torstai 25. elokuuta 2022

Ongelma jota ei pitäisi olla

On työpaikkoja, työttömiä vain tekijöitä puuttuu

Ihminen turhautuu kun näkee ongelmia ja tietää niiden ratkaisun, mutta ei voi eikä ole mahdollisuutta niitä korjata. Turha valitus ja asioiden pohdinta ilman päämäärähakuisuutta ahdistaa. Samoin kokeilut, joiden epäonnistumisen jo kaikki tietävät.

Minua, perhettäni ja tuttaviani tuskin on palveltu julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa mitenkään erikoisesti. Palvelut ovat olleet ammattitaitoisia, riittäviä ja ystävällisiä niin Pohjois-Karjalassa, Helsingissä kuin nyt Lounais-Suomessa. Omakohtaiset kokemukset olen julkaissut Hesarissa, Facebookissa ja blogissani. Samoista palveluista jotka koen hyviksi valitetaan. Valittajilla on ilmeisesti erilainen kokemuspohja kuin minulla. Heiltä puuttuu vertailu vanhaan.

Miten ratkaistaan ongelmat joista valitetaan tilanteessa jossa lääkäreitä, hoitajia on enemmän kuin koskaan. Samoin kyseisten ammattien koulutus sanotaan olevan "tapissaan". Hoidettavien, olivatpa he nuoria tai vanhoja sanotaan lähtökohtaisesti olevan terveempiä kuin ennen. Sairaalat ja terveyskeskukset potevat henkilökunta pulaa. Hoito takkuaa ja jonot hoitoon kasvatat. Hoitohenkilökunnasta on pulaa ja samaan aikaan heitä on työttöminä. Ja he, jotka ovat työssä uhkaavat erolla. Onko tässä menossa järkeä? Ei ole.

Ehdotan otettavaksi käyttöön maatiaisjärkeä. Ensimmäiseksi pitää unohtaa henkilökohtainen eduntavoittelu. Toiseksi poliittiset puolueet ja ammattijärjestöt ja niiden ristiriidassa olevat tavoitteet. Niin hyviä kuin ne demokraattisesti toimiessaan ovatkin, nopeaan ratkaisuun niiden kautta ei päästä. Kokoustamalla ja äänestämällä ei työtä tehdä. Tämä tiedetään. Ongelmat tiedetään työpaikalla ja ratkaisu tapahtuu työpaikalla. Rahallakaan ei ongelmia poisteta. Tarvitaan yhteistyötä, työnjärjestelyä ja oikeaa työnjohtoa. On unohdettava minkä värinen työtakki, montako kynää on rintataskussa ja onko "luupit" kaulassa vai kuumemittaus vai päiväpeiton oikaisu oikeus potilaan hoitoon. Kokonaisuus tarvitsee näitä kaikkia.

Hesarissa oli (11.8.) kirjoitus otsikolla "Nippelilainsäädäntö on työllistymisen este". Jutussa haastateltiin Tampereen työllisyysjohtaja Regina Saarta. Juttua lukiessa pitää unohtaa poliittiset puolueet, ammattijärjestöt ja taipumuksemme virkavaltaisuuteen. Ja tapaamme uskoa vain mitä lakiin on kirjoitettu. Vaikka pitäisimme sitä järjen vastaisena. Läpikäytyäni kaikki elämän kirjot ilman opillista pätevyyttä  yhdyn Saaren esittämiin mielipiteisiin. Järkisyillä. Pyörätuolin työntäminen, pesujen hoitaminen, ulkoilun ja ruokailun avustaminen, jopa dosetin täyttö onnistuu kotihoidossa. Laitoshoidossa laki ja ohjeistus näyttävät vaativan niihin vuosien koulutuksen.

Näyttää kuin pahin valittaja tai pohtija on ammattiinsa koulutettu lääkäri, hoitaja tai luottamushenkilö, jotka ovat päässeet hallintotehtäviin edustamaan taustansa, jäsenkirjan tai äänestyksen perusteella. Ojat pitää kaivaa sinne missä on tulvahuippuja. Tiet sinne missä on liikennettä ja ruuhkia. Näin on toimittu maatiaisjärjellä.

Onneksi kesää on vielä jäljellä.

 

keskiviikko 17. elokuuta 2022

VANHOJA AIKOJA MUISTELLESSA

 

Ongelmia pitää ratkoa, ei synnyttää

Luettunani (6.11.-19 ja 15.8.-22) Hesarin jutut vankilan tupakointikiellosta ja siitä johtuneesta vankien kantelusta eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon, jäin entisenä Sörkan vankilan työmestarina ihmettelemään nykymenoa Suomessa yleensä ja vankilassa erikoisesti.

Ottamatta kantaa tupakan terveydellisiin vaikutuksiin, näen tupakoinnin siviilissä ja vankiloissa pohjaavan samoihin historiallisiin asioihin, vaikutuksiin ja luuloihin, jotka pitävät tupakoitsijat koukussaan ja tupakkakauppiaat voimissaan yhteiskunnassa. Myös vankiloissa, olivatpa tupakoitsijat sitten henkilökuntaa tai vankeja.

Suomessa vankeinhoito lähtee siitä periaatteesta, että vankilatuomion saaneen ainoa rangaistus on vapauden menetys. Vankilaelämää toki säädellään lukuisilla säädöksillä, määräyksillä ja ohjeilla, joilla laitoselämä yleensä saadaan siedettäväksi niin henkilökunnalle kuin vangeille. Merkityksellisiä ovat myös vankien ja henkilökunnan kesken tehdyt  käyttäytymissäännöt, joihin etukäteen laadituilla ohjeilla ei koskaan päästä.

Suomessa myydään viinaa ja tupakkaa. Niitä myös siviilielämässä käytetään. Jokainen ymmärtää viinan ja tupakan erilaiset vaikutukset käyttäjäänsä. Siksi kaikki ymmärtävät miksi alkoholin ja päihdyttävien aineiden käyttö on vankilassa kielletty mutta tupakanpoltto sallittu.

Vankilaelämään liittyy paljon ongelmia ratkottaviksi. Siksi meneillään oleva tupakkajupakka tuntuu turhalta vankilaan sovitetulta siviilielämästä tuodulta ongelmalta, jota sielläkään ei ole ratkaistu. Yleinen Työlainsäädäntö ohjaa ja määrää  tupakoinnista myös vankiloissa. Aika muuttaa tupakkakielteiseksi suhtautumista tupakkaan vapaassa yhteiskunnassa. Olisiko viisaampaa odottaa sen vaikutusta myös vankien tupakointiin eikä lähteä  ohjeistolla liikaa ohjaamaan vankien tupakointipaikkoja heidän vapaa-ajallaan. Se johtaa vain salapolttoon ja turhaan valvonnan lisäämiseen. Samalla vapautuisi Apulaisoikeusasiamies ratkomaan tärkeimpiä ongelmakohtia vankiloissamme kuin tupakointiajat ja -paikat. Itse lopetin tupakan polton samana päivänä kun jäin vankilatyöstä eläkkeelle 1993.

 Veijo Tuunanen. evp. Sörkän työmestari