lauantai 21. joulukuuta 2019

Kuusi vuotta vanhaa joulutekstiä


Sunnuntai 22.12.2013.
Mittari näyttää +3,5 astetta. Taitaa sulaa lumet tykkänään. Takalasi autossa on paksussa töhnässä. Voisi pestä vaikka lätäkössä, mutta pesuharjat jäi mökille. Se on näitä kahden paikan ongelmia.
On siinä yksi hyväkin puoli. Jos sanat lähtee säkenöimään voi mennä hetkeksi rauhoittumaan toiseen osoitteeseen. Joskus on pitänyt kokeilla sitäkin. Tepsii.
Kaupassa piti käydä, vaikka eilen povasin, ettei tarvitsisi. Täysmaitoa tarvittiin  valkokastikkeeseen. Ei kuulema onnistu pestyyn maitoon. Näin, että lorautti kermaa täysmaidonkin sekaan. No, hyvää tuli.
Kaupassa näytti olevan enemmän asiakkaita kuin arkena. Kolmella kassalla paukuttivat vuoden parasta tulosta. Ilmeisesti.
Meikäläisellä on ollut tapana joka vuosi joulun seutuun syödä lipeäkalaa. Yleensä olen kaveriksi joutunut pyytämään jonkun kaveriksi. Niin nytkin. Pysyvä ihmissuhde ei ymmärrä lipeäkalan päälle enempää kuin sika hajuvedestä.
Tosin nykyään näyttää käyvän, että lipeäkalan syöjätkin ovat käymässä vähiin. Alkavat olla Kirkkoniemessä. Siksi onkin hyvä, että pari kaveria ovat minua huomattavasti nuorempia. Ruoka kaverit luulisi siis riittävän meikäläiselle muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.
Sanovat lipeäkalan haisevan. Tuoksahtaa se vähän keitettäessä. Silloinkin mielestäni hyvältä. Koiralla sanotaan olevan 1000 kertaa parempi hajuaisti kuin ihmisellä.
Naapurin ikäloppu Emilia jaksaa lähteä parikolme kertaa päivässä kävelemään. Lähtiessään se haukahtaa ikkunamme kohdalta tervehdyksensä, että elossa ollaan ja kävelylle lähdössä. Liekö lipeäkalan keitossa syy, että Emilian tervehdys jäi pelkäksi yritykseksi. Jokin raja näyttää olevan koirallakin mitä sen hajuaisti kestää. Hyvästäkin hajusta.
Illan katselin ja kuuntelin Joulumielelle konserttia. Ja kyynelehdin. Vanhemmiten olen huomannut herkistyväni. Varsinkin sairaat lapset ovat heikko kohtani.
Huomaan miten hyvin ja helpolla olen päässyt näissä asioissa elämässäni. Vaikkeuksia on toki ollut, mutta miten pieniä, oikeastaan olemattomia, jos niitä vertaa vaikkapa eilen televisiossa esitettyihin lasten sairauksiin.
Jotenki tunnen häpeää entisistä ajatuksistani, joita paisuttelin ”vaikeuksissani”. Tunnen nöyryyttä ja kunnioitusta niitä vanhempia kohtaan, jotka jaksavat taistella sairaiden tai vammaisten lastensa rinnalla vuosi kausia. Samalla ihmettelen mikä kestävyys löytyy lapsesta jo ensimmäisistä henkäyksistä asti.
Vaikeuksissa elävät lapset ja heidän vanhempansa tarvitsevat kaiken tukemme, jonka voimme heille antaa henkisisti ja taloudellisesti.
Vielä yksi joulupakina.....

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

SANO VÄHÄN, TEE PALJON


Kalifat keikuttaa venettä
Naisilla on Suomen politiikassa näyttämisen paikka. He ovat enemmistönä hallituksessa ja johtoasemissa omissa puolueissaan. Paineita tuloksista syntyy ilman, että niitä omatkin joukot ehdoin tahdoin synnyttävät. Galluppeja katsoessa pitäisi huomata tarvittavan enemmän malttia kuin hötkyilyä. Aikalisä vaikeiden asioiden hoitoon on parempi kuin hätäisten kannanottojen peruminen. Tätä kirjoittaessa tulee mieleeni Kulmunin nettikyselyt ja Marinin pahoittelut medialle kysymyskiellosta. Varoituksen voisi antaa myös ulkoministeri Pekka Haavistolle vaikea selkosista puheista. Ei ole hyvä mennä vetäjien edelle.
Vetelen näitä neuvojani vuosikymmenten epäonnistumisien kokemuksella. Opin, ettei koulussa kannattanut kiistellä opettajan kanssa edes pesäpallon säännöistä. Sama jatkui pesäpallokentällä aikuisiällä pelituomarien kanssa, vaikka verkkarin takataskussa lerputti sääntökirja. Tulin ymmärtämään, kenellä on valta hänellä on myös vastuu sääntöjen noudattamisesta. Suomen voimassa oleva laki koskee kaikkia suomalaisia. Olivatpa he herroja tai narreja. Eräillä kansainvälisillä sopimuksilla on vaikutusta suomalaiseen lainkäyttöön. Jos ne ovat ristiriidassa oman lakimme kanssa, ne on korjattava. Lakeja mielellään tulkitaan jos laki on epäselvä tai vanhentunut nykyaikaan toteutettavaksi. Jos lakia aletaan tulkita poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ollaan heikoilla vesillä. Miten al-Hol:in naiset keikuttavat suomalaista lain käytäntöä? Minä vaan kysyn. Vastauksen saan kun hallitus vastaa tiistaina opposition välikysymykseen. Siihen asti ihmettelen miten 11 huppuun itsensä peittänyttä naista voi olla uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Ei pitäisi panikoitua.
On tunnustettava, että olen luottavainen Sanna Marinin onnistumiseen pääministerinä. Hänen taustansa ovat lähtötilanteessa otolliset. Riittävä kunnallisen- ja valtiollisen päätöksenteon tuntemus ja koulupohja pitäisi antaa rauhaa suhteessa tekoihin. Ihmiset ymmärtävät, ettei hyvätkään yritykset aina onnistu. Typerät selitykset pahentavat epäonnistumista mutta uusi yritys saattaa onnistua ja se muistetaan hyvällä. Uskon hänen olevan vanhoista kytköksistä vapaa, jota puhtaalta pöydältä aloittaminen edellyttää. Marin:illa on selkeä kirjallinen ja suullinen ulostulo sekä napakka ote asioiden hoitoon. Kaikkia edellä olevia ominaisuuksia tarvitaan luottamuksen luomiseen suhteessa äänestäjiin. Sanojen tulee olla oikeassa suhteessa tekoihin.
Hyvää ja rauhallista Joulua!

lauantai 9. marraskuuta 2019

isä se on minullaki


Juhlaa pukkaa
Tätä kirjoittaessa on Pyhäinpäivä, keskiviikkona Ruotsalaisuuden päivä ja tulevana sunnuntaina onkin vuorossa Isänpäivä. Eilen piti juhlia Halloweenia. Mikähän sekin mahtoi olla? Tässä on tavallinen viikon otos juhlittavista asioista. Sitten on vielä viikon pituiset juhlittavat asiat ja joulut ja vuoden vaihtumiset päälle. Ehei, en unohtanut Äitienpäivää. Se on ainut oikea ja ansaittu muistamis- ja  huomionosoitusjuhla, jota ei sovi ohittaa kenenkään. Yhteistä näille kaikille juhlille on, että maksavat rahaa. Kukkien ja kynttilöiden hinta tuppaa tuplautua juhlien alla. Kukahan on määrännyt, että muistaminen onnistuu vain kukkia ja kynttilöiden kautta.
Joku voi sanoa, että olen jäävi kirjoittamaan isänpäivästä, kun olen itsekin isä. Kerronpa kuitenkin omasta isästäni. Häntä ei juhlittu kukkasin, ei liioin kynttilöin kuin ehkä omissa hautajaisissaan. Se oli siihen aikaan maan tapa varsinkin sukumme piirissä. Varsinaiset muistot isästäni alkavat vasta lähestyessäni 10 vuoden ikää. Sota ja sen jälkeiset tehtävät pitivät isän poissa tavallisesta perhe-elämästä. Työ ja toimeentulo olivat siihen aikaan isän päätehtävä. Kotona vain syötiin ja käytiin nukkumassa. Tästä johtuen isä jäi äitiin verrattuna jollain tapaa vieraaksi. Sitä osoitti, että isää teititeltiin, vaikka sitä ei kukaan tahtonut tai vaatinut. Sekin oli maan tapa.
Koulunkäynnin aloittaessani isä tuli läheisemmäksi monella tapaa. Hän huolehti, että minulla oli kylän ensimmäiset potkukelkka ja Nurmes-merkkiset luistimet. Sellaiset, jotka avaimella kiristettiin monon rantteihin. Eläinlääkäriltä isä sai ostetuksi minulle ihka oman nuorisomallisen polkupyörän. Oli käynyt heillä tarpeettomaksi. Kenelläkään toisella kylän pojalla ei ollut vastaavaa. Uskon näillä hankinnoilla olleen minuun vahva vaikutus mikä minusta sitten on tullutkaan niin ihmisenä kuin isänä. Isä ei juuri tyhjiä puhunut. Joskus pienessä "pöhnässä" hän kuitenkin opetti, että valehdella ei saanut, eikä varastaa ja kotiin saa aina tulla pelkäämättä vaikka mitä olisi tapahtunut.
En tiedä toivoiko isä minusta pippiä, pappia vai upseeria laittaessaan minut oppikouluun Joensuuhun. Koulumenestystä ei tullut. Koskaan isä sanonut tästä yhtäkään pahaa sanaa minulle. Aikuisena kun pelasin pesäpalloa hän kotiin tultuani kysyi; kumpi voitti. Vastaukseksi riitti sana tai kaksi. Mitäpä tuota pekuloimaan.
Sellainen isä minulla oli. Hyvällä häntä muistelen niin kuin tekee vaimonikin. Ja onnittelut kaikille isille ilman kukkia tai kukkien kanssa.

tiistai 29. lokakuuta 2019

TÄLLAISTA KIRJOITIN 20 VUOTTA SITTEN (turhaan)


Kuntaliitos 6.12.02
Löytyykö todellista tahtoa?

                      KUNTALIITOS  RATKAISUVAIHEESSA

Tohmajärven ja Värtsilän kuntaliitos on edennyt käännekohtaansa. Konsultit ovat tehneet selvitystyönsä, kuntaneuvottelijat neuvotelleet neuvottelunsa. Nyt on tehtävä päätökset. Tuleeko kuntaliitosta ja jos tulee, niin missä aikataulussa?  Vaihtoehtoja on liittymisen suhteen kaksi. Joko vuoden 2004 tai 2005 alusta. Kuntatalouden kannalta nopeampi vaihtoehto on parempi.
Mutta myös kolmas vaihtoehto on mahdollinen. Kuntaliitoksesta luovutaan. Tätäkään vaihtoehtoa ei sovi unohtaa. Värtsilän luottamushenkilöiden antamista lehdistölausunnoista päätellen näyttää, että heidän yhtymishalunsa, vaikka neuvotteluissa ovatkin mukana, tähtäävät johonkin muuhun kuin nyt toteutettavaan kuntaliitokseen. Onko se kuntalaisten edun ja tahdon mukaista, jää arvailtavaksi.
 Tohmajärvellä näyttävät niin kuntalaiset kuin neuvottelijatkin olevan nopeamman yhtymisen kannalla. Tätä onkin ymmärrettävää, kun huomioi valtiolta toistaiseksi tarjolla olevat yhdistymisavustukset n. 23 milj.mk, jotka tukevat merkittävästi uuden kunnan taloutta.

                                     Koko tuo elinvoimaa

Kuntaliitokset perustuvat siihen tosiasiaan, ettei nykyinen kuntajako enää sovi tähän aikaan. Nykyiset kunnat ovat muodostettu suksi- ja hevoskulkuaikakaudella, jolloin vain harvoilla ihmisillä oli käytettävinään puhelinta tai edes polkupyörää.
 Kun kuntien tehtävät ovat lisääntyneet ja muuttuneet ratkaisevasti, ollaan valtiovallan tuella ja osaltaan myös tahdosta, Tohmajärvellä ja Värtsilässä muodostamassa yhteistä kuntaa, jonka perustarkoituksena on elin- ja vetovoimaisempi kunta. Kuntalaisten eduksi.
Kuntaliitos näyttää seuraavan pitkälti seurakuntien yhdistymistä. Siinäkään ei edetty vapaaehtoisissa yhdentymisneuvotteluissa mihinkään. Tarvittiin ylhäältä Kirkkohallituksen määräys toteuttaa yhtyminen. Käsky perustui taloudellisiin seikkoihin. Vasta pakon edessä seurakunnat ryhtyivät neuvottelemaan yhteistoiminnan järjestämisestä, mikä erityisesti värtsiläläisten kannattaa huomioida. Tohmajärveläiset myöntyivät kaikkiin värtsiläläisten pyyntöihin seurakunnan toiminnan järjestämiseksi. Värtsilään tulee mm. oma seurakuntapiiri ja osa-aikainen papin virka. Mitään pakotetta näihin ei olisi ollut enää Kirkkohallituksen päätöksen jälkeen. Tämä tulkoon mainittua hälventämään niitä puheita, joilla halutaan Tohmajärvi leimata Värtsilän ”syöjäksi”.




                               Värtsiläläisten edut huomioitu

Kuntaliitosselvitys ja yhdentymisneuvottelut ovat käyty lähes yksinomaan niistä asioista, jotka koskevat värtsiläläisten asioiden tulevaa hoitoa ja heidän etujaan. Joiltain osin jopa pikku tarkasti.
Tohmajärvi suurempana yksikkönä näyttää ottaneen ”antajan” osan ja luottanee tulevaisuuden toimintaedellytysten parantumiseen ja kohentuvaan kuntaimagoon.
  Tohmajärven ja Värtsilän kuntien kolmas ja viimeinen yhdistymissopimusluonnos ennen päätöksiä on valmistunut. Siihen on kirjattu kaikki se, ja vähän enemmänkin, mitä tällaiseen luonnokseen voidaan kirjata. Useimmat kohdat ovat kirjatut värtsiläläisten aseman turvaamiseksi, mutta myös uuden yhteisen kunnan toiminnan takaamiseksi. Molemmat asiat ovat tärkeitä tulevaisuutta ajatellen niin värtsiläläisille kuin tohmajärveläisille.
Molempien kuntien työntekijöiden, virkamiesten ja luottamushenkilöiden aseman nykytasolle takaa jo kuntajakolaki ja lopusta huolehtii hyvä yhteishenki.
Kaikki pitäisi olla kunnossa, vai onko sittenkään?  

                              Yhtymistä ei syytä pitkittää

Aikataulullisesti kuntaliitos voidaan toteuttaa kahdessa aikataulussa, joko vuoden 2004 tai 2005 alussa. Viimeinen yhdistymissopimuksen käsittelykokous on 18.12.2002. Jos yhdistyminen päätetään toteuttaa vuoden 2004 alusta, niin kuin se viisainta olisi, ehtisivät kunnanvaltuustot tehdä päätöksensä asiasta ja laatia yhdentymisasiakirjat tulevan maaliskuun loppuun mennessä. Valtioneuvosto määrittelisi kantansa vuoden 2003 alkupuoliskolla ja yhteinen kunta voisi aloittaa toimintansa 2004 alusta.
Yhdentymisen pitkittämiseen vuodella, tuskin löytyy mitään perusteita. Kaikki se mikä on mahdollista sopia, on käydyissä neuvotteluissa jo käyty moneen kertaan läpi. Lykkäys tuo lisää kustannuksia ja osoittaa, ettei todellista yhtymistä halutakaan. Mikään ei muutu vuodessa kummankaan osapuolen taholla neuvotteluasemissa.
Virkamiesten, työntekijöiden asemat yhdentyvässä kunnassa ovat paremmat ja turvatuimmat kuin millään muulla ryhmällä kunnissamme.
Luottamushenkilöiden asema pysyy molemmissa kunnissa siirtymäajan entisellään, kun valtuustot ja kunnanhallitukset liittyvät toisiinsa. Värtsiläläisten luottamuspaikat jopa kasvavat kun lautakuntia suurennetaan heidän edustajillaan ja perustetaanpa lisääkin. Erityisesti värtsiläläisten asioita hoitamaan tulee sopimuskaudeksi aluejohtokunta, jolle on varattu erityistä toimintarahaa 30000 euroa.

                           Kunnanjohtajat valittakoon valtuustossa       

Niin hyvältä ja viisaalta kun kuntaliitos kuntalaisten kannalta näyttääkin, se ei välttämättä kuitenkaan toteudu. Epäilys syntyy kun on seurannut Värtsilän neuvottelijoiden, erityisesti kunnanhallituksen puheenjohtaja Aune Törrösen kannanottoja neuvotteluissa ja erityisesti hänen lausuntojaan lehdistölle.
Uuden tien rakentaminen Niiralasta Kiteelle, ”puolenpennin” äyrin korotus estämään kuntaliitosta Tohmajärveen ja Tohmajärven terveyskeskuksen ”ajo” Kiteen syliin ja loputon yhteistyöstä puhuminen kuntaliitoksen vaihtoehtoina, ovat kunnanhallituksen puheenjohtajan antamina lausuntoina epäreaalisia ja osaltaan harhaanjohtavia.
Viime metrien uutena asiana on nostettu Värtsilän taholta neuvottelupöytään sopiminen tulevasta kunnanjohtajasta Teuvo Korpelaisen jälkeen. Ehdotus on absurdi toteutettavaksi.
Kunnanjohtaja on sen verran tärkeä henkilö kunnassa, ettei hänen henkilöstään sopimista tai edes puoluekantansa määrittelyä, voi antaa missään ”neuvottelukunnassa sovittavaksi”. Ei varsinkaan nyt virassa olevien virkauraa tule ohjailla pienellä porukalla mihinkään suuntaan yli kuntajakolain.
Kunnanjohtajat valitaan, jos kunnallisdemokratiasta yhtään halutaan pitää kiinni, paikat auki julistamalla ja valtuustojen toimesta.
Jos kunnat yhtyvät ja kunnanjohtajan paikkoja tulee hakuun, valitsevat värtsiläläiset uutta kunnanjohtajaa valtuustossa siinä kuin tohmajärveläisetkin.

                    Huomioidaanko kuntalaisten edut

Kauhukuvia ei tulisi rakentaa edes mielikuvituksissa. Mutta kun näyttää siltä, että Värtsilän neuvottelijat eivät kuntaliitosta tosissaan näytä haluavankaan, niin pitää ajatella miten siitä eteenpäin jos kunnat pysyvät itsenäisinä.
Tohmajärveläisenä kirjoittajana en ota kantaa Värtsilän kohtaloon. Sen saavat he itse päättää. Selvää kuitenkin lienee, etteivät he Tohmajärven suuntaan tulevaisuuttaan ja toimintojaan tahdo rakentaa. Tuskin enää paljon puhuttua yhteistyötäänkään. Nykyiset yhteistyö- ja palvelusopimukset tullevat arvioitaviksi uudelta suunnalta ja pohjalta, mikä tuskin laskee värtsiläläistenkään kustannuksia.
Tohmajärvelle tulee hevoskuuri talouden kuntoon saattamisessa. Se tietää entistä varmempaa verojen korotusta, kuntaliitostukirahojen jäädessä saamatta. Toimintoja järkeistetään nykyistä kuntakokoa ja omaa asukasmäärää palvelemaan. Harkintaan tulevat  kaikki nykyiset yhteistyömuodot ja sopimukset naapurikuntien kanssa. Erityisesti myös Värtsilän kanssa, mikäli värtsiläläiset katsovat siihen uudessa tilanteessa olevan enää tarvetta. Kustannustaso nousee kuitenkin nykyisestään. Se lienee varmaa.
Mutta ennen kuin lyödään viimeinen naula arkkuun kuntaliitosasiassa, on viikko kuntalaisilla aikaa evästää neuvottelijoitaan. Mitä halutaan ja missä aikataulussa? Joskus näyttää, ettei neuvottelijoilla kestä mopo hallinnassa.


                                                                                             Veijo Tuunanen

perjantai 25. lokakuuta 2019

Aina viisaus ei ala herranpelosta


Kaluunat tekevät monesti pönöttäjiä
Seppo Eskelistä esitetään Poliisiasiain neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Ehdokkuudestaan Eskelinen toteaa lehdessämme sen olevan suuri kunnia päästä osaksi poliisityön kehittämistä yhdessä poliisin ja ministeriön kanssa. Puuttumatta tarkemmin neuvottelukunnan tehtäviin voi sen kansalaisen kannalta olevan tärkeää seurata poliisin toimintaa ja sen toimintaympäristön kehitystä ja muutosta sekä antaa siitä lausuntoja. Onnea ja menestystä tehtävään.
Viime aikaisten tapahtumien huomioon ottaen Eskelisellä tulee olemaan työsarkaa. Poliisin maine on saanut kokea kovia. Julkisuudessa olleet ja edelleen olevat poliisin korkeimman johdon, Jari Aarnion ja viimeksi rivipoliisinkin töppäilyt omavaltaisen edunsaannin pyrkimyksissä virka-asemaa hyväksikäyttäen ovat kovia kolhaisuja poliisin ammattikunnalle.
Hierarkinen järjestelmä, joka poliisissa, armeijassa ja muutamassa muussakin organisaatiossa on vallalla, on vaikeasti soviteltavissa demokraattiseen järjestelmään. Hierarkia perustuu useimmiten arvomerkkeihin ja kaluunoihin, jotka on ansaittu pitkällä työrupeamalla, nöyrällä odotuksella virka-asteikon alemmilla portailla häiritsemättä esimiesasemaan päässeitä. Harvemmin työn tuloksellisuuteen ja uusien toimintamuotojen kokeiluun ja käytäntöön ottoon.
Joskus 80-luvulla jostain kummallisesta syystä jouduin Lappeenrannan kriminaalipoliittisessa seminaarissa viikoksi puheenjohtajaksi vetämään työryhmää kansakoulupohjalta. Seminaarin tarkoitus oli tyhjentää vankilat ja vapauttaa kansa rikosten kiusauksetta. Lukija tietänee onnistuimmeko. Olisiko valintaani vaikuttanut se, että työryhmään oli kasattu mahdollisimman sekalainen seurakunta taivaan tavoittelijoita ja jalat vahvasti maassa pysyviä. Oli vankilanjohtajia, ja heidän esimiehiään, nimismiehiä, komisariota ja yliopisto-osaajia. Pidin ryhmän pääpiirteistään kasassa viikon. Joku lähti suuttuen välillä hakemaan happea ulkoa ja jonkun sanottiin itkien lähteneen kesken seminaarin kotiinsa. Yksi miellyttävimmistä ryhmäläisistä oli edesmennyt sittemmin suuronnettomuustutkijana muistettu Kari Lehtola. Jo silloin kovia kokenut Lehtola oli tasoittava henkilö ääripäiden välillä. Ehkä merkittävin syy kohtuulliseen onnistumiseeni tehtävässäni oli, että kaikki olimme siviiliasuissa ilman arvomerkkejä ja kaluunoita, joiden taakse joskus mahtuu täysin ammattiaan osaamaton henkilö. Joten Seppo, älä anna liikaa arvoa kaluunoille, vaan ihmiselle niiden takana.