Muutos tarvitsee vahvat ymmärrettävät perustelut
Olen yksi 600000:sta metsän omistajasta. Kirjoitan omakohtaisista kokemuksista. Ostin ensimmäisen 13ha suuruisen metsäpalstan velkarahalla 35 vuotiaana. Ennen kauppaa olin talven käynyt Helsingissä työväenopistolla metsätalouskurssia.
Vuosien varressa olemme vaimon kanssa ostaneet, myyneet ja mm. luonnonsuojelleet metsää 15 ha:n verran, sen tietämyksen pohjalta, joka meillä on metsätalouden, luonnonsuojelun ja perustuslain 15§ ja 20§ mukaan mahdollista.
Nyt EU-komissio aikoo puuttua maankäyttöön laajemmin kuin mitä suomalaiset tällä hetkellä ovat kansallisesti asiassa toimineet. Maallikon on vaikeaa ymmärtää EU:n monimutkaista päätäntäjärjestelmää, sen termilogiaa asioista ja niiden tarpeellisuudesta sekä vaikutuksista.
Vanhastaan metsätaloudessa tunnistan erot sanoille metsämaa ja metsä. Valtaosalle ihmisistä sanojen merkityserot lienevät epäselvät. Kun EU ilmoittaa puuttuvansa "Lulucf:n (?) kautta maankäyttöön ymmärrän, ettei kysymyksessä ole suomalainen metsänhoito tai metsätalous. Kysymys on jostakin muusta.
EU pyrkii muutokseen. Äkilliset muutokset mihin hyvänsä aiheuttavat pelkoa ja vastustusta sekä myös tarpeettomia taloudellisia ja toiminnallisia tappioita. Jotta edellä olevilta haitoilta vältytään, tapahtuu se tietoa ja tiedotusta lisäämällä. Muutosta ei voi välttää, mutta sen haitallisia vaikutuksia voidaan minimoida ja ohjata kestävimmille hartioille.
Suomalaisten turvana tässäkin asiassa on oma Perustuslakimme. Sen 15§ Omaisuuden suoja (= velvoittava) ja 20§ Vastuu ympäristöstä (= ohjaava). Tärkeät pykälät, jotka EU:kin on otettava huomioon keskustelussa suomalaisten metsistä.
Veijo Tuunanen
sivutoiminen metsänomistaja Tohmajärvi