Kun kalikka kalahti niin pappi älähti.

Vieroksuuko kirkko musiikkia?

Tohmajärven kunnan kuin evl. seurakunnankin  entisenä aktiivi luottamushenkilönä olen seurannut mielenkiinnolla molempien yhteisöjen  nykyistä elämän menoa. Myönnän ikäni tuomat rajoitteet ajatukseni juoksuun. Jotenkin minusta tuntuu, kuin kunnasta vastaavilla olisi liikaa vauhtia kun taas seurakunnassa edettäisiin ilman selvää ohjausta mihin mentäisiin.

Kirkon jäsenyydessä pysymiseeni vaikuttaa isien usko ja heidän tekemisensä ja vaikuttamisensa seurakunnan toimintaan ja talouteen. Seurakunta on rakentunut tälle työlle. Olen hämmentynyt miten seurakunta ja varsinkin sen virkamies- ja luottamushenkilöjohto suhtautuu toiminnan ja talouden hoitoon. Vaikuttaa epäviisaalta turvautua seurakunnan talouden hoitoon myymällä metsää, rantatontteja ja muuta kiinteää omaisuutta. Jopa puhutaan rahan keräyksestä ja talkootyöstä. Verrokkina näkemykseni tueksi käytän  Kemiönsaaren seurakunnan paremmin hoidettua toimintaa seurakuntalaistensa parhaaksi.

Seurakunnan menot muodostuvat pääosaltaan henkilöstökuluista. Heidän toimintansa tai toimimattomuus näkyy seurakunnan toiminnassa eniten. Se heijastuu suoraan seurakuntalaisten mielipiteeseen omasta seurakunnastaan. Onko riittävää kirkkoherranviraston aukioloaika kolme tuntia kolmena päivänä viikossa? Onko henkilökunta mitoitus riittävää vai ylisuurta ja oikein suuntautunutta? Pappeja tänäkin kesänä kaksi mutta ei yhtäkään kanttoria. Seurakunnan hautausmaat ovat hyvin hoidetut.

Kirkot ovat ihmisiä varten. Jokainen kirkkoon tullut kokee sen omalla tavallaan. Kirkkoon kuuluu musiikki. Musiikki on oleellinen osa ihmisen henkistä kokemusta myös uskonnollisessa mielessä. Musiikin väheksyminen seurakunnan toiminnassa voi vähentää ihmisten kiinnostusta kirkkoon. Siksi toivon, että ainakin kesäisin kerran viikossa kirkoissa soisi musiikki oikean osaajan esittämänä ainakin tunnin ajan. Pappia ei tähän välttämättä tarvita.  Eikö ole niin, ettei urkujakaan tarvita ellei niillä soiteta.

Veijo Tuunanen.  epämusiikillinen kuuntelija Tohmajärveltä.

Vielä on kesää jäljellä

Digiä, tekonurmea, -älyä ja -hampaita

Olen siinä iässä, jossa ensimmäisenä ei surra jos purkka loppuu tai rokki ei soi. En tykkää ennakkoon kaikesta mitä minunkin hyväksi kehitellään.  Niin kuin ikäisilleni digihoivaa. Lukijahan tietää mitä se on. Siinä tuijotetaan näyttöruutua ja odotetaan milloin hoitotäti antaa luvan kylmän puuron syöntiin ja makuulle menoon. Lääkkeet on robotti ravistellut lattialle, jossa ne odottavat viikkosiivoja robotin tuloa. Kuka neropatti näitä hoivakonsteja kehittelee?  Vankilassakin on parempi hoiva. Siellä vartija annostelee lääkkeet, avaa ja sulkee ovet ja illalla viimeksi sanoo hyvää yötä ja aamulla hyvää huomenta. Robotti hoitoa  vankilaan pidetään epäinhimillisenä.

En tykkää digipalveluista, jotka ovat kurjistaneet postipalvelut ja vieneet  ikäihmisiltä monella paikkakunnalla yhteydet muuhun yhteiskuntaan. Talvipaikkakunnalla, jolla asun talvisin ei posti jaa lehtiä lauantaisin, sunnuntaisin ja tiistaisin. Pohjois-Karjalassa ilmestyvät lehdet saan yleensä järjestelyn takia neljän päivän nipussa. Paikallisten lehtien omajakelu sentään toimii.

Digihoivaa en toivo kesämökillenikään. DNA toimii omalla ajallaan ja tavallaan, jota lienee mahdoton sovittaa edes robotille. Eli ei juuri toimi moitteetta kun laskujen suhteen. Ne tulevat  jopa etuajassa. Kuka muistaa Ringo-puhelimen?  Sillä soitin ja vastasin riihen nurkalla. Tällä nykyisellä kännykällä, jouduin auton huollonkin tilaamaan Perttisen sillalla, jonne on matkaa rapia kilometri.

Ennen sanottiin kehityksen kehittyvän aina Kutsun kylää myöten. Kehityskö lienee syynä, että Kemiessä puretaan ja rakennetaan taloja kiihtyvään tahtiin. Rahasta ei näytä olevan puutetta. Mitä nyt kunnan tarkastuslautakunta napisee. Sivistyskeskuksen, jonka nimeksi ehdotin toimintakeskusta, monttu syvenee. Tuleeko sinne parkkihalli? Lähitonteille ei autoille juuri näytetä jätettävän parkkitilaa. Sorakenttä, jota käyttivät parkkipaikkanaan kesäteatterissa vierailijat kuin jääkiekkokaukalokin ovat joutuneet väistymään tekonurmen tieltä. Onko tekonurmi tohmajärveläisten osuus egoteko ilmastomuutokseen? Vai seuraako tekonurmi vain nimenä tekoälyä ja tekohampaita, joita tien toisella puolella vanhukset joutuvat käyttämään digihoivaa odotellessaan.

Tohmajärven kirjastoon ei ole tilattu Viikko Pohjois-Karjala Lehteä. Sivistystä voidaan jakaa muutenkin kuin taloja rakentamalla. Omapahan on häpeänsä. Luen lehteni loman päätyttyä.

Karjalaisessa eilen julkaistu mielipide.

Eikö vedet voisi olla yhteisiä

Viittaan Karjalaisen kirjoitukseen Ammattikalastajan matkassa (8.6) ja mielipidekirjoitukseen samassa lehdessä Osakaskunnan jäärät ja kalastusrajoitukset (11.6), ottamatta kantaa kumpaisenkaan mielipiteen puolesta tai vastaan.

Suomessa moni toiminta perustuu ikivanhaan omistusperiaatteeseen. Vahvin esimerkki tästä on maan omistus. Sen olemassa oloa harva kiistää. Vaikeammaksi omistus tulee kun siirrytään vesialueelle, sen rajoihin ja vesillä tapahtuvaan toimintaan. Jokainen tietää sanonnan, että kateus vie kalat kattilasta. Jopa niin, ettei saalista suoda toiselle, vaikka itse sitä ei pyytäisi ja tarvitsisi. Tätä toimintaa kutsutaan maalla nimellä riistan hoito ja vesillä kalavesien hoito. Kalavedet pohjautuvat maanomistukseen ja sen toimintaa hoitaa osakaskunnat. Mikä on osakaskunnan ammattitaito ja kyky hoitaa ja kenelle on vastuu järkevästä toiminnasta?

Tohmajärven järven koko on tietolähteeni mukaan 12,13 km2. Oma arvioni järven ns. selkäveden koosta on n. maksimileveydeltään 3km ja pituutta n. 10km. Järvi on siis pieni, mutta järveä hoitaa neljä osakaskuntaa; Kemien, Peijonniemen, Järventauksen ja Jouhkolan osakaskunnat. Kaikki itsenäisesti juuri toisiaan kuulematta. Kunnallisaloitteella vai oliko se valtuutetun aloite yritin osakaskuntia yhtymään. Ei onnistunut. Osakaskunnat eivät katsoneet yhteistoimintaa järkeväksi ja niin nyt toiset istuttaa kuhaa, toiset siikaa, yhdet eivät välttämättä mitään ja yhdet arvostelevat toisten toimintaa.

Vesialueita hallinnoi valtion ja osakaskuntien lisäksi yksityiset. Olen liikkunut vesillä joilla rannalta porhaltaa vene, jonka ohjaaja sanoo: "Sinä kalasta minun vesi. Mene pois."

Veijo Tuunanen. katiskapyytäjä. Tohmajärveltä.

Näin kirjoitin viikko sitten

Halukas vai kyvykäs

Ihmiselle tekee hyvää vaihtaa silloin tällöin olinpaikkaansa huomatakseen eroja elinolosuhteissa. Esimerkiksi talviasunnossa on matkaa sängystä aamulehden hakuun n. kymmenen askelta. Mökillä matkaa postilaatikolle lienee kolmesataa metriä. Sama matka on myös laatikon vieressä olevalle heittolaatikolle. Kenenkä keksintö lienee asettaa ne vierekkäin. Jos tarkoitus on ollut sateen sattuessa lauantain ja sunnuntain lehdet kastella niin ymmärrän heittolaatikon sijainnin ja rakenteen. Viraston keksinnöksi heittolaatikko toimii, mutta lehden jakaja voisi tehdä virastomestarille joskus kiusaa ja asettaa lehdet heittolaatikkoon niin, ettei ne menisi sateessa lukukelvottomiksi ennen aikojaan. Jakajalla uskon olevan enemmän käytännön järkeä kuin heittolaatikon suunnittelijalla.

Eduskunta- ja EU-vaalit on pidetty. Kohta Suomella on hallitus ja ministerit. Eikä vieläkään olla kokoomuksen ja persujen ennusteista huolimatta konkurssissa. Nykyinen hallitusratkaisu kyrsii molempia oppositioon joutuneita. Oppositioon joutumiseen persuilla oli ns.nyky-yleiset syyt ja kokoomuksella virhearviointi pääsevänsä määräävään asemaan demareiden johtamaan hallitukseen. Rinteen rakentama hallituspohja perustuu terveeseen ajatteluun, jossa näkyy tarve muutokseen tavallista kansaa kurjistavista leikkauksista.

 Hallitukseen pyrkii aina enemmän halukkaita kuin kyvykkäitä. Edellisessä hallituksessa halukkaat olivat enemmistönä. Berner halusi erikoiskohtelun lähtöönsä ja presidentti sen hänelle soi. Terve menoa minunkin puolesta. Vaalien jälkeen sinisetkin ymmärtänevät, että ministerin pestiin olisi hyvä saada kansalta sen verran ääniä, että pääsisi ensin eduskuntaan. Tuliko tämä yllätyksenä Timo Soinille? Ilmeisesti ei. Hillotolppa kiinnosti enemmän kuin kansalaisten kannatus.

Halukas ja kyvykäs voivat olla samassa persoonassa. Monesti näillä ominaisuuksilla pääsee merkittäviin tehtäviin niin siviilielämässä kuin politiikassakin. Persujen Teuvo Hakkarainen on ilmoittanut halukkuutensa EU-parlamenttiin. Äänestäjät ovat arvioineet hänen kykynsä tähän tehtävään riittäviksi vai onko kyseessä protesti vai provokaatio? Demareiden Eero Heinäluoma on ilmoittanut pyrkivänsä EU-komisaariksi. Hänellä on haluja ja koeteltua kykyä politiikassa. Rääkkyläläinen Kari Kulmala pyrkii Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajaksi. Kysyn vain, miksi? Kenelläkään edellä oleviin tehtäviin ei ole aikaisempaa kokemusta. Siksi kyvykkyys pitää asettaa halukkuuden edelle.