torstai 27. lokakuuta 2016

LUNTA ODOTELLESSA



Juhlansa kullakin
Tohmajärven Demarit ry viettää 110-vuotis synttäreitään Kemien työväentalolla tulevana lauantaina klo 12,00 alkaen. Juhlapuheen pitää SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Juhlasta raportoinevat paremmin muut mediat. Liitän tähän vain omat vaatimattomat onnitteluni. Olen estynyt osallistumaan ko. juhlaan erittäin pätevästä perhejuhlasyystä.
Kun aikoinaan Tohmajärven Työväenyhdistystä perustettiin, muodostui jäsenistön  merkittävin osa seudun maanviljelijöistä. Tästä seurasi, että työväentalon rakentaminen tuli jo varhaisessa vaiheessa mahdolliseksi. Varsinaisen rakennustyön tekivät talkoilla seudun työläiset ja pienyrittäjät. Työväenyhdistyksiin haluttiin kuulua koska sen päätavoitteeksi katsottiin tiedon ja sivistyksen levittäminen paikkakunnalla. Toimintatavat ja tavoitteet ovat aikojen kulussa muuttuneet, mutta paikkansa työväentalo on kunniakkaasti säilyttänyt. Ylpeä olen siitä, että tutut sukulaisnimet vilahtelevat perustajajäsenten nimigalleriassa.
Työväentaloon liittyy osaltaan se, etten nyt voi osallistua 110-vuotis juhlaan. Sodan jälkeen työväentalo oli ainoa paikka Kemiessä, jossa voi järjestää talviaikaan tansseja. Sieltä löytyi minullekin pysyvä ihmissuhde, jonka kansa nyt sattuu vuosijuhla yhtä aikaa 110-juhlan kanssa.
*****
HS-analyysi: "Ovatko matalat korot pankkien kirous?" Wahlroos sanoi jo ajat sitten, että ongelma on hiekkaiset kengät. Eihän koroissa hiekka kulje.
Lehdessä kysyttiin: "Miten käy ruotsinkielisen hoidon sote:n jälkeen?" Huolensa kullakin. Minua on hoidettu iät ja ajat latinalla.
Muraalit (isot seinätöherrykset) ovat tulossa kaupunkeihin? Jere Tiihosta alias Cheek:iä ehdotetaan Finlandia-talon seinään. Alvar Aalto pyöri haudassaan jo marmorilaattojen takia.
******
Köyhyyttä voi tavata monessa paikassa ja mitassa. Nyt se on kohdannut Tohmajärven evl. seurakunnan. Mikäli kirkkoherra Mikko Lappalaista on uskominen. Hän kertoo blokissaan miten vaikeaa ja kallista on soittaa kirkon kelloja. Ja kysyy auttaisiko soitto aleppolaisia. Ja kuulisivatko paikkakuntalaisetkaan kellojen soittoa.
Kirkkoherra Lappalaisella näyttää olevan erilaiset tavoitteet ja tarkoitukset kuin minulla kirkonkellojen soitolle. Kun kuulen kellojen soiton, minulle ne muistuttavat kirkon olemassa olosta. Mieleen tulee kysymys, kenelle kelloja soitetaan tai mistä syystä. Turhaan tuskin kukaan uskoo kelloja soitettavan. Aleppoon kellojen soitto ei kuulu ja tuskin soitolla saadaan tappamista loppumaan. Minulle kirkonkellojen soitto muistuttaisi tappamisen älyttömyydestä. Ehkä soitto saisi saman vaikutuksen jonkun toisenkin mielessä. Eikö älytön tappamisen tuomitseminen  ole myös kirkon ja sen palkollisten mielestä tavoittelemisen arvoista? Siihen sopisi hyvin kirkonkellojen soitto.
*****
Luin Maarit Tyrkön kirjan (591 sivua) "Presidentti ja toimittaja". Tunnustan osiltaan syyllistyneeni tirkistelyyn. Iso työ tekijällä on ollut kasatessaan kirjaa. Vähemmälle mielestäni olisi saanut jäädä kuvaukset menuista, vaatetuksista, hiihtokeleistä ja kalan narrauksista. Nehän toistuivat saman laisina. No, kuvasivathan ne miten Presidentin lähipiiri eli. Lehtiä, radiota ja TV:tä näyttivät kaikki seuraavan, mitä niissä heistä kirjoitetaan. Minulle kirja kertoi sen, että naisia, nuoriakin, kiinnostaa valta ja miehiä, vanhojakin naiset. Varsinkin nuoret naiset.
                                                                           Veijo Tuunanen.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kun ei liukuesteitä, tehtäköön jalkakäytävä.



Veijo Tuunanen
Talluksentie 23 A 2  82600 Tohmajärvi
17.10.2016.
Asia: Kuntalaisaloite


                               TOHMAJÄRVEN KUNTA
                                Valtuuston puheenjohtaja Antero Nenonen

Esitän kunnioittavasti, että Kauppakadun ja Kirkkotien risteyksestä lähtien Maiju Lassilan tielle seurakuntatalon liittymään saakka rakennetaan jalkakäytävä ja asennetaan ajotielle hidasteet. Mikäli talous antaa siihen mahdollisuuden jalkakäytävä voisi jatkua Kiteen tien liittymään asti.

PERUSTELUT: Tieosuudella on vilkas kävely- ja ajoneuvoliikenne, johtuen runsaista taloliittymistä ja läpiajoliikenteestä. Tieosuudella on julkista liikennettä kunnan eläinlääkärille ja seurakuntatalolle. Erityisesti vanhukset ovat vaarassa talvisin, kun joutuvat ajoneuvoliikenteen seassa kävelemään liukastellen kapealla ajotiellä kirkollisiin tapahtumiin seurakuntatalolle.


                                                    Veijo Tuunanen 


Väsäsin ylläolevan kuntalaisaloitteen. Aloitteeseen innostivat monet ihmisten yhteydenotot ja henkilökohtaisen tuntemukseni tieosuuden vaarallisuudesta erityisesti ikäihmisille.
Tohmajärven kunnalla näyttää olevan rahaa. Uskoisi, ettei muutaman sadan metrin matkalle tehtävät parannukset tielle ole ylivoimaisia ainakaan talouden suhteen.

torstai 13. lokakuuta 2016

Viikossa julkaistu



Mistä näitä kärttysiä ja katkeria sikiää
Ennen kyseltiin mistä niitä kärttysiä vanhoja akkoja tulee. Nyt voisi ihmetellä, mistä vanhoja tyytymättömiä evp miehiä sikiää. Vieläpä valtakunnan näyttävimpien tehtävien hoitotehtävistä. Eivätkö he aktiiviaikanaan kyenneet tai uskaltaneet toimia niin, ettei heti eläkkeelle jäätyään tarvitsisi neuvoa tekemään niin kuin nyt sormi ojossa neuvovat. Esimerkeiksi tässä sopii poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja ex presidentti Martti Ahtisaari. Toki näitä eläkeneuvojia on paljon muitakin. Viimeisin taitaa olla yrittäjien ex toiminnanjohtaja Jussi Järventaus.
Ihmettelen Martti Ahtisaaren ulostuloa kirjassa "Miten tästä eteenpäin". Mitä hän ajattelee ja mihin pyrkii? Hän ei tykännyt Jutta Urpilaisen syrjäyttämisestä SDP:n puheenjohtajan paikalta. Hän arvostelee SAK:n aseman vahvistumista. Hän kysyy "miten tuommoista porukkaa voisi äänestää". Ahtisaari unohtaa, että demokratiassa toimitaan järjestäytyneesti SAK:ssa, demareiden valitessa puheenjohtajaa kuin silloinkin kun hänet valittiin Suomen presidentiksi. Tarvittaessa äänestetäänkin. Ennen vanhaan ei purtu kättä, joka ruokki. Nyt sekin näyttää olevan enemmän tapa kuin vahinko. Ilmaisu miten "tuommoista porukkaa voisi äänestää" demareiden listalta valitulta presidentiltä on riman alitus. Jopa loukkaava.  Asiain korjaukseksi tarjoaa rauhan palkittu Ahtisaari Natoa.
******
Kysymys näyttää olevan vallasta. Oltiinpa sinne pyrkimässä tai sieltä luopumassa. Pyrittäessä huipulle tai sieltä luopumassa nähdään vika huipulla olevissa. Monessa tapauksessa viaksi nähdään ammattijärjestöt ja erityisesti SAK. Olipa arvostelija sitten poliitikko tai jonkin ammattikunnan edushenkilö. Viimeisin arvostelija ammattiliitoille on Yrittäjien eläkkeelle siirtyvä toim.joht. Jussi Järventaus.
Hesarin jutussa Järventaus julistaa "Poliitikot eivät kanna vastuutaan. Poliitikot menevät työmarkkinajärjestöjen selän taakse piiloon, eivätkä kanna heille kuuluvaa vastuutaan. Pitäisi siirtyä järjestövallasta kansanvaltaan." Mitä pahaa järjestövallassa on sellaista, joka loukkaa kansanvaltaa? Ammattijärjestöt toimivat demokratiasäännösten mukaan. Järjestöön voi liittyä tai erota. Valta tulee, jos on tullakseen samoilta kansalaisilta, joilta poliitikotkin saavat valtansa. Ammattijärjestöjen johtajat valitaan pitkän järjestökokemuksen perusteella. Suomessa hallitukseenkin näytetään pääsevän ns. lyhyen poliittisen oppimäärän perusteella. Puhumattakaan kansanedustajista. Esimerkkejä ei tarvinne mainita.
Etujärjestöistä, joista SAK on suurin, saavat jäsenet useimmissa tapauksessa tuntemusta ja kokemusta järjestötoiminnan alkeista asti. Mitä on demokratia, yhdistys- ja  kokoustointa. Miten asioihin voidaan vaikuttaa. Millään poliittisella puolueella ei ole tällaista mahdollisuutta tarjota näitä palveluja tässä mittasuhteessa kuin ammattijärjestöillä. Lopettakaa ammattijärjestöjen mollaaminen. Ammattijärjestöt pitävät rotia yhteiskunnassa, ettei siellä ihan valtoimenaan mellasteta.
******
PerusSuomalaisten puoluetoimistosta tullee silloin tällöin TV-kuvaa. Siellä hyörii näyttävästi entiseksi demariksi luokiteltu Matti Putkonen. Hänen titteliksi mainitaan joskus puoluesihteeri, joka hän ei ole. Hän on tahtonut kutsuttavan itseään työmieheksi. Putkonen on viimeksi ottanut huolekseen lepakkojen "poksahtelut" tuulimyllylapojen vaikutuksesta. Olisiko nyt Putkosen otettava tittelikseen käyttöön lepakkomies.
Karjalanpiirakan suosio kasvaa. Sitä ehdotetaan Suomen kansallisruuaksi. Lopultakin. Sen osaavat ensimmäiseksi piirtää lapset. Ja myöhemmin murrosikäiset ilman mallia.
                                                           Veijo Tuunanen