuisia päätöksiä.
Voi meitä tohmajärveläisiä. Näinkö meitä viedään.
Paras-lain innoittamina pidettiin seminaareja siellä ja täällä. Perustettiin seutuvaliokunnat ja seutuvaltuustot. Saatiin syntymään Helli-liikelaitos ja menemään kunnat konkurssin partaalle. Hellistä päästiin, mutta kustannuksista ei ota selvää erkkikään.
Jäljelle jäi katkeruutta, kaunaa ja tietenkin maksut kuntalaisille.
Jos mennyt seutuyhteistyö ketä kiinnostaa, niin tästä blogista voi lukea.
*****
Luulin, että Keski-Karjalassa opitaan erehdyksistä. Nyt tiedän, ettei opita.
Keski-Karjalaan ovat kunnanjohtajat kaikessa hiljaisuudessa ja omassa viisaudessaan kehitelleet uuden "hallintohimmelin." Sen pitäisi ottaa ohjattavakseen seutuyhteistyö Keski-Karjalassa.
Konklaaviin kuuluisivat kunnanjohtajat sekä valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat sekä Ketin johtaja.
Edellä oleva porukka kutsuisi kerran vuoteen kasaan seutuseminaarin.
Yhteistyötä Keski-Karjalassa voidaan harjoittaa ilman tämmöisiä himmeleitä, joilla ei ole mitään päätäntävaltaa edes omissa kunnissaan. Hallitukset ja valtuustot tekevät päätökset. Ollaanko taas menemässä samaan sotkuun kuin mitä seutuvaltuuston kanssa mentiin? Kuntien kesken voidaan ja pitää harjoittaa yhteistoimintaa, mutta tällaista verhon takaista toimintaa ei siihen tarvita.
Seutuvaltuuston kuluihin perittiin jäsenmaksua 3 euroa/asukas.
******
Tuolla yllä olevalla kokoonpanolla Tohmajärveä edustaisi:
Olli Riikonen (kepu) Antero Nenonen (kepu) Marketta Sairanen (kepu)
Kesälahden Jorma Turuselta liukeni kunta alta. Odottaa ilmeisesti eläkkeelle lähtöä Kiteellä. Kiteeltä lähtee Kirsi Hämäläinen ja Rääkkylästä Yrjö Eronen syksyllä.
Olli Riikonen saisi noviisi porukan johtateltavakseen. Tulisi varmasti yhteistyöhakuisia päätöksiä.
Voi meitä tohmajärveläisiä. Näinkö meitä viedään.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Jokohan nyt herätään
Olen kirjoittanut asiasta väsymiseen saakka. Eikö Suomessa herätä huomaamaan ajan kulkua. Polkuja pitkin ei enää tulla kirkolle. Venettä käytetään virkistyskalastukseen, ei juurikaan kulkuvälineenä. Autot ovat korvanneet hevospelit. Netti postin ja tietokoneet kuulakärkikynät.
Kuntarajoja pidetään vain entisellään. Ei siksi, että kuntalaiset niitä tarvitsisivat, vaan siksi, että byrokradia niitä tarvitsee ja turhan tärkeät virkahenkilöt ja arvostusta etsivät luottamushenkilöt.
Edellä kerrotuista syistä on kuntarakenteen ja sote-asioiden kanssa nyhrätty kymmenen vuotta. Tältä ajalta löytyy tästäkin blogista lukuisia kirjoituksia suurempien kuntayksiköiden puolesta.
Kaikki kirjoitukseni ovat valuneet hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Paperilehtiin ei vieläkään uuden kuntarakenteen kannattajat pääse kirjoittelemaan.
******
Nyt näyttäisi tulevan muutos. Tai niin ainakin uskoisi. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen uudeksi kuntarakennelaiksi. Kohta nähdään yltääkö jarruttajien valta yli hallituksen esityksen rajoittamaan julkista keskustelua kuntarakenteen muutostarpeesta.
Minua kiinnostaa nähdä millaista keskustelua syntyy Keski-Karjalassa. Täällähän on vannottu itsenäisten kuntien paremmuuden puolesta. Perusteluja ei juuri ole esitetty. Miksikö? No, niitä ei ole olemassakaan.
Hallituksen esityksen perustelut ovat sellaiset, että nyt ei ole mahdollisuutta enää kieltäytyä liitosselvitysten teosta.
Jäädään odottamaan millaiset selvitykset Keski-Karjalasta saadaan aikaseksi. Omilla voimilla ei ole mahdollisuus jatkaa. Sen sanelevat hallituksen ehdot.
Ei tästä asiasta kannata tällä kertaa enempää jauhaa. Ryhdyn katselemaan naisten 30 km SM-hiihtoja.
Kuntarajoja pidetään vain entisellään. Ei siksi, että kuntalaiset niitä tarvitsisivat, vaan siksi, että byrokradia niitä tarvitsee ja turhan tärkeät virkahenkilöt ja arvostusta etsivät luottamushenkilöt.
Edellä kerrotuista syistä on kuntarakenteen ja sote-asioiden kanssa nyhrätty kymmenen vuotta. Tältä ajalta löytyy tästäkin blogista lukuisia kirjoituksia suurempien kuntayksiköiden puolesta.
Kaikki kirjoitukseni ovat valuneet hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Paperilehtiin ei vieläkään uuden kuntarakenteen kannattajat pääse kirjoittelemaan.
******
Nyt näyttäisi tulevan muutos. Tai niin ainakin uskoisi. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen uudeksi kuntarakennelaiksi. Kohta nähdään yltääkö jarruttajien valta yli hallituksen esityksen rajoittamaan julkista keskustelua kuntarakenteen muutostarpeesta.
Minua kiinnostaa nähdä millaista keskustelua syntyy Keski-Karjalassa. Täällähän on vannottu itsenäisten kuntien paremmuuden puolesta. Perusteluja ei juuri ole esitetty. Miksikö? No, niitä ei ole olemassakaan.
Hallituksen esityksen perustelut ovat sellaiset, että nyt ei ole mahdollisuutta enää kieltäytyä liitosselvitysten teosta.
Jäädään odottamaan millaiset selvitykset Keski-Karjalasta saadaan aikaseksi. Omilla voimilla ei ole mahdollisuus jatkaa. Sen sanelevat hallituksen ehdot.
Ei tästä asiasta kannata tällä kertaa enempää jauhaa. Ryhdyn katselemaan naisten 30 km SM-hiihtoja.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Sopii kaivaa esiin vanha teksti
Kirjoitin tähän blogiin 2.4.2009 otsikolla "Lähteekö Kirsi Hämäläinen Kiteeltä" jutun, joka nyt näyttää saavan myönteisen vastauksen.
Silloisissa pohdinnoissani tulin päätelmiin, jotka pätevät edelleen. Lukija voi "kaivaa" silloisen jutun luettavakseen.
On se tämä netti vaan ihmeellinen vempele.
Silloisissa pohdinnoissani tulin päätelmiin, jotka pätevät edelleen. Lukija voi "kaivaa" silloisen jutun luettavakseen.
On se tämä netti vaan ihmeellinen vempele.
Kilpailutus Tohmajärveläisittäin
Kevät on yhtiökokousten aikaa myös taloyhtiöissä. Tulin valituksi erään kokouksen puheenjohtajaksi. Tulkoon mainittua, ettei yhtiö ole se, jossa asustan.
Paikalle oli tullut vähän osakkaita. Kaikki enemmän sieltä vanhemmasta päästä. Kokous eteni joutuisasti. Isännöitsijä esitteli menneen vuoden tilinpidon ja toiminnan sekä tulevalle vuodelle talousarvion.
Keskustelua ei esittely juuri aiheuttanut. Todettiin kaiken vaan kallistuvan. Lämpö etenkin ja sähkö perässä.
Tässä vaiheessa huomasin myös isännöitsijän nostavan korvaustaan. Hätäisesti laskin korotuksen n.8 %:ksi. En ottanut asiaa talousarvion kohdalla esiin. Pidin parempana käsitellä isännöitsijäasiaa kokouksen pykälässä Muut asiat.
Niinpä sitten muissa asioissa selittelin yhteiskunnassa meneillään olevan muotia kilpailutuksen. Sitä pidetään reiluna ja sillä voi hillitä kulujen nousemista. Korostin, ettei kilpailutus mitenkään ole nykyistä isännöitsijää vastaan tarkoitettu. Kehaisinkin isännöitsijää hyvästä talon hoidosta.
Lopulta esitin, että hallitus velvoitetaan suorittamaan isännöitsijän tehtävistä kilpailutus. Avasin asiasta keskustelun. Tuli hiljaisuus. Tai itse asiassa hiljaisuus jatkui, kunnes isännöitsijä otti puheenvuoron.
Hän seikkaperäisesti "puolusti" nykyistä järjestelyä ja piti sitä hyvänä. Tosin hän sanoi, ettei se ole paikkakunnan halvimmasta päästä.
Kun muita puheenvuoroja ei pyydetty totesin esitykseni rauenneen kun sitä kukaan ei ollut kannattanut. Eli entisillä mennään.
******
Mitä kilpailutuksesta olisi seurannut, jos se olisi suoritettu? Muutkin isännöitsijätoimistot ja isännöitsijätehtäviä hoitavat olisivat tarjonneet palveluitaan. Ne olivat joutuneet vertailuun niin palvelujen laadun kuin hinnankin osalta keskenään. Myös nyt isännöintiä hoitanut olisi mahdollisesti osallistunut kilpailutukseen. Joko nykyisellä sabluunalla tai mahdollisesti uudella ja halvemmalla.
Kilpailutuksen olisi ratkaissut yhtiön hallitus valitsemalla parhaan tarjouksen niin hinnan kuin palvelunkin suhteen. Se olisi ollut reilua kaikkia kohtaan, mutta ennen kaikkea yhtiön osakkeenomistajia kohtaan.
Hallituksella on toki edelleen mahdollisuus kilpailuttaa isännöinti. Se kuuluu hallituksen tehtäviin.
*****
Miksi minä kokeilin kilpailutusta. Siksi, että olin sitä yrittänyt ennenkin kunnan kiinteistöjen kohdalta. Ei se onnistunut sielläkään.
Kunnalla näyttää olevan sellaiset siteet Osuuspankin kiinteistökeskukseen, ettei sen isännöintiä hevin kilpailuteta. Nyt tiedän, ettei kilpailuteta hevin muuallakaan. Näyttää rahoo olovan.
*****
Sen verran tiedän, että saman kokoisen taloyhtiön isännöinti maksaa toisella isännöijällä n1500 euroa vähemmän. Palveluissa ei ole käytännössä mitään eroa. Eikä hintakaan nouse vielä tämän kevään kokouksissa.
Paikalle oli tullut vähän osakkaita. Kaikki enemmän sieltä vanhemmasta päästä. Kokous eteni joutuisasti. Isännöitsijä esitteli menneen vuoden tilinpidon ja toiminnan sekä tulevalle vuodelle talousarvion.
Keskustelua ei esittely juuri aiheuttanut. Todettiin kaiken vaan kallistuvan. Lämpö etenkin ja sähkö perässä.
Tässä vaiheessa huomasin myös isännöitsijän nostavan korvaustaan. Hätäisesti laskin korotuksen n.8 %:ksi. En ottanut asiaa talousarvion kohdalla esiin. Pidin parempana käsitellä isännöitsijäasiaa kokouksen pykälässä Muut asiat.
Niinpä sitten muissa asioissa selittelin yhteiskunnassa meneillään olevan muotia kilpailutuksen. Sitä pidetään reiluna ja sillä voi hillitä kulujen nousemista. Korostin, ettei kilpailutus mitenkään ole nykyistä isännöitsijää vastaan tarkoitettu. Kehaisinkin isännöitsijää hyvästä talon hoidosta.
Lopulta esitin, että hallitus velvoitetaan suorittamaan isännöitsijän tehtävistä kilpailutus. Avasin asiasta keskustelun. Tuli hiljaisuus. Tai itse asiassa hiljaisuus jatkui, kunnes isännöitsijä otti puheenvuoron.
Hän seikkaperäisesti "puolusti" nykyistä järjestelyä ja piti sitä hyvänä. Tosin hän sanoi, ettei se ole paikkakunnan halvimmasta päästä.
Kun muita puheenvuoroja ei pyydetty totesin esitykseni rauenneen kun sitä kukaan ei ollut kannattanut. Eli entisillä mennään.
******
Mitä kilpailutuksesta olisi seurannut, jos se olisi suoritettu? Muutkin isännöitsijätoimistot ja isännöitsijätehtäviä hoitavat olisivat tarjonneet palveluitaan. Ne olivat joutuneet vertailuun niin palvelujen laadun kuin hinnankin osalta keskenään. Myös nyt isännöintiä hoitanut olisi mahdollisesti osallistunut kilpailutukseen. Joko nykyisellä sabluunalla tai mahdollisesti uudella ja halvemmalla.
Kilpailutuksen olisi ratkaissut yhtiön hallitus valitsemalla parhaan tarjouksen niin hinnan kuin palvelunkin suhteen. Se olisi ollut reilua kaikkia kohtaan, mutta ennen kaikkea yhtiön osakkeenomistajia kohtaan.
Hallituksella on toki edelleen mahdollisuus kilpailuttaa isännöinti. Se kuuluu hallituksen tehtäviin.
*****
Miksi minä kokeilin kilpailutusta. Siksi, että olin sitä yrittänyt ennenkin kunnan kiinteistöjen kohdalta. Ei se onnistunut sielläkään.
Kunnalla näyttää olevan sellaiset siteet Osuuspankin kiinteistökeskukseen, ettei sen isännöintiä hevin kilpailuteta. Nyt tiedän, ettei kilpailuteta hevin muuallakaan. Näyttää rahoo olovan.
*****
Sen verran tiedän, että saman kokoisen taloyhtiön isännöinti maksaa toisella isännöijällä n1500 euroa vähemmän. Palveluissa ei ole käytännössä mitään eroa. Eikä hintakaan nouse vielä tämän kevään kokouksissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)