Elämää ei
saa alistaa algoritmeille
Ihminen on
yksilö. Jokainen meistä tuntee ja elää omalla tavallaan. Yksi ihmisyyden
perusarvoja on, että antaa arvon toisen tunteelle eikä muodostaa oman
mielipiteensä huomioiden muiden mielipiteet. Sanottakoon sitä tunne-elämään,
tasa-arvoon tai sitten hyviin tapoihin perustuvaksi elämäksi, jossa
kunnioitetaan yksityisyyttä.
Nyt
yritetään ihmisiä luokitella ja lokeroita eri ryhmiin. Samalla etsitään mitä
ryhmiä ihmiskunta tarvitsee enemmän ja mitä vähemmän sekä minkä ryhmän voisi
korvata robotilla. Tähän tehtävään tarvitaan tekoälyä ja algoritmia. Näiden
avulla menneisyyden perusteella tehdään tulevaisuuteen tunteettomia päätöksiä,
joihin yksilöllä ei ole mitään sanottavaa. Jopa lääkärit keräävät tietoa
ekoälylle, jossa sairaudella ei yksin ole asemaa, vaan jopa potilaan ulkomuoto
ja asu ohjaa diagnoosia. Inhimillisyydelle ja tunteelle jää tällaisessa vähän
tilaa.
Korkeasta
iästäni johtuen henkilökohtaisesti tulevaa en pelkää. Osuuspankki ei taannoin
kuitenkaan katsonut antaa tililleni 600 eron tilinylitysmahdollisuutta pankin
asiakkuudesta ja jäsenyydestä huolimatta ja siitä, että maksuasiamme oli aina
hoidettu hyvin, ja velkaa meillä oli viimeksi 50-luvulla. Rahaakin taisi olla
samaan aikaan muutama tonni. Edes omistusasunnon isännöitsijätodistus ei
auttanut. Saman konsernin vakuutus piti vaihtaa toiseen yhtiöön, kun päivän
vanhan puhelimen onnistuin särkemään. Korvaukseksi yhtiölle olisi tullut 100
euroa ja minulle 150 euroa omavastuuta. Uusi puhelin olisi pitänyt lähettää 100
kilometrin päähän tarkastettavaksi onko se varmasti rikki. Algoritmit
ilmeisesti määräsi molemmat asiat miten pankki ja vakuutusyhtiö käsittelee
yksityistä ihmistä.
Viimeisin
algoritmin ohjaus sattui minulle, kun tarjottu kaupan tiliasiakkuus ei mennyt
läpi "tekoälyssä". Tiliasiakkuus ei ole velkasuhde, vaan yhteisesti
sovittu maksujärjestelmä. Tekoälyssä näytetään uskottavan, että meikäläisen ikäinen saattaa kuolla ennen
laskun ehtimistä perille. Kaikki ymmärtänevät, että kysymyksessä on ikärasismi,
jossa algoritmit on pantu palvelemaan rahan valtaa.
Edessä kohta
ovat sote-ratkaisut. Niitä ei näytä vielä ohjaavan algoritmit, vaan
puoluepoliittiset intohimot ja tavoitteet. Lähes yhtä pelottavat asiat kuin
tekoälynkin valtaan pääsy. Edellä olevien asioiden kurissa pitämiseksi
demareilla riittää tavoitetta ja ohjelmaa tulevissa eduskuntavaaleissa.