torstai 21. toukokuuta 2020

80% koronasta paranee syömällä loput hoitaa lääkäri.


Olisiko aika laskeutua laukalta
Kun sanon kansanedustajaa pöllöksi, tarkoitanko hänen olevan poikkeuksellisen viisas vai erityisen osaamaton ja tyhmä? Jos en sanomaani liitä kansanedustajan nimeä asia leviää kuin lehmän paska veteen. Suomen kielessä samalla sanalla voi olla täysin vastakkaiset merkitykset. Puhumattakaan sitten jos kahden eri sanan merkityksiä ryhdytään tarkoituksellisesti sotkemaan. Tässä ovat ansioituneet erityisesti politiikan toimittajat.
Lukija ottakoon selvää kuka sanoi, mistä sanoi, kuka kirjoitti ja miksi kirjoitti. Suora lainaus lehdestä; "...tavoitteena on taudin etenemisen hallinta..." ja toinen "...tavoitteena on estää viruksen leviämistä yhteiskunnassa...".  Sanoista estäminen ja hallinta pöllöt koettivat kehitellä kiistaa hallituksen keskuuteen ja eduskuntaan. Henkilökohtaisesti yritän tässäkin yhteydessä hallita kiroiluani, ettei se leviäisi yhteiskunnassa. Jos ymmärsit mitä tarkoitin. Suomen kieli taipuu moneksi. Kokeissa pääsyyn virkamieskoulutukseen kysyttiin: "Taivuta sana musta vertailuasteissa". Kokelas vastasi: "musta, mustempi, ihan musta." Kokelas läpäisi kokeen ja onnut jo pitkään vanhuuseläkkeellä.
On ilo seurata Sanna Marinin tiedotustilaisuuksia koronasta. Vaikea niistä on poliittista tavoitetta löytää. Marinin vastaukset toimittajillekin ovat selviä ja rehellisiä. Hän puhuu selvästi eikä poikkea asiasta toiseen. Maallikkokin ymmärtää mitä Marin puhuu. Ei ihme jos tällaisella esityksellä ei synny luottamusta politiikkaan.  Viimeisimmässä tiedotustilaisuudessa luulisi tuleen pöllöillekin selväksi, ettei hallitus halua viruksen leviämistä vaan estää sen. Joukkoimmuniteetti hallitus ei tavoittele. Hallituksen strategia koronan hallitsemisessa näyttää maltilliselta ja asiantuntijoihin pohjautuvalta. Lukkoon ei ole lyöty mitään tarkkoja lukuja ja rajoja vaan edetään vallitsevan tilanteen mukaan valmiita tekemään muutoksia suuntaan tai toiseen tilanteen niin vaatiessa.
Korona on saanut kaikki laukalle. Jos väestön terveydestä tulee 20% terveydenhoidosta niin loput 80% tulee yhteiskunnallisen kehityksen kautta. Lääkärit operoivat tuon 20% alueella. Yhteiskunnallista kehitystä edustaa puhdas vesi, riittävä ruoka, koulutuksen kautta saatava tieto j.n.e. Jos yhteiskunta ei hoida omaa osuuttaan virusten leviämisen estämisessä erinimisiä koronoita riittää lääkäreiden hoidettaviksi. Onko se sitten hybridimalli vai laumaimmuniteetti jää kiisteltäväksi.
Viime aikoina Suomessakin on laskettu koronan hoidosta tulevia kustannuksia. Vähän häpeillen. Ihmiselämän sanotaan olevan itseisarvo sinänsä. Rahalla mitaten korvaamaton. Koronakuolemaa estämään perustettiin ensimmäiseksi riskiryhmä ja tälle moraaliset ja eettiset perustelut. En kiistä niitä, kuulunhan itsekin tuohon ryhmään. En tiedä onko koronan hoidossa tullut muita tärkeimpiä asioita hoidettavaksi ennen riskiryhmää? Maallikkona mutta elämää seuranneena tarjoan tärkeimmäksi syyksi Suomen koronan hoidossa kaikkiin levinneen kuolemanpelon. Ihmisen vieteistä ensimmäisenä on hengissä pysymisen vietti. Se määrää ihmisen toiminnan kaikissa toiminnoissa. Oli pippi, pappi, lääkäri tai tappi. Kuoleman pelon uskon pienimmäksi kriisiryhmässä. Kunhan terveenä saisi kitua. 

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Tarjosin Karjalaiseen, liekö julkaistu.


Miten tässä näin kävi
Kun korona tuli perustettiin yli 70 vuotiaista kriisiryhmä. Heidän henkensä pelastamiseksi pysäytettiin koko Suomi. Kaikki olivat huolestuneita heidän selviämisestään koronan kynsistä. Laadittiin ohjeita miten vanhuksien tuli käyttäytyä kotona ja kaupassa. Parasta oli pysyä erillään muista ihmisistä. Kaupassa käyntiin varattiin vanhuksille oma aika.
Nyt kuukauden jälkeen voi tarkastella kriisikamppanjan onnistumista. Vanhukset ovat totelleet ohjeita ja erakoituneet. Yhteyksien katkeamisiin vanhuksiin ovat osallistuneet tehokkaasti ystävät, tuttavat ja omaiset. Viranomaisista puhumattakaan. Kolmen metrin turvaväliä on mahdoton toteuttaa kriisiryhmälle varatussa parintunnin kauppa-ajassa. Kaupassa on silloin taatusti tungos.
Iästäni huolimatta olen terve.  Sairauden vuoksi olen lääkäriä tarvinnut 26 vuotta sitten, jos asuinpaikkakunnan muutosta johtuvaa tulotarkastusta 5 vuotta sitten ei lasketa mukaan. Eikä ajokortin uusintaan liittyvää lääkärin tarkastusta vuosi sitten. Verenpainelääkkeitä olen syönyt työpaineiden loputtua koko eläkeikäni.
Seuraan tarkasti yhteiskunnallisia tapahtumia. Kiitän ikäryhmääni osoitetusta huomiosta. Noudatan ohjeistusta. En yski ja pärski ympäristöön. Pidän turvavälin ja pesen käsiäni alvariinsa. Huolissani olen yhteiskunnassa tapahtuneesta muutoksesta. Kriisiryhmä on siirretty taustalle. Nyt puhutaan muista ihmisistä. Ollaan huolestuneita koululaisista ja erityisesti heidän opettajistaan. Asiantuntijat antavat keskenään ristiriitaisia lausuntoja. Korkeat virkahenkilöt kiistelevät vastuistaan. Kriisiryhmän tilalle on noussut talous.  Elellä olevista syystä pyydän, että minut vapautettaisiin kriisiryhmästä ja palautettaisiin ennen koronaa vallinneeseen asemaan. Ainoa johon en ole menettänyt luottamustani on Suomen hallitus ja sen selkeä toimintalinja ja tiedotus.
Kunnioittaen    Veijo Tuunanen. 85v.

torstai 7. toukokuuta 2020

Näin 60 vuotta sitten


On aika kiittää äitiä
Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä 50-luvun puolivälissä. Terveyssisar Iittiläinen tilasi kotikäyntikyydin syrjäkylälle. Lumisateinen päivä oli painumassa illaksi. Talon pihaan ei henkilöautolla päässyt. Jätimme auton tien varteen ja taapersimme vajaan kilometrin mökille. Kopistelimme sisään ja totesimme tulleemme oikeaan kohteeseen.
Tupa oli pieni ja nyt jo pimeä. Liekö muita huoneita ollutkaan. Silmän tottuessa voi havaita isännän istuvan sängyn laidalla. Emäntä askaroi jotain hellan luona. Lapsia lienee ollut puolenkymmentä kouluikäisestä taaperoon. Mitään valolaitetta juuri sillä hetkellä ei ollut käytettävissä. Valoa sai tupaan kun emäntä avasi kellan luukun. Isäntä ja emäntä eivät juuri muuta puhuneet kun vastasivat kysymyksiin. Niihinkin mieluiten yhdellä sanalla. Lapset yskivät.
Pian selvisi, että kehotus tulla katsomaan perheen terveystilannetta oli tullut ilmeisesti opettajilta. Oli meneillään paha flunssakausi. Terveyssisaren tutkiessa lasten terveystilannetta, kysellessä koulun käynnistä ja mittaillessa kuumetta  selvisi, ettei koulunkäynnin esteenä olleet yksin terveydelliset syyt vaan se, ettei ollut käytettävissä koulukkailla kuin yhdet kengät. Ne sai jalkaan hän, joka lähti kouluun. Lasten kuumetta ei oltu mitattu mittarin puuttuessa eikä se olisi ollut ainoa este. Mittaria ei osattu lukea. Terveyssisar lupasi jättää mökkiin kuumemittarin ja valtuutti minut opettamaan emännälle kuumemittarin käyttöä. Oliko syy pimeys, huono opetus vai kehno opettaja jäi epäselväksi. Mittari jätettiin jatko-opetteluun. Emäntä ei oppinut mittarin lukua ja isäntä ei edes yrittänyt. Tällaista oli flunssan hoito reilut 60 vuotta sitten.
Nykyihmiset eivät tällaista ymmärrä. Eikä kaikki silloinkaan. Tunsin tapauksen isännän kautta. Hän sai silloin tällöin kunnalta "jauholapun". Sillä sai ostaa kaupasta jauhosäkin perheen ainaiseen ruuan puutteeseen. Aina kaikki ei mennyt puurojauhoiksi. Isäntä oli keksinyt jatkojalostaa jauhoja ja siitä saada elantoa lapsilaumalleen. Ei itseään varten, vaikka naapurit ja poliisikin niin näkivät.
Muistellessa tätäkin tapausta ja nähdessäni sitä vouhotusta jota koronaa kuriin panossa nyt käydään, tulen surulliseksi. Korona on paha tauti kohdalle sattuessa. Laskettiinko ennen kuinka monta kuollutta flunssa aiheutti ja kuka silloin kuului kriisiryhmään.
Joulu on joka vuosi, juhannus kerran kesässä. Äitienpäivä on kohta. Sen pitäisi olla joka päivä. Kun muistelen äsken kertomaani mökkiperhettä ja heidän taisteluaan kovassa maailmassa, nousee hiljainen ihminen esiin ykkösenä esiin. Hän on se hellan edessä seisonut ihminen, joka ei osannut eikä ilmeisesti myöhemminkään oppinut lukemaan kuumemittaria. Hän oli äiti, joka laittaessaan kätensä lapsen otsalle, tiesi oliko kuumetta. Samalla lapsen kuume ja kivut ihmeellisesti vähenivät. Samalla tunsi lapsi itsensä turvalliseksi. Tämäkin äiti tiesi ja tahtoi hoitaa äidin tehtävät näennäisesti puutteellisissa olosuhteissa vaistollaan ehkä paremmin kuin joku toinen paremmissa olosuhteissa.
Meillä jokaisella on äiti. En tiedä äidin tunteita lapsiaan kohtaan. Voin vain kuvitella. Äiti tekee parhaansa lastensa eteen. Toivoo parasta ja pelkää pahinta. Aina lapsen syntymästä lapsen tai omaan hautaansa saakka. Niin paljon annoit, niin vähän sait, niin vähän kiitin.