keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Tieto pohjautuu aina elettyyn elämään

 

Voi äänestää omantunnon tai oman tunnon mukaan

Kuten lukija lienee huomannut, kaikki mitä kirjoitan perustuu siihen mitä olen kuullut tai nähnyt. Siihen samaan millä valtaosa ihmisistä päätöksensä tekevät. Päättäjät ja johtajat varovat kertomasta asioista, joista olisi heille tai edustamalle yhteisölle epäedulta tai haittaa. Näin menetellään myös politiikassa.

Gallupit näyttävät mitä näyttävät. Vasta vaaleissa "veri" punnitaan. Kantaako kokoomuksen ja Orpon hokema velkaantumisesta ja verojen alentamisesta vaaliteemaksi? Ihmiset yleisesti tietävät, etteivät rikkaat velkaannu, mutta köyhät tarvitsevat joskus velkaa selviytyäkseen joka  päiväisistä kuluistaan. Vastuullinen valtio ottaa velkaa, tasatakseen eroa köyhien ja rikkaiden välillä.

 Miten pitkälle populismillä pääsevät persut? Mikään ei ole hyvin Suomessa. Sitä luetaan paperista eduskunnassa. Syyksi riittää maahanmuutto, hallitus tai pääministeri Sanna Marin. Jos persut eivät jotain voi mustaksi valkeasta väittää, on "hyvä" tapahtunut liian aikaisin tai myöhään. Jos suomalaiset nostavat persut hallitukseen, on mielenkiintoista ketkä persuista ministeriautoihin istuvat. Tämän hetken pintapersuja ovat Marinin paikalle Riikka Purra, puolustusministeriksi kranaatteja allekirjoitellut Jussi Halla-aho. Muista ministerin paikoista kilpailevat EU:ssa korkoa kasvaneet Hondurasin asiantuntija Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari. Kysymyksen alle jää onko oikeudessa saatu rangaistus este oikeusministerin pallille? Heitäkin löytyy persujen eduskuntaryhmästä. Oma ongelmansa persuille ovat maahanmuuton vaikeuttamiseksi eduskunnassakin puheissa vilahdelleet muutostarpeet. Muutokset vaatisivat Suomen Perustuslain 6§ Yhdenvertauus muutosta. Jo pykälän ensimmäinen lause kirjoitetaan sanatarkasti: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Laki koskee ihmisiä, ei yksin suomalaisia. Persujen hokema kantasuomalaisista ja vain heidän "eduistaan" huolehtiminen  jää perustuslaissa tukea vaille. Äänestäjät vaaleissa päättävät mitä äänellään tukevat. Demokratia on semmoista.

Olisiko huono vertaus jos sanon, että kepu on sekaisin kuin seinäkello. Lappi sotkee näkymillään turistin pään ja uudella mahdollisella lainsäädännöllään kepulaiset. Äänestetään puolesta ja vastaan. Vai oliko päinvastoin? Hallituksen luvalla kuitenkin. Sitten tuli translaki. Valiokunnassa puheenjohtaja Lohen johdolla äänestettiin hallituksen esitystä vastaan. Oman tunnon mukaan. Uskonnollisen näkemyksen pohjalta todennäköisesti. Translain kannajat äänestivät ilmeisesti omantunnon mukaan. Tähän kun lisää alenevat Gallupit, Paavo Väyrysen, kiukuttelut ja sekoilu eduskuntaryhmässä ja puheenjohtaja Annika Saarikon kyvyt johtaa sekoilevaa ryhmäänsä, on vaikeaa löytää kannatusta vaaleissa.

Demareiden pullat näyttävät olevan hyvin uunissa. Vielä niin, etteivät pala jos ei paistukaan. Sanna  Marinin suora puhe persuille ja kokoomukselle on huomioitu laajasti. Kokoomus on vuorineuvosten puolella ja persut puhuvat rasistisesti  eduskunnassa. Tämä tiedetään yleisestikin. Sen voi sanoa puoluejohtaja Sanna Marinkin. Pääministerinä Sanna Marinin puheet Euroopassa ja Yhdysvalloissa Euroopan ja Ukrainan tilanteesta on huomioitu raikkaina ja selvinä.

torstai 12. tammikuuta 2023

Joulujuhlista jaloin, muista miten milloinkin

 

Juhla, uskonto, puolue ja filosofia

Edellisen ja tämän pakinan väliin sattui juhlaruuhka. Joulu, uusi vuosi, synttärit ja nimipäivä. Ennen se tiesi vieraita. Nyt mentiin vähemmällä. Joulukortteja tuli 10 ja lähtenyt ei yhtäkään. Ikätoverit ovat kuolleet tai muuten tietämättömissä. Nuoremmat eivät ole antaneet osoitteitaan. Pelaavat keskenään Facebookissa. Sinne minäkin uuden vuoden toivotukseni laitoin. Kun en halunnut hukuttaa ketään onnitteluihin, niin ilmoitin, etten kenellekään ole toivonut ennenkään pahaa. Nimipäiviä en ole koskaan juhlinut. Se on tekojuhla. Synttäreitä on aina jollain tavoin tuttavien ja sukulaisten kanssa juhlittu. Tosin nekin juhlat ovat saaneet uutta sisältöä. Ja vähemmän huomiota. Yhdellä kakulla meni kaikki juhlat.

Juhlien sisältö ja merkitys on karannut käsistä. Joulu on kirkon käsissä ja muut juhlat enemmän tai vähemmän kaupan ohjauksessa. Juhlaperinne on kuitenkin monelle edelleen niin tärkeä, että siitä poikkeaminen aiheuttaa surua, katkeraa mieltä ja jopa välirikkoja. Juopa näyttää suurimmalta nuoren ja vanhan väestön välillä. Kumpaakaan ei voi toisen käskyllä mieleisekseen muuttaa. Ongelmaa pitää lähestyä filosofian keinoin. Siinä tutkitaan tietämisen, todellisuuden ja toiminnan alkuperää. Ikäpolvien erot näkyvät toistensa kartteluna ja puhumattomuutena. Tämä näkyy nuorilla ja vanha väki kokee sen hylkäämisenä ja unohduksena. Kysymyksessä kuitenkin yleensä on toiminnan luonnollinen erilaisuus. Nuori tähyää tulevaisuuteen vanhuksen mielestä joskus turhuuteenkin. Vanhuksen elämän kokemus ja mielipiteet eivät kiinnosta nuoria. Ellei näitä eroavuuksia huomaa, syntyy ensin puhumattomuus joka on välttelyn pahin muoto. Ja kaikki tästä kärsivät turhaan. Filosofi etsii mikä on hyvässä huonoa ja huonossa hyvää.

Tuli mainittua alkuun kirkko. Olen seurakunnan jäsen. Jopa toiminut muutaman valtuustokauden seurakunnan luottamustehtävissä. En tiedä mitä "uskovaiset" ajattelevat filosofiasta. Ristiriitaa saattaa syntyä elämän todellisuuden ja ristinuskon välillä. Omalla kohdallani koetan elää kymmentä käskyä noudattaen, mutta ilman pappien selitystä "mitä se on". Näin menetellen uskon toteuttavani henkistä minuuttani. Kirkolle ja papeille jätän selitettäväksi hengellisen puolen.

"Anna kaikkien kukkien kukkia", sanotaan. Siitäkö johtunee, etten ole jäsenyydessä kirjallisesti muihin kuin valtioon, kuntaan ja seurakuntaan. Viimeksi mainittuunkin vain siitä syystä, että säilytän sananvaltani seurakunnan asioihin. En tiedä onko ketään erotettu seurakunnan jäsenyydestä mielipiteidensä johdosta. Pelkään erottamista yhteisön jäsenyydestä yhtä paljon kuin ennen vanhaan lopputiliä. Tämä pätee myös suhteessani poliittisiin puolueisiin nähden. Potkujen pelko kahlitsee ajattelua ja sen ilmaisua. Onko ratkaisuni oikea, kun kuulun kirkkoon pitääkseni oikeuden moittia sitä ja olla ilman jäsenkirjaa politiikassa, kirjoittaa siitä minkä itse on parhaimmaksi katsonut? Sopii tuota miettiä.

Jätetään tämä "Leelian lepotuoli" ja palataan ensi kerran tavallisiin asioihin. Yhteiskunnallisiin asioihin, joita politiikassa käsitellään. Kysymällä onko politiikka rikki, kun puolueet saavat mielipidekannatusta lupauksilla, joita on mahdotonta toteuttaa. Vallan ja vastuun välimatka suurenee.

Hyvää vuoden jatkoa!    Veijo Tuunanen