torstai 23. joulukuuta 2021

Vanhassa pakinassa vara parempi ko?

 

Joulupakina vuodelta 2008

Joulujuhlista jaloin. Van mitenkä se oli? Vanha vitsi sekin.

Juhlia on riittänyt kesätoimittajalle asti. Ohi on onnellisesti pikkujoulut, itsenäisyyspäivän kutsut ja Nobelin bileet. Kohta on synttärit ja sitten perään nimpparit.

Ennen vanhaan ei juhliin odotettu kutsuja. Kun tiedettiin jossain talossa pullaa paistettavan, sinnehän mentiin. Peli oli selvää, mutta reilua.

Liekö kutsumattomat vieraat tulleet suoraan pellolta. Kuokkavieraiksi kun alettiin kutsumattomia sanoa.

*    *   *

Nyt ei naapuriin kutsumatta mennä, vaikka sauna palaisi. Ennen vanhaan käytiin jopa raunioilla nauloja keräämässä. Oltiin vastavuoroisia.

Jos vierailukutsuja ei juhliin tule, aletaan etsiä syytä moiseen. Mikä siinä on vikana, kun viimeksi olivat meillä hautajaisissa ja nyt ei käräjille kelvata edes todistajaksi? Tai ryhdytään väsäämään kutsuja omatoimisesti.

Kesätoimittajaa ei kutsunut Tarja linnaan, ei Mara juhliinsa eikä väärennettyjäkään kutsuja osunut kohdalleni.

Ollaan siis vastavuoroisia. Minä en juhliini kutsu kumpaistakaan. Tasoissa ollaan.

Siitäs saivat. Kinatkoot keskenään.

*    *    *

Puuro, laulu, lahja, torttu, tonttu, kuusi, paperi, kalja, kuusi, merkki ja kortti. Tuossa on vain murto osa sanoista, joiden eteen näinä päivinä lisätään sana joulu.

Jokaisesta näin muodostuneesta yhdyssanasta voisi kirjoittaa oman pakinansa. Van kun en kirjoita. Otan käsittelyyn kaksi viimeistä sanaa, merkki ja kortti.

Joulukortti alkaa menettää asemaansa hyvän joulun toivottajana. Syitä siihen löytyy monia. Postitoimipaikat alkavat olla suojelukohteita, jos sellaisen jostain onnistuu löytämään. Kortit löytävät oikeisiin osoitteisiin vasta juhannuksen kieppeillä.

*    *   *

Ensimmäisen joulukorttini sain alakoulun toisella luokalla koulun pikkujoulussa. Muistaakseni lähettäjä oli Paulion Maija. Hän, jonka kädestä pidin kiinni, kun kuorossa lauloimme ”Enkeli taivaan”. Osoitteeksi oli merkitty nimen kohdalle: Sinulle ja alle: Täällä ja käteen. Tosiherkkää ja niin kuin lukija huomaa myös ikimuistoista.

Jos Maijan sähköpostin osoitteen tietäisin, lähettäisin hänelle joulutervehdykseni netin välityksellä. Postin hävitettäväksi tervehdystäni en jättäisi.

Sähköpostin pito maksaa muuten 513,48 euroa vuodessa. Saisi sillä summalla merkkejä nuolla kieli kipeänä. (Päätoimittajalle: kustannuksia jakautuu melkoinen määrä tällekin jutulle)

*    *    *

Joulukorttien ostossa on oltava tarkkana. Kaupoissa niitä myydään design-tuotteina (mitä sana merkinnee) mutta kallishintaisina. Posti toimii vielä sen verran, että kantaa joulun alla ostettavaksi nipun halpoja kortteja. Tuotto sanotaan menevän hyväntekeväisyyteen. Epäilen, että huijareille.

Pysyvä ihmissuhde ostaa kortit ja postimerkit kaupasta. On sen verran vanhan kansan ihminen. Kirjoittaa osoitteet parikymmentä vuotta vanhasta osoitekirjasta ja kun ei pääsiäiseksi ala vastakortteja kuulua, toteaa: ”Jokohan nekin ovat kuolleet. Pitää ensi jouluna vielä varmuudeksi kirjoittaa kortti”.

Postimerkkien nuolemiseen sisältyy terveysriski. Suolisolmu. Mikäli rytmi menee sekaisin suun aukaisun, nuolaisun ja nielaisun kesken. Synkroni on sekaisin, jos kymmenen merkkiä ei riitä kahdeksaan korttiin.  

*    *    *

Kysyin naapurin vanhalta mutta edelleen vitaaliselta isännältä vanhan ajan joulun vietosta.

 ”Kyllä se tuomiosunnuntaista alkoi, johon ehdollisen aika yleensä loppui. Yhtä kyytiä meni kynttilän päivään. Ei me lahjoja juuri osteltu. Oltiin lahjattomia. Sakotkin piti maksaa.”

 

            Hyvää ja iloista joulua.

torstai 16. joulukuuta 2021

Onko mopo karannut suomalaisten käsistä

 

Suomen metsät hoidetaan itse

Hallitus lupaa vanhusten kotihoidon turvata lailla. Myös yöllä. Kun tietää vanhusten hoidon ongelmat nykyisellään, niin tietää lakia tarvittavan. Samalla "soppii eppäillä" kuin tuntemattomassa sotilaassa. Erityisesti kavahdan perusteluissa sanontaa "on hyödynnettävä teknologiaa. Vanhuksia kyllä riittää, mutta miten on hoitohenkilökunnan laita ja millaista teknologiaa tarkoitetaan hyödyntää. Automaattiruokintaa, moottorisänkyjä, tietokoneita vai kännykkää? Tietokoneesta harvat nykyhoidettavat tuskin ymmärtävät mitään ja kännykkäänhän ei nykyisinkään enää vanhus uskalla vastata. Viime viikon kokemukseni olivat pelottavia. Operaattori vai lie separaattori syyllinen, ettei puhelimeeni saanut moneen päivään yhteyttä. Minä soittelin kuten ennenkin tietämättä ongelmasta, ennen kuin naapuri tuli katsomaan onko kaikki hyvin. Ongelman saatua korjattua alkoi 49-alkuisia puheluja tulemaan yöllä ja varhain aamulla. En tietenkään vastannut soittoihin. Teknologia on hyvä, mutta virheet siitä on poistettava, ennen kuin siitä on vanhusten hoitoon. Kyllä parannusta vanhustenhoitoon tarvitaan ja sitä myös lain myötä saadaan. Kuhan pelottelin.

Taksonomia on sana jolle Suomessa etsitään merkitystä. Maallikkona luulen sen tarkoittavan jotain siihen suuntaan, että EU:ssa tiedetään miten suomen metsiä tulee hoitaa ja käsitellä. Johan pomppasi. Hiilestä siinä jotain puhutaan. Semmoisesta joka näkyy Keski- ja Etelä Euroopassa itse tuhottuna metsänä. Sellaista en ole nähnyt Suomessa kuin joskus 50-luvulla, kun herrat eivät koivutukkiakaan ostaneet vaan käskivät kaataa kaskeksi. Sekin ilman polttoa. "Suahan sitä yrittää", mutta eihän järjettömyyskään loputtomiin kanna. Voisin kirjoittaa taksonomiasta enemmänkin. Käytännön kokemusta ja kansanopistotason koulupohjaa olisi riittävästi. Mutta "kahotaan" mitä tuleman pitää.

Ja tulihan sitä. Lauantain hesarissa (11.12.) oli juttu otsikolla "Oudot kirjaimet kartalla". Nämä kirjaimet olivat hev ja tarkoittivat jotain "high conservatie alue" ja viittaa korkeisiin suojeluarvoihin, luonnoltaan rikkaaseen metsään. Sellaiseen, jota ei pidä hakata. Hev-merkinnät ovat tulleet karttoihin metsänomistajien tietämättä. Kartat ovat teetättäneet hs:n mukaan suuret metsäyhtiöt, puunostajat asiantuntijapalveluita myyvältä TapioOy:ltä. Tätä ennen metsäyhtiöt olivat sitoutuneet kansainväliseen FSC-sertifikaattiin, jota ylläpitää yhdistys, jossa on jäseniä ympäristöjäseniä, kuten Greenpeace ja Suomen luonnonliitto. Sertifikaatin idea on suojata luontoa paremmin kuin mitä laki velvoittaa. Allekirjoittanutkin on tehnyt vuosia sitten jonkun metsänkäsittelysertifikaatti sopimuksen Stora Enson kanssa. Sillä oli yhteiset perusteet ja avoin miten metsää tuli hoitaa myynnissä. Mitään oikeutta sopia metsän käsittelystä jonkin kolmannen osapuolen kanssa en ole tehnyt. Hev sopimukset ylittävät kohtuuden rajat puuttua sellaisiin toimenpiteisiin jolla metsiä on hoidettu ikiajat. Mihin perustuu hev-merkinnät kartoilla, kun niitä ei metsänomistajallekaan näytetä? Ei ole klisee sanoa; Suomi elää metsistään. On aina elänyt ja toivottavasti elää tulevaisuudessakin. Metsäasioiden hoidon kuntoon saattamiseen on myös demareiden osallistuttava. Kokoomusta juoksuttavat Metsäyhtiöt. Kepun hartiat näyttävät nyt liian kapeilta. Demareilla on tässä näytön paikka.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Ovikello soi varvemmin kuin puhelin

Hyvää naapurivastuuta

Yhteiskunta on hirttäytynyt nettiin ja unohtanut palveluissaan vanhukset. Tämä pätee koko palvelukenttään pankit, vakuutuslaitokset  ja digipalvelut mukaan lukien. Ilman ulkopuolista apua ovat vanhukset hätää kärsimässä. Yhteiskuntaa kehitetään nettipalvelujen varaan vauhdilla, jossa tehokkuus on unohtanut yksityisen ihmisen tarpeet. Unohtamista hämäämään on kehitetty algoritmit ja puhelimiin jonotusmusiikki.

Kerron lyhyesti tositarinan. Ihmettelin, ettei kännykkääni tullut moneen päivään soittoja. Puhelimeni kyllä toimi kun soitin sillä ystävälleni. Ovi kello soi ja ovella seisoi hämmästynyt naapurini. Hän kysyi; onko sinulla kaikki hyvin? On, kuinka niin, kysyin. Naapuri vastasi, sinua ei ole näkynyt ja kun olen sinulle soittanut, niin vastataan, ettei numeroon saada yhteyttä. Pistimme tapahtuman nauruksi kun totesimme, ettei naapuri onneksi tullut ovelle poliisin, ambulanssin tai ruumisauton saattelemana. Tässä tilanteen pelasti huolestunut ja vastuullinen naapuri. Kaikkialla Suomessa tällainen ei onnistu.

Ottamatta kantaa syyhyn miksi puhelin oli muuttanut toimintaansa kuin siihenkään kenen on vastuu tapahtumaan, voin vakuuttaa, ettei syy ollut puhelimen omistajassa. Mitään operaattoria ei erikseen kannata nostaa tikun nokkaan. Virheitä tapahtuu koneissa, järjestelmissä ja virheitä tekevät myös ihmiset. Virheen korjaamiseen tarvittiin 5 päivää. Tuntien istuminen puhelinjonoissa kuunnellen musiikkia ja välivalitusta jonon  pituudesta rasitti. Se kysyi hermoja. Palvelu, kun se lukuisten yritysten jälkeen osui oikeaan kohteeseen, oli ystävällistä. Ensin luvattiin asia tarkistaa, sitten korjaus luvattiin 5 päivän sisään, siiten kahteen tuntiin ja korjattiin varttituntiin. Maksuhäiriöihin puhelimen käytöstä on sovittu tarkasti ennakkoon sakkomaksua myöten. Puhelimen toimintavarmuus näyttää olevan toistaiseksi epävarmaa, vaikka siihen tukeutuu yhteiskunta entistä enemmän myös tulevissa sote-palveluissa.

 

torstai 2. joulukuuta 2021

Putkinäkö ja putkiäly??????

 

Vain itkupotku puuttui

Kun on tarpeeksi vanhaksi elänyt alkavat asiat asettua omaan vakiintuneeseen asemaansa. Otetaanpa esiin kantasana taksa ja siitä johdettu taksonomia, jota liitetään EU:hun. Muistan ennen vanhaan kunnissa toimineen taksotuslautakunnan. Senkään arviointeihin ei oltu tyytyväisiä ja hommaan keksittiin toinen systeemi. Niin uskon käyvän myös EU:n taksonomia-yrityksille ainakin Suomen osalta. Keski- ja Etelä Euroopasta ei löydy osaamista suomalaisten metsien hoitoon ja käyttöön. Ja piste. Näkemykseni perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen metsän omistamisesta ja suomalaisesta osaamisesta sekä ohjeistuksesta metsäasioissa. Olen oppinut erottamaan lehtipuut ja havupuut toisistaan. Lettosuolla ja kallioilla puut kasvavat huonosti. Tiedän puun hinnan vaihtelevan. Hiilijalan jäljistäkin tiedän luullakseni saman verran kuin Euroopassa keskimäärin. Ja luonnonsuojelusta sen verran, että olen pysyvän ihmissuhteen kanssa oma-aloitteellisesti suojellut metsistämme 30%. Vertailuksi sopinee tieto, että Konstsamfund joka on säätiö suojeli maistaan Kemiön saarella tänä syksynä kokonaista 0,1%. Suomessa on 600000 metsänomistajaa. Monella heistä lienee saman tyyppinen tietotaso metsänhoidosta kuin keski-eurooppalaisilla. Siksi heidän asemastaan ja tulevaisuudestaan on kannettava yhteistä huolta. On huomioita omistajapohja ja metsän taloudellinen vaikutus kaikille suomalaisille. Ja toinen piste.

Woke-keskustelusta en tietäisi mitään ellen olisi katsonut Marja Sannikan keskustelu ohjelmaa, jossa esiintyjät eivät päässeet edes keskustelun alkuun. Juontaja Sannikalta karkasi asia käsistä kun nuori ja yli-innokas Renaz Ebrahimi avasi sanaisen arkkunsa jossa riitti tekstiä mutta johon Esko Valtaojalla ei riittänyt  ymmärrystä. Ei muuten minullakaan. Sanojen alkukirjaimista siinä puhuttiin ja joiden kirjain merkityksestä Ebrahimilla olivat erityiset käsitykset. Vastustan rasismia, kuulun kirkkoon ja olen avioliitossa. Kiihkoilua minkään asian puolesta en pidä hyvänä. En myöskään neekeri sanaa pidä rikoksena, koska en aseta sille negatiivistä yhteyttä rasismiin. Hyväksyn senkin jos jotkut niin tekevät. Heillä on siihen syynsä. Minulle kyseinen sana tuli tutuksi koulun maantietotunnilla. Silloin se merkiksi Afrikassa eläviä ihmisiä, joilla oli tumma ihonväri. Ei mitään muuta. Musta murjaani, keltanaama ja valkonaama ovat tulleet myös tutuksi sanoissa leikkivuosillani. Ilmaisut nykyaikana ovat tarpeettomia. Yliherkkyyttä yksityisiin sanoihin ilman niihin liittyvään negatiistä yhtymää on tarpeetonta korostaa. Sannikan ohjelma osoitti, ettei hän osoittanut arviointikykyä keskustelijoiden valinnassa. Vanhempi tiedemies ja nuori yhden asian kannattaja ei sovi keskustelijoiksi valtakunnan TV-verkkoon. Onneksi vältettiin itkupotku kohtaus.

Joulu tulla jollottaa. Niin tekevät kohta perään sote-vaalitkin. Joulusta selviää vanhoilla konsteilla koronankin huomioiden. Mutta miten käy sote-vaalien. Tavallinen kansalainen yrittää vaaleissa kuin vaaleissa pohjautua äänestyskäyttäytymisessään vanhaan tietoon ehdokasta valitessaan. Nyt sitä tietoa on vähän tai ei oikeastaan yhtään. Se näkyy ns. päättäjienkin mielipiteissä. Yhden mielestä se joka on ehdottoman tärkeää on toisen mielestä mahdoton toteuttaa. Ota siitä sitten selvä. Poliittiset puolueet, jotka ovat sotesta päättäneet, ovat hengettömiä toimimaan. Siihen tarvitaan ihmisiä. Sitähän todistaa vaalijärjestelmäkin. Keskiössä on ihminen vaikka poliittisen puolueen ehdokkaana. Soteen toimijaksi valitulla ihmisellä tulisi olla kokemus- ja tietopohjaa asiasta johon hänet valitaan. Onko sitä kun sote on uusi järjestelmä. Riittääkö kunnallinen kuppikunta-ajattelu sote päättäjän tehtävään. Onko valtakunnallinen puoluepoliittinen korkea asema riittävä näkemään vielä tavallisen ihmisen sosiaaliset tarpeet sairaan- ja vanhusten hoitoon? Demokratiassa vastuu jätetään tavallisen ihmisen päätettäväksi vaaleissa.