torstai 22. joulukuuta 2016

HARKINTAA TOUHUIHIN



Valta tulee äänestäjiltä
Onko se niin vaikea tunnustaa, että  puoluepolitiikassakin  on kysymys vallasta. Niin puolueiden sisällä kuin puolueiden välillä? On myös muistettava, että asiat ovat niin kuin miltä ne näyttävät. Mustan muuttaminen valkeaksi ei tule onnistumaan koskaan.
Pääministeri Juha Sipilän mukaantulo politiikkaan hänen mukaansa johtui halusta pelastaa Suomenkansan hyvinvointi. Pääministeri sanoi, ettei hänelle tulisi mielenkään ohjata Ylen toimittajia tai rajoittaa sanan vapautta. Niin hän sanoo, mutta kun asiat näyttävät ihan muulta. Hallitus aikoo siirtää puoliväliriihen kuntavaalien jälkeen, muka kiireiden takia. Kuka senkin syyn uskoneen. Eiköhän tarkoitus ole välttää kiusallinen huomio vaalikansalta. Tätä viime mainittua kutsutaan myös strategiaksi.
*****
Tohmajärven kunnanhallitus  on toimikaudellaan kaksi kertaa ajanut paattinsa kiville. Vieläpä yksimielisesti. Ikävää vain, että molemmilla kerroilla suunnan määrääjinä ja perämiehenä olivat  mukana demarit. Ensimmäisessä  hankkeessa  piti  Kauppakatu ja keskeinen osa Kirkkotiestä osoitteineen  "pyhittää" Katri Helenalle. Kuntalaisten painostuksen ansiosta hanke kuivui  laulajan nimeä kantavaksi raitiksi ilman osoitteiden muutosta.
Viimeisin karille ajo tapahtui kunnallistalon purkuhankkeessa. Siitä lukijalla lienee jo tapahtumat tiedossa. Hanke lähti  ympäristölautakunnan yksimielisestä esityksestä purkaa kunnallistalo. Lautakunnan puheenjohtajana on demari. Kunnanjohtaja jätti hallituksessa kunnallistalon nimeämisen purkukohteena pois. Tämä ei yhdelle demarille hallituksessa kelvannut vaan hän esitti investointiosaan purkukohteeksi kunnallistaloa ja siihen määrärahaa. Nyt innostuivat muutkin hallituksen jäsenet ja kunnanjohtajan esitys hävisi 0-7. Tästä puolestaan intoutuivat kuntalaiset ja valtuutetut kokouksessaan. Tuntikausia kestäneen kalapaliikin jälkeen väsättiin äänestäen päätös, josta ei ota selvää erkkikään.
******
Miksikö otin edellä olevat asiat käsittelyyn, jotka näyttävät demareiden kannalta heikolta harkinnalta. No  siksi, että näin kuntavaalien alla ei olisi pitänyt ottaa etukäteen kuntalaisten mielissä herkkää kunnallistaloa ainakaan "purkukäsittelyyn". Kysymys on siis huonosta strategiasta näin vaalien alla.
Kunnallistalon historiaan kuuluu myös sen aika entisenä suojeluskunnantalona. Kunta sai talon Suojeluskunnalta sodan jälkeen lahjoituksena ns. pakkoraossa.  Kunnan kaikki toiminnot kouluista, lääkäreihin, elokuviin ja paljon muuta ovat ihmisten mielissä kirkkaana ja sitovat myönteisiä mielikuvia taloa kohtaan. Niin myös sen säilyttämiseen ainakin toistaiseksi. Myönteistä demareiden kannalta oli, että ryhmä kesti kasassa ja oli yksimielinen. Mutta strategiana sitä kuskin voi pitää hyvänä näin kuntavaalien alla. Tuolla alussa sanoin, että asiat ovat niin kuin miltä näyttävät. Tässä tapauksessa ne näyttävät jopa huonommalta.
******
Timo Harakka sanoo lähtevänsä puheenjohtajavaaliin saamansa runsaan kannatuksen ja kehotuksien kannustamina. Niin ovat sanoneet kaikki vastaavassa tilanteessa olevat puolueista riippumatta. Harakka sanoo myös olevansa Rinteen kanssa samaa mieltä SDP:n linjasta. Vain keinot linjan hoitoon voisivat olla toiset. Hän sanoo haastavansa SDP:n puheenjohtaja vaaleissa Sipilän ja Orpon.
Ajattelen Timo Harakan lähtöä puheenjohtajakilpaan tavallisen äänestäjän kannalta. Onko ajateltu sitä, että SDP:n asema on nyt mielipidekyselyissä hyvä? Tuki puolueelle tulee äänestäjiltä, ei puoluejärjestöiltä. Puheenjohtajakilpa voi äityä kovaksikin. Onko ajateltu mitä se vaikuttaa äänestäjien kannatukseen?  SDP on saanut tukensa ammattijärjestöiltä ja jäsenkirjattomilta äänestäjiltä.  Vaikuttaako näihin kannattajiin  liian tiheät puheenjohtaja vaihdokset?  Hehän toimivat sen perusteella miltä asiat näyttävät. Onko SDP:n toimintastrategia ja ajoitus puheenjohtajakilvassa valittu oikein? Kannattaa miettiä.

Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta !
                                                    Veijo Tuunanen

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

PURETAAN, EI PURETA, KORJATAAN, JÄTETÄÄN SILLEENSÄ

Kysymyksessä on tietenkin Kemien keskustassa oleva kunnallistalo eli entinen nuorisoseurantalo, joka sota-aikaan ja ennen sitä tunnettiin paremmin suojeluskunnantalona.
Facebookissa on noussut melkoinen kalapaliikki talon kohtalosta. Näytetään kiisteltävän siitäkin, kuka talosta saa mielipiteensä kirjoittaa. Jos netin käyttö kielletään, paikallislehteähän ei enää ole, ollaan luottamushenkilöiden hiljaisuuden varassa.
Yritän seuraavassa vähän valottaa mitä pöytäkirjoista olen kaivanut esiin. 
25.10.2016. kokouksessaan ympäristölautakunta on päättänyt esittää tulevan vuoden talousarvioon kunnallistalon purkuun 70000 euroa ja muihin purkuhommiin 60000 euroa.
28.11.2016. kunnanhallituksen kokouksessa kunnanjohtaja esitti yksilöimättä kohdetta purkurahaksi 100000 euroa. Tässä kokouksessa Jouni Martiskin esitti kunnallistalon purkuun 70000 euroa. Martiskinin esitystä kannatti Vuokko Väistö. Martiskinin kannatettu esitys meni äänestykseen kunnanjohtajan esitystä vaastaan ja hallituskokonaisuudessaan kannatti Martiskinnin esitystä. Niinpä kunnanvaltuuston käsittelyssä odottaa vahvistustaan kunnallistalon purku ellei joku esitä valtuuston kokouksessa purkurahan poisottoa ja joku toinen kannata poistoesitystä  investointiohjelmasta, johon se on "piilotettu". Näin menetellen valtuutetut pääsisivät sanomaan todellisen mielipiteen talon kohtalosta.
Minua kiinnostaa "sivullisena" asian edistyminen. Nyt näyttää koko purku menevän demarien piikkiin. Onko se hyvä vai huono, sen päättävät kuntalaiset ja äänestäjät viimeistään seuraavissa vaaleissa. Kunnanjohtaja Olli Riikonen on strategiassaan onnistunut 100 %:sti. Hän on aistinut kunnallistalon herkäksi asiaksi kuntalaisten kannalta ja virkamiehenä antanut aloitteen ja vastuun tässä tapaukzsessa demareille.
Tuntuu siltä kuin viisainta olisi ottaa aikalisä ja selvittää mitä paikalle suunnitellaan tilalle ja kuunnella siinäkin kuntalaisia.
Kiirettähän ei tällaisessa asiassa ole.

torstai 8. joulukuuta 2016

Sen...vai setsuuri???



Yliherkkyys  ei sovi politiikolle
Jokaisella aikaansa seuraavalla ihmisellä on jo mielipide pääministeri Sipilän ja Ylen välisestä sähköposteista ja niiden vaikutuksesta. Heidän, joilla mielipide on,  ei tarvitse jatkaa tämän palstan lukemista. Aion kirjoittaa taas kerran omia näkemyksiäni.
Pohjana ovat pääministerin vakuutuskuoret. Ne salaavat hänen omaisuutensa. Muut ministerit ovat joutuneet ilmoittamaan oman taloudellisen tilanteensa. Sukuyhteydet Terrafamiin ja niiden vaikutus valtion antamaan tukeen, ovat selvityksen alaisia. Noiden asioiden syistä ja seurauksista ei tässä vaiheessa ole kirjoitettavaa.
Ykkösasiaksi pääministeri Sipilän kohdalla näyttää nousevan hänen henkilökohtaiset ominaisuudet ja tapa hoitaa, tai pitäisikö kirjoittaa, ja sotkea omia henkilökohtaisia ja pääministerin tehtäviin kuuluvia asioita toisiinsa suhteessa mediaan. Erityisesti Yle:en.
Asioilla on tapana kumuloitua ja muuttaa muotoaan. Niinpä edellä kerrotuissa tapauksissakin. Pääaiheeksi on noussut sanan vapaus erityisesti Yle:ssä. Onko pääministerin sähköpostit ja ohjaus vaikuttaneet Ylen ohjelmiin ja mikä on Atte Jääskeläisen asema näissä tapahtumissa?
On jakauduttu kahteen osapuoleen. Heihin, joiden mielestä kaikki on hyvin ja heihin joiden mielestä Ylen tilanne  tiedon välittäjänä ja jakajana ei näin voi jatkua. Vanhan ja käytössä olevan "järjestelmän" puoltajiksi ovat nousseet vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelä (ps) kerran tosin mielipidettään jo vaihtaen ja Ylen hallituksen puh.joht. Thomas Wilhelmsson.  Kaksi viimemainittua ovat ilmaisseet tukensa ja luottamuksensa Atte Jääskeläisen toimintaan. Ylen tilanne on keskustelussa ja on syytä uskoa, ettei asiat jää maton alle haudattaviksi.
******
Tavallisena lehtiä lukevana ja töllöä seuraavana ihmisenä voisin sanoa, että tunaroitu on ja paljon. Pääministeri Juha Sipilä, niin hyvä kuin hän ehkä onkin liikemaailman johtajana ei ole sitä demokraattisen valtion johtajana. Herkkähipiäisyys ja mielipiteen vaihtelu vuorokauden sisällä luottamuksesta Yle:en nollasta täyteen luottamukseen, ei osoita hyvää hänen harkintakyvystään muihinkaan asioihin.
Keskustapuolue nosti Juha Sipilän johtajakseen kannatusahdingossa. Kannatuksen parannuttua keskustassa saattaa olla henkilöitä, joiden mielestä nykymeno ei ole hyväksi. Ei ainakaan Sipilälle.
*****
Miten Sipilän ja Jääskeläisen hässäkkä vaikuttaa minuun. Ei muuten kuin luottamukseni  heikkenemistä muutamiin minulle mieleisiin ajankohtaisohjelmiin. Olen alkanut epäillä, että niiden toimittajia on ohjailtu tiettyyn suuntaan. Olen alkanut tulkita, mitä ohjelmassa sanotaan ja mitä sillä mahdetaan todellisuudessa tarkoittaa. Suurin muutos on, että nykyisen katson mieluimmin MTV:n uutisia.
Jos Yle haluaa saada takaisin uskottavuutensa puolueettomana tiedonjakajana ja sananvapauden puolustajana, on Ylessä tapahduttava merkittäviä muutoksia.
                                                               Veijo Tuunanen

torstai 24. marraskuuta 2016

VALTA KIEHTOO



Onko malttia menestykseen
Demareilla menee gallupeissa hyvin. Joidenkin mielestä ei tarpeeksi hyvin.  Kenelle nykyinen demareiden asema puoluekartassa ei riitä? Kukaan puoluevaltuustossa ei tullut sitä julkisesti sanomaan. Onko media vai yksityinen ajattelija pannut  "vaikutus vajeen" liikkeelle?
Antti Rinne ilmoitti puoluevaltuuston kokouksessa hakevansa jatkokautta puheenjohtajuudelleen. Mikä oli odotettua nykyisessä tilanteessa. Kuka vastuullinen hyppää hyvään suuntaan liikkuvasta junasta?  Hän myös varoitti mahdollisia haastajiaan, että SDP:llä on iso mahdollisuus pilata kannatuksensa sisäisellä riitelyllä. Mielestäni pilaamiseen ei riitelyä tarvita. Kovassa kilvassa jo tulee kolhua puolueen kylkiin, joka varmasti näkyy vaalituloksessa.
Olipa yhteisö mikä hyvänsä, sen sisällä on meneillään aina valtataistelu jossain muodossa. Kysymys on vallasta ja vaikutus mahdollisuudesta. Aina ei yhteisön paras ole tavoitteena, vaan yksilön edut  tunkevat esiin. Puolueissa tätä inhimillistä ominaisuutta verhotaan sanalla demokratia. Niin se vain näyttää olevan.
******
Julkisuudessa Rinteen haastajiksi on mainittu neljä henkilöä. Nimillä ei tässä jutussa ole merkitystä. Kaikki he pidättelevät kantaansa mahdolliseen puheenjohtajakilpaan lähdöstään. Turhaan. Kehonkielestä ja sanavalinnoista näkee, että halu lähteä kilpaan on kova. Lähtöön pitäisi keksiä vaan motiivi, joka gallupluvuista on vaikea kaivaa esiin. Tuskin kukaan kehtaa mainita kilpaan lähdön syyksi Antti Rinteen heikoksi sanotun julkisuuskuvan yksilöimättä sitä tarkemmin. Ja jos yksilöitäisiin oltaisiin koulukiusattujen tasolla. Äänestäjälle on tärkeämpää mitä puhuu kuin miten puhuu.  Yhdeksi puheenjohtaja ehdokkaaksi mainittu Antti Lindtman on siteerannut mukaan lähdöstään itämaista sanontaa: "Tulvan jälkeen vesi kirkastuu." Tähän sopii minun kaikille puheenjohtajakilpaan lähteville siteerata vanhaa suomalaista sanontaa: "Ahneella on paskanen loppu."  Ja muistutan, että SDP:n puheenjohtajalla on oltava hyvät ja luottamukselliset suhteet ammattijärjestöihin  niin kauan kuin kokoomus hoitaa rahamaailman eduista.
******
Suomalainen potkupallo: Pelaajat potkivat palloa. Potkupalloliiton puheenjohtaja potkii päävalmentajaa. Päävalmentaja potkii pelaajia ja niin ympyrä on valmis. Uusi kierros voi alkaa. Miksi kukaan ei potki liittoa ja sen puheenjohtajaa?
******
Jotain hyvää tähänkin pakinaan sentään löytyi. Olen aikaisemmin kirjoittanut mielipiteeni Possesta. Nyt Posse loppui. Milloinkahan Duudsonien  uusinnat saadaan loppumaan?

                                                Veijo Tuunanen

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kunnan ostaman talon innostamana

Valtaselta ostetun talon rakennutti 30-luvulla Osuuskassa. Aikaisemmin paikalla oli puutalo, jossa asui pitkään Tohmajärvellä vaikuttanut Mauno Vallinoja. Osuuskassan talolla on pitkä ja vaiherikas historia. Siihen liittyen julkaisen oman muisteluni, joka on päivätty ja julkaistu 6.3.2013.


Pankit lähtevät, rakennukset jää

Tohmajärvellä on vielä yksi pankki. Se on Kiteen Seudun Osuuspankki. Meneillään olevan Osuuspankki fuusion toteutuessa yhtyisivät Juuan, Joensuun ja Kiteen Seudun Osuuspankit Pohjos-Karjalan Osuuspankiksi.
Olisiko fuusion jälkeen Tohmajärvellä enää pankkia, on kysymyksen alainen asia. Nykyisistä pankkipalveluistani olen kirjoittanut blogissani ja Nelosissa. Niiden lisäksi vanhojen aikojen osuuspankkimuistelu lienee paikallaan juuri nyt.
Ensimmäinen kosketukseni osuuspankkiin tuli jo seurustelu aikana. Sain kuulla, että paikka, jossa tulevan vaimoni kanssa radiota kuuntelimme, oli kassakamari.
Tuleva appiukkoni oli ollut yksi Kemien Osuuskassan perustajajäsenistä ja oli hoitanut kammarissa kassanhoitajan tehtäviä vuosikaudet. Tästäkö lie johtunut se, että vaimoni nuoruudessaan oli ollut Osuuspankissa kesäharjoittelijana.
Myöhemmin kotini ja uuden osuuskassarakennuksen väliä oli vain parikymmentä metriä. Kassan talo sai myös vetensä meidän kaivosta.
Oli siis luonnollista pyytää Osuuskassasta velkaa, kun havittelin ryhtymistä taksiautoilijaksi. Velka luvattiin yhdellä ehdolla. Sillä tulisi ostaa uusi auto. En pystynyt täyttämään kyseistä ehtoa ja päädyin yksityisen henkilön rahoitukseen, joka ei ollut kuitenkaan appiukkoni.
Paradoksaalista on, että ensimmäinen taksiajoni oli osuuskassa isäntien tilaama kyyti, joka käsitti matkan Imatralle – Lappeenrantaan – Mikkeliin – Kuopioon ja sieltä takaisin Tohmajärvelle. Matka tehtiin ostamallani käytetyllä autolla, jonka kyytiä isännät jaksoivat vähän ylikehuakin.
Molemmin puoleiseen luottamukseen ja palvelualttiuteen siihen aikaan kuului käyttää lähipalveluita. Sanat, jotka nyky Suomessa ovat menettämässä merkityksensä erityisesti pankkimaailmassa.
Vai mitä mieltä olette siitä, että Osuuspankin johtaja Matti Putkinen toi aamulla minulle shekin. Sillä minun piti jonkin muun kyydin yhdeydessä tuoda Joensuun Suomenpankin konttorista huomenna jaettavat tohmajärveläisten maitotilirahat.
Maitorahat saattoivat joskus ottaa pitkätkin kyydit autoni hansikaslokerossa, johon ne juuri ja juuri sain sullotuksi. Aina rahat päätyivät oikeisiin osoitteisiinsa.
En yleensä harrasta muisteluita. Vertailuja entisen ja nykymenon kesken kylläkin.

                                                                 Veijo Tuunanen.
                                                                  www.kotipalsta.blogspot.com
                                                                   www.neloset.fi
 

perjantai 18. marraskuuta 2016

OSUUSKASSASTA OSUUSPANKKIIN

Julkaisen kaksi vuonna 2013 julkkaistua blogikirjoitustani
osuuspankkikokemuksistani. Toinen myöhemmin julkaistava liittyy paremmin kunnan ostamaan vanhaan osuuskassa rakennukseeen. Totean vain; aika mennyt ei koskaan enää palaa.


Onko Osuuspankki enää paikallispankki?

Olen Osuuspankin jäsen kuten myös vaimoni. Maksaessamme aikoinaan osuusmaksun oli meillä käsitys Osuuspankin toiminnasta, että se on maaseutua ja siellä asuvien elinehtojen puolustaja.
Käsitystämme tuki erityisesti se, että vaimoni kotona oli perustettu Osuuskassa, jonka pohjalta oli muodostunut nykyinen paikkakunnan Osuuspankki. Vaimoni kodin kassakammarissa vaimoni isä, osuuskassan perustajajäsenenä hoiti vuosikaudet kassan asioita.
Olemme viime aikoihin asti ymmärtäneet, että pankkien toiminta varsinkin maaseudulla perustuu kaksipuoleiseen vuorovaikutukseen. Asiakas säästää rahaa pankkiin ja pankki asiakkaan tarpeiden mukaan antaa rahaa lainaksi tarvitsijalle.
Pankkitoiminta perustuu molempien osapuolten luottamukseen ja rehellisyyteen.
Erityisesti viimeaikaisissa keskusteluissa on korostettu liikelaitosten ja myös Osuuspankkien yhteiskuntavastuuta.
OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen kertoi taannoin TV.ssä johtamansa liikelaitoksen loistavasta tuloksesta. Vähäisenä jäsenenä olin hyvilläni tapahtumasta, kunnes asemani jäsenyydestä muuttui rahan tarvitsijaksi.
Olimme onnistuneet vuosikymmenien aikana säästämään rahaa sen verran, että kun avautui mahdollisuus ostaa osuus vaimon entisen kotitilan metsämaista, päätimme toteuttaa kaupan.
Rahat kauppaan menivät lähes viimeistä senttiä myöten. Mutta hätäkös tässä. Olimme pankin jäseniä ja rahaliikenne oli hoidettu kokonaan Osuuspankin kautta. Luottoa pitäisi löytyä.
Lukuisten Helsingin kautta välitettyjen maksullisten soittoyritysten jälkeen pääsimme pankkivirkailijan puheille. Tarkoituksemme oli nostaa koskaan aikaisemmin käyttämäämme 1600 euron ”limiittiä” muutamalla tuhannella, kunnes eräästä toisesta puun myynnistä tulevat rahat ehtivät käyttöömme.
Koskaan eläissämme emme ole olleet velkaa pankille. Uskoimme elämäntapamme, ikämme ja pankin tiedossa oleva muu omaisuutemme riittävän vähäiseen luotonantoon, jos sitä vertaa esim. juuri maksamaamme kauppahintaan.
Näin ei käynyt. Osuuspankki vaati kiinteää omaisuutta takaukseksi pankille ”limiitin” korottamiseksi. Olin jo siihen langeamassa ja pyysin Osuuspankin kiinteistökeskuksesta Osuuspankille isännöitsijä todistuksen (51.09) asunto-osakkeesta. Tämän lisäksi pankki vaati säilytyslokerossa olevat osakekirjat haltuunsa. Myöskään henkilötakaus ei pankille käynyt. Lisäksi ”limiitin” kirjausmaksu olisi ollut 200 euroa.
Kävin asiasta paikallisen Osuuspankin johtajan kanssa tunnin pituisen keskustelun. Korostin hänelle, ettei paikallisilla henkilöillä ole mitään merkitystä asioitteni hoitoon. He ovat hoitaneet tehtävänsä ystävällisesti Helsingistä saamiensa ohjeiden mukaan.
Tämä korostui myös johtajan tapaamisessa. Tarjosin 51,09 euron tarpeettomaksi käynyttä kiinteistötodistusta, jota en ole edes nähnyt, pankin maksettavaksi. Se ei käynyt.
Jatkamme vaimon kanssa vanhalla ”limiitillä”. Jos rahaa tarvitsemme, lainaamme sitä naapurilta. Pankiltahan sitä ei ainakaan helpolla saa. Emme lainaa myöskään pikavippiyhtiöiltä. Vippien perintäyhtiössä on kuulemma myös OP  jollain tavalla mukana.
Jatkamme Osuuspankin asiakkaina. Onhan se ainoa pankki paikkakunnalla. Ainakin siihen saakka, kunnes lakkaamme tarvitsemasta 1600 euron vararahastoa.
Toteamme vain, ettei Osuuskankin jäsenyydellä tai asiakasuskollisuudella ole mitään merkitystä pankkiasioiden hoitoon asiakkaan puolelta. Samalla sanomme hyvästit käsitteelle paikallispankki ja pankin yhteiskuntavastuulle laajemminkin.

                                                    Veijo Tuunanen
                                                     Tohmajärvi.