Tunkkaista vai silkoista

 Sivusilmällä nähtyä

Suomen ulkopoliittinen linja on kristallinkirkas. Jos se tarkoittaa, että kaikki suomalaiset ajattelevat siitä samalla lailla, niin epäillä sopii. Jos hallituksessa persujen ministeri Tavio muotoilee EU:ssa sitä mieleisekseen ja kristillisten ministeri Essayah jätää utvassa eriävän mielipiteen Suomen äänestykseen YK:ssa, ollaan savulasissa. Jo se, että utvan kokouksesta piti presidentin ja pääministerin erikseen tulla selittämään ulkopolitiikan kirkasta linjaa herättää enemmän epäilyksiä kuin tukea ulkopolitiikan kirkkaalle linjalle. Eduskunnan äänestys 99-74 ei ollut kristallinen tuki ulkopolitiikalle eikä Taviolle, vaan osoitus Suomen jakautumisesta kahteen. Suomen luotettavuus ulkopolitiikassa määritellään ulkomailla.

Vientivetoista palkkamallia ajaa hallitus hallitsemattomasti lakiin. Jo hallituksen lakiesitys poikkeaa hallitusohjelmaan merkitystä. TV:hen oli valittu hallituksen puolesta lakiesitystä esittelemään kieltämättä politiikan parhaiten pukeutuneet pojut. (poijuttelu sallittaneen. Ikäeroa on 50v) Siinäpä kyvyt vientivetoisen puolesta loppuvatkin. Jää eduskunnan käsiin jäävätkö naisvaltaiset alat Orpon kaivamaan palkkakuoppaan. Viinat näyttää hallitus saavan ovelle, mutta seuraava ongelma onkin jo lantringit. Oma kaivo on varmin, mutta kraanavesi voi johtua sijoittavan säätelyyn. 

Sanna Marinista on tehty podcast. Ja kirja. Molemmat ovat saatu aikaan ilman Marinin julkista myötävaikutusta. Kirjoja tulee vielä monia ja lehtijuttuja vielä enemmän. Marin kiinnostaa. Hän on poikkeuksellinen politiikassa ja siviilielämässään. Häntä rakastetaan ja vihataan. Poikkeavat ihmiset totutusta herättävät tunteita. Häntä pääministerinä kaluttiin kuin paljasta luuta. Irronnut ei mitään päivälehdillekään. Julkisuus rasitti Marinia. Puolustajia ei näkynyt. Omatkin istuivat Marinin varjossa. Marin pääministerinä johdonmukaisesti puhui ja teki sekä päätti. Katsoin podcastin. Se on fiktiivinen, mutta mielenkiintoinen kertomus ihmisestä, joka kiroilee, neuvottelee, puntaroi ja päättää. On sivuseikka kumpi pani alulle natojäsenyyden, pääministeri vai presidentti.

Hallitus kamppailee syntyvyysongelman kanssa. Lapsia ei synny tarpeeksi kouluihin ja veronmaksajiksi. On aikoihin eletty. Keskustellaan pirttiviljelyksestä ja sen kannattavuudesta kuin maataloudesta. Pitää tukea mutta millä tavalla. Tuki pitäisi osoittaa oikeaan osoitteeseen. Uskallan epäillä hallituksen epäonnistuvan tässäkin asiassa. Se on kova paikka persuille. Korjaukseksi jää maahanmuuttajat. Minun ikäluokassa aikoinaan asiat olivat toisin päin. Meitä tuppasi tulemaan liikaa. Ei tiedetty ehkäsystä, käytettiin vain ähkäisyä. Älkää kertoko tätä hallitukselle. Se voi kieltää kortsut.

Inhoan tekoälyä. Olen siinä iässä. Voin joutua tekoälyn syöttämäksi ja vessareissua en uskalla ajatellakaan. Kännykällä osaan juuru ja juuri soittaa. Tyynyn nosto soittamalla ei onnistu. Muuten kuin laittamalla kännykkä tyynyn alle. Ennen sanottiin, että kehitys kehittyy Kutsun kylää myöten. Ongelnia syntyy päivittäin. Nyt leikkelepakkauksissa olevat tekstit. Ne on niin pientä pränttiä, ettei suurennuslasikaan riitä. Keksin ratkaisun. Otan valokuvan lähetän pojalle ja poika soittaa ja lukee tekstin. Viime viikolla lähetin postissa pojalle koko pakkauksen. En saanut auki. Nyt odottelen postiluukun kolahtamista. Ennen oli Posti- ja telelaitos. Nyt nekin on erillään ja erinimillä.

Itäsuomalaista tekstiä

 Lehti tarjoaa, lukija hyväksyy tai hylkää

Aika aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Näin kävi Viikko Pohjois-Karjalalle. Lehti lakkasi ilmestymästä. Tilalle tuli Itäsuomalainen. Tapahtuma osoittaa elettävän nykyaikaa. Muutoksen aikaa. Lehtimaailmassa muutos näyttää siltä, että lehtiä lakkaa ilmestymästä enemmän kuin uusia tulisi tilalle. Tapahtumat tämän lehden kohdalta näyttävät uskoa kirjoitettuun sanaan ja paperilehteen enemmän kuin nettiin ja "vasepuukiin". Vanhassa vara parempi. Tulevaisuus näyttää Itäsuomalaisen aseman lukijoiden arvostuksessa. Vastuu onnistumisessa on lehden sisällössä ja kirjoittajilla.

Henkilönä ja kirjoittajana lienen paremmin tuttu Pohjois-Karjalan puolella. Juttujani on julkaistu eri lehdissä vuosikymmenien ajan. Nimellä ja nimimerkillä. Milloin olen käyttänyt nimimerkkiä, niin se on vuosittain julkaistu. Mielestä kirjoittajan on seistävä aina juttunsa takana. Nimimerkki voi helpottaa joissain asioissa kirjoittamista. Salailu vie uskottavuuden. Tämä lienee riittävä esittely uusille lukijoille. Perästä kuuluu, sanoi torven tekijäkin.

Tätä kirjoittaessa uutisena on eduskuntatalon töhriminen. Uudelleen maalauksesta tuskin on kysymys. Maalarit eivät paenneet vaan jäivät katselemaan maalaustaan. Sanovat, että teon takana on Elokapina. Tässä ei ole tarkoitus puolustaa tai paheksua tapahtumaa. Heitä näyttää riittävän molemmille puolille. Tarkastelen asiaa vanhan sanonnan kautta. Moni on kakku päältä kaunis, vaikka on silkoa sisältä. Eduskuntatalo on korea, arvokas, näyttävä talo. Päältä päinkin. Sitä ei saa turmella. Tärkeämpää on tarkastella mitä eduskuntatalolla tapahtui. Kysymyksessä oli mielenosoitus. Ketä vastaan vai jonkun puolesta? Minun tietopohjalta katsoen mielenosoitus ei kohdistunut henkilöön. Ei edes henkilöryhmään. Mielenosoittajat kiinnittivät huomiota ilmaston muutokseen, jonka hoito edistyy hitaasti, vaikka siitä on merkintä hallitusohjelmassakin. Jos ongelma on yhteinen mielensä osoittajilla ja päättäjillä, pitäisi asia hoitua. Miksi eduskuntataloa töhrittiin? Elokapina halusi julkisuutta olemassa ololleen ja asialleen. Päättäjät kiirehtivät leimaamaan tapahtuman huliganismiksi ja vaativat muutosta lainsäädäntöön ja kovempia rangaistuksia. Puhemies Halla-ahokin nousi esiin eduskunnan toiminnanjohtaja-aseman innoittajana. Töhrimällä ei asiat etene, eikä asiat hoidu hallituksessa ja eduskunnassa ilman niiden aktiivista hoitoa.

Paras ja tehokkain mielenosoitus tapahtuu vain vaaleissa. Toivottavasti äänestäjät kiinnittävät huomiota epäsuhtaiseen vallanjakoon. Presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri ovat kaikki kokoomuksesta. Koristeena valtiovarainministeri Purra ja eduskunnanpuhemies Halla-aho persuista. Ministeri Ville Tavio pystyi rakentamaan sellaisen päätöksen omissa nimissään, jota selvittämään kutsuvat varmaan selvänäkijän. Muuten tulee selkkaus jota ratkotaan jo nyt YK:ssa. 

Ei nimi miestä pahenna, jos ei tiedä mitä se tarkoittaa. Neova= entinen Vapo. Toimitti halkoja sodan jälkeen helsinkiläisille. Itella=Posti. Etsii jatkuvilla nimi vaihdoilla itseään. Destia= TVH=Tee vähän ja hitaasti, ettei työt lopu.

Sitä sun tätä

 

Kamala ja törkeä vastakkain

Päämedioissa käydään keskustelua Donald Trump:in ja Kamala Harris:in TV-väittelystä. Sehän ei ollut haastattelu vaan vapaa muotoinen keskustelu presidenttiehdokkaitten kesken, jota he itse ohjailivat. Ymmärrän, ettei palstanpitäjällä ole vaikutusta ko. asiaan. Mutta voihan oman näkemyksensä ilmaista ilman syvempää ajattelua. Mielestäni Harris ei ollut kamala. Sitä vastoin Trump oli törkeä väittäessään maahanmuuttajien syövän nälkäänsä paikallisten asukkaiden kissoja ja koiria. Epäselväksi jäi mikä oli Trumpin syy tuoda asia julkisuuteen. Maahanmuuttajien nälkä vai paikallisten taloudellinen menetys lemmikkieläimistään? Huolensa kullakin.

Suomessa on omat huolensa. Miten saadaan maa nousemaan Olympialaisissa ja MM-kisoissa Paavo Nurmen ajan tasolle? Vastaus on tavalliselle penkkiurheilijalle selvä. Ei mitenkään. Vain Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori uskoo löytäneensä keinon uuteen mitalisateeseen antamalle parille henkilölle potkut komiteasta. Mitalisadetta odotellessa voidaan aprikoida miten käy Vapaavuorelle itselleen. Ennusteeni on, että liittyy lähtijöiden seuraan.

Minulle sanoi työkaveri 70-luvulla, että sinulle on mennyt jääkiekko päähän. Olin innokas jääkiekon seuraaja ja kirjoitin pakinoita Karjalaiseenkin palstalla "Helsingin hallista". Siihen aikaan pelattiin jääkiekkoa oman seuran ja paikkakunnan puolesta. Nykyisin on toisin. Jääkiekko on kovaa bisnestä ja sen sanelemin ehdoin. Pelaajat saavat työstään kohtuullisen korvauksen, mutta bisneshenkilöt voiton. Jos virhearvioita tehdään, tulee yhteiskunta mukaan maksamaan tappiot. Ajattelen yhteiskunnan tarjoamaa mediajulkisuutta ja kalliita jäähalleja. Minulla ei ole enää jääkiekko päässä. Jos lie koskaan ollutkaan.

Rasismi = rotuajattelu, rotukiihko, rotusyrjintä. Rasisti = rasismin harrastaja tai kannattaja. Näin luin jostain tietokirjasta. Kun asia on tiedostettu kirjassa kysyä voi, onko Suomessa rasismia ja rasisteja. Pääministeri Petteri Orpo julisti taannoin avatuksi rasismin vastaisen kampanjan. Kysymys  nyt onkin, onko kampanja tarpeellinen kun toinen päähallituspuolue PerusSuomalaiset eivät lähteneet puolueena tukemaan sitä? Vastaan kysymykseen kun esitinkin sen. Meneillään on pelleily vakavalla asialla. Törkeäksi sen tekee, kun hallitus itse on näkyvin sotkia selvässä asiassa. Suomessa on rasismia ja rasisteja. Eikö hallituksessa ole peilejä. Sieltä voi katsoa totuutta.

Rasismi elää pelottelusta ja ennakkoluuloista. Pienenä lapsena minua peloteltiin möröillä. Viisivuotisena näin neekeriksi sanotun naisen tivolissa. Ei ollut aito. Kuulin jälkikäteen. Pelkäsin tätä tanssijaa. Koulussa puhuttiin pitkäkalloisista, paksuhuulisista ihmisistä, jotka viidakossa elävät ja syövät ihmisiäkin. Oman pelkonsa saivat aikakaan romanit. Silloin mustalaisiksi kutsutut. Veivät pieniä lapsia mukaansa. Myöhemmin peloteltiin jopa poliisillakin. Oppikoulussa ohjattiin tiettyyn muottiin. Köyhyys, huonot vaatteet, vuotava nenä, liika pituus tai lyhyys olivat puutteita. Oli hyviä, joita itse olimme. Oli myös toisen laisia ihmisiä. He olivat meitä huonompia. Tällaisessa ympäristössä kasvaneesta tulee rasisti. Rasistina ei kuitenkaan tarvitse elää eikä kuolla. Pitää elää silmät auki todellisille asioille. Nähdä mikä on todellista, mikä pelkoa ja ennakkoluuloa. Minulla rasismin tajuaminen ja siitä vapautumiseen vei vuosikymmeniä. On vain erilaisia ihmisiä omissa kulttuureistaan.

Pekka kuin pekka

Mikä on pekka?

Muistan ajan kun sivistys, tavarat ja ihmiset tulivat junalla Tohmajärvelle ja sieltä edelleen Mötön Kallen linja-autolla Kiteelle. Kalle otti kyytiin ihmisiä niin paljon kuin autoon mahtui. Elettiin pönttökaasuaikaa. Kemien mäelle pääsy asemalta riippui kehittikö puukaasu riittävästi häkää vai haitallista höyryä. Joskus piti matkustajista miehiä pyytää työntämään linjuria jyrkimmässä kinkamassa.  Rahastajakin linjurissa oli. Kerrottiin, että pystyi liikkumaan laukkuineen autossa vasta loppumatkassa. Linjuriauto oli maantien ässä. Yhteispelillä palvelu ja tarpeet palvelivat toisiaan.

 Tämän päivän linjuri on hallitus. Sen pitäisi palvella kansalaisten tarpeita. Kuskin paikalla könöttää pääministeri Orpo. Neuvottomana. Auto ei liiku ja kuski ei pääse paikaltaan poistumaan. Auton voimat eivät riitä Kirkkonummen rinteen nousuun. Jarrua pitää polkea kahdella jalalla, ettei auto lähde hallitsemattomaan peruutukseen. Kokemus pakittamisesta puuttuu.  Ei ihme, että tunninjuna tulee mieleen. Autossa toimii rahastajana ministeri Riikka Purra. Hän vastaa polttoainekuluista ja jakaa kulut matkustajien maksettaviksi. Periaate on jos et maksa, et tule kyytiin. Kyydissä ei ole tällä hetkellä kuin ministeri Anders Adlercreutz mukanaan jonkun säätiön asiapapereita, joita ei ole jättänyt matkatavaroina kuljetettaviksi. Muut ministerit ovat rasisminvastaisessa koulutuksessa.  Tien varressa olisi maahanmuuttajia työntämään autoa, mutta rahastajan mielestä ne eivät sovi työntäjiksi.

Muut mukaan lähtijät ovat jääneet Eduskuntatalon seisakkeelle. Siellä kököttää vähän liian suuressa haalarissaan Antti Lindtman ja Tytti Tuppurainen esiliinaan ja huiviin pukeutuneena valmiina palveluksiin. Vihreiden Sofia Virralla on matkatavarana kimppu uhanalaisia ja Oras Tykkysellä kassillinen raakkuja. Vasemmistoliitosta ei ole pyrkimässä kyytiin kukaan. He ovat lentoasemalla vilkuttamassa jäähyväisiä äänikuningattarelle Li Anderssonille. Onnessaan kylpevä Hjallis Harkimo. No, häntä ei nyt matkustaminen kiinnosta. KankiKaikkonen juoksee hallituksen linjurin perässä. Ottavat kyytiin aina alamäessä.

Kuka puuttuu? Hän on kristillisten puheenjohtaja Sari Essayah. Eikö hän ole kyydissä? Hänet tunnetaankin kyllä paremmin kävelijänä. Mutta sittenkin. Ei hallituksella ole hätää. Essayah on pekan kanssa takapyörien luona takaamassa, ettei hallitus autoineen kaadu tai peruuta hallitsemattomasti. Mikä on pekka? Ja nimenomaan pienellä kirjoitettuna. Pekka ennen vanhaan kuului jokaisen kuorma- ja linja-auton varustukseen. Pekaksi kutsuttiin puolipyöreää halkoa joka asetettiin auton tapapyörien taakse estämään hallitsematonta peruutusta.  Kristilliset ja RKP omilla pekoillaan takaavat, että hallitus ei pääse mäelle, eikä pääse pakittamaan. Ainoa tehtävä näillä kahdella pienpuolueella on pitää hallitus vallassa. M:O:T.

Jutullani haluan herättää lukijan kysymään missä on demokratia? Onko pääministeri omatahtoisesti luopunut vallastaan ja ryhtynyt vallassa pysyäkseen sylikoiraksi. Onko pääministerin tahto niputtaa ministerien tehtäviä huomioimatta niiden vaatimaa osaamista ja työmäärää?

 

Palaan lomalta kaikesta huolimatta

 

Hallituksen kelkka tuskin pääsee mäelle

Terveisiä lomalta, katkolta tai tauolta. Pakina pitäisi kyhätä. Muistan hienon ajan, kun maksettiin lomalta paluu rahaa. Monella oli vaikeuksia tulla maalta vanhan äidin ruokapöydästä kaupungin  hälyyn. Jos jätti tulematta jäi lomalta paluu rahat työnantajalle. Nyt kun hallitus, Orpo, Satonen ja Purra ovat ryhtyneet johtamaan työmarkkinoita, ei kohta tarvitse lähteä lomallekaan tai palata kun ei ole työpaikkaakaan. Suhdanteet kuuluvat sanovan niin.

"Annoin pikku sormen, se vei koko käden", lauletaan laulussa. Sanat sopii pääministeri Orpon  ja ministeri Purran välisiin suhteisiin. Orpo kokoaa työryhmiä, komiteoita jos jonkin sorttista porukkaa estämään työsyrjintää, fasismia, rotusortoa, samaan aikaan kun persut vievät maahanmuuttajien etuja pois sen kun kerkiävät. Suomi alkaa kohta olla tilanteessa maineeltaan, ettei tänne haluta tulla töihin, loisimaan tai turistiksi. Orpo on jäänyt hallitusohjelmallaan persujen ja heidän tavoitteiden puristukseen. Sitten on vielä tunnin juna, johon pääministeri näyttää omaehtoisesti hirttäytyvän. Hän sanoi uhmakkaasti televisiossa. Tunnin juna tulee, siitä ei ole kahta sanaa. Kuitenkin tosiasiassa näyttää parhaimmillaankin olevan, että välit Helsinki-Lohja ja Salo-Turku jäävät hamaan tulevaisuuteen resinaraiteeksi.

Rajalaki, käännytyslaki, millä nimellä sitä sitten kutsutaankin, ei ollut kunniaksi poliittisille puolueille. Meikäläistä jäi askarruttamaan miten samoilla perusteilla voi lakia vastustaa ja kannattaa. Väheksyä lain vaikutusta Eurooppalaiseen lain säädäntöön tai korostaa sitä. Se on monelle demareitakin kannattajalle jäänyt jos ei kiveksi kenkään, niin hiertymäksi ehkä. Molempien lain kannattajien tai vastustajien mielipiteet olivat olettamia venäläisten käyttäytymisestä. Ja siitä jos mistä ei suomalainen poliitikko saa selvää. Ei se kuuluisa Erkkikään. Demareiden enemmistön kääntyminen lakia kannattamaan lienee ollut ensisijaisesti pitää huolta puolueesta. Mielestäni päätöksellä ei mitattu demarikannattajien mielipidettä. Enemmän ehkä vanhaa sanontaa; demareilla on katto korkealla ja seinät leveällä.

Vanhana tuunarina, ammattiyhdistysaktiivina ja parhaat päiväni nähneenä. olen huolestunut hallituksen lähtemistä työmarkkina osapuoleksi. Ja vielä Satosen johdolla. Suomessa on aina työt tehty ja sovittu työnantajan ja työntekijän keskeisillä sopimuksilla. Perusteena on ollut, että näillä kahdella osapuolella on siihen paras osaaminen ja halu ratkaista ongelmia sopimuksilla tai lakoillakin. Aina on päästy eteen päin ilman suuria kolhuja. Hallitukset ja ministerit vaihtuu. Työmarkkinat ovat ja pysyvät. Tämä hallituksen valitsema kelkka ei tule menemään mäelle.

Eilen televisiosta näin ja kuulin miten kokoomus huolehtii köyhistä siirtämällä rahaa yksityisiin lääkäripalveluihin. Ja sitä kautta kansainvälisiin sijoitusyhtiöiden käytettäviksi. Kokoomus korostaa huolenpitoaan köyhistä. Persut eivät sitä tee, vaikka saavat merkittävän osan kannatuksestaan köyhältä kansanosalta. Persut tukkii rajoja maahanmuuttajilta. Luulen sen kolahtavan ennen pitkää omaan pilkkaan. Pitää muistaa, että RKP ja KD tukevat tätä hillitöntä menoa.

Kirjoituksista lehtikin tuunetaan.

 

Muutos voi olla mahdollisuus

Uuden oppiminen käy minulla hitaasti. Kirjoittamisessakin. Nyt pitäisi tietää miten itäsuomalainen kirjoitetaan. Isolla vai pienellä kirjaimella. Muualla kuin lauseen alussa. Itä-Suomi on tuttu. Puolet elämästäni olen elänyt siellä. Siinä ovat tulleet tutuiksi itäsuomalaisetkin. Eläimet ja eläjät. Itäsuomalainen lehmä on sivistyskielellä kyyttö. Pieni, vähäruokainen ja sitkeä, mutta kokoonsa nähden tuottoisa. Itäsuomalaisen ruoka on lanttukukko ja tönkkösuolattu muikku. Luonteeltaan itäsuomalainen on kenkku, äkkipikainen. Joidenkin mielestä myös kateellinen. Tällainen on itäsuomalainen mutta miten on uuden Itäsuomalaisen kanssa. Kohta se on lehti.

"Ei nimi miestä pahenna jos mies ei nimeään". Sanotaan myös: "Nimi on enne". Molemmat ovat kansan viisauksia. Sopinevat myös lehden nimen yhteyteen. Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään kun Viikko Pohjois-Karjala lehti muuttaa nimensä Itäsuomalaiseksi? Asiaa on varmasti pohdittu kantilta jos toiselta. Ja varsinkin siltä toiselta. Minä voin pohtia sitä siltä kolmannelta. Palstan pitäjän kantilta. Omakohtaisen kokemuksen pohjalta. Olen kirjoittanut n. 50 vuotta viikottain erilehtiin. Nimimerkillä ja nimellä. Kiitoksia, moitteita ja huomiota olen saanut. Tasapuolisen runsaasti. Se lieneekin meikäläisen kirjoittamisen tarkoitus. Hyväksyntää 50% ja moitteita loput. Tuossa lieneekin lehden syvin tarkoitus. Tulla luetuksi ja herättää mielipiteitä.

Poliittisen lehden sisältöön liittyy tietenkin sisään rakennetuksi muitakin tavoitteita. Niiden esiintuomisessa on tapahtunut viime aikoina muutos. Osaltaan nopean netin ja toisaalta yhteiskunnan kehitysmuutoksen takia. Kaikki ihmiset eivät ole pysyneet mukana vauhdissa. Tai eivät ole halunneetkaan mukaan moiseen kyytiin. Heitä varten mm. tarvitaan paperilehtiä. Poliittista näkemystä esiintuoviakin. Siinä lienee sijaa uudelle Itäsuomalainen lehdelle. Lehden merkitys korostuu kun muistaa kuka kirjoittaa ja kenelle kirjoitus on tarkoitettu. Puoluetoverille vai äänestäjälle? Mielestäni se pitäisi olla tarkoitettu tulevalle äänestäjälle.

Sanaan itäsuomalainen, kirjoittipa sanan isolla tai pienellä, liittyy sanoma. Olen jostain ja kuulun ryhmään. Olen sellainen. Henkilökohtaisesti en tahdo ryhmittyä. Puolet muualla ja puolet Tohmajärvellä asuneena tiedän asuinpaikan merkityksen. Helsingissä asuin 30 vuotta ja Joensuussakin 9 talvea opiskeluaikoinani. Nykyään vieroksun ryhmittymisiä asuin-, iän-, sukupuolen- tai minkään muunkaan ryhmän mukaan. Omat elinolosuhteet ovat määrittäneet minua enemmän kuin heimo tai rotu. Sanottakoon sitä vaikka omanapaiseksi. Samaan aikaan olen oppinut pyrkimään yhteisten asioiden hoidossa suurempiin yksiköihin. Pois kyläpolitikoinnista. Se ei sovi mielestäni tähän päivään. Asiat voivat hoitua itäsuomalaisesta näkökulmasta paremmin kuin pohjois-karjalaisista tavoitteista. Nykyisin asioista päätetään valtakunnallisesti, koskivatpa ne sitten maata, maakuntaa tai syrjäkyläläisen elämää.

Hellekausi on pidetty. Ja EU-vaalit. Tulevaisuuden kannalta kumpaisestakaan en tätä kirjoittaessani tiedä mitään. "Juhannus on meillä herttainen", lauloi laulun  tekijä aikoinaan.  Toivotan sitä tässäkin. Muistutan veneessä seisojille. Saman voi tehdä maissa tai istualtaan. Vaikka äyskäriin.

Rajamiehet, kiekkoilijat ja politiikot.

 

Fataalia tiedotusta

Nyt on palstan pitäjällä jutun juurta. Samalle päivälle pätkähti kolme merkittävää asiaa. Hallituksen tiedotustilaisuus poikkeuslaista, rajalaista vai käännytyslaista. Lukija saa valita. Hallituksen tiedotuksesta en saanut selvää lain nimestä. Eikä selvää tainneet saada lehdistökään. Vaikeuksia ilmeni oikeusviranomaisillakin. Miten lie kansanedustajien kohdalla. Heillä on valta päättää antavatko vallan rajavartijoille päättää kuka rajalla käännytetään ja kuka otetaan vastaan. Tarve on tehdä jotain. Muistan kun sodan jälkeen rajavartiosto tuli Tohmajärvelle. Alkuun Sarkkisen taloon ja siitä Kirkkoniemeen omiin rakennuksiin. Rajavartijat näyttivät minulle vanhuksilta. Kerrottiin olevan vaikeuksia saada nuoriamiehiä rajavartiostoon. Oli huonot palkat. Paremmin tienasi asemalla lastaushommissa. Maailma muuttuu, mutta onko vauhti liian kova? Mielestäni on.

Toinen, Timo Vornasen tapaus on kohta kaluttu julkisuudessa loppuun. Hänen tiedotustilaisuutensa kesti 45 minuuttia. Siinä hän selvitti, ettei voi sanoa asiastaan mitään, koska tutkinta on kesken. Tapahtuma ammuntoineen ei olisi muuten enää huomion arvoinen, ellei osallistuja olisi kansanedustaja. Kansanedustajalta odotetaan ja vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, joita kaikkia Vornanen ei täyttänyt. Oli tutkinta kesken tai lopussa. Muutamiin sanontoihin kiinnitin Vornasen esityksessä huomiota. Hän sanoi tilanteen fataaliksi. Sana tarkoittaa; kohtalokas, tuhoisa ja lääketieteessä kuolemaan johtava. Esityksessään Vornanen kertoi kokeneensa uhkauksia ja uhkaa. Molemmat ovat hänen henkilökohtaisia kokemuksia. Niiden pohjalta tapahtumien kokonaisuutta ei voi pitää oikeutettuna tai hylättävänä. Ihmisellä on taustastaan johtuen monenlaisia ominaisuuksia tuntea pelkoa tai ratkaisumalleja tämän tyyppisiin asioihin. Vornasen tapaus on yksi niistä. Helsingissä ei mitenkään harvinainen. Lukuun ottamatta aseen käyttöä. Ravintoloissa vongataan, haistatellaan, nahistellaan ja ravintolan ulkopuolella uhotaan. Paikalliset ovat osaltaan tällaiseen jo tottuneet. Ulkopuolelta tulleille Helsingin elämä saattaa tuntua "fataalilta". Helsingissä huudellaan eritavalla kuin virkapukuiselle poliisille Joensuussa.

Samoille päiville kuin kaksi edellistä sattui kun Englanti voitti Itävallan jääkiekossa ja avitti Suomen  joukkueen syvimmästä sudenkuopasta. Mutta vain väliaikaisesti. Loppusijoitus MM kilpailussa kahdeksanneksi on karsea vastine sille "hypetykselle"  jota viikko tolkulla TV:ssä meille pakkosyötettiin. Tolkku on tuttu sana, mutta runomittaan sopii siihen joku toinenkin kun puhutaan Suomen jääkiekosta. Johtajat, liigamaksut ja sarjajärjestelmät ja rahan kähmiminen omistajille ei saisi ohjata jääkiekkoa. Siinä unohdetaan itse peli ja pelaajat. Ehkä NHL-pelaajia lukuun ottamatta. Onko Suomen jääkiekko fataalissa nykymenolla?

Pääministeri Orpo kiemurtelee ministeri Purran vieressä koettaessaan sovittaa neliöpalikkaa kolmioreikään. EU:n yhteisvelkaan Purra ja valtaosa politiikoista näyttää suhteutuvan kielteisesti. Orpo sanoo, että hän kriittisesti. Se muka tarkoittaa, että kriittinen on = kielteinen. Suomen kielessä kielteinen tarkoittaa arvostelua moittivassa mielessä. Miksi pitää kiemurrella?  Näyttää vain, ettei pussissa ole puhtaat jauhot. Siksi EU-vaaleissa on varminta äänestää demariehdokasta. Hänelle kyllä on kyllä ja ei on ei.