keskiviikko 26. helmikuuta 2020

TIETOA VEROTTAJASTA


Hallintoalamainen, verovelvollinen nyt asiakas.
Verottaja on muuttanut titteliäni, mutta samalla huonontanut palveluitaan. Kysymyksessä on veroilmoitusten teko. Tuskastuneena verottajan toimintaan meitä ikäihmisiä kohtaan kirjoitin Hesarin mielipidepalstalle (11.2) epäilyni selvitä kunnialla verottajan muutoksista veroilmoitusten teossa. Erityisesti tietokoneosaamisessa. Heti julkaisupäiväaamun ensimmäinen puhelinsoitto tuli Lounais-Suomen alueen verojohtajalta Martti Hentulalta. Hän kiitti asiallisesta kirjoituksesta ja puhuimme paljon muutakin asiaan liittyvää. Juttelumme lopuksi hän pyysi lupaa antaa puhelinnumeroni jollekin veroneuvojalle, joka voisi antaa apua ongelmaani. Tottahan sellaisen luvan annoin ja muutaman tunnin jälkeen minulle soitti veroneuvoja Sari Virta. Hänen seikkaperäiset ja rauhalliset neuvot ohjasivat minut selviytymään veroilmoituksestani. Ilman hänen ohjeistustaan olisin ollut täysin hukassa. Kolmas Verohallinnon edustaja ylitarkastaja Hilkka Palander vastasi kirjoitukseeni Hs:n mielipidepalstalla. Valitettavasti hänen kirjoituksesta ei olisi ollut minulle apua. Hän luetteli ne muutokset, joita verohallinto oli tehnyt vuosi sitten. Ei niitä keinoja, joilla vaillinaiset kyvyt tietokoneen käytössä omaava asiakas muutoksista selviää.
Samalla kun julkaisen verohallinnon virkahenkilöiden nimet, kiitän heitä ja poikkeuksellisen suuresta puhelinpalautteesta juttuni tiimoilta. Kaikki tiedostivat ongelman. Sen lopullinen ratkaisu soisi olla jokin muu kuin se perinteinen; aika hoitaa. Hallintolain 7§ ja 8§ velvoittaa virkahenkilöitä tehtäviensä hoidossa, mutta paljon jää heidän henkilökohtaisten ominaisuuksien varaan.
Osallistuin ammattikuntani eläkeläisjärjestön vuosikokoukseen ja sitä seuraavaan Tukholman risteilyyn. Molempiin ensimmäistä kertaa. Kun viimeisimmästä tapaamisesta työkaverien kanssa alkaa olla pian kolmekymmentä vuotta, riittää mielenkiintoa tapahtumaan ilman kokouksen esityslistaa. Matkaan osallistujien ikähaitari oli 60 - 91 vuoden välillä. Riitti kysymistä, vastaamista, ihmettelemistä kautta eletyn elämän kirjon. Muisteltiin miten työporukan matkat ennen vanhaan saattoivat päättyä hilpeään tappeluun. Nyt kun jaksaisi buffetissa käydä syömässä ja kantaa kotiviemiset. Minusta ei ollut yllättävää, ettei kukaan valittanut toimeentulostaan tai pienestä eläkkeestä, vaikka olimme olleet ns. valtionhallinnon suorittavaa porrasta. Olisiko vastauksena tähänkin elämän kokemus

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

IHMISARVOA MITATAAN RAHALLA


Elämänkokemus on elettävä
Kirjoitetaan vanhuudesta. Luulen ikävuoteni siihen riittävän. Vanhusten huolto alkaa kun kyselyt kuinka voit vähenevät ja ohjeet miten pitäisi elää lisääntyvät. Jos mitään ei kuulu, olet liiketaloudellisesti johdetun vanhushuollon hoidossa. Monet sanovat, heitteellä.
Vanhusongelman ydin on muuttuneessa yhteiskunnassa. Vanhuksia ei enää tarvita. Siksi vanhusten kunnioitus puuttuu. Ennen oli toisin. Nuoripolvi tarvitsi tietoa ja ohjeistusta ammattiopista, luonnonkulusta ja työn suorittamisesta yleensä. Kokemusta tarvittiin onnistumisen takeeksi ja sitä saatiin vanhoilta isänniltä ja käsityömestareilta. Nykyisin milleniaalit asettavat vaatimukset elämälleen ja etsivät vastauksia algoritmeistä. Vanhuus näkyy siellä vain kululuokkana eivätkä tajua, että kuuluvat sinne myös itse myöhemmin. Milleniaaleilta ja nykyjohdolta näyttää puuttuvan yksi merkittävä asia. Se on elämänkokemus. Sitä lojuu käyttämättömänä juuri siellä missä sitä tarvittaisiin. Vanhusten hoitokodeissa.
Milleniaanit eivät tiedä mitä elämänkokemus on parhaimmillaan, niin kerronpa sen tässä. Synnyinkylässäni eli monella tavalla ja alalla aktiivinen kunnioittamani henkilö. Nimeltään Aallon Jallu. Nimi ei ole muutettu. Yksi hänen harrastuksistaan oli Riianlammilla yli-innokas pilkillä käynti. Kun kylällä tuli puhe joko kevät on tulollaan tai joko syksy talveksi kääntyy, ei sitä katsottu almanakasta. Kysyttiin vain, joko se Jallu on pudonnut syys- tai kevät jäihin. Se oli varma merkki vuoden ajasta. Sekin tiedettiin, ettei Jallua saanut ristikontraa lopettamaan, ennen kuin voitti.
Puhuvat, että elämänkokemusta omaavat ovat avanneet  presidenttivaalikampanjansa. Paavo Väyrynen etsii minkä perustamansa puolueen listoille lähtisi ehdokkaaksi. Timo Soini pohtii ehdokkuuttaan ja odottaa miltä puolueilta tulee hänelle kutsuja ehdokkuudesta. Kunhan odottavan aika ei kävisi pitkäksi. Kerrotaan juttuja Hirvaskankaaltakin. Huutokauppakeisari pohtii mahdollisuuksiaan vaihtaa titteliään presidentiksi. Vanhojen kuparipannujen hinnat ovat pudonneet. Eikä tiedä, jos televisioaika hiipuu tulevina vuosikymmeninä.
Suomessa on 310 kuntaa ja 1 kuntaliitto. Kuntatalous suurimmalla osalla kuntia on kuralla. Miksi tällaista organisaatiorypästä pidetään tänä päivänä yllä? Puhuvat paikallisdemokratian ja luovan elinvoiman kehittämisen vaativan runsasta kuntamäärää. Kurjistuvat kunnat eivät sitä osoita. Jo kaksikymmentä vuotta kirjoitin juttuja lehtiin, että Pohjois-Karjalaan riittää maksimissaan kaksi kuntaa. Olin väärässä. Kyllä yksi kunta riittää Pohjois-Karjalaan.