maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kysymys on luottamuksesta.

Toinen päättää olenko uskottava. Jos en tee virheitä enkä valehtele minuun luotetaan. Tilanne on veitsenterällä. Jos uskottavuus menetetään, menee luottamus. Kerran menetettyä luottamusta on äärimmäisen vaikea hankkia takaisin.
Ammattitaidolla, osaamisella ja ahkeruudella yleensä hankitaan auktoriteetti. Johtajilta vaaditaan tällaisia ominaisuuksia. Arvovalta ei seuraa virkaa tai tehtävää. Arvovalta hankitaan omalla toiminnalla. Ei vielä iällä, työtodistuksella tai poliittisella nimityksellä, vaaleista puhumattakaan.
Miten on lähiympäristössämme?
******
Onko johtajillamme auktoriteettiä menestyä työssään? Ovatko luottamuksemme arvoisia? Ovatko kuntien johtavat henkilöt tehtäviensä tasalla?
Kunnallinen elämä perustuu karkeasti ottaen kahteen lokeroon. Virkahenkilöihin ja luottamushenkilöihin. Virkahenkilöt hoitavat käytännön tehtävät. Luottamushenkilöt sanovat toiminnalle raamit ja kantavat vastuun päätöksistä.
Nyt on julkisuudessakin puhuttu siitä, että toiminta ei enää noudattaisikaan yllä olevaa tehtävä jakoa. Valta on luiskahtanut virkahenkilöille. Syyksi sanotaan luottamushenkilöiden saamattomuutta. Osaamattomuutta tai jopa laiskuutta.
Eli sitä samaa, jota tälläkin palstalla on toitotettu aivan riittävästi. Mutta tuloksetta.
*****
Otetaan kerran esiin taas Helli ja sen jatkuvat ongelmat.
Hellin ongelma on ollut ja tulee olemaan se, ettei Helli saa virkalääkäreitä. Olisi tosiasioiden tunnustamista ja viisautta, jos tämän tunnustaisivat myös päättäjät ja vastuulliset virkahenkilöt.
Ongelmaan täytyy löytyä muu ratkaisu kuin lisäraha lääkäreille. Kaikista huonointa olisi nyt lähteä ulkoistamaan ja yksityistämään terveyskeskuksia ja niiden palveluja. Niistä olen kuullut etsittävän ratkaisua.
Yksi askel tuohon suuntaan ja edessä on kysymys, mihin tarvitaan Helliä ja itsenäisiä kuntia.
Nokialla menee tätä nykyä heikosti. Siellä etsitään tarkaisua henkilöjen, erityisesti johtajien vaihdosta. Etsitään toiminnalle uskottavuutta henkilöiden vaihdolla.
Olisiko aika harkita myös Hellin johdolle, jos ei muuta niin tehtäväkuvien vaihtoa. Nykyisellään Hellin johto ei ole uskottava ja sitä kautta luottamuksen arvoinen. Valitettavasti.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Haloo vastuulliset

Ensiviikolla on Hellillä virkalääkäreitä työpaikallaan tasan yksi kappale. Vastaanottopisteitä on neljä. Osa lääkärin tehtävistä edellyttää virkasuhdetta, osa ammattitaitoiseksi luokitellun lääkärin valvontaa ja ohjausta vajaavaltaisten vastaanottotyöstä.
Tehtävä on kestämätön. Helli on ajautunut lääkäreiden hankinnassa ratkaisemattomiin ongelmiin. Tilanne on hoitotyössä kaatumassa hoitajien kannettavaksi. Pahinta on jos lääkäripula aiheuttaa potilaille vahinkoja, tarpeetonta kärsimystä tai jopa hengenmenoa.
******
Herätkää lopulta vastuulliset valtuutetut. Kunnanjohtajat eivät näytä asiaan puuttuvan. Tilaajakeskuksen ja Hellin johtajalta puuttuvat kyvyt asioiden ratkaisuun. Sosiaali- ja terveyslautakunta nyökyttelee virkamiehille. Hellin johtokunnasta ei juuri tietoja heltiä terveyskeskuksiin asti. Eikö nyt olisi aika katsoa peiliin, mitä on tullut tehtyä.
Ratkaisuksi kunnanjohtajien Hellin rakentelusta ei saa jäädä tyhtätuoli virkahuoneeseen. Sitähän he nyt näyttävät havittelevan. Ei, asiat kuntoon ja sitten vasta voi puhtaalla omalla tunnolla lähteä muihin toimiin. Kai se omatunto yleensä edellyttää töppäyksiensä korjaamista.
*****
Asioiden korjaamiseen on pyritty kuntalaisten taholta valituksin. Niin teki Diabetesyhdistyskin. Itä-Suomen aluehallintovirasto tutkii valitusta ja valittelee kiireitään ja kesälomia. Syyskuussa on luvattu palata asiaan vastauksen muodossa.
Onko vastaus silloin jo jonkun kohdalla auttamattomasti myöhässä. Virasto näyttää, että heidän puolellaan potilaan valitukseen riittää viittaus kesälomiin.
Hällainenko on hyvinvointi Suomi?

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Ei osata ajatella, ei puhua.

Olen ajanut muutaman viikon aikana halki asutun Suomen. Viimeisen viikon aikana Keski-Karjalan ristiin rastiin. Olen huomannut, että muuallakin on eletään kuin Keski-Karjalassa. Aurinko paistaa siellä kuin täälläkin.
Jotain eroa sikäläisen ja täkäläisen ihmisen käyttäytymisessä kuitenkin on. Sanotaan karjalaisuuteen kuuluvan iloisuuden ja puheliaisuuden. Niin ehkä onkin. Näyttää siltä, että etelän eläjät ovat puheliaisuudessa ottaneet meidät kiinni ja jopa osaltaan ohittaneet.
Olenko vain sattunut sellaiseen seuraan matkoillani, jossa puhutaan ja pälpätetään. En tiedä. Yksi ero täkäläiseen elämän menoon on selvä. Täällä on tabuja monet asiat. Talon raha-asioista ja perheasioista on vaiettava. Olivatpa ne hyvin tai huonosta. Tai hyvin huonosti. Perheen ja talon toimintaa koskevat asiat ovat myös poissuljettuja. Kehut kyllä silläkin alueella kelpaavat. Puoluepoliittinen keskustelu on parasta jättää keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Täällä hyväksytään vaikka miten tomppeli ja hänen olemattomat ajatuksensa edustamaan, kunhan kuuluu "omaan" puolueeseen.
Ei ole ihme,jos keskustelua ja asioiden eteenpäin menoa ei tahdo syntyä. Ei haluta tietää mitä toinen ajattelee. Kun ei tiedä, ei osaa puhuakaan, joka on tiedon siirron tehokkain muoto. Uskallan sanoa, että täällä jurotetaan omissa lähtökuopissa ja taidetaan niihin jäädäkin. Malliin, jos et ole samaa mieltä kuin minä, olet minua vastaan. Tämä pätee niin perheelämään kuin kunnalliseenkin toimintaan.
Ellei Keski-Karjalassa avauduta avoimeen keskusteluun, meille käy huonosti. Johtavien laitosten mielenkiinto meitä kohtaan vähenee ja sitä edelleen ruokkii kuntien johtajien pyrkiminen muille markkinoille.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Ilmoja on pidellyt

Varjoja näyttävät etsivän valossa vaeltajatkin. Mitenkä se sanonta meni? Onni yksillä kesä kaikilla.
Vähiin ovat jääneet itse kullakin niin henkiset kuin ruumiilliset ponnistukset. Kunnallinen elämäkin näyttää muhivan pesässään.
Tohmajärvestä olen kalastellut kahdella katiskalla. Kalassa ovat pysyttäneet tänä kesänä kiitettävästi. Erityisesti ahvenkanta näyttää lisääntyneen merkittävästi. Onpa katiskaan eksynyt yksi hauki ja neljä kuhaakin. Meille siis yli normaalin tarpeen.
Kerran olen uittanut vaappua. Hyvin sai rauhassa uida.
Hiljaista on ollut rannoillakin. Uimareita, ei edes lapsia ole uimassa näkynyt. Tilanteen ymmärtää, kun katsoo veden laatua. Ei siihen tee mieli pulahtaa. Jos uinti-ikäsiä tulee kylään vien heidät uimaan Matolammelle, Nenosenlammelle, Siikajärvelle tai peräti Särkijärvelle. Kaikki ovat hyviä kunnallisia uimarantoja.
Nostin eilen katiskat järvestä. Pientä ahventa oli telläytynyt katiskaan. Yhteensä valehtelematta ämpärillinen. Kaadoin kaikki takaisin. Pitää huilata välillä. Näillä ilmoilla pitäisi katiskatkin katsoa, joka päivä. Ja sitähän ei jaksa.
Lähden tästä kyläilemään. Pitää katsoa miten naapurissa hellettä kestetään.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Pallo hallussa vai hukassa?

Otsikon mukainen ajatus tuli mieleen, kun luin viimeisimmän Matti Kososen kirjoittaman blogijutun. Kesälahden kohdalla ei taida olla enää käytettävissä palloakaan. Asiat näyttävät sellaisilta. Edestaa vatkaukselta. Eikä asiat juuri paremmin päätöstenteon kannalta ole muillakaan Keski-Karjalan kunnilla. Näin se vain on.
*****
Päättäjiltä puuttuu päämäärä ja tahto. Ei uskota omiin mielipiteisiinkään muutoksen suunnasta. Halutaan vain roikkua kiinni entisessä. Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tai sitten toinen suunta. Halutaan muutoksia muutoksen vuoksi, vaikka ne tietäisivät entiseen selviä huononnuksia. Molemmat syntyvät tilanteessa, joissa ei tahdota keskustelua eikä tosiasioiden huomioimista. Tällainen voi olla joillekin eduksi. Jos on kysymys henkilökohtaisista eduista. Heitä löytynee lähinnä virkamiehista ja jokusesta näkyvillä olevasta luottamushenkilöstä.
*****
Etelä-Suomen reissulla tapasin sukulaisia ja tuttuja. Kertoivat lukevansa blogiani. Ihmettilivät, että jaksan kirjoittaa ja jankuttaa asioista, joista ei näytä ainakaan heille tulevan mitään. No, ei näytä minullekaan.
Ei kirjoittaja mitään voi muuttaa. Enkä minäkään siihen pyri. Pidän vain esillä asioita, joita päättäjät voivat huomioida päätöstensä pohjaksi kannattaessaan tai vastustaessaan päätösehdotuksia.
Ihmettelijät toivatkin esiin merkittävän vaihtoehdon kohtalooni. Sanoivat, että muuta tänne heidän joukkoonsa. Täällä on kaikki, mikä siellä Tohmajärvelläkin, sanoivat. Lisäsivät, että voit kirjoittaa sielläkin. Ei vie pitkää aikaa, kun olet samassa jamassa kuin nyt Tohmajärvellä.
Vastasin mielestäni viisaasti: En sulje pois sitäkään vaihtoehtoa. Mielestäni omia vaihtoehtoja on syytä harkita. Vielä enemmän pitäisi vaihtoehtoja harkita, jos on asemassa, jossa pitää päättää toisten asioista. Siinä asemassa ovat luottamushenkilöt. Harvoin virkamiehet, vaikka niinkin kuulee väitettävän.

Lomalta paluu

Terveisiä lomamatkalta. Nyt alkaa helpottaa. Reilu viikko viereksimistä on meikäläiselle maksimi olla pois omasta sängystä. Vaikka pitäisivät miten hyvänä ja syöttäisivät ”kuljusta”. Kiitoksia vaan rahterauksesta.
Yhdet ystävälliset isännät järjestivät aivan loistavan Maarianhaminan risteilyn. Oma selli mennen tullen ikkunalla ja pytyllä. Aurinkoinen ilma ja tyyni saaristomeri olivat kokemuksia, joita ei ole tullut aikaisemmin elettykään. Niin ja kyyti ”Jakella” rantsuun ja takaisin. Kiitokset vielä tässä.
*****
Borta bra, men hemma best. Kato kun ruotti tarttui Åbosta.
Kaikkihan tietävät millainen on turkulainen pakollinen kääntymismerkki. Se on valkoinen teksti sinisellä pohjalla: Turku 10 km.
******
Käänsin niin Hesarin kuin Karjalaisenkin tulemaan lomakohteeseeni. Varmaan lehdet tulevatkin sitten kun ovat lehden jakajat oppineet lukemaan osoitteet.
Nyt elän tilanteessa, ettei lehtiä ole näkynyt mökkiosoitteessakaan. Lehtitalot palvelevat hyvin, mutta Deliasta tuskin tulee tolkkua enää koskaan näille raukoille rajoille.
Sama juttu on näiden mokkuloiden kanssa. Yhtenä päivänä toimivat, toisena eivät. Nyt rajan pinnassa tökkii kännykkäkin. Puolitoista vuotta hyvää bittiyhteyttä on muuttunut heilunnaksi, jota eivät operaattoritkaan ole pystyneet selittämään. Savumerkeilläkö tässä kohta eletään?
******
Rääkkylässä on juhlittu palvelukoti Viherpolun 35-vuotis synttäreitä. Onnea vaan Rääkkylään. Siellä ovat vanhusten asuinpalvelut ja terveyspalvelutkin tähän asti olleet mallikkaimmin hoidetut.
Pitäkää kiinni niistä. Teillä on siihen laillinen oikeus ja velvollisuus. Ei virkamiesten sopimuksilla toistaiseksi kuntalakia kumota. Edellytyksellä, etteivät valtuutetut lähde virkamiesten juoksupojiksi ja -tytöiksi.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Potsipäivät pakkaa päälle.

Varsinaisiin potsipäiviin olen estynyt osallistumaan. Pitää kunnioittaa läsnäolollaan sukua Taalintehtaalla. Taidan olla suvun vanhin. Viisain olen ollut jo vuosikymmenet. Kaikki eivät näistä titteleistäni tykkää. Tuppaan käyttämään niitä, jos vähänkin vieraammalle henkilölle joudun esittäytymään.
Ihan ilman potsipäiviä en selviä kuitenkaan. Kuudennet Lahjattomien laulukilpailut eivät tänä vuonna ole kilpailut. Tuomaria siis ei tarvita. Jonkinlaisena juontajan kuvatuksena perjantain illassa minulla on tehtäviä. Millaisia? Luukkainen kai tietää, mutta ei ole ainakaan minulle hölissyt. Porin iltapäivän säteet laulavat kaiketi. Jos eivät jaksa, niin kuunnellaan levyltä. Ovat paukaittaneet markkinoille levyn.
Tilaisuus alkaa klo 19,00. Kympillä pääsee katsomaan. Ja kuuntelemaan. Sehän on tämmöisenkin musiikin tarkoitus.
Tiedä tuosta ohjelmasta. Jos on kovin tylsää, nousen itse kehiin. Se ei ole mies eikä mikään,joka ei itseänsä munaa yleisön nähden. Siitä ne ihmiset tykkää.
Arto Tarkkonen ja Esa Luukkainen ovat niin tosissaan, ettei heidän munimisestaan mitään tule. Lienevätkö lahjattomiakaan.
Työppärillä tavataan. Seuraava blogi tuleekin sitten Taalintehtaalta. Se on moro nyt.