Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 29.1.15.

Kuntien yhdistymistä tarvitaan edelleen

Keski-Karjalassa, missä sen rajat sitten lienevätkään, tapahtuu. Rääkkylä on kunnallisilla toiminnoillaan vähän eriytynyt kahdesta veljestään Kiteestä ja Tohmajärvestä. Pienen kunnan lainalaisuudet painavat Rääkkylääkin, vaikka sitä koetetaankin pitää salassa. Kun tulot tiedetään, voidaan säästöjä löytää vain supistuksista. Kehity nyt siinä.

Kitee kamppailee omassa sarjassaan. Ongelmat ovat itse aiheutettuja. Itse ne luulisi olevan korvattavissa, mutta vaikeaa näyttää olevan. Viimeisin ongelma on mihin vanhukset saisi sijoitettua. Mehiläisen palvelut olivat liian kalliita, palvelutalonkin omistivat toiset ja omia tiloja ei ole. Kysyä sopii voiko asiaa enempää sössiä?

Tohmajärven kunta ryhtyy kauppakeskus bisnekseen. Määrärahaakin on varattu tyhjän kylmän hallin ostoon Niiralasta. Asiakkaat ja yrittäjät vain puuttuvat. Projektin vetäjällä,  kunnanvirkahenkilöillä ja luottamushenkilöillä riittää hinkua kauppakeskuksen puolesta puhumiseen. Kauppa se on joka kannattaa.

Nordic halli on Tohmajärven kunnan viime vuosien suurin investointi. Hinta toista milliä. Nyt pitäisi halliin tehdä muutoksia. Joulukuussa valtuusto antoi 120000 euroa. Tammikuussa hallitus esittää lisärahaa. Nyt arvioitu tarve on 100000 euroa. Jos entistä on veneessä niin, ei tässä ole vielä kaikki. Kulunkii tulloo lissää, uskon. Jotain pitäisi sanoa investoinnin valmistelusta. En sano. Lukija näkee sen itsekin. Kumulatiiviset pilvet saattavat tällä menolla nousta uudelleen. Tulkoon todettua, että kun Turussa rakennuskustannukset teatterin ja koulun osalta nousivat kolmanneksen alkuperäisestä, hankkeet keskeytettiin.

******

TV:ssä on ohjelma "Ensitreffit alttarilla. Polvijärvellä on meneillään ensitreffit valtuustosalissa. On tosi tv-tä kunnalliselämässä. Toinen vertaus tulee mieleen; ostetaan sika säkissä. Kysymyksessä on tietenkin kunnanjohtajan valinta. Tiedetään kuka kunnanjohtajan valintapäätöksen tekee. Epäselvää vain on kuka saa tiedot valittavasta henkilöstä. Annetaanko valtuutetulla tieto parasta ennen tai tieto viimeisestä käyttöpäivästä? Tiedän tapauksen, jossa valintatilanteessa salattiin soveltuvuustiedot. Saatiin kuntaan pysyvä kunnanjohtaja.

******

Eduskuntavaalit ovat koht`sillään. Puolueen tiedän, jonka ehdokkaalle ääneni annannan. Mutta kenelle, se on vielä hakusessa.  Paljoa en ehdokkaaltani vaadi. Tiedän, ettei meikäläisen vaatimukset ole riittävän yleviä. Yksi tärkeä asia olisi. Hän saa ääneni, joka lupaa tehdä kaikkensa, että poistaisi leegot minun televisio ruudusta. Telkkari on suht`koht` uusi. Leegot ilmenevät kirkkaalla ja sumuisella ilmalla. Ehdokas, joka lupaa korjata asian, voi ilmoittautua tässä lehdessä.

*****

Vahingon ilo ei kuulu sivistyneen ihmisen ominaisuuksiin. Kuitenkin jotain sellaista tunnen, kun valtakunnan viisaimmat ihmiset ovat sotessa rähmineet täysillä. Ei siksi, ettei heillä olisi ollut tietoa, miten sote olisi pitänyt hoitaa, vaan siksi kun sillä samalla piti hoitaa olemattomat pisteet puolueen plakkariin. Ja tästä porukasta ei ollut poissa yksikään puolue.

******

En ole jälkiviisas kun muistutan kirjoittaneeni tällä palstalla ja varsinkin blogissani jo vuosia sitten, että Pohjois-Karjalaan riittää yksi yhteinen kunta. Tai enimmillään kaksi. Silloin sotea järjestettäessä ei olisi ristiriitaa perustuslain tai kuntalain kanssa. Ja mikä parasta sote tulisi hoidettua. Samalla päästäisiin puhumasta olemattomasta lähidemokratiasta.

                                                Veijo Tuunanen   

Kuka tarvitsee tyhjiä rakennuksia

Tänään oli Katjalaisessa hyvä juttu tyhjistä ja kustannuksia aiheuttavista seurakuntien rakennuksista. Kirkotkaan eivät välttyneet Kirkkohallituksen kritiikiltä.
Kirjoitin asiasta jo Karjalaisen netti mielipide palstalle. Asia on ajan kohtainen myös Tohmajärven seurakunnan osalta. Ei vähiten Värtsilän vajaa käyttöisen kirkon kohdalta.
Uudet seurakunnan luottamushenkilöt näyttävät toimivan rakennusten kohdalla päin vastoin mitä Kirkkohallitus näyttää toimivan.
Äsken väistynyt Kiinteistö- ja ympäristötyön johtokunta esitti Värtsilän kirkon muuttamista ns. kesäkirkoksi. Siitähän Värtsilässä nousi älämölö. Kirkkoon ei riitä kävijöitä, mutta uudet luottamushenkilöt näyttävät pistävän Värtsilän kirkkoon mittavat remontit maalauksineen. Näin toimii demokratia.
Seurakunnan virkahenkilöt, mukaan lukien kirkkoherra,  ovat väläytelleet Kirkkoniemen rantojen tontittamista ja myymistä käyttökulujen maksuun. Tämän helpottamiseksi siirrettiin valtuustolta päätäntävaltaa näissä asioissa kirkkoneuvostolle. Asiasta on valitettu, mutta turhaa se lienee. Ja turha näyttää olevan kirkkohallituksenkin toiveet.
Nyt jäätyäni sivuun seurakunnan luottamustehtävistä, mietin mikä on asemani seurakunnan jäsenenä. Kannatanko yhteisessä käytössä olevien ranta-alueiden myyntiä käyttökulujen kattamiseksi, vai jäänkö sivusta seuraajaksi ilman vastuuta seurakunnan taloudesta. On muistettava, että ns. tavallinenkin seurakuntalainen on vastuullinen seurakunnan tapahtumista. On virhe ajatus, että vastuu olisi vain papistolla.

Palkkiot ja palkat sekaisin

On syytä kiinnittää huomiota valtion yhtiöiden hallitusten jäsenten saamaan rahakorvaukseen. Niitä ollaan korottamassa parhaimmillaan 30 %. Vuositasolla korvaukset asettuisivat 90000 euron ja 42000 euron väliin. Siinä herrojen vastine esim. eläkeläisten 0,4 % korotukseen.
Hallitusten jäsenten rahakorvaukset tulevat ns. sivutehtävästä. Korotusten perusteena mainitaan palkkioiden jälkeen jääneisyys. No, ei ainakaan duunareiden palkoista. Myös korostetaan tehtävien haasteellisuutta ja vastuullisuutta. Kukaan ei sano mitä on haasteellisuus ja mitä vastuullisuus. Luulisi jokun tietävän.
******
Jo sanojen termit pannaan sekaisin kun herrojen ja duunareiden rahakorvauksista puhutaan. Herrojen kohdalla puhutaan haasteellisuudesta. Mitä lienee. Duunarin työt ovat ammattitaitoa- ja ahkeruutta vaativia. Siis helposti arvioitavia. Haasteellisuus on sitä vastoin toistaiseksi tietymättömissä, vaikka sanaa työnnetään joka rakoon.
Samoin on vastuullisuuden kanssa. Jos duunari lintsaa työstään tai epäonnistuu tehtävässään tietää se pahimmillaan potkuja. Korkeiden johtajien tai virkamiesten kohdalla voi palliltaan pahimmassa tapauksessa pudota, mutta istumapaikaksi löytyy kyllä yhtä "vastuullinen" ja jopa korkeamalla palkalla oleva pesti.
******
Ja lopuksi sanojen merkityksestä. Palkka on korvaus tehtävästä työstä. Palkkio on korvaus tehdystä työstä.
Duunari saa palkkaa, jos on työssä. Eläkeläisen saama korvaus tulee tehdystä työstä ja on rinnastettavissa herrojen palkkioon.
Hallitusten jäseniksi valitaan henkilöitä, jotka ovat tehneet työtä tai muuten saaneet aseman, joille voidaan maksaa palkkioita aikaisemmin saavutetuista "ansioista". Se miten hallitusten jäsenten työpanosta mitataan lienee mahdoton tehtävä. Siksi kai puhutaankin palkkiosta. Yhtä mahdoton on mitata hallitusten jäsenten työn vastuullisuutta. Uskon sen olevan samalla tasolla kuin se kuuluisa poliittinen vastuu.
Elä on. Mitäpä tähän lisäisi.

PALUU OSTOSMATKALTA

Tervehdys rakkaat lukijani. Taisi olla vähän ylimitoitettu ilmaisu. Olen palannut paikkakunnalle. Olin ostosmatkalla. Hankin talviasuttavan rantapaikan merenrannalta. Noin niinkuin varaksi, jos täällä asuminen alkaa ahdistaa.
*****
Tosiasia on etten vähällä ahdistu, vaikka jotkut sitä näyttäisivät toivovankin. Ainakin facepookista päätellen. Jos jostain asiasta kirjoitan mielipiteeeni, niin Kaurilan ja Perä-Muskon ääni kuuluu heti. Lopeta. Turha vaiva, sanon minä.
*****
Viimeinen älähdys tuli Mahlahallin lisärakennuksen lipan alta. Epäilin kunnan toimia, kun 100000 euron määräraha yli tuplaantui urakkatarjouksen tultua julkisuuteen.
Turussa keskeytettiin rakennushanke, kun urakkatarjous oli  kolmanneksen alkuperäistä kalliimpi. Kysymyksessä olivat koulun rakennus ja kaupungin teatterin korjaus. Niin muulla, mutta ei meillä.
*****
Tohmajärvellä ja Keski-Karjalassa yleensä on vaikea yllä pitää keskustelua. Siihen näyttävät olevan kelvollisia vain henkilöt, jotka ovat kunnan tai kaupungin palkkalistoilla. Tai ovat mukana jossain projektissa vetäjinä tai vasalleina. Muut mielipidettään esittävät ovat nimetty häiriköiksi.
******
Hyvä esimerkki edellä olevasta on vasta kuopattu Helli-liikelaitos. Samat henkilöt, jotka väkisin rakensivat ja koettivat ylläpitää Helliä, joutuivat sen loputtua pyörtämään kantansa. Sanoivat vielä, että hehän sen Hellin kaatoivat. Niin tekivät, mutta sehän tapahtui jo Hellin perustamis tikanteessa.
*****
Onnea tältäkin paikalta uudelle kunnallisneuvos Tapio Hämäläiselle. Lehti haastattelussa olisin hänen toivonut sanovan, ettei Sote Keski-Karjalassa onnistu. Ennenkuin uusi sukupolvi astuu ns. päättäjien paikalle.
******
Tohmajärven veden parannus näyttää olevan seisonta vaiheessa. Mitä nyt yleisön osasto kirjoituksissa esitetään utopioita. Näihin näyttää yhtyvän joku henkilö Ely-keskuksestakin. Hänkin näyttää puhuvan toiveista, ei suunnitelmista, mitä 700000 eurolla saadaan aikaiseksi. Outoa kannanottoa virkahenkilöltä.
Tehkää hyvät päättäjät suunnitelma, mitä kyseisellä rahalla on mahdollista saada aikaan. Tuokaa tieto valtuutettujen pohdittavksi, niin on jotain järkeä toiminnassa.

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 15.1.15.

Tohman terveiset

Ei yksin leivästä

Hyvää kuluvaa vuotta arvoisat lukijat. Vanha pieru vanhoine asioineen ja asenteineen täällä naputtelee juttuaan. Tarkoitus on olla eteenpäin suuntautunut ja nykyaikainen, mutta vaikeaa se on. Ajatuksen paluu menneeseen hyvään aikaan estää ihan jokaiseen vouhotukseen mukaan lähtöä.

Tiedän ajan jolloin demariaatteen liikkeelle paneva voima oli leipä. Sen saanti perheelle ja itselle. Leivän sai vain raa-alla fyysisellä työllä. Toimeentulo oli niukkaa tekikö työtä torpalla tai tehtaassa.

Asian saattamiseksi paremmalle tolalle tarvittiin yhteilöllisyyttä. Perustettiin työväenyhdistyksiä. Kokoon panevana voimana ihmisten mukaan tuloon tarvittiin  jotain muuta kuin vaatimus paremmasta toimeentulosta. Työväenyhdistykset ottivat ohjelmaansa sivistyksen ja kulttuurin. Yhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa oli esitelmiä, runonlausuntaa, musiikkiesityksiä ja näytelmiä unohtamatta työväen asioita tai tanssia.

Silloin ei työväentalo ollut tyhjillään. Kemiessäkin lähes kaikki talolliset kuuluivat työväenyhdistyksen perustaja jäseniin. Niin ukkini kuin appiukkokin.

Kun katsoo tämän päivän toimintaa uusine ajatuksineen, niin väkisinkin tulee mieleen, pitäisikö ottaa joku piiru takaisinpäin. Ottaa kulttuuri yhdeksi yhteen kuuluvuuden siteeksi demareiden toiminnassa.

Siksi otsikko, Ei yksin leivästä, sopisi uudelleen kulttuuria korostavaksi ohjelmaksi myös demariehdokkaiden julkituloissa tulevissa eduskuntavaaleissa. Vaaleissa on kysymys mielipiteisiin vaikuttamisesta. Se tapahtuu parhaiten virittämällä kuulija vastaanottavaksi ehdokkaan esiin tuomille ajatuksille. Hyvä musiikki esitys alkuun sopii mielipiteen muokkaamiseen myönteiseksi demariasialle erinomaisesti. Asia, omakehu ja paatoskin menee silloin hyvin perille varsinkin jos siihen sisältyy ripaus huumoria.

******

Median vaikutus vaalituloksiin korostuu kohtuuttomasti tahdoimmepa sitä tai emme. Televisio tässä on avain asemassa. Ja tietenkin Helsinki keskeisyys. Siellä tehdään valtakunnan tason päätökset ja siellä niistä tiedotetaan. Kansalaiset vastuuttavat  tiedon antajan asiasta riippuen myönteisesti tai kielteisesti. Puhutaan vastuunkantajista ja irtipisteiden kerääjistä. Liian usein sivuun jääneet opposition edustajat tekemättä mitään ja paisuttavat suosiotaan. Pakinoitsijan velvollisuudella jaan valtakunnan pääpoliitikot  edellä kerrottuihin kategorioihin. Vastuunkantajiin kuuluvat Erkki Tuomioja, Eero Heinäluoma ja Antti Rinne. Irtopisteiden kerääjiin Aleksander Stub ja tekemättä mitään paisuviin Juha Sipilä sekä sananlaskuilla lihoviin Timo Soini.

******

Tällaisessa mediakentässä on maakuntatason kansanedustajaehdokkaan pärjättävä. Ja tavallisen äänestäjän annettava äänensä. Tuntuu siltä, että äänestäjä joutuu nykyisin tekemään äänestyspäätöksensä ketä äänestää televisiosta nähdyn perusteella. Väheksymättä paikallisia ehdokkaita demareilla valtakunnan tasolla ovat nyt hyvät ja näkyvät "keulakuvat". Edellä mainittujen lisäksi sopii mainita vielä Jutta Urpilainen. Hänessä on myös kykyä ja koettua tarmoa selviytyä tehtävistään.

Äänestämättä ei demaritkaan hallitukseen pääse. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ehätti esittämään hallitukseen keskustaa, demareita ja vasemmistoliittoa. Mihin kategoriaan tämän Paavon asettaisi. Ei taida sopivaa laatikkoa löytyä tälle demareiden satelliitille.

Ei demarit ja vasurit sovi samaan pussauskoppiin, vaikka se olisi viisasta. Yhteisen kopin voi toivoa syntyä vain ammattijärjestöjen kautta. Poliitikoilla ei näytä yhtymiseen olevan haluja. Olisiko siihen erityiset vai henkilökohtaiset syyt?

                                                                 Veijo Tuunanen

Juhlat joita ei pitänyt olla

 

Rakkaat facebookkiystävät ja muutkin. Harvinaisen paljon teitä näkyy olevan. Semmoisia joilla järki pelaa. Havainnon tein lukuisista onnitteluista, joita sain vastaan ottaa kortein, kirjein ja facebookin kautta. Luulin, että onnittelijani ovat Kirkkoniemessä. Mutta ei. Ja hyvä näin.

Pidin matalaa profiilia ja pidättäydyin juhlien järjestämisestä. En hiiskunut kasikymppisistä kenellekään. Mutta sitten tämä face toitotti jutun kaikille. Toisekseen en pidä juhlakaluna olemisesta. Huomion osoituksista tykkään, niin kuin lahjuksistakin. Kehumiselle herkistyn ja kiittämisestä liikutun. Mutta tiedän, ettei tämän ikäisen synttäreille kukaan tule mielellään. Ikäisiäni ei juuri ole ja vanhemmat killuvat pilvien päällä. Jos vieraat kiusautuvat ja itse häiriintyy, on parasta jättää juhlien järjestäminen. Mitä sitä pönöttämään.

Toisekseen en ole julkisuuden kipeä. Niin kuin eräät näyttävät olevan. Tähän meikäläisen synttäriaikaan on juhlijaa riittämiin.  Puolensadan vuoden ikäiset kuuluvat lasten kutsuihin. Niistä ei enempää. Arkkipiispa Kari Mäkinen täytti 60 vuotta. Mitähän hänen bileissä oli tarjolla? Vesku Loiri täytti 70 vuotta. Milloin lie pressalle ja Litille kutsut lähettänyt, kun sai vieraakseen. Ja vielä korpeen. Elvis Presley täytti 80 vuotta. Onko kuollut vai vieläkö on vanikan syrjässä kiinni? Jos elää niin missä lie pileensä pitänyt? Ja ketä lie ehtinyt paikalle. Pätevin syy kuitenkin oli minulla, etten löytänyt tarpeeksi arvolleni sopivaa juhlapaikkaa. Yksi saman ikäinen kuin minä juhlapaikaksi oli kulttuuriravintola Jokela. Kahdeksankymppinen sekin. Sanoivat ettei ole enää semmoisessa kunnossa, jotta pystyisi juhlat järjestämään. Kenenkähän synttärit siellä on juhlittu siihen malliin jotta rakenteet ovat jääneet repsottamaan.

Kun pidin viimeiset lasten juhlat Helsingissä oli niissä eri meno. Ensimmäisenä ehätti klo 12,15 onnittelemaan palolaitos. Kaasu-uunissa kinkku sytytti rasvapalon. Klo 12,25 tuli onnittelemaan poliisilaitos. Kysyivät liittyikö kinkun syttymiseen rikosta. Katsoin, ettei liittynyt. Vankeinhoitolaitos tuli onnittelemaan vasta iltapäivällä. Oli helppo vastata onnittelupuheeseen, että olette vasta kolmantena niin työnantajia kun olettekin.

No, ne kolme, joille erehdyin oven avaamaan tunkivat sisään. Pitivät puheet, antoivat lahjansa ja esittivät arvostuksensa allekirjoittajaa kohtaan. Arvostuksensa osoituksena he olivat hankkineet jostain Englannin perukoilta minulle Lordin arvon, johon kuului miekka, nimityskirja ja tässä vaiheessa vielä suuruudeltaan määrittelemätön maa-ala. Eikä tässä vielä kaikki. Nimitykseen kuului kiltti vermeineen. Tiedätte. Semmoinen ruutuhame, jossa pakarat eivät tahdo pysyä piilossa. Jotta semmoiset juhlat minulla oli tällä kertaa. Kiitosta vaan vaivaa nähneille. Olenko Potsipäivillä skottihameessa jää nähtäväksi.

Lopuksi. Kiitoksia kaikille, jotka osoititte huomaavaisuutta minua kohtaan. Arvostan sitä aikuisten oikeesti. Niin kuin nykyään tavataan sanoa. Ainakin nämä hameen tuojat näkivät liikutukseni vastaanottopuhetta pitäessäni. Huumorillakaan ei aina voi peittää vakavaa asiaa. Sellainen on ystävyys. Kiitos ystävyydestä kaikille

Lasten ja lastenmielisten juhlat

Kuka se kissan häntää nostaisi, ellei kissa itse. Asia tuli mieleen kun luin Koti-Karjalasta Tohmajärven kunnan 10-vuotisjuhlista kirjoitetun jutun. Jo otsikko pani arvioimaan mitkä juhlat ovat 10 vuoden päästä. Otsikko oli kokonaisuudessaan: "Se on varmaa, että 10 vuoden päästä pidetään uudet juhlat." Jos ne juhlat ovat itsenäisen Tohmajärven kunnan juhlat, niin minäkin lupaan tullaa paikalle, vaikka kannettuna. Pistäydyinhän nytkin paikalla, ja lampsin kirkkoherran, hänen vaimonsa ja koiransa kanssa kotiin jo ennen juhlapuheita ja ilotulituksia. Katsoin, että ylitin ikärajan, joille juhla oli tarkoitettu.
******
Juhlaselostuksesta sai kuvan, jota kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antero Nenonen oli käsitellyt puheessaan.
Nenonen kiitti värtsiläläisiä menneestä kymmenestä vuodesta, "että ovat pysyneet Tohmajärven kelkassa."
Menneen vuoden tapahtumista kunnanvaltuuston puheenjohtaja näyttää nostaneen esiin vai yhden. Sanatarkka lainaus: "Nenonen totesi Katri Helenan raitin olleen viime vuonna yksi piristysruiske Tohmajärvelle."
Lehtijutusta ei kerrota minkä tähden tai miten piristysruiske. Jutun kirjoittaja Kari Sarkkinen olisi varmasti tiennyt. Hänhän UutisAlasimen toimittajana ollessaan ilmaisi koko toimituksen olevan Katri Helenan raitin kannalla.
Jos piristysruiskeena pidetään sitä, että Katri Helenan raitti sai kunnalliselämään vipinää niin, että raitista tuli epävirallinen. Jos se on piristystä olisi se ollut syytä mainita.
Piristysruiske oli sekin, että Tohmajärven kunnanhistoriassa tuskin löytyy kunnanhallituksen päätöstä, jossa oikaisuvaatimusta nimellään vaati toistasataa kuntalaista.
Jättäisin Katri Helenan sikseen, mutta aina nämä kunnan "herrat" jaksavat tonkia asian esiin virallissesti tai epävirallisesti. Siitä tulee mieleen vain kissan hännän nosto.
*******
Sitten muutama tarkennus. Katri Helenan kotikunta ei ole Tohmajärvi. Se on synnyinkunta. Kotikunta on kunta, jossa asutaan ja johon verot maksetaan.
Hyvää vuoden jatkoa.