Onko pakko vaikk` ei taho

Vapaaehtoisesti kohti muutosta.

"Iliman pilluuko se on piäassii vualijoissa", kysyi Syrjäkulman ukko. Ja lisäsi: "Mehtee pittää istuttoo ja hakata. Lihhoo ja mieluuten läskistä lihhoo on hyvä syyvä." "Immeistä ohjoopi vappaa ehtoisuus, pakko tai vappaa ehtonen pakko", lopetti Syrjäkulman ukko tarinatuokion.

Aiheet mielipiteisiinsä ukko oli saanut puoluejohtajien vaalikeskusteluista. Ja onhan keskustelut vaalien lähestyessä lähteneet enemmän tai vähemmän laukalle. Toimittajat ovat tehneet parhaansa, ettei laukka vaan laannu. Vihreät kantavat huolta koko maailman iltatilasta. Heiltä unohtuu vain Suomen koko maana ja kansakuntana hoitamaan asiaa, joka tapahtuu muualla kuin Suomessa.

Juha Sipilällä on perinteinen insinöörin ratkaisu estämään lämpötilan nousu. Laitetaan nuoret istuttamaan 100 milj. ylimääräistä puuntainta. Häneltä unohtui tai ei tiedä, että Suomessa istutetaan jo nyt vuosittain 110 milj. puuntainta 150000 ha:lle, jotka ovat pääosiltaan avohakkuualueilla. Mihin 100 milj. uutta tainta istutetaan, miten nuoret saadaan metsään ja kuka maksaa viulut ja saa hyödyn?  Tutustuttuani demareiden vaaliohjelmaan niin siellä ei puhuta lihaverosta, eikä minkään muunkaan yksittäisen tuotteen verosta, vaan verojärjestelmästä, jolla pyritään  ohjaamaan käyttämään ilmanmuutoksen kannalta järkeviä tuotteita. Antti Rinteen lipsahdus käyttää lihavero sanaa sai Sipilän marttyyrityyden anomaan; pliis Antti, ei lihaveroa. Tiedoksi, ettei demareissa yksi henkilö veroja nosta eikä laske. Vaikka olisi sitten puheenjohtaja.

Vaihtoehtoihin vapaaehtoinen, pakko vai vapaaehtoinen pakko sisältyy viisaus kun valitaan tapaa, jolla ohjataan muutosta ihmisten käyttäytymistapoihin. Ei tavallinen ihminen, joka elää omaa arkeaan terveytensä ja toimeentulonsa sanelemana lähde helposti mukaan parantamaan maailmaa. Ei häntä saa pakottaa tekoihin, joihin muutos hänen kohdallaan ei vaikuta muuhun kuin huonompaan suuntaan.

Ei  saa unohtaa, että vaaleihin osallistuu vielä ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan ja sen jälkeisen ajan puutteineen. Heiltä puuttui silloin liha, sokeri, kanan munat, voi ja jopa saippua. Kunnon asunnosta puhumattakaan. Annettakoon heille nyt kunnonvanhuus hoitoineen viimeisiksi elinvuosiksi. Vapaaehtoisesti ilman kilpailutusta hinnasta.

Demokratia ja Sipilän virheet siinä

Niukka enemmistö ei ole keppihevonen.

Onko Tohmajärvi menneiden mahdollisuuksien kunta? Näin on pakko kysyä yli viisikymmentä vuotta paikkakunnalla asuneena. Tiedän kunnan koon ja edistyksellisyyden monessa asiassa maakunnan johtajana menneiltä ajoilta koulutuksen, palvelujen ja sivistyksen tuottajana. Henkilökohtaisesti elin teollisuuden nousun ja tuhon sodan jälkeiseltä ajalta. Olkoonkin, että paikkakunnan kehitykseen ovat vaikuttaneet ns. ulkoiset syyt, ei pidä väistää vastuita omista toimista kunnan kehitykseen. Onko kunnan päätöksissä huomioitu kaikkien kuntalaisten etu vai onko etusijalla päätöksissä ollut oman poliittisen ryhmän etu?

Tohmajärvellä niin kuin monessa muussakin kunnassa vannotaan demokratian nimeen. Luullaan, että vaaleissa saatu valta on demokratiaa. Sitä se ei ole oikeasti ymmärrettynä. Vaaleissa saatu valta on vastuuta kokonaisuudesta. Tohmajärven ongelma näyttää olevan edelleen, että kunnan päättävissä elimissä käytetään röyhkeästi enemmistövaltaa muutaman äänen enemmistön turvin. Tämä näkemys pätee kaikkiin puolueisiin. Niukka enemmistö valta on pikemminkin jarru kunnan kehitykselle.

Vallankäyttö kumuloituu henkilöihin kunnanvirkamies- ja luottamushenkilöjohdossa. Luottamushenkilöt valikoituvat valtuustoon vaaleissa. Sitä saa mitä tilaa ja pulinat pois. Ehdokasasettelu vaaleihin onkin sitten jo toinen juttu. Vaaleihin valitaan ehdokkaaksi  mahdollisimman näkyvissä oleva henkilö. Poliittiseen kokemukseen ei ehdolla olevaan tarvitse tässä vaiheessa kiinnittää huomiota. Ja vielä enemmän se voi poiketa äänestäjiltä kun pienellä poliittisella porukalla valitaan henkilöitä poliittisin perustein eri tehtäviin. Siinä viimeistään sopivuus ajaa ohi pätevyyden mutta poliittinen ohjattavuus vain vahvistuu. Lienee selvää, että edellä oleva ei ole yksin tohmajärveläinen ongelma.

Niukalla enemmistöllä ei merkittäviä asioita demokratiassakaan kannata lähteä toteuttamaan. Ei kunnissa ja nyt se on nähty valtakunnan tasolla kun sote kaatui. Vallankäyttö kumuloituu henkilöihin, kuten jo tuossa alussa mainitsin. Mikä väittämä sopii pääministeri Sipilään? Onko hän itsepäinen mies? Oliko oikein ottaa Berner ministeriksi? Ostiko pääministeri Orpolta lehmän 300 milj. eurolla? Tukehtuiko hallitus sotepullaan? Ohittiko Sipilä demokratiaa ottamalla hallitukseen hillotolppaministerit? Ryhtyikö Sipilä rintamakarkuriksi jättämällä hallituksen muut ministerit ja häntä äänestäneet huomiotta eronpyynnössä? Mikä on se sisäinen ääni joka ajaa Sipilällä ohi kaiken muun Suomen johtamisessa? Ennen selvää vastausta sisäisestä äänestä Sipilä menettää tärkeimmän yhteisten asioiden hoitoon. Se on luottamus.

Tiedoksi kepusta luopujille

Valta takaisin äänestämällä

Suomen hallintovalta on sekaisin nykyisen hallituksen toimilla. Ministerit puhuvat eduskunnan edessä ristiin asioista tai hyvääpäivää kirvesvartta. Joku ei puhu mitään, vaikka eduskunnan puhemies tarjoaa puheenvuoroa. Pääministeri eikä hallituspuolueiden ministerit kuuntele asiantuntijoiden kannanottoja vaan sivuuttavat ne kylmästi. Syykin tällaiseen käyttäytymiseen löytyy lehmäkaupasta, jonka hintana on kilpailutus ja maakuntahallinto. Suomeksi sote.

Suomen perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Nyt demokratian varjolla sitä yksin käyttää n.35% mandaatilla hallitus  kolmen puoluejohtajan päätöksillä. Demokratian varjostakaan tuskin enää on kysymys vaan julmasta niukkaakin niukemmasta enemmistövallasta joka jo lähentelee kurinpidollisesti yksinvaltaa. Taipuuko tällaiseen vallankäyttöön enää tulevissa eduskuntavaaleissa suomalaiset? Onko tarkoituksen mukaista tuoda politiikkaan Sipilän ja Bernerin kaltaisia yritysmaailmassa menestyneitä henkilöitä joilta puuttuvat  politiikan menettelytavat ja jopa tahto niiden omaksumiseen? Taitavasti he käyttävät verkostojaan, joita ovat asemastaan käsin rakentaneet. Ministerien viime aikaisista tekemisistä ovatkin joutuneet vastaamaan oikeuskansleri Tuomas Pöysti ja tietämyksensä laajalti levittänyt johtava sotevirkamies Päivi Nerg. Tietenkin ilman poliittista vastuuta kenellekään.

Galluppi keskusteluissa on noussut huoli keskusta puolueen vähenevästä kannatuksesta. Kuka perii  heiltä jäävät äänet? On sanottu osan äänistä valuvan kokoomukselle ja osan jopa persuille. Asia suattaa olla niinnii, va suoattaa se olla toisinnii. Nimittäin jos keskustan jättävät ajattelevat asiaa oman etunsa kannalta. Vaihtoehdoista paras silloin on demarit. Suomessa on 600000 metsänomistajaa, joista merkittävin osa asuu kaupungeissa ja on syytä epäillä osan heistä jo nyt äänestävän demareita. Maa- ja metsätalous on pitkälti alkutuotantoa, jonka jatkojalostuksesta huolehtivat kotimaiset yritykset ja siellä työskentelevät ihmiset. Hekin useimmassa tapauksessa demareita. On olemassa kohtalon yhteys ja sidos, jota on syytä pitää voimissa ja vahvistaa. Ne keskustalaisista, jotka siirtyvät tukemaan kokoomusta tukevat samalla ulkomaisia börssi yhtiöitä ja he jotka siirtyvät persuja tukemaan tukkivat valtakunnan rajat myös ihmisiltä, joista jo nykyisin merkittävä osa saa työn ja toimeentulon suomalaisilta maatiloilta ja yrityksiltä.