sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Syksy saa (ennen myös isännät)

Halpamainen lisäys sulkumerkeissä. Olisiko vielä kaksimielinen? Vaikka tottahan se on, että ennen syksyllä maataloissa korjattiin kesän sato. Isännät sen saivat. Emännille jäi häthätää kiitos mukana olosta. Nykyisin sato korjataan Brysselistä. Ajasta ei ole aina tietoa.
* * *
Eilen vaimo osti torilta lähetystyön hyväksi myytäviä syksyn tuotteita. Korkkoherra oli myymässä ja sanomansa mukaan itse kasvattamiaan porkkanoita ja lanttuja. Olivat multaisia, jotka vaimon mukaan ovat ainoita oikeita.
Arvelin tässä antaa kauppialle vinkin. Hyllyyn pestyjen perunoiden ja porkkanoiden viereen multapalju, jossa pestyt voi mullata ennen kassalle vientiä.
* * *
Osti vaimo piirakoita ja pullapitkonkin. Nämä tuskin olivat kirkkoherran paistamia. Mausta ja mallista päätellen Impi oli ollut asialla. On vanhastaan tuttu tuotteistaan. Takavuosina ei Helsinkiin ollut asiaa ilman Impin piirakoita. Nämäkin paistokset myytiin lähetystyön hyväksi.
* * *
Lähetystyön hyväksi tehdään Suomessa merkittävästi vapaaehtoistyötä. Toki seurakuntien pussistakin lähetystyötä avustetaan. Lähetysjärjestöjen ( 6 kpl ) yhteen laskettu talousarvion loppusumma 2006 oli 52,3 milj. euroa.
"On aate kallis ja pyhä", hoettiin pikkupoikina. Ongelmalliseksi lähetystyön tekevät lähetystyötä tekevät itse ja heidän johtajansa.
Vain yksi, Suomen Lähetysseura, hyväksyy ehdoitta kirkon linjan naispappeuteen. Eli hyväksyy naispappeuden.
Suomen Pipliaseura ei ota kantaa, mutta periaatteessa hyväksyy ja tekee yhteistyötä naispappien kanssa.
Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat hyväksyy kirkon linjan mutta yhteistyön tekemisen jättää omantunnonvapauden varaan.
Evankeliumiyhdistys (Sley), Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys eivät hyväksy kirkon linjaa naispappeudesta.
Pitäisikö seurakuntalaisten sanoa sanansa nykymenosta?
* * *
Naapurissa ryskää ja möyrii. Kotipihassa (vanhuksille tarkoitetty asuntoyhdistys)rakennetaan
mukavuuksia ja hoidon helpotusta hoitajille. Velkarahaa rakentamiseen on tarvittu ja tarvitaan avustusten lisäksi.
Miten on kunnan saaman investointiavustuksen kanssa, joka tupsahti Värtsilän kuntaliitoksen yhteydessä. Oliko se 1.5 milj. euroa. Piti saneerata vanhainkotia ja rakentaa lisätilaa terveyskeskukseen.
Tiedän, että investointieurot on käytetty muihin menoihin. Pitääkin kysyä rakennetaanko mitään vai palautetaanko rahat takaisin valtiolle. Se on ehto jos ei rakenneta.
Molemmissa tapauksissa kunnan pitää ottaa lainaa selviytyäkseen velvoitteesta.
Tämäkö on sitä nykyaikaa. Kysyisin kunnanjohtajalta, mutta hän vastaa, että kaikki hoituu aikanaan. Nyt ei ole se aika, jolloin investointiasioita käsitellään.
Milloin sitten? Kohta pitää rahat palauttaa, jos mitään ei tapahdu.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Haahaa-ajatuksia, ei kun, haja-ajatuksia

Miten käy Kataisen?
Hänhän on toistamisen jälkeen toistanut, miten historiassa ensimmäisen kerran valtiovalta on osoittanut rahaa hyvin koulutetuille pienipalkkailisille naisvaltaisille aloille.
Rahat on jaettu, mutta pienipalkkaiset sairaanhoitajat, perushoitajat, mitä nimikkeitä sairaanhoitoon liittykään, ovat menossa lakkoon.
Miksi näin?
Kataisen miljoonat haihtuivat, kylläkin kuntasektorille, mutta vain lisäämään hoitsujen tuskaa. Ainakin siltä osin, kun suurimman eurokorotuksen saivat lääkärit. Se ei ainakaan terveyskeskus- ja sairaalapiireissä lisää hoitohenkilökunnan palkkatyytyväisyyttä tai supista palkkakuopan syvyyttä.
Neuvo Kataiselle.
Äänestäjät antavat vallankäytön oikeuden. Ne eivät anna kuitenkaan viisautta kaikkien alojen hallitsemiseen. Tuskin siihenkään dynamiikan hallintaan, jolla tehdään päätöksiä ammattijärjestöissä. Siis tämä Kataisen historiallinen avaus työmarkkinakenttään on erehdys, jonka kulut tulevat maksamaan veronmaksajat.
Tuleeko lakko?
Sitä ei tätä kirjoitettaessa kukaan tiedä. Parempaa tilaisuutta lakolle aikaisemmin tuskin on petattu. Ainakaan valtiovarainministerin toimesta.
Lupaus on annettu ja se on toteutumatta. Rahat ovat jaettu muualle kuin alkuperäiselle kohteelle. Yleinen mielipide, jos lakko tulee, on lakkolaisten puolella. Lakon loppuratkaisusta ei ennakkoon rahallisesti tiedä kukaan. Lakon moraalisia voittajia tulevat olemaan tehyläiset ja superilaiset. Sanokaa minun sanoneen.
Ottakoon opiksi.
Nuoren innokkaan puoluejohtajan pitäisi ymmärtää, että puoluejohtajan puheet eivät ole samat kuin tietoa ja kokemusta vailla olevan valtiovarainministerin puheet. Ei pitäisi olla ylivoimaista kysäistä kokeneimmilta mikä milloinkin on viisasta ja missä tilanteessa.
Mitäs sitä kyselemään. Viulut maksavat veronmaksajat.
* * *
Keski-Karjalassakin tapahtuu, mutta vain pakon tai vapaaehtoisen pakon edessä.
Rääkkylän kunta ilmeisesti liittyy pikapuolin Kiteen kaupunkiin. Se tietää kirkon säädöksien mukaan myös Rääkkylän seurakunnan liittymistä Kiteen seurakuntaan. Molemmat muutokset kuuluvat "pakkoluokituksen" piiriin. Olivatpa täysi tai vapaaehtoisia pakkoja. Lopputulemaltaan muutokset ovat nykyelämään sopivia ja tulevaisuuden uskoa lisääviä.
Olisiko nyt Keski-Karjalan muilla seurakunnilla oma etsikkoaikansa nousta esimerkiksi maalliselle kuntapuolelle ja näyttää mitä oikea yhteishenki ja toiminta on todellisuudessa.
Riittääkö itsekäs omasta asemasta kiinnipito ylittämään kirkon sanomassakin korostetun yhteishengen ja pyrkimisen yhteiseen palveluun uskomme ja sen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa.
Keski-Karjalaiset kirkon piirissä toimivat voisivat näyttää miten vastataan seurakunnissa yhteiskunnan vaatimiin haasteisiin. Paras vastaus olisi juuri nyt, Rääkkylän muutoksien yhteydessä, perustaa yksi yhteinen seurakunta Kski-Karjalaan. Hallintomalli, seurakunnan nimi tai keskuspaikan sijainti eivät saisi nousta esteiksi suuremmalle päätökselle. Annetaan kuntapuolen näperrellä epäoleellisissa asioissa.

torstai 20. syyskuuta 2007

Sitä sun tätä

Minulta on kysytty miksi kirjoitan blogiin.
Syitä on varmasti useita. Tärkein lienee, että tunnen sen velvollisuudekseni niin kauan kuin toimin luottamushenkilönä. Minua äänestäneillä on oikeus tietää mitä ajattelen ja miten toimin heidän uskottunaan.
Blogissa ei myöskään ulkopuoliset sensuroi ajatuksia. Lehtiin kirjoittaja on aina alistettu lehden päätoimittajalle. Hän voi julkaista tai jättää julkaisematta tai ainakin hän tieten tai tiedostamattaan ohjaa sitä, mitä lehden palstoilla julkaistaan. Järjestelmä on tärkeä ja se ylläpitää jotain tolkkua esim. lehden suhteesta mielipidekirjoituksiin.
Blogini ei kapinoi päätoimittajia vastaan, vaan puolustaa mielipiteen vapautta. Siksi blogi.
Jostain luin, että kirjoittaminen voi olla myös "huume". Jotain sen suuntaista se voi olla myös minulle. Terapiana kirjoittamisen ainakin tunnen.
Blogi korvaa osaltaan myös entiset kirjeet, puhelinsoitot ja postikortit ystäville ja tuttaville. Jopa ympäri maailman. Blogi voi olla yksisuuntainen, mutta jos joku haluaa, niin kommentointi mahdollisuus toki on.
Se tällä kertaa blogista.
* * *
Tohmajärvellä on käyty keskustelua venäläisten tulosta kuntakuvaan. Onko se hyvästä vai pahasta?
Muutama havainto edellisestä. Jos kunta ei kelpaa suomalaisille, niin autioksiko tämä pitäisi jättää.
Miten kauppias erottaa venäläisten euron paikkakuntalaisen erosta kassalippaassaan? Ei mitenkään, sen jälkeen kun ostaja on poistunut kassalta.
Tohmajärvellä on myyty muutamia asuntoja ja taloja venäläisille. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan jo liikekiinteistökin. Myyjät ovat suomalaisia. Heidät pitäisi syyllistää, ei ostajia, jotka toimivat meidän järjestelmämme hyväksymissä puitteissa.
Rauhotutaan nyt vähäksi aikaa. Pliiiis!
* * *
Lopulta muutama ajatus meneillään olevasta Keski-Karjalan kuntien yhteisestä sosiaali- ja terveyspalveluhankkeesta. (= sote projekti hinnaltaan rapiat 350000 euroa)
Vanhuksia ja sairaita on "sotesta" huolimatta tietty määrä. Heidän hoitonsa vaatii saman työmäärän sotesta huolimatta. Laki takaa hoidon ja sen tason.
Miten uudella suunnitelmissa olevalla tuottaja/tilaaja mallilla saadaan parempaa, halvempaa ja toimivampaa palvelua?
Tuottajamalli tietää syntyäkseen uutta organisaatiota johtajineen terveys- ja vanhuspalveluihin. Suomeksi sanoen se on samaa kuin palvelujen yksityistäminen.
Tilaajamalli vaatii uutta kuntien yhteistä "lautakuntaa" tai vastaavaa konklaavia huolehtimaan palvelujen tilauksista. Siis lisäorganisaatio sekin. Tietää kokouksia ja kiistaa kuntien kesken palvelujen paikoista ja hinnoista.
Tätäkö tarvitaan. Kuntalaisilta katoaa kontrolli palveluihin. Suomessa on kunnalliset palvelut järjestyneet 135 vuoden ajan nykyisillä kuntaorganisaatioilla. Heitetäänkä se nyt pois ja ryhdytään palveluja tyottamaan epämääräisen "yhteistyön" pohjalta.
Puitelaki vaatii 20000 asukaspohjaa palvelujen järjestämiseen. Mielestäni Keski-Karjalan ei pitäisi hylätä kuntaliitoksia palvelujen turvaamiseksi. Ei myöskään niitä miljoonia, joita valtio tarjoaa kuntaliitosten syntymisen tukemiseen.
Keskustelua kaipaan nimenomaan siltä suunnalta, joilla on valta päättää yksinkertaisella enemmistöllä kunnan kehityssuunnasta. Nyt keskustelua ei ole ollut. Se jopa näytetään kiellettävän. Mikä tähän on paikallislehtien osuus?

perjantai 14. syyskuuta 2007

Markkinat kuin markkinat

Kuntamarkkinat ovat jokasyksyiset pippalot kuntatalolla Helsingissä. Kunnanvirkamiehiä ja luottamushenkilöitä kokoontuu, uskaltaisiko arvioida, tuhatmäärin syömään esittelyjen tarjouskarkkeja ja keräämään mainoskyniä jos ei koko suvulle, niin lähipiirille ainakin.
Tämän kertaisen markkinatapahtuman keskeisimmäksi asiaksi seminaarialustuksissa nousi meneillään oleva kuntarakenteiden ja palvelujen puitelaki ja sen edellyttämät muutokset.
Asiaan omia näkemyksiään selvittämään oli saatu puolueiden puheenjohtajat, joista neljä oli ministeritasoa. Politiikkoina heidän toisaalta piti pitää sordiinoa päällä, mutta ministerinä piti saada jotain ymmärrettävää kakaistua myös julki.
Ilman turhia kiemuroita voin sanoa, että päällimäisena puoluejohtajien puheista näkyi toive kuntaliitoksista. Neljättäkymmentä kuntaliitosta toteutuu vuoden 2009 loppuun mennessä ja satakunta kuntaliitosta on vielä selvitysasteella.
Toinen palvelujen järjestämismalli on muodostaa itsenäisten kuntien yhteistoiminta-alueita ja siihen ympätä terveys- ja vanhuspalvelut.
* * *
Allekirjoittanutta kiinnostaa Pohjois-Karjalan tapahtumat ja Keski-Karjalan erityisesti. Joensuun ympärillä kähistään toimintojen järjestämishallinnosta. Mielekkäämpää olisi kähistä palvelujen järjestämistavasta ja sisällöstä. Se palvelisi kuntalaisia.
Keski-Karjalassa ollaan vielä enemmän metsässä. Täällä ei saisi puhua hallintomallien vaihtoehdoista ja niiden vertailusta keskenään. Täällä on muutaman valtuutetun enemmistöllä suljettu kuntaliitosmahdollisuudet pois valikoimasta. Näin on tapahtunut Kesälahdella ja Tohmajärvellä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että näillä päätöksillä he ohjaavat myös Kiteen omalle polulleen. Kiteen, jonka pitäisi olla seutukunnan talous ja toimintaveturi jo sijaintinsa ja kokonsa perusteella.
* * *
Olen antanut itselleni kertoa, että Keski-Karjalaan ajetaan kuin käärmettä pulloon terveys- ja vanhuspalveluihin ns. tuottaja/tilaaja mallia. Mielestäni se on malli, joka ei lisää päätöksien läpinäkyvyyttä, vaan vie päätökset ja niiden valvonnan etäämmälle tavallisesta kuntalaisesta kuin millä mallilla nyt toimitaan. On toimittu jo 135 vuotta.
Lisäksi tilaaja/tuottaja malli tulee kalliimmaksi. Vaatiihan palvelun tuottajat oman organisaationsa omine johtajineen. Samoin tilaavat kunnat pystyäkseen kiistelemään keskenään tarvitsevat jos jonkinlaista yhteistä lautakuntaa. Ellei sitten, niin kuin pelkään tilauksista huolehtiminen jätetään virkamiesten tehtäväksi. Jos viime mainittu toteutuu, ollaan yhteiskunnassa, jossa valta on teknoraateilla ei demokraattisesti valituilla luottamushenkilöillä.
Tätäkö keski-karjalaiset veronmaksajat tahtovat. Näyttää, että kansaa viedään kuin pässejä narussa, jossa ensimmäisenä mänevät ja mäkättävät kiteeläiset.
* * *
Kuntamarkkinoilla oli toki Keski-Karjalakin näyttävästi esillä. Voipa sanoa, että esittäjiä ja esityksiä ei tarvinnut hävetä. Vaikka henkilökohtaisesti jäinkin esityksistä epäilijän osaan.
Leila Luukkainen omaa rempseän esiintymistaidon ja on selväsanainen puhuja. Sopivasti ripoteltu huumori pitää kuulijat hereillä.
Leila esitteli parashankkeen nykytilaa Keski-Karjalassa. Siinä keskeiseksi jäi yhteistoiminta-alueen esittely. Ei sisältö tai palvelutuotantomalli. No, eihän sitä vielä olekaan esiteltäväksi. Keski-Karjalaiset taputtivat näyttävästi Leilan esitykselle. En tiedä mikä oli suosion osoituksen syy? Ainakaan kiteeläisestä näkövinkkelistä.
Minäkin taputin. En esityksen sisällölle, vaan esiintyjälle. Sivumennen sanoen olisin tehnyt vaikka aaltoja, jos Leila olisi puhunut jostain muusta toteutusmallista kuin nyt kuullusta.
Toisen alustuksen yhtä edustavasti piti Kiteen kaupunginjohtaja Kirsi Hämäläinen. Hänen aiheenaan oli Keski-Karjalan elinkeinostrategia ja sen toimeenpano.
Esitys pohjautui pitkälti projektituotantoon ja minulla kun on se allergia projekteja kohtaan.
Terveisiä vaan Kirsille, Leilalle ja muillekin mukana olleille.

torstai 6. syyskuuta 2007

Kaksi hallintomallia jäljellä

Olin tänään kuuntelemassa miten Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen etenee. Sitä selvittelemässä oli kunnanjohtaja Olli Riikonen ja PricewaterhouseCoopers (otin varalta varmistimen päältä) konsultti Kirsi Kiviniemi. Tekstiä tuli tuutin täydeltä, niin kuin kunnanjohtajalta oli odotettavissakin. Hidas älyisenä en monestakaan asiasta ja vielä vähemmän sen hyvyydestä saanut selkoa.
Edellisen kerran kun kuntafoorumissa Olli Riikonen puhui samasta asiasta oli hallintomalli ehdokkaita viisi kappaletta. Niistä silloin kunnat eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen mikä olisi paras.
Nyt niitä mainittiin olevan jäljellä kaksi kappaletta: Liikelaitosmalli ja isäntäkuntamalli. Tarkempaa selvitystä siitä miten näihin oli päädytty ei sanottu. Vielä vähemmän sitä millä perusteilla valinta näistä kahdesta aikanaan tehdään.
Kunnallisilta päättäjiltä valinta näyttää karanneen täysin näpeistä. Hanketta vievät virkamiehet ja toteuttaa konsultit. Jos ja kun, rivien välistä olin saavinani selville, että liikelaitosmalli on tulossa, saadaan syntymään sellainen soppa, että sitä keittämässä ja makua vahtimassa eivät tule olemaan ainakaan ns. kuntapäättäjät. Soppatarpeet ja ilmeisen kalliit tulevat kuitenkin liikelaitosmallissakin kuntalaisen maksettavaksi.
Jos en ole ihan pihalla siitä, mitä on tulossa, niin liikelaitosmallia voi hyvin kutsua palvelujen yksityistämiseksi omine organisaatioineen ja johtajineen. Tuleeko mukaan EU säädoöksillään, voi ainakin pelätä.
Jos tuottaja pakenee kauemmaksi kunnallisesta "kontrollista", niin miten hoidetaan tilaajan (kuntien) tarpeet ja tasapuolisuus. Tietenkin uudella tilaaja organisaatiolla, jossa ovat mukana kaikki kunnat. Hupsista ja kahvia kuluu ja kinoja piisaa.
Käynnissä olevan projektin kustannukset tulevat kuulema nousemaan. Kolmejapuolisataatuhattaeuroa ei riitä, vaan vuosille 2008 ja 2009 pitää hakea lisärahoitusta.
Tällaisia on projektit valtuutetun näkökulmasta. Näin ensimmäisen kerran konsultin ja nytkin vain vaivaiset 1,5 tuntia ja jo tuo kerkisi pyytämään lisää rahaa.
Lisärahaa tarvitaan kuulema henkilöstön ja johdon koulutukseen. Minä luulin, että kuntien terveys- ja vanhuspalvelussa oleva henkilöstö on siinä määrin pätevää, että selviävät työstään ammattikoulutuksensa pohjalta ilman projektihenkilöstön lisäkoulutusta.
Näyttää siltä, että nyt pyritään rakentamaan organisaatiota ja sen johtoa. Kuntalaisten tarpeista ja kustannuksista, eivät ainakaan alustajat tässä tilaisuudessa kantaneet huolta.
Meneekö tämä reki mäelle? Vielä kuntapäättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa. Mutta projektirahat ( kohta 0,5 milj.euroa) ovat menneet. Odotellaan saadaanko niillä mitään aikaan vai ei.
Niin, se isäntäkuntamalli. Siihen pitää palata, jos projektin vetäjät sen tuovat keskusteluun. Näillä näkymin uskon, että se haudataan seuraavaan kokoontumiseen mennessä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Helsingissä tuli käytyä

Lähes kolmekymmentä vuotta helsingin keskustassa asuneena, en vieläkään tunne kaupunkia katujen nimien perusteella. Viimeisimmällä matkalla piti turvautua navikaattoriin.
Toisaalta en ole oppinut kulkemaan sienireissuillani kotimetsässäkään. Kompassi pitää olla ainakin taskussa turvana.
No, en tuota osaa liikkua kotonanikaan. Pysyvä ihmissuhde siirtelee edestään vähän väliä ja neuvoo mitä saa missäkin tehdä.
* * *
Tyttären nuorimmaisen pojan rippipeijaisissa olin Meilahden kirkossa. Läheltä piti, ettei rippijuhlat siirtyneet. Poika peijooni oli jättänyt pari kirkkopyhää käymättä ja niiltä osin puuttui passista leimat.
Lauanta aamuna tuli äidin kännykkään huomautus, että jos mielii ripille, niin tänään vielä ehtii paikata poika laiminlyöntinsä, jos menee kahteen messuun Pakilan kirkkoon.
Navikaattorin opastuksella poika Pakilaan ja neljäksi tunniksi kuuntelemaan papin puheita.
Niin sitten ripille pyhänä päästiin ja omaiset ja ystävät saivat rippikahvinsa ja pojan junttura rippilahjansa.
Pidin suvun vanhimpana ja viisaimpana puheenkin pojalle. Sikäli hyvä puhe, että taisin itse liikuttua puheistani eniten. No, niinhän nauran eniten omille vitseillenikin.
* * *
Meilahden seurakunnassa on jämpti meininki. Rippikoulu on siinä mielessä hyvä, että sielläkin opetetaan ihmistavoille ja vastuun merkitystä muustakin kuin kirkollisesta touhusta.
Hyvä Meilahden pappi. Nimen olen unohtanut.
* * *
Julkaisen ohessa taas pitkästä aikaa kirjeen korvesta. Niitä lähettelee minulle hyvin tuttu ja viisas vanhempi henkilö. Hänen lähestymistapansa on persoonallinen, mutta taatusti hänen lähipiiristään lähtevä. Sopii hyvin tähän aikaan, jolloin kiistellään kunnissa siitä kuka saa määrätä mikä vanhuksille on hyväksi. Vanhuksilta tätä ei tietenkään kysytä.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Kirje korvesta 3

Männä kesä oli lämmin. Niin kuin kuvasta näkyy. Pitkävarsitossuista, pompasta ja karvahatusta en kuitenkaan luopunut. Mikä pitää kylmän pitää lämpimänkin. Sortsit tempaisin jalkaan muodin ja valokuvaajan takia.

Pahoittelen, että pihanurmi kuvassa on päässyt pitkäksi. Odottelin, että aurinko polttaisi. No, lumi peittää ainakin talvella.

Noista naapureistahan minun piti kirjoittaa. Ovat omituista porukkaa. Niillä on uusi talo. Nyt ne koettaa, että minunkin pitäisi omaani remontoida tai ainakin maalata. Olivat valittaneet kuntaan. Julkisivulautakuntaan.

Minä vastasin, ettei minulla ole velkaakaan niin kuin heillä. Pitäisikö sitäkin naapurin mieliksi hankkia.

Kehuin taloni ulkonäön ja iän. Sanoin, ettei taloni ulkonäkönsä puolesta paljon eroa naapurin vaimon naamasta. Ikää ja ulkonäköä on molemmilla, mutta en puutu naapurin naaman remonttiin, vaikka mieli tekisikin.

Vastakysymyksen tein vallesmannille. Kysyin miksi naapuri ei aja autollaan, vaikka on uusi auto pihassa. Vallesmanni vain yski. Tiesin kysymättäkin, että naapurin ajokortti on kuivumassa, kun istuu illat autossaan ja kuuntelee radiota.

Julkkuja pitää ihailla. Iso Dannykin kestää nuoruusvuosien raameissa. Omasta mielestään. Jopa pursuaa niistä ylikin. Ei näytä yhtään vanhemmalta kuin mitä on todellisuudessa.

Meidän kylällä sanottiin vanhoihin nahkoihin tehdyksi jos oli kaksoisleuka ja ryppyjä naamassa kuin jatsarin varressa.

Tavallisella maatiaismiehellä vanhetessa muisti huononee. Ei muista aina muijansakaan nimeä. Iso Danny muistaa kaikki sussujensa nimet. Ei vaan sitä, että oli yhden kanssa naimisissa.

Rehti ja reilu, ei huoju, ei heilu. Muistelmat peittää mustelmat.

Ymmärrän, että nykyisin naisista tulee julkkuja jos vilauttavat tissiä tai pyllistävät. Tai kertovat olleensa menevän miehen kanssa sängyssä. Vaikka eri öinä.

Toisin oli ennen. Ei ollut telkkuja ja juorulehtiä. Isäntien piti kähmiä piikoja heinäladoissa. Vasta kun pirtissä oli piialla enemmän pentuja kouluun lähdössä kuin emännällä, kuppari otti juorulistalleen.