On tyydyttävä sietohoitoon
Tätä juttua ei pitäisi kirjoittaa tässä mielentilassa. Olen juuri hävittänyt valmiin pakinani taivaan tuuliin. Onko kyseessä Venäjän häirintä, digimaailman kiusa vai oma möhläys? Ota siitä selvä. Tiedätte varmasti, ettei vanhasta hyvästä kirjoituksesta muistin varassa saa mitään kelvollista. Pitää tyytyä kiroiluun ja kirjoittaa uusiksi mitä mieleen tulee.
Näinä päivinä haukutaan netissä Putinia, Erdogania ja Orbania. Paheksutaan heidän puheitaan ja tekojaan. Onhan niissä sanomista, mutta pitää muistaa, että hekin ovat ihmisiä. Ei heistä haukkumalla päästä. Omasta työyhteisöstäni muistan, että henkilökunnasta 1,5% ja koko "virman" porukasta 0,6% oli sellaisia, joiden toimista aina oli sanottavaa. He eivät sopeutuneet sovittuihin määräyksiin, lakeihin tai sopimuksiin. Jos heidät poistettiin työyhteisöstä heidän tilalleen nousi uudet "kapinalliset". Vanhaan aikaan ei kuitenkaan haukuttu ulkonäöstä, niin kuin nykyään netissä tehdään. Haukutuilla on aina aikansa. Niin valtaa pitävillä kuin tavallisilla taapertajillakin. Olisiko helpompaa ottaa vaikeita henkilöitä siedätyshoitona?
Koronasta selvittiin, tilalle tuli Ukrainan sota ja lopulta Nato. Nämä kaikki poikivat asiantuntijoiden paljouden. En tiedä miksi. Valtiojohto kokonaisuudessaan on hoitanut asiat ja tiedottanut niiden kulusta erinomaisesti. Turha jälkipeli asiantuntija nimekkeellä on ollut enemmän sotkevaa kuin selvittävää. Pöllöraadit, Jälkiviisaat ja median nimissä turhat haastattelut ovat vieneet TV:n katsojat sekavaan tilaan, johon pystyvät vain ohjelmien uusinnat ja 10,5 tuntia yhteen pötköön sohvaperunoita. Lisäksi nyt näyttää, että media alkaa käyttää hyväkseen vanhoja politiikkoja. Esimerkiksi sopii Timo Soini, joka esiintyy TV ykkösen jälkiviisaissa ja haastattelijana Alfa-TV:ssä. En viitsi mainita enää jääkiekosta ja sen asiantuntijoista. Jääkiekko, Olympiakomitea ja Vapaavuori ovat ottaneet lujan otteen suomalaisessa julkisuudessa.
Eduskuntavaalit tulevat. Vaalipiireissä etsitään sopivia ehdokkaita kansanedustajiksi. Eikö parempi olisi etsiä päteviä ehdokkaita. Heitä on kyllä vähemmän mutta jokunen sentään löytynee jokaisesta vaalipiiristä. Mielestäni hyvä ehdokas osaa lukea, kirjoittaa, puhua ja olla muutenkin siivo käytökseltään. Aikoinaan opetin Esa Lahtelaa, ettei raitiovaunu koukkaa. Se oli leikkiä. Lahtela pärjäsi omilla avuillaan Helsingissä ja kansanedustajana. Nyt toivoisin tulevilta kansanedustajilta jämäkkyyttä tasa-arvoasioissa. Ei enää puheita vaan tekoja. Ei ole hyväksyttävää, että naisen palkka on 80 senttiä miehen eurosta.
Ensimmäisen kerran kuulin tasa-arvosta naisten ja miesten välisistä palkkaeroista viisikymmentä vuotta sitten tohmajärveläiseltä perusdemari Toivo Murtolalta. Hänen mielestään sama palkka samasta työstä miesten ja naisten välillä pitäisi ylettää eläkkeisiin saakka. Ollaanhan eläkkeellä samassa asemassa tekemättä mitään. Palkkaerot eritöistä antaisivat parempituloiselle Topin mukaan paremmat toimeentulot eläkkeelle työaika säästöistä. Se olisi todellista tasa-arvoa, mutta sinne tuskin koskaan päästään.
Jupinaksi jäi tämä uusi kirjoituskin.