Eno putosi veneestä, milloin minä.

 

Salasanat pitävät vallassaan

Miten vanhat ihmiset pärjäävät nykyisessä digielämässä? Itsellänikin on jo vaikeuksia. Salasanat ovat nimensä veroisia. Niitä ei muista. Ennen tarvitsin salasanoja vain perhepiirissä. Salasanaa ja tunnusta kysytään joka paikassa. Sopimuksia tehdessä, mutta ei enää purettaessa. Henkilökohtaisesti olen tehnyt pankin kanssa sopimuksen kahdeksan kertaa. Niistä kaksi viimeisintä olivat digisopimuksia. Kertaakaan en ole pyytänyt pankilta velkaa. Lienen huono asiakas, vaikka ostin omistaja asiakkuudenkin. Pankkisuhteen purkamiseen pankki ei kysy salasanaa. Ilmoittaa pahimmillaan pankin muuttavan pois kylältä. Oli minulla pankin säilytyslokerokin. Siellä säilytin arvoasioita. Salasanoja. Nyt veivät lokeronkin. Yksipuolisella ilmoituksella. Kotikylälläni oli ennen neljä pankkia. Käytyäni viimeisessä ostin pankkisalista Mustanparran tippoja.

Suomalainen sairaan- ja terveydenhoito on hyvää ja tehokasta. Tuntemus on henkilökohtainen. Jos ette usko kysykää ikääni. Uskon hoidon perustuvan lääketieteen kehittymiseen ja vanhoihin koettuihin  hoitotapoihin. Siis toistaiseksi. Apotti uhkaa toimivaa järjestelmää. Apotti on Suomeen ostettu potilastietojärjestelmä. Kallis mutta toimimaton. Haittaa työtä, mutta vaarantaa hoidon, sanovat lääkärit. Apotti, jota kutsutaan sairaaloissa robotiksi, on maksanut jo 626 milj. euroa. Tuolla rahalla saa melkoisen määrän salasanoja, mutta kirjoituskonetta ja kuulakärkikynää se ei pysty toistaiseksi korvaamaan terveydenhoidossa.

Vankeinhoitolaitoksen luulisi tarvitsevan vahvoja kaltereita ja lukkoja. Mutta digihyvä pyrkii sinnekin. Vankeinhoitoon kehitetään Roti- asiakastietojärjestelmää. On kehitetty vuosia ja maksanut jo nyt 40 milj. euroa. Kehitys on kesken, koska kehitystä ei ole saatu vielä päätökseen. Vartijat sanovat Rotin vaarantavan turvallisuuden. Toimin vankiloissa parikymmentä vuotta vanhalla kehityksellä. Nykyään muutetaan henkilönimityksiä ja vankilain osoitteita. Ja jos se ei näytä riittävän kehitetään digiroti. Sehän perustuu salasanoihin.

Alfa TV hakeutui konkurssiin. Näyttää siltä kuin Timo Soinilta ja Harkimolta porras julkisuuteen katkesi alta. Sitä ei kannata surra, mutta Alfan työntekijöiden puolesta pitää olla huolissaan. Lopputilin saanee tiedän miltä heistä tuntuu. Julkisuus näyttää olevan tie politiikan portaille. Kokoomus on haistanut tämän ja pestannut puolustusvoimain entisen komentajan Jarmo Lindbergin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Mikä on hänen kokemuksensa ja tietämyksensä puoluepolitiikasta? Tiedossahan on, ettei puolustusvoimissa ole saanut harjoittaa politiikkaa tai kuulua julkisesti poliittisen puolueen jäsenyyteen. Armeijassa ei tehdä poliittisia päätöksiä eikä äänestetä hyökkäykseen lähtöajoista. Armeijan ohjaus perustuu käskytykseen. Julkisen vallan käyttäjiä, varsinkin poliisit ovat näkyviä persuissa. Mitä tekevät puolustusvoimain eläkeläiset kokoomuksessa?

Odottelen edelleen kutsua itsenäisyyspäivän juhliin presidentin linnaan. Taitaa olla turhaa. Vähensivät juuri kutsuttujen määrääkin. Hyvää itsenäisyyden päivää ja Joulun odotusta.

Seurakuntavaalien äänestysprosentti lienee n. 15%

 

Sopuvaalit sopisi seurakuntiin

Vaalit tulloo, ootko valamis? Nimittäin kirkollisvaaleihin. Mukana seurakunnan luottamushenkilönä aikoinaan olleena en tiedä mihin uskonnon harjoittajat vaaleja ja sen tuomaa demokratiaa tarvitsevat. Huonointa olisi jos vaaleilla hämätään vallankäyttöä, joka nähdäkseni on piispoilla ja papeilla.

Suomessa on kirkolla 3,7 milj. jäsentä joista Tohmajärven seurakunnassa 3087. "Yhtenäinen seurakunta valitsijayhdistys" nimellä olevalla listalla on 20 kirkkovaltuustoon pyrkivää, joista 18 valitaan. Aikaisemmin pystyi ehdokaslistoista päättelemään oliko ehdokas aikaisemmilta mielipiteiltään oikealla, vasemmalla vai keskellä. Kysyin tunnetulta keskustalaiselta ehdokkaalta edustiko hän kirkossa valtaa käyttävää arvokonservatiivistä- vai liberaaliryhmää. Hän kehotti minun itseni miettimään sitä ja jatkokysymykseni poisti kokonaan. Samaa asiaa kysyin nykyiseltä kunnanvaltuustossa oikeistossa valtaa käyttävältä kirkkovaltuuston puheenjohtajalta. Hän vastasi, että nyt eletään parempaa yhteistyön aikaa kuin ennen. Eli jätti vastaamatta, mutta sai viitattua, että ennen oli huonommin. Sain kysyttyä häneltä mitä mieltä hän niistä teoista ja tapahtumista, joita aikoinaan talkoilla tehtiin. Hän vastasi lyhyesti, ettei tarkoita niitä.

En väheksy vaalien merkitystä seurakunnissakaan. Tosiasia kuitenkin on, että hengellisillä opeilla johdetaan maallista vallankäyttöä. Kirkkovaltuustot muodostuvat kunnallisista päätäntäelimissä epäonnistuneista tai ikänsä puolesta sivuun jäävistä ihmisistä. Seurakunnissa valta keskittyy papeille. Pappi johtaa seurakunnan toimintaa kirkkoneuvoston puheenjohtajana olipa se hengellistä tai maallista. Kirkon verotusoikeus ja sillä saatujen eurojen järkevään käyttöön ei monessakaan seurakunnassa papin opit ja taito riitä. Valtuuston tai neuvoston voimat ja kyvyt eivät riitä papin vallankäytön ohjaamiseen. Ei Tohmajärvelläkään. Kysyä pitää onko nyt Tohmajärven seurakuntavaalijärjestelmä demokratian kukkanen vai varjo siitä?

Kemiönsaaren seurakunta on kooltaan puolta suurempi kuin Tohmajärven seurakunta ja muodostuu kolmesta yhteen liittyneestä seurakunnasta. Tästä johtuen hallinnointi vaatii yhteistyötä lukuisine hautausmaineen ja kuusine kirkkoineen. Seurakunta toimii mielestäni erittäin tehokkaasti pitäen tavallisen seurakuntalaisen mukana toiminnassaan tiedotuksin, joista paras on kaksi kertaa vuodessa postissa tullut kirjalnen selvitys tulevasta toiminnasta. Siinä ilmoitetaan myös kaikkien pappien ja seurakunnan työntekijöiden nimet, tehtävät ja puhelinnumerot. Kemiönsaaren seurakunta toimii mielestäni poikkeuksellisen avoimesti ja tehokkaasti ja ilman seurakuntavaaleja.

Kemiönsaaren seurakunnassa ei järjestetä seurakuntavaaleja koska tuli sopuvaalit. Sopuvaalit ovat hyvät vaihtoehto seurakuntiin, joissa seurakunnan etu katsotaan ykkösasiaksi. Ehdokasasettelussa pitää huomioita tulevien valtuutettujen ammattiosaaminen seurakunnan tarpeiden mukaan. Tarvitaan kiinteistö-, maatila-, metsä-, rakennushuolto- ja henkilöstöhallinto-osaamista. Seurakunnissa jäsenistöstä löytyy parhaat osaajat. Se vapauttaa papeille aikaa hoitaa hengellistä perustehtävää.

vai puoluetta.

 

Haukku voi tehdä hyvää

"Aika entinen ei koskaan enää palaa", laulettiin ennen vanhaan. Voitaisiin laulaa nytkin. Harvassa paikassa kokoonnutaan enää työväentaloille tai tupailtoihin. "Agitaattorit" eivät käy käännyttämässä vaalikarjaa vaaleihin. Helpompaa on käydä vaalit digitaalisesti ja valokuvalla. Toritapahtumat, joita maalikylillä pidetään ovat näkyvien politiikkojen tahdittamia kahvi- ja makkaranjakopaikkoja. Syrjäkyliltä ei enää nousta vaaleissa kansanedustajiksi ilman vahvaa osaamista ja sen esillä pitoa. Paitsi tietenkin persuissa.

Näyttää siltä, että olemme menossa valtakunnallisissa vaaleissa henkilövaalien suuntaan. Vaalipiireillä yritetään ohjailla edustajien määrää ja jakautumaa eri puolille maata. Puolueiden puheenjohtajat ja heidän kyvykkyydellään ja osaamisellaan on vahvin vaikutus koko puolueen menestykseen vaaleissa. Malliin, annanpa ääneni tuolle köriläälle, kyllä puolueen johtaja hänet ohjeistaa ja pitää kurissa, jos läpi pääsee.

Olen seurannut tiiviisti koko vaalikauden puoluejohtajien ympärillä käytyä keskustelua. Ylivoimaiseksi keskipisteeksi Suomen ja koko maailman tasolla positiivisessa mielessä on noussut Sanna Marin. Syyt hänen suosioonsa ovat samat, jotka hänen mustamaalaajat yrittävät kääntää hänen huonoudekseen.

Sanna Marin on selkeä sananen puheissaan ja julkisissa kannanotoissaan. Hän paneutuu asioihin, eikä yleensä tarvitse esitellessään kantojaan tai haastatteluissa papereita. Hän on asioita hoitaessa rationaalinen, eikä pyri liittämään ratkaisuihin kuin päätettävän asian. Jo näillä ominaisuuksilla Sanna Marin erottuu edukseen tämän hetken muista puoluejohtajista, puhumattakaan oppositiojohtajista. Kun edellä oleviin ominaisuuksiin liitetään Sannan miellyttävä ulkomuoto, kauniit kasvonpiirteet ja muu habitus, ei liene ihme, että hänen vastustajilla on vaikeuksia päästä häneen kiinni tavanomaisin keinoin.

Vastenmielisimmät keinot näkyvät eduskunnan kyselytunneilla. Kysymykset eivät aina koske  asioiden hoitoa tai hallituksen kantoja, vaan menevät usein suoraan Marinin henkilöön. Onko hän käyttänyt ruokailuissaan lounasseteliä, matkoihinsa julkista kulkuneuvoa, ohjaako hänen pukeutumistaan valtion lukuun joku muotineuvosto? Epäillään Marinin ystäviä ja tuttavia epäkelvoiksi pääministerin seuraan. Onko valtio maksamassa seuran aiheuttamat kulut tarjottavasta ruuasta ja juomasta. Onko seurustelu pääministerille tavallisten ihmisten kanssa sopivaa? Vihjaillaan viinistä, jauhosta ja tanssista. Hurjimmat vihjailut epäilevät Sanna Marinin kykyjä pääministeriksi. Suurimmat tekijät Sanna Marinin esillä pitämiseen kelvottomana pääministerinä löytyvät iltapäivälehdistä ja muutamasta politiikan erikoistoimittajasta ja tietenkin Seiskalehdestä. Pitkäaikaisena politiikan seuraajana ja Sanna Marinin kannattajana toivon, että kyseiset lehdet ja erityisesti toimittaja Timo Haapala jaksaisivat linjallaan moittia demareita ja pääministeri Sanna Marinia. Kuin myös MTV:n politiikan toimittaja Alec Neihum:n ylimielinen toteamus Pöllöraadissa, ettei Sanna Marinilla ole asiaosaamista. Nämä "panettelut" tietäisivät vaalivoittoa demareille ja siinä sivussa Sanna Marinille. Ihmiset äänestävät oman tuntemuksensa perusteella.