Aivotkin jumivat liiasta käytöstä

Totta ja tarua

Kasvatustieteen professori Minna Huotilainen kirjoitti Hs. 29.5. Tiede palstalla otsikolla "Voiko aivoista ottaa tietoa pois" mm...."Näemme, kuulemme ja koemme valtavasti asioita, mutta suurin osa niistä unohtuu heti tai viimeistään seuraavana yönä. Tämä on hyvä asia, sillä mielemme ei kestäisi kaikkea tietoa vaan tukkeutuisi."

Entäpä jos ihminen ei halua unohtaa  itselle katsomiaan tärkeitä asioita? Varsinkaan niitä, jotka liittyvät tulevaisuuteen. 80-luvulla sain kohtauksen, jossa ilman kipuja tai muita oireita tunsin itseni ulkopuoliseksi ja samalla pelkäsin menettäväni tajuntani. Lääkäri ei löytänyt syytä kohtaukselle eikä myöskään Hus omissa tutkimuksissaan. Pahinta mikä kohtauksista, joita oli kaksi kappaletta, jäi pelko kohtauksien uusimisesta. Pelko korostui varsinkin aukeilla paikoilla kuten kauppatorilla. Itse kuvasin kohtausta lääkäreille lähimuistin pettämiseksi.

Mitään hoito-ohjetta tai lääkitystä en sairauteeni saanut. Hoidin sairauteni pois lopettamalla kaikki ylimääräiset työt ja osallistumiset sekä lisäämällä rutkasti nukkumista lähes vuoden ajaksi. Oman kokemukseni  mukaan kohtaukset liittyvät osallistuvien, aktiivisten ja voimakkaasti eteenpäin pyrkivien ihmisten ominaisuuksiin. Ylimääräiset kokemukset olivatpa ne myönteisiä, kielteisiä tai uutta oppimista vaativia lisäävät alttiutta saada "muistihäiriö" riippumatta siitä millä sivistysasteella ihminen elää. Näyttää siltä, että niin lähimuistin pettäminen kuin muistihäiriökin ovat saamassa oman vakiintuneen diagnoosin. Se on paniikkihäiriö.

Edellä kerrottu on henkilökohtaista kokemusta. Seuraava mielikuvitusta. Oli viisi formulatallia, jotka kilpailivat keskenään tasavertaisesti. Autot ja kuljettajat olivat huippuluokkaa. Tallit voittivat toinen toisiaan tasavertaisesti. Kunnes yhden tallin taustajoukot eivät olleet autoonsa ja kuljettajaansa tyytyväisiä. Voittoja ei tullut tarpeeksi usein. Ensin etsittiin korjausta autoon. Se oli 70-luvun Lada. Autolla oli saatu merkittäviä voittoja Landecentrum jäärata-ajoissa. Jostain syystä se ei pärjännyt toisten tallien menopeleille. Taktiikka oli samalta ajalta kuin autokin. Kiihdytä, jarruta, kurvaile, hämää ja tarvittaessa sumuta kun tilaisuus tulee. Ei tullut parempaa tulosta. Mekaanikot joutuivat kohtuuttoman vaatimuksen toteuttajaksi. Jakoketju kiristettiin ja venttiileistä hiottiin lautaset pois. Ohjaajan istuinta syvennettiin ja ralliraitoja lisättiin. Poistettiin jarrut. Tulos ei parantunut. Taustajoukot olivat entiset. Samoin heidän vaatimuksensa ja ohjeensa. Jos pärjättiin ennen vanhaan oli pärjättävä nytkin. Tosin muutama taustavoimista oli kuolla kupsahtanut, jotkut viettivät päiviään tehostetulla hoivapalvelulla. Jäljellä olijat kiinnittivät huomionsa kuljettajaan. Hänet pantiin ajokouluun. Ajohanskoihin, kypärään ja aurinkolaseihin kiinnitettiin huomiota. Piti antaa haastatteluja ja koettaa hermostuttaa kanssakilpailijoita. Ääni piti saada kuulumaan kakistelematta, vaikka auto olisi käynnissä. Viime mainittu korjautui kun asennettiin äänenvaimentaja takaisin autoon. Ajokoulu maksoi, mutta onneksi se meni firman piikkiin.

Mikä oli tallin kohtalo? Auto, mekaanikot, taustajoukot ovat edelleen vanhat. Nuorikuljettaja siirrettiin sivuun ja korvattiin vanhalla kuskilla. Ottaako hän ohjeita taustajoukoilta? Jää nähtäväksi.

Hei, lennetäänkö me?

Lyhyt lento, hyöty vai haitta

Kun on riittävän yksinkertainen ja vailla sidoksia oleva ihminen, voi jäädä yksin ajatustensa kanssa. Minulle on tainnut käydä niin kun en jaksa innostua kannattamaan enkä vastustamaan lentääkö Finnair pienille maakuntakentille. Sitä ihmettelen millaiset mittasuhteet puolesta ja vastaan asia on saanut kansanedustienkin keskuudessa. Onko siinä tolkkua?

Jos Suomen valtio on vienyt omistamansa Finnairin pörssiin, saanut siitä rahat ja jäänyt osakkaaksi yhtiöön, pitäisi ymmärtää, että börssiyhtiö toimii oman lakinsa alla ja velvoittamana. Yhtiön toimintaan voi vaikuttaa vain toimimalla osakemääriensä mukaisessa suhteessa yhtiön tekemiin päätöksiin. Ymmärtääkseni vähiten niin, että ryhtyy ohjaamaan operatiivista toimintaa, niin kuin näytetään pyrittävän. En pidä syntynyttä tilannetta hyvänä. Tähän sopii kansan viisaus; myöhästä  on rypistää kun.....  Tilanne on vain hyväksyttävä. Pitää kylpeä vaikka nahka palaa.

Tilanne rauhoittuisi ja saisi oikean tiedon siihen, tarvitaanko koronaa edeltäneitä lentoyhteyksiä maakuntakentille. Pitäisi tutkia lentojen todellinen tarve. Se ei olisi mahdoton tehtävä. Pitäisi selvittää matkustaja määrät ja ketkä lentoja tarvitsevat ja kuinka usein. Siitä jo selviäisi millaista lentotiheyttä tarvittaisiin ja millaisella kalustolla. Ja tienkin se mitä lennot maksavat yhtiölle ja sitä kautta yhteiskunnalle. Vetoamalla yleisellä tasolla Abloylle, John Deerelle ja Mantsiselle lentojen olevan elintärkeitä, kysymättä heiltä itseltään, ei ole riittävää selvitystä lentojen tarpeesta.

Hallitusohjelmassa on merkintä luonnon- ja ilmaston suojelusta. Pitäisikö lentojen määrästä tässä kohtaa yleisemmin ottaa kantaa mihin suuntaan pyritään? Onko ilmaston muutokseen lentotoiminnalla vaikutusta ja mihin suuntaan? Tällaisia asioita ei voida ratkaista henkilökohtaisten, yksityisten yhtiöiden tai poliittisten intohimojen perusteella. Eikä sillä kuka saa äänensä parhaiten kuulumaan.

Suomessa puhutaan etätyön ja digiloikan erinomaisuudesta. Eivätkö ne vaikuta ihmisten liikkumiseen hillitsevästi myös lentoliikenteessä? Eduskunnassa jo istutaan etänä ja kohta näköjään äänestetään etänä. Lentomatkoihin näytetään kuitenkin jymähtäneen. Niistä ei haluta luopua. He jotka ovat niihin tottuneet tai joiden matkat menevät virman- tai valtionpiikkiin. Olisiko aika ryhtyä kehittämään muuta liikennettä ja siinä erikoisesti raideliikennettä lentoliikenteen korjaajana? Nyt etätyö ja digiloikka tietää tavalliselle kansalaiselle jäämistä konttoreiden ja toimistojen ovien ulkopuolelle. Sisäpuolella tehdään etätyötä ja digiloikkaa henkilökohtaisen palvelun lopettamisen kustannuksella. Lentomatkoista ovijonoissa ei edes haaveilla.

Suomessa on hyvä elää. Toivoisi vain, että puheet ja teot olisivat toisiaan tukevia ja, että päätökset, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia perustuisivat tutkittuun tietoon. Varsinkin sellaiset päätökset, jotka lankeavat veronmaksajien maksettaviksi. Ei ole viisasta vastustaa lentomatkustamista. Sitä tarvitaan, kunhan tarjonta, tarve ja hyöty ovat sopusoinnissa toisiinsa nähden ja kustannukset eivät kohdistu kohtuuttomasti yhteiskunnan maksettaviksi. Kesä näyttää tulleen tätä kirjoittaessa.