keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Demokratia on ihmisiä varten, ei hallintoa.

 

Työ on pakko, pakkotyö ei

Otsikossa on totuus, jossa nyt eletään. Kansa jakautuu kahteen. Sen näytti presidenttivaalit ja räikeimmin maan hallitus pyrkiessään runnomaan demokratian nimissä voimaan lakeja, joilla estetään työtätekevien osallistumasta omien asioittensa hoitoon. Hallitus vetoaa vaaleissa saamaansa kannatukseen eduskuntavaaleissa unohtaen millä lupauksilla vallan sai. Tavalliselle ihmiselle hallituksen toimet ohjelmineen näyttää petokselta suhteessa ennen vaaleja annettuihin lupauksiin. Vastakkain ovat työntekijät ja työnantajat. Vai olisiko parempi sanoa vanhahtava ilmaus; työ ja pääoma? Tätä järjestelmää hallitus on lähtenyt nyt päsmäröimään.

Olen työntekijöiden puolella. Olen kuulunut ammattijärjestöihin siitä asti kuin ymmärsin niiden merkityksen työntekijöiden asioiden hoitajana. Jäsenyyteni on ollut vapaaehtoista ja jäsenmaksulla olen osoittanut sitovuuttani yhteistoiminnan merkitykseen. Olen uskonut yhteisön voimaan neuvotteluissa ja hyväksynyt neuvotteluaseman loppuessa lakot. Olivatko ne sitten yhteen asiaan tai poliittiseen näkemyksiin perustuvia. Vaikutuksiltaanhan sillä ei ole eroa. Kenenkään tai minkään asian nujertamiseen en ole nähnyt ammattijärjestöjen toiminnalla pyrityn. Neuvotteluja aikaisemmat hallitukset ovat kunnioittaneet. Nykyinen hallitus aikoo lakisääteisesti puuttua ohjaamaan työmarkkinoita huonontamaan palkansaajien, työttömien ja vähäosaisten asemaa työnantajien eduksi. Korostan, että lakon uhalla vaikutetaan ennakkoon, lyhyillä lakoilla varoitetaan tulevasta ja pitkät lakot ovat merkki asioiden täydellisestä karkaamisesta molemmilta kiistaosapuolilta. Ja päävastuu epäonnistumisesta demokratiassa on maan hallituksella.

Vastuu nykytilanteen syntymiseen on äänestäjillä. Kokoomusta on sanottu joskus kykypuolueeksi sen jäsenten oppineisuudesta johtuen. Nyt näyttää persujen ajaneet ohi kokoomuksen sen oikealta puolelta. Yhdessäkään nämä kaksi eivät pystyisi ylimieliseen vallankäyttöön ilman kahta "voimatekijää". Piskuista ja patavanhoillista kristillisdemokraatteja ja joka-ajan ja paikan "tukipylvästä" RKP:tä. Äänestäjien on syytä huomata, että maasta se pienikin ponnistaa. Ja voi saada pahaakin aikaan. Nämä neljä ovat vastuussa asioiden hoidosta, lakoista ja maan lähitulevaisuudesta. Sitten tietenkin on kepu, josta ei tiedä mitä se tahtoo ja kannattaa. Sille näyttää maistuvan vain rusinat pullasta. Edellisten ulkopuolelle jäävät muut puolueet "tappelemaan" hallitusohjelmaa vastaan työntekijöiden puolesta. Hallitus toi esityksiään esittelemään televisioon Wille Rydmanin ja Matti Putkosen. Mielestäni toinen on ali- ja toinen yliosaaja. Rydman hymyili ivallisesti ja Putkonen toi haastattelijalle paperilla oikeat tiedot, joista sopi kysymyksiä esittää. Nähtyäni tämän lakot tuntuivat ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.

Sotea puristettiin pulloon vuosikymmenet. Vuoden toiminnan jälkeen ollaan sitä purkamassa. Kepu lupasi terveys- ja vanhuspalvelut joka kuntaan ja oman terveyskeskuksen tai ainakin terveysaseman. Eli rapiat 350 toimipistettä. Nyt kun on saatu Nato-suoja, niin halutaan Suomeen 1000 ampumarataa. Entisiä lie yhtä paljon kuin terveyskeskuksia. Ihmeelliset ovat politiikkojen toimet ja tarkoitukset. Ihmisten tulee olla tarkkana mitä edustajamme puolestamme touhuavat.

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Näillä vanhoilla periaatteilla ei sijaa Tohmajärvellä.

Valtuustoseminaari

Savonlinna 26.4.2001.

Veijo Tuunanen.

 

 

TOHMAJÄRVEN  KUNNAN  PERUSARVOT.

 

MITÄ  ODOTAN  VALTUUSTOTYÖSKENTELYLTÄ ?

 

-        Että voisin vaikuttaa mielipiteilläni asioiden hoitoon.

 

-        Tärkeäksi katson, että asioita alkuun pannaan ja hoidetaan demokraattisessa järjestyksessä. Asioilla pitää olla ”isä”, kannattajat ja vastustajat.

 

-        Valtuuston kokouksiin odotan ryhtiä. Toivon ryhmäpuheenvuoroja. Joskus myös ryhmäpäätöksiä. Turhat ”sivupuheet” ja toistot pois. Ryhmäpuheenvuoron voisi esittää muutkin kuin ryhmän puheenjohtaja.

 

-        Odotan ja olen omalta osaltani valmis ryhmien väliseen keskusteluun myös ulkopuolella varsinaisten valtuustokokouksien.

 

-        Odotan myös julkista keskustelua ennen valtuuston päätöksiä kuntalaisia merkittävästi koskettavista asioista.

 

-        Toivon, että lautakunnissa esitetty kanta kestää myös valtuustokäsittelyssä.

 

-        Odotan virkamiehiltä tehokkaampaa yhteyden pitoa valtuustoon suunnitteilla tai jo vireillä olevista merkittävistä asioista.

 

PERUSARVONI  LUOTTAMUSHENKILÖNÄ  OVAT:

 

-        Julkisuus, rehellisyys, riippumattomuus, luottamuksellisuus ja demokraattisuus.

-        Toimiminen huono-osaisen kuntalaisen puolella, riippumatta hänen sosiaalisesta viiteryhmästään.

 

OLEN  EPÄONNISTUNUT:

 

-        Sosiaalitoimiston siirtoasiassa.

-        Terveys- ja sosiaaliasioiden esittelijä asiassa.

-        Perusturvalautakunnan johtosääntöasiassa.

-        Laskettelurinteen tonttikaupassa.

-        Eräissä projektiasioissa ja lukuisissa muissa pienemmissä jutuissa.

 

 

NYT  ODOTAN  VALTUUSTOTYÖSKENTELYLTÄ:

 

-        Että vanhusten ja lasten asiat tulevat riittävästi huomioiduiksi.

 

-        Muuna tärkeänä asiana pidän, että koulukeskusremontin yhteydessä huomioidaan audiotorion saaminen kuntalaisten käyttöön.

 

 

TOHMAJÄRVEN  KUNNAN  PERUSARVOT  OVAT  MIELESTÄNI:

 

Taata kunnalliset palvelut kuntalaisille demokraattisia päätöksentekojärjestelmiä kunnioittaen ja hyväksi käyttäen niin, että kaikki kuntalaiset tuntevat ratkaisut oikeuden mukaisiksi ja kohtuullisiksi.

 

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Naiset, mummot ja vaarit äänestämään

 

Syrjäkyläläiset valitsevat presidentin

Laajassa kuvassa, niin kuin poliitikot ja asiantuntijat tapaavat sanoa, presidenttivaalit nykyisellään eivät ole puhtaat henkilövaalit vaan poliittisten puolueiden väliset vaalit koska puolueet asettavat ja kustantavat ehdokkaiden  vaalikulut, pois sulkien Mika Aaltola ehdokkuus. Kysyn myös miten ja kuka on mitannut, että persut on Suomen suurin duunaripuolue? Sitähän kuulee väitettävän julkisuudessa. En heitä mielenilmaisuissa ole erottanut. Ihmettelyn ja vaalisalaisuuden varaan minulle jää kuka persuja vaaleissa äänestää. Minun tuttavapiirissä kukaan sitä ei ole ilmi tuonut. Persu tulee esiin vasta noustessaan vaalien "taktillisessa" äänestyksessä edustustehtäviin.

Nyt on meneillään vaalin toinen kierros. Demareiden kannalta mielestäni pahin  vaihtoehto on vältetty kun Jussi Halla-aho on siirretty lukemaan paperista omaa vaalitulostaan. Syyksi tappioonsa hän näki median, vastamäkihiihdon umpihangessa lipsuvin suksin. Oli hienoa kuultavaa. Oli lähellä tulla tippa omaan silmäänkin. Halla-ahon jättämät 600000 ääntä toiselle kierrokselle on isopotti, josta onneksi tuskin on suurta merkitystä Stubb:ille tai Haavistolle. Ne on osaltaan sidottu persunarulla puolueen tulevaan käyttöön. Sitä vastoin Olli Rehn:in saama lähes yhtä suuri äänimäärä, on merkittävä niin Stubbille kuin Haavistolle, jos ne onnistuu vaalissa saamaan itselleen.

Ei tarvita suurta kuvaa, kun huomaa kyseessä olevan puoluevaalin persuilla vahvistetun kokoomuksen, joita tukee KD ja RKP, kilpailun muiden puolueiden kesken. Stubb tulee näin tahtoen tai tahtomattaan liittymään kannattamaan nykyhallituksen linjaa, siltä osin joka liittyy työelämän muutosehdotuksiin. Tämä tulisi Rehnin pesänjakajien tiedostaa. Minulla on näppituntuma, että keskustalaiset ovat lähempänä muita puolueita kuin rahamassin varassa elävää kokoomusta.

Keski-Karjalassa kepu oli äänimäärällään suurin puolue ensimmäisellä kierroksella Kiteellä (26,8%), Tohmajärvellä (28,8%) ja Rääkkylässä (32,8%). Tällä äänimäärällä Keski-Karjalassa on merkitystä, kummalle ehdokkaalle ne toisella kierroksella äänensä antavat. Koska Rehnin tulos ylittää kepun galluppi tuloksen uskoisi Rehniä äänestäjillä riittävän pohdittavaa. Kumpi Haavisto vai Stubb tuntee maaseutua ja sen elämäntapaa? Kumpi taustaltaan, elämäntavaltaan, ammatti- ja esiintymistavaltaan on uskottavampi ja lähempänä maaseudun ja koko suomen ihmisiä? On epäuskottavaa hokea, että kysymyksessä toisellakin kierroksella olisi vain ulkopolitiikka. Molemmat ehdokkaat ovat siinä tehtävässä marinoituneita osaajia. Jos Stubb tulee valituksi, tietää se hallituksen puolelta riehaantumista uusiin lakimuutoksiin, jotka puolestaan johtavat yhteiskuntarauhan järkkymiseen lakkojen laajentuessa. Haaviston valinta olisi hallituskytkennästä vapaa ja jakautuisi laajemmalle ja monipuolisemmalle kansanosalle.

Vastuu ja valinta kuka tulee presidentiksi on äänestäjillä. Siksi äänestäjän tulee tietää tosiasiat. Äänestäjille tuotetaan tietoa, monesti sellaista, joka ei liity mitenkään esim. presidentin tehtävän hoitoon. Monelle ehdokkaan pukeutuminen, puoliso tai puhetapa ohjaa äänestystä yhtä paljon kuin omat ennakkoluulot ja kuulopuheetkin. Äänestäjällä demokratiassa on aina vaihtoehto valintaansa, mutta myös vastuu. Tätä mahdollisuutta voi ylläpitää vain käyttämällä äänioikeuttaan.

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Äänestäjällä vastuu

 

Kyllä Jutta, mutta mitä jos?

Se olisi kerrasta poikki, sanon suoraan sen, mutta nyt ei taida käydä niin. Yksivaiheinen vaali olisi riittävä ja selvin tapa valita presidentti. Kuka kaksi vaiheista tarvitsee? Demokratia, sanovat jotkut. Suomessa eletään juuri nyt aikaa, jolloin demokratiaa tarvitaan. Ei sellaista, jota hallitus ja oikeisto hakee vallassa olevasta hallituksesta. Hallitus valittiin kyllä vapaissa vaaleissa, mutta eri lupauksilla, joita laatimassaan hallitusohjelmassa nyt noudattavat. Hallitusohjelmasta ja sen jääräpäisestä toteuttamisesta johtuen ammattiyhdistykset ovat pakotettuja lakkoihin. Oikeisto sanoo lakkoja poliittisiksi. Aivan oikein ne ovat poliittisia ja siten kunniakkaita, koska niillä puolustetaan vähäosaisten ja palkansaajien etuja, joita hallitus vastoin omia lupauksiaan yrittää ajaa alas. Hakaniemessä ei asu mafia vaan vahva demokratia, jota ylläpitää ja kustantavat tavalliset ihmiset omasta vapaasta tahdostaan toimeen tulonsa turvaamiseksi.

Mutta mitä jos, tullaan otsikon loppuosaan? Edetään pressavaalin toiselle kierrokselle ja siellä olisi vastakkain Alexander Stubb ja Jussi Halla-aho. Kylmä vastaan nälkä, mutta myös riemu hallituksen piirissä. Satosen vauhti kiihtyisi tonniin, ennen kuin pysähtyisi kaaoksen jälkeen Eduskuntatalon seinään ja uusiin vaaleihin. Tätä vaihtoa poliittisilla lakoilla yritetään estää. Vapaassa maassa valta aina on kansalla ja kulkee alhaalta ylös. Ei koskaan ylhäältä alas.

Tämän hetkinen puoluepoliittinen kannatus näyttää jakautuvan niin, että se avaa mahdollisuuden niin sanottuun taktilliseen äänestykseen. Eli äänestetään pahimman mahdollisuuden toteutuminen jo ensimmäisellä kierroksella. Ääni annetaan ns. toiseksi parhaalle ehdokkaalle, jolla olisi mahdollisuus menestyä toisella äänestyskierroksella. Taktinen äänestäminen ei tällaisessa tilanteessa ole vallan maksimoimista vaan pahimman vaihtoehdon estämistä. Jokainen äänestäjä miettiköön kenelle taktisen äänensä antaa, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Ei suomalainen äänestäjä tarvitse Wille Rydmanin tapaista ylistystä äänestysohjeekseen, jolla hän hehkuttaa Halla-ahoa presidentiksi. Sanon vain, että jos äänestän taktillisesti, niin harkinnassa olisi ainakin Pekka Haavisto. Kelpasi minulle edellisen hallituksen ulkoministerinäkin. Minulle taktillinen äänestäminen ei merkitse periaatteista luopumista itseni tai muiden kohdalta. Tärkeintä on äänestää oman tietämyksensä ja tuntonsa mukaan. Jos jättää äänestämättä merkitsee se luopumista ohjata omaa elämäänsä. On vähän sellainen kutina, että vallitulos taas yllättää.

Yllätystulosta ennakoi hallituksen jääräpäinen toiminta toimivaa yhteiskuntaa vastaan. Tukien kohtuuton leikkaaminen, työolojen heikentäminen, ammattijärjestöjen työntäminen sivuun ja lakko-oikeuden oikeudellisuuden kieltäminen ei voi jäädä huomaamatta ihmisiltä. Lakot ohjaavat yhteiskunnan kaaokseen. Jos hallitus antaa tämän tapahtua niin syy löytyy hallituksesta itsestään.  Olin unohtaa, että yhteiskuntarauha muuttuu "ulkopolitiikaksi" heti kun se järkkyy.

Tavallinen suomalaisen voi vaaleissa vaikuttaa jatketaanko yhteiskunnassa vakaalla ja hyväksi koetulla linjalla vai lähdetäänkö kannattamaan sellaista jota ei ole kuin puheissa.

torstai 11. tammikuuta 2024

Suora vai taktinen äänestys?

 

Jotta Jutta, selvisi haastattelussa

Presidentti Sauli Niinistö mainitsi tulevaisuuden suurimmiksi huoliksi ilmaston muutoksen ja Kiinan sekä USA:n väliset suhteet. Se oli presidentillinen näkemys hänen tämän viimeiseksi jäävän uuden vuoden puheessaan.

Minun pyytämättä ja pitämättä jääneessä puheessa olisin esille nostanut sodat. Miten on mahdollista, että sivistysvaltioiksi luokiteltavat valtiot sotivat keskenään, tappaen ihmisiä estoitta olivatpa nämä naisia, lapsia tai vanhuksia? Kysymyksessä ei ole perinteinen sota, vaan meneillään on silmitön kaiken tuhoaminen ilman ihmisyyden kunnioitusta. Ihmiset eivät valtioiden välisiä sotia synnytä, vaan valtioiden johtajat. Eikö heitä pitäisi nostaa vastuuseen sodista? Sodissa on vaara tappaa toisemme ennen kuin ilmaston muutos sitä ehtii tehdä.

Tulevissa presidentin vaaleissa nousee ykkösasiaksi ulkopolitiikka, jossa kaikilla ehdokkailla näyttää olevan yhden mukainen näkemys. Tällä alueella ei kunnon keskustelua ehdokkaitten kesken näytä syntyvän. Kaikki pitävät arvossa solmittuja valtiosopimuksia. Tässä yhteydessä on syytä muistaa kansalaisten tahto mm. Nato:on liittyessä. Päättäjät tukeutuivat kansalaisten tahtoon. Onko aseet riittävä takuu rauhalle jää nähtäväksi. Rauha voi rikkoutua hyvin hoidetusta ulkopolitiikasta huolimatta sisäisesti. Tämän huolen omassa haastattelussaan toi esiin Jutta Urpilainen. Hän näki Suomessa meneillään olevan kahtia jaon hyvin voivien ja huonompi osasten kesken. Vastuu kärjistymisen estämisestä on hallituksen, mutta pahentuessaan se säteilee vahvasti myös ulkopolitiikkaan ja presidentin tehtäviin. Mielestäni hyvä havainto.

Äänestys aktiivisuus presidentin vaaleissa nousee eduskuntavaaleja korkeammalle. Miksikö? Olisiko syy se, että tavallinen äänestäjä suorassa vaalissa tuntee käyttävänsä oikeaa valtaa. Ei ole välivouhkia ja sanan selittäjiä omine mielipiteineen. Tutkimattakin tietää kansalaisten mielipiteiden kirjon vaikutukset paremmin presidentin kuin eduskuntavaaleissa. Äänestetään puoluetta, henkilöä, onko hän mies vai nainen, hyvän näköinen, taustaltaan mieluinen, pitkä, pätkä vai paksu vai ärsyttävä tai myötätuntoa herättävä. Kaikki äänet lasketaan ja perusteluja ei kysytä. Syitä äänestyspäätökseen on enemmän kuin nämä yhdeksän ehdokasta osaavat esiintuoda toreilla ja haastatteluissa.

Kaikille politiikkaa seuranneille lienee selvää, ettei "omilla" kannattajilla päästä isännäksi presidentin linnaan. Jo oman puolueen tai valitsijayhdistyksen äänistä kamppailun aikana pitää huolehtia. Ja ennakoida tapahtumia ensimmäisen ja mahdollisen toisen kierroksen tapahtumien erosta. Samoilla "konsteilla" molemmissa tuskin pärjätään. Ratkaisuasemissa saattavat olla taktiset äänestäjät. He äänellään saattavat pudottaa jonkun tai nostaa toisen. Tarkoituksella estää mielestään pahimman nousun ja valita paras "nelosista" ohi "oman" ehdokkaan. Olipa niin tai näin. Loukkaamatta ketään laitan tähän jo vuosikymmeniä sitten kuulleeni vanhan miehen pohdinnan vaaleista valituista: "Jos Herra antaa viran, niin antaa hän kyvytkin viran hoitoon."