Reki menee ohi vetäjästä

Elämää ei saa alistaa algoritmeille

Ihminen on yksilö. Jokainen meistä tuntee ja elää omalla tavallaan. Yksi ihmisyyden perusarvoja on, että antaa arvon toisen tunteelle eikä muodostaa oman mielipiteensä huomioiden muiden mielipiteet. Sanottakoon sitä tunne-elämään, tasa-arvoon tai sitten hyviin tapoihin perustuvaksi elämäksi, jossa kunnioitetaan yksityisyyttä.

Nyt yritetään ihmisiä luokitella ja lokeroita eri ryhmiin. Samalla etsitään mitä ryhmiä ihmiskunta tarvitsee enemmän ja mitä vähemmän sekä minkä ryhmän voisi korvata robotilla. Tähän tehtävään tarvitaan tekoälyä ja algoritmia. Näiden avulla menneisyyden perusteella tehdään tulevaisuuteen tunteettomia päätöksiä, joihin yksilöllä ei ole mitään sanottavaa. Jopa lääkärit keräävät tietoa ekoälylle, jossa sairaudella ei yksin ole asemaa, vaan jopa potilaan ulkomuoto ja asu ohjaa diagnoosia. Inhimillisyydelle ja tunteelle jää tällaisessa vähän tilaa.

Korkeasta iästäni johtuen henkilökohtaisesti tulevaa en pelkää. Osuuspankki ei taannoin kuitenkaan katsonut antaa tililleni 600 eron tilinylitysmahdollisuutta pankin asiakkuudesta ja jäsenyydestä huolimatta ja siitä, että maksuasiamme oli aina hoidettu hyvin, ja velkaa meillä oli viimeksi 50-luvulla. Rahaakin taisi olla samaan aikaan muutama tonni. Edes omistusasunnon isännöitsijätodistus ei auttanut. Saman konsernin vakuutus piti vaihtaa toiseen yhtiöön, kun päivän vanhan puhelimen onnistuin särkemään. Korvaukseksi yhtiölle olisi tullut 100 euroa ja minulle 150 euroa omavastuuta. Uusi puhelin olisi pitänyt lähettää 100 kilometrin päähän tarkastettavaksi onko se varmasti rikki. Algoritmit ilmeisesti määräsi molemmat asiat miten pankki ja vakuutusyhtiö käsittelee yksityistä ihmistä.

Viimeisin algoritmin ohjaus sattui minulle, kun tarjottu kaupan tiliasiakkuus ei mennyt läpi "tekoälyssä". Tiliasiakkuus ei ole velkasuhde, vaan yhteisesti sovittu maksujärjestelmä. Tekoälyssä näytetään uskottavan, että  meikäläisen ikäinen saattaa kuolla ennen laskun ehtimistä perille. Kaikki ymmärtänevät, että kysymyksessä on ikärasismi, jossa algoritmit on pantu palvelemaan rahan valtaa.

Edessä kohta ovat sote-ratkaisut. Niitä ei näytä vielä ohjaavan algoritmit, vaan puoluepoliittiset intohimot ja tavoitteet. Lähes yhtä pelottavat asiat kuin tekoälynkin valtaan pääsy. Edellä olevien asioiden kurissa pitämiseksi demareilla riittää tavoitetta ja ohjelmaa tulevissa eduskuntavaaleissa.

Tämän jutun olen kirjoittanut Karjalaiseen 23.10.2013.

Ei uutta pyörää tarvitse keksiä

Kuntarakenne- ja soteuudistus on järjestettävissä vanhoihin raameihin. Peruselementit ovat olemassa niin kunnissa kuin maakunnassakin. Tuntuu ihmeelliseltä miksi vanhat raamit eivät kelpaa uudenlaiseen käyttöön.

Yritetään keksiä uutta pyörää, joka ei olisi perustuslain kanssa ristiriidassa. Kun se ei tahdo onnistua, ryhdytään muuttamaan perustulakia pyörälle sopivaksi. Onko se viisasta?

Perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon järjestäminen ja vastuu on yhdistettävä esim. Pohjois-Karjalassa yhdelle riittävän suurelle yksikölle. Vain siten järjestelmä saadaan toimimaan johdonmukaisesti ja taloudellisesti.

Tällainen yksikkö on keskussairaala. Hallintomalliksi käy kuntayhtymä. Se täyttää perustuslain ja kuntalaisten demokraattisen vaikutuksen toimintaan.

Perusterveydenhuolto hoidettaisiin nykyisten kuntien terveyskeskuksissa tarvittavassa laadussa ja laajuudessa keskussairaalasta käsin. Hoitokatkohaitat ja lääkärien saatavuusongelmat terveyskeskuksissa poistuisivat.

Vastuukuntamalliin pakottamiseen en näe perusteita. Päin vastoin. ”Isäntäkunta” toiminnasta ei ainakaan Keski-Karjalassa jäänyt kuin savuavat rauniot ja loputon sotku kustannuksista.

Puhdas vastuukunta ei tule onnistumaan ja se on kuntalaisten itsemääräämis- ja demokratiavaateen kannalta vajaavaltainen. Eikä malli sopine yhteen perustuslainkaan kanssa.

Jos sote-uudistus esim. esittämälläni tavalla saataisiin järjestettyä, on syytä uskoa, että kuntarakenneuudistus saisi ilmaa siipiensä alle. Kuntalaiset huomaisivat, ettei byrokradian pyörittämiselle enää läydy perusteita ja kuntaliitoksiin avautuisivat ovet.

Suomalainen on aina vieroksunut turhaa työtä. Kuntien lukuisuus teettää päällekkäisenä turhaa työtä. Sitä tuskin kukaan enää kieltää. No, he ehkä, jotka puhuvat lähidemokratian menettämisestä. Se on mennyt jo aikoja sitten. Mihin? Ilmeiseti virkamiehille ja politiikoille.

                                                                  Veijo Tuunanen

                                                                   Tohmajärvi

Julkaistu Karjalaisen mielipidepalstalla

Algoritmit ohjaa päätöksentekoa

Ostimme huonekaluliikkeestä (10.8) kaksi moottorisänkyä. Siirtyessämme kassapalveluihin maksamaan ostoksiamme, tarjosi ystävällinen myyjä halusinko ryhtyä tiliasiakkaaksi. Kun siitä ei syntyisi lisäkuluja niin suostuin ja myyjä haki tietokoneeltaan minulle tiliasiakkuutta.

Yllätykseksi niin myyjälle kuin minullekin tiliasiakkuutta ei minulle, eikä myöskään vaimolleni myönnetty. Syytä tähän ei myyjä sanonut tietävänsä, vaikka kysyikin sitä joltain esimieheltään puhelimellaan.

Taustatiedoksi voin kertoa, että luotto- ja maksuasiamme ovat kunnossa. Velkaa meillä on ollut viimeksi 50-luvulla. Koska uskon menettelyn kohteeksi joutuneen muitakin ihmisiä, tuon tapahtuman julkisuuteen. Ilman tietoa oikeasta syystä tiliasiakkaaksi pääsyyn syntyy epäilys eriarvoistamisesta ilman syytä tai korkeasta iästämme. Joku voisi puhua jopa ikärasismista.

Ilman tiliasiakkuussähläystä olimme tyytyväisiä ostoksiimme, niiden hintaan ja palveluun. Maksoimme ostoksemme pankkikortilla ja luotamme, että liike toimittaa ostoksemme meille sovitussa ajassa ja niin tapahtuikin. Pidämme kohteluamme luottamuksen puutteena meitä kohtaan ilman meille kerrottua syytä. Tiliasiakkuus ei ole velkakauppaa, vaan tasa-arvoa ja luottamusta myyjän ja ostajan kesken. Onko tekoäly päässyt algoritmien kautta määräämään miten asiakkaita iän perusteella luokitellaan kaupankäynnissä?  Pankki- ja vakuutusasiakkaille niin on jo käynytkin.

                                                                     Veijo Tuunanen 84v.

                                                                      Taalintehdas.

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 16.8.-18.

Aivopieruja ja huonoa taloudenpitoa

Pitkä hellekö lie syynä, että kokeneetkin poliitikot laskettelevat julkisuuteen aivopieruja nähtyään tuoreimman puoluegallupin tulokset. Osa syy päästöihin voi olla tulevilla eduskuntavaaleilla. Pysyykö ote hillotolpassa? Heikoimmin näyttää olevan kynnet kiinni tolpassa sinisillä. Lehmäkauppojen tueksi ostetut loikkarisiniset voivat  käydä taakaksi myös kokoomukselle ja kepulle. Ohi äänestäjien tahdon rakennetut valtarakenteet kostautuvat junailleille ennemmin tai myöhemmin. Demokratia kun toimii niin.

Demareilla ovat tällä hetkellä pullat hyvin uunissa. Osa syy tilanteeseen on hallituksen ja sen tukijoiden töpeksintä. Mutta valtasyy kannatuksen nousuun on luottamuksen palaaminen normaaliin päätöksen tekoon, joka perustuu demokratian kunnioitukseen ja  huolehtimiseen myös vähäosaisista. Demareiden tulee huolehtia ehdokasasettelun tärkeydestä tulevissa vaaleissa. Näkisin mielelläni eduskunnassa myös miehen Pohjois-Karjalasta.

Kesän vietin mökillä Tohmajärven rannalla. Toisella puolella järveä komeili Kirkkoniemi kirkkoineen. Välillä lainehti enemmän tai vähemmän samea ja heinittynyt järvi. Seurakunnan entisenä luottamushenkilönä olen seurannut mitä Kirkkoniemessä ja erityisesti kirkon ympäristössä tapahtuu. Pöhinä on melkoinen. Hautoja laputetaan pois käytöstä. Uimarantaa rakennetaan kirkkorantaan lähes kiinni hautausmaan kiviaitaan. Rantatontteja myydään ja siinä sivussa on kaupan vanha pappilakin.

Asiahan ei minulle enää kuulu. Kysyä sopiiko miten tämmöinen  sopii museovirastolle. Minkä painoarvon se antaa kirkolliselle kulttuuriympäristölle ja katsooko se Kirkkoniemen merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi tai kulttuurimaisemaksi. Toivottavasti seurakunnan päättäjät ovat ottaneet ennakkoon selvää tekemiensä päätösten vaikutuksista. Seurakunnan talous näyttää olevan kuralla. Yhteisö, jolla on verotusoikeus, hoitaa talouttaan huonosti jos joutuu myymään kiinteää omaisuuttaan.

Kirkkohallinto kokonaisuudessaan tarvitsisi panna uuteen muotoon. Seurakunnissa papeilla on kohtuuton valta myös taloudenhoitoon. Heiltä puuttuu siihen koulutus ja käytännön kokemus. Nykyisellään seurakuntalaiset näyttävät olevan pappia varten kun asia pitäisi olla juuri päinvastoin.

Tosi kuin vesi

Vastavirtaan ei ui kaarnavenekään

Olen syntynyt ja elänyt alkuni Tohmajärven Järventauksen kylässä. Kylässä oli ensin yksikauppa ja posti tuotiin polkua pitkin. Sittemmin kylään tuli sähköt,  puhelin ja pikitie.  Kauppoja oli kolme. Oli pankki ja postitoimisto ja. Nyt ei mitään näistä. Kemien taajama, Uusi-Värtsilä ja aseman seutu olivat elinvoimaisia. Kahden viime mainitun tilanne näyttää nyt Järventauksen kohtalolta. Kemieen ovat muuttaneet syrjäkylien loput asukkaat ja taajama kamppailee olemassa olonsa puolesta. Kemiekin on menettänyt valtion virastot, erikoisliikkeet, kuten radio ja TV-, kenkä-, kirja- ja kemikaalikaupat ym. ovat lopettaneet toimintansa. Kaikki kylän kolme pankkia ovat sulkeneet konttorinsa. Kaikki tämä on tapahtunut 84 vuodessa. Tiedän sen kokemuksesta, joka on kertynyt elettyäni 50 vuotta Tohmajärvellä, 30 vuotta Helsingissä ja nykyisin talvikaudet Taalintehtaalla.

Menneen perään on turha huudella, on vanha viisaus. Varsinkin kun muutokset elinolosuhteisiin ovat tapahtuneet meidän omasta toiminnastamme ja vapaasta tahdostamme pyrkiessämme parempaan. Liikkeet, laitokset, kauppa ja varsinkin poliitikot ovat seuranneet sivusta ja nostaneet älämölön vasta tapahtuneeseen. Niin näyttää käyneet nytkin, kun joku keksi järjestää kyselyn halutaanko koko Suomi pitää asuttuna. Kysymys tuossa muodossa aliarvioi vastaajien tietotasoa ja osoittaa kysymyksen laatijalta sen puuttumista tykkänään. Enempää kyselyyn ei kannata tuhlata palstamillimetrejä.

Mitä pitäisi ajatella keskustan politiikoista aina huippua myöten, jotka ovat innostuneet kyselyn tuloksesta vaatimaan aluepolitiikkaa tuomaan ihmiset takaisin maalle. Kustannukset kyselyn mukaan maksaisi valtio. Anu Vehviläinenkin innostui persujen logosta; kyllä kansa tietää. Huh hellettä, sanoi jänis. Ja helteen syyksi sanon vaatimukset aluepolitiikasta, jossa ei samalla ilmoiteta kustannuksia ja sitä miten kustannukset jakautuvat. Kyllä kepulaiset tietävät kustannukset ja sitä kautta Suomen pysyttämisen asuttuna mahdottomana. Mutta kun eduskuntavaalit tuppaavat päälle niin siinä unohtavat tosiasiat sekä tulee aliarvioitua äänestäjien älykkyyttä ja tietotasoa.

Sanomalehti Karjalainen näyttää valinneen kantansa aluepolitiikan hoitoon. Minun mielipiteeni sinne olisivat kelvanneet, mutta "pehvennettynä". Ilmoitin, etteivät ne siten olisi olleet minun mielipiteitä. Julkaisen ne kotipalsta blogissani, ilman pehvennystä.

Tehokasta aluepolitiikkaa harjoitti generalissimus Stalin. Ihmisten kannalta katsoen huonolla tavalla. Demokratiaan kuuluu ihmisten vapaa liikkuminen ja valinnanvapaus asumisympäristönsä valintaan. Tätä olen käyttänyt hyväkseni ajattelematta kaupunki- tai maaseutuasumisen hyviä tai huonoja puolia. Ihminen tekee valinnat aina omista lähtökohdistaan käsin. Näin se vaan menee.