perjantai 24. toukokuuta 2019

Äänellään voi vaikuttaa


Äänelläsi juuri nyt on merkitystä
 Antti Rinne rakentaa hallitustaan ja hänen työlleen on annettava rauha. Tuleeko muutosta vai ei? Se nähdään vasta sitten kun tulevalla hallituksella on näyttöä puoleen tai toiseen. Vain hullu koira haukkuu tyhjää puuta. Näitäkin näyttää olevan. Jos ei tyhmyydestä johtuen, niin roolituksensa  vuoksi.
EU-vaalit ovat menoillaan. Äänestämässä olen jo käynyt. Tarkalleen en tiedä miten EU:ssa toimitaan, mistä päätetään ja miten. Siinä mielessä luulen olevani keskiverto EU-äänestäjä. Ääneni annoin hyvin tuntemalleni ehdokkaalle, jolla on koeteltu  kyky, kunto ja näytöt kotimaisessa politiikan hoidossa. Vaalisalaisuus estää minua sanomasta, että hän on Eero Heinäluoma.  Mutta pakinaani tuo lipsahti. Toki äänestämiseeni liittyy monta muutakin syytä kuin nuo edellä mainitsemani.
Äänelläni haluan vastustaa sitä, joka Suomessa on nousullaan Unkarin,  Puolan, Itävallan ja Italian malliin. Se on kansallisuusmielisyys ilman tervettä järjen käyttöä ja perusteluja. Eivätkö näiden maiden kansalaiset muista muutama vuosikymmen sitten vallinnutta  tilannetta. Miten heidät oli kahlehdittu omien rajojensa sisään vastoin  omaa tahtoaan. Juuri vapauden puute pani monet pakenemaan kotimaastaan naapuri valtioon henkensä uhalla. Valtakunnan rajoja tarvitaan, mutta ei kansalliskiihkoa rajojen valvontaan. Rajoilta sodat ovat syttyneet maailman sivu. Siksi EU-vaaleissa on tärkeää äänestää ehdokkaita, joilla on kyky hoitaa yhteisiä asioita ilman kiihkoa muukalaisvastaisuudella. On syytä palauttaa mieleen miten Ruotsi otti vastaan puolimiljoonaa suomalaista  50- ja 60-luvulla. Hekin olivat elintasopakolaisia.
Ymmärrän protestiliikkeitä silloin kun ne ovat jotain vastaan. Ymmärrykseni loppuu siihen kun protestilla ajetaan jonkun  sellaisen asian puolesta, joka ei selvästikään ole saavutettavissa tai jota pidetään hämäysmielessä keulakuvana. Perussuomalaisten tavoitteet ilmansuojelussa ja metsänhakkuissa ovat tietymättömissä. Suhtautumisessa pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon tavoitteet ovat erittäin hyvin tiedossa. Siksi EU-vaaleissa on tärkeää äänestää. Vaaleissa voi määritellä kantansa kannattaako vallassa olevaa järjestelmää vai hyppääkö tukemaan tuntematonta.

torstai 9. toukokuuta 2019

Metsänhoito on muuta kuin puhetta


Taka-askeliin ei tarvetta metsänhoidossa
Mietin sitä kumpaa äänestäisin EU-vaaleissa? Häntä, joka on kykenemätön ja tuntematon vai häntä, jonka tunnen osaavaksi, kokeneeksi ja ahkeraksi tehtäviinsä, mutta ilmoittaa, ettei ota tehtävää vastaan vaikka valittaisiin vaaleissa. Eihän tällaisessa ole järjen häivää. Sitten ihmetellään äänestysaktiivisuuden laskua.
Ennen vanhaan isäntä istui pöydän päässä. Muu porukka sai itse etsiä paikan ruokapöydässä. Jakkaran sijainti on tätä kirjoittaessa noussut eduskunnassa ongelmaksi. Pitää näkyä kuvassa kello ja kampaus, mikäli lehteen tai TV kuvaan pääsee. Tätä mieltä ovat ruotsalaiset ja persut. Tässäkö on kuva tulevaisuuden eduskuntayhteistyöstä. Vaalien jälkeisessä istumapaikkajaossa oli vain yksi kärsijä. Hän on Paavo Väyrynen. Hänelle osoitettiin seisomapaikka ja sekin katsomolehterille.
Vaalien tuloksesta ja siihen vaikuttavista syistä ovat aktiivipoliitikot antaneet selityksensä. Miksipä en mikäkin aktiiviäänestäjänä. Ensimmäiseksi näen vaalit protestina hallituksen harjoittamaa toimintaa vastaan. Varmimpana tähän näki tavallinen suomalainen äänestää persuja. Malliin; siitähän saivat hallitus ja heikko oppositio. Halla-aho piti huolen, ettei itse ja perulaiset ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen ja metsänhakkuuseen, joka on toistaiseksi epäselvää miten niitä pitäisi hoitaa mutta jotka koskettavat läheisesti 600000 metsänomistajaa. Mikä pakottaa puheenjohtajia vastaamaan toimittajien kysymyksiin, joista kukaan ei oikein tiedä mikä on oikea vastaus. Puheenjohtajan mielipide liitetään usein puolueen kannaksi, mitä se todellisuudessa ei ole.
Muistan sloganin: "Puulla parempiin päiviin". Näin se Suomen kohdalla on ollut ja tulee olemaan. Puuta on käytetty ja kehitetty yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Ei itseisarvona pyrittäessä vaurauteen vaan enemmänkin köyhyyden poistoon ja elintason nostoon. Puu on taipunut polttopuusta sahatavaraksi, pyyhintikusta WC-paperiksi, selluksi ja nyt viimeksi kuiduksi korvaamaan öljyä ja muovia. Tämä on syytä muistaa politiikkojen kun päätetään Metsä Group:in asioista.
Oikeutukseni mielipiteeseeni olen hankkinut ostamalla lisää metsämaata 15 ha joka  heti laitettiin ikiajoiksi luonnonsuojelualueeksi. Tämä terveisiksi heille, jotka ovat huolissaan metsän monimuotoisuuden hoidosta. Tappiota tuli 23000 euroa mutta tilalle tuli hyvä mieli.

perjantai 3. toukokuuta 2019

"Nalle" Wahlroosin haastattelusta


Kahdenkerroksen väkeä
Muistan talonmies ajaltani Björn Nalle Wahlroosin 70-luvulla vanhuksia taistolaisuudella pelottelevana pitkätukkaisena nuorukaisena. Taistolaisuus ja tukka lähti. Tilalle tuli itseään rikastuttanut verosuunnittelija, jonka maaomaisuus on hankittu Suomessa  ja joka itse perheineen asuu ulkomailla. Hänenkö ohjeensa sopisivat suomalaisten  elämän menoon? Sitä on vaikea uskoa luettuani MT:n (18.4) viikonvaihde haastattelun.
Wahlroos asettuu haastattelussa oman elämänsä esittelyyn ja mielipiteillään tuo esiin suomalaisille muutostarpeita veroihin, investointeihin, puoluepolitiikkaan, maatalouteen ja työehtosopimusten yleissitovuuteen sekä lopulta huolen pankkien tilasta ja perustuslain kyvystä huolehtia laillisuusasioiden hoidosta. Elettyyn elämään tavallisena suomalaisena nojaten en väitä, etteikö Wahlroosin ohjeilla hänen elantonsa paranisi, mutta samaa tuskin kokisivat suomaiset maanviljelijät ja palkansaajat.
Haastattelussa Wahlroos kertoo: "Minä en ammu luodikolla lainkaan, vain haulikolla". Hän kertoo myös, että kartanossa on juuri haastattelupäivänä katettu illallinen 25 hengelle, "kyseessä on suomenkielinen illallinen". Verojärjestelmän tulisi myös olla sellainen Wahlroosin mukaan, että koulutetuilla ihmisillä olisi varaa palkata kotiapua pesemään pyykkejä ja imuroimaan. Tämän viimeisimmän verojärjestelmämuutoksen jälkeen  epäilen Wahlroosin joutuvan luopumaan  siitäkin ennen pitkää, niin kuin taistolaisuudestakin aikoinaan.
Yksilöimättä tämän enempää Björn Wahlroosin ajatuksia  totean vain, että veroja kerätään Suomessa köyhien auttamiseen ja maataloustukia maksetaan maanviljelystä elävien toimeentulon turvaamiseksi. Näitä ajatuksia tukevia mielipiteitä en haastattelussa havainnut.