lauantai 29. syyskuuta 2018

Siniset pitävät pilkkanaan kepua ja kokkareita


Valtapeli alensi naiset
Eduskunta äänesti ja tulos oli 100 - 60. Mistä äänestettiin, siitä nyt kiistellään. Ei kuitenkaan siitä, mistä asiasta ulkoministeri Soinia ja hänen toimiaan asetettiin kyseenalaiseksi. Siitä pitivät huolen  hallitukseen otetut siniset ottopojat kiristysotteella uhaten kaataa hallitus, ellei Soinia ja hänen naisia ja abortti kohtaan esittämiä mielipiteitä eduskunnassa hyväksytä. Sipilälle näytti hyväksyminen helpolta, mutta Orpo joutui kipuilemaan aikaisempien kannanottojensa takia.
Jotain äänestystulos tavalliselle suomalaiselle kertoi. Keskusta näytti isäntäpuolueen arvot. Emännän paikka on edelleen navettapolulla sairaana tai raskaana. Kokoomus herrapuolueena osoitti, että rouvan on parasta pysyä keittiössä, kun miehet peräkamarissa ottavat kahvia ja totia sekä päättävät tärkeistä asioista. Kristillisdemokraatit äänillään pitivät huolta, että kirkkoherra on herra ja nainen vaietkoon seurakunnassa. Persut eivät tienneet ollako myötään vai vastaan kun kysymys ei näyttänyt liittyvän maahanmuuttoon. He äänestivät tyhjää. Miten se lie mahdollista, kun äänestää piti jaa tahi ei. Kansanedustajista 21 oli vessassa, hississä jumissa tai eksyksissä, koska eivät olleet äänestämässä. 60 kansanedustaa äänesti ei Soinin toiminnalle ulkoministerinä ja sehän oli asia josta piti äänestää. 100 kansanedustaa hyväksyivät Soinin mielipiteet, toiminnan ja aborttikannanotot ja tukivat äänillään pysymään Soinia ulkoministerinä. Näin toimii suomalainen demokratia. Sitä kuvasi hyvin kun Soini ja Päivi Räsänen halasivat toisiaan äänestyksen jälkeen. Kuulin tahtomattani kirkonkellojen kuminaa halausta katsoessani.
Ministerit toimivat tehokkaasti ennen kohta tulevia eduskuntavaaleja. Niin tekee kepun Anne Bernerkin. Muistamme hänen touhut mittavista juna- ja lossiyhteys  ja rautatieasemien järjestelyistä sekä liikenteen kilometriperusteisistä maksumallista. Taksilain hedelmistä tässä vaiheessa ei taida nauttia vielä kukaan.  Viimeisin Bernerin yritys oli panna postilaki päreiksi ja avata postipalvelut yksityiseen kilpailuun aina ulkomaita myöten. Tässä yrityksessä tuki Berneriä voimakkaasti kepun puheenjohtaja Juha Sipilä. Eduskuntaryhmä sai onneksi lakimuutosyrityksen  torpattua. Pitää ihmetellä mitä keskusta Bernerin ja Sipilän toimilla näkee haja-asutuksen tukemisessa Suomessa. Onko Perheyritysten Liitto ry toimillaan liikaa mukana päättämässä maaseudun asioista. Kepulla ovat ja ovat olleet vahvat siteet ko. liittoon Matti Vanhasen toiminnanjohtajuuden ja Anne Bernerin hallituksen puheenjohtajuuden kautta.  Ota sie tuo, anna miulle tämä.

torstai 13. syyskuuta 2018

Tuki voi olla haitaksi


Byrokratia kukkii ja voi hyvin
Hallitusohjelmassa luvattiin purkaa byrokratiaa. Tässäpä kaksi kohdetta joihin olen törmännyt muutama päivä sitten. Tyhmyyttäni vai korkeasta iästänikö johtuen? Toinen koskee metsävero- ja toinen metsänhoitotukikiemuroita. Kumpaisenkin kohdalla minua on kohdeltu lainmukaisesti. Se on selvinnyt minulle lukuisten kirjallisten, suullisten ja puheluselvitysten jälkeen. Kyseessä ovat olleet verotuksessa menovaraus ja metsänhoidossa tuki taimikon varhaishoitoon. Kysymyksessä ovat olleet taloudellisesti vähäiset asiat suhteessa niiden aiheuttamaan haittaan minulle ja suhteettoman suureen byrokratiaan yhteiskunnalle ajankäyttönä ja henkilökuntakustannuksina.
Metsäverotus on ollut keskustelun kohteena vuosikymmenet. Se kuulunee kapitalistisen ja demokraattisen yhteiselon ominaisuuksiin. Sen ei pitäisi kuitenkaan estää asioiden hoitamista veroteknillisesti niin, ettei sitä tarvitsisi paikata inhottavalla tukiviidakolla, jonka hoitoon tarvitaan asiantuntijoita asiantuntijoiden tueksi. Ollaanko oikealla tiellä, jos maanviljelyä ohjaa nippelisäännöillä EU ja metsänhoitoa ja puukauppaa ohjaavat asiantuntijat ohi metsämaan omistuksen?
Hallituksen byrokratian purkaminen ei ole yltänyt edellä oleviin asiakohtiin, vaikka hallituksessa istuukin uudistusministeri. Uudistukset Suomessa tahtovat mennä lisäetuuksien "keksimiseen", ei entisen "himmelirakennelman" purkamiseen. Erityisesti ns. kaupunkilaismetsänomistajat ovat hukassa pienten metsäpalstojensa omistajina.

Politiikkaan teko lähemmäksi äänestäjää


Avoinmuutta on lisättävä
Tätä kirjoitettaessa Ruotsissa vasta äänestetään. Siihen voidaan palata myöhemminkin. Oman hallituksen ja eduskunnan hommia on mielenkiintoista seurata miten kesäloma ihmisiin on vaikuttanut. Puheet ovat pysyneet entisinä. Kehonkieli kertoo kuitenkin pinnan alla olevan liikkeitä, jotka näyttävät muuta kuin mitä sanat kertovat. Tämä näkyi eduskunnan ensimmäisellä kyselytunnilla.
Kysyjiin oli tullut selvästi enemmän pontta ja itsevarmuutta. Hallituksen aitiossa muutos oli mennyt toiseen suuntaan. Kysyttiinpä mitä hyvänsä vastauksessa jankutettiin jopa ylimielisesti yhtä ja samaa, joka ei ollut vastaus kysymykseen. Pääministerille osoitettuihin kysymyksiin vastasi yleensä sinisten ministeri. Syntyi käsitys, että tästä oli sovittu ennakkoon. Pääministerin katse harhaili jo kysymystä esittäessä ties` missä. Irtisanomiskynnyksen alentamisesta tällä menolla tulee entistä tuhoisammaksi hallitukselle. Ja samalla siitä seuraavat kustannukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi. Pitääkö hallituksen lyödä vielä päänsä seinään, kun yrittää kyykyttää ammattijärjestöjä. Ei tule onnistumaan. Peilaako hallituksen toimet myös kokeneiden kansanedustajien "pakoon" kansanedustajaehdokkuudesta? Ehkäpä.
Viime Viikko Pohjois-Karjalassa kysyttiin "Vastaavatko puolueen rakenteet tätä päivää". No, se jos mikä on selvää. Ei vastaa. Ja tilanne lienee samoin lähes kaikilla puolueilla. Puolueeseen ei pidä suhtautua kuin uskontoon, joka tapa lienee perua kirkon hallintokaudelta. Jäsenkirja ei ole raamattu, eikä puolueen kanta yksiselitteinen, jota jäsenkirjassa julistetaan. Puolueen johto ei nauti ylitseymmärryksen viisautta, jota kirkko julistaa papeilleen. Jäsenkirjauskolliset eivät ole sen arvokkaampia puolueelle kuin tavallinen ihminen, joka tukee puolueen tavoitteita ja kannattaa niitä vaaleissa. Puolueen nimissä pidetyt kokoukset eivät ole salaseuran kokouksia, joiksi ne tahtovat muodostua nimen omaan kuntatasolla.
Jos nuo mielipiteet omaksutaan ja ollaan valmiita muutoksiin ollaan lähempänä tätä päivää. Nykyisin ihmisen puoluekanta ei näy vaatteista eikä mielipiteet jäsenkirjan väristä. Ihminen haluaa olla itsenäinen omine mielipiteineen ja vaikuttaa asioiden kulkuun. Demareillakin polku Nuorista Kotkista jo kunnanvaltuustoon on liian pitkä. Tietä päättäjäksi voidaan lyhentää avaamalla jäsenkirjakokoukset tavallisille asian kannattajille ja aloitteiden ottamien käsiteltäviksi ja päätettäviksi suoraan tavallisilta ihmisiltä. Tämä käy hyvin mahdolliseksi tietokone yhteiskunnassa. Pitkän linjan läpikäyneille tämä tuskin kelpaa, mutta enemmin tai myöhemmin sen on kelvattava.