lauantai 26. kesäkuuta 2021

Kännykkä korvaa aikuistella raamatun ja lapsella virsikirjan.

 

Onko suunta oikea

Muistan ajan kun oli seinäpuhelin. Se oli laitettu ylemmäksi, etteivät lapset siihen yltäneet. Puhelin oli tarpeellinen, kalliskin ja loi turvallisuutta. Se ei ollut leikkikalu lapsille eikä huvitus aikuisille. Puhelimella sai kutsuttua lääkärin, kätilön, poliisin ja sillä ilmoittivat kesälomasukulaiset tulostaan. Jokaisella kylässä ei tarvinnut olla omaa puhelinta. Aina voi käyttää naapurin puhelinta. Vaikka taksin kutsumiseen junakyydille. Kenellä oli oma puhelin, oli arvostettu kylässä. Vaikka samaa linjaa käyttikin useampi talo. Ero tuli soittojen kilahdus luvuista. Varmuudeksi kaikista taloista vastattiin aina puhelimen soidessa. Joskus kuunneltiin naapurin soittoja. Piti tietää jos vaikka apua tarvitsisivat.

Jo ennen puhelinta tulivat kylään sähköt. Metsään raivattiin linjat ja pelloillekin pystytettiin tolpat. Sähköä tarvittiin moneen asiaan. Vain harva vastusti sähkön tuloa. Eivät ymmärtäneet kehityksen kulkua. Isännät määrittivät paikat mihin lamppuja laitetaan. Harva emäntä sai lamppua maidon sihtipaikalle tai navetan perälle. Tallissa kyllä näki sukia hevosta. Tupaan laitettiin kattolamppu ja kammariin samoin. Töpseleitä älysivät jotkut laittaa, mutta ulkovaloa ei unohtanut kukaan. Sillä näytettiin, että talossa eletään ajassa. Menetyksiä sähkön tulosta kuitenkin syntyi. Loppuivat hämärätunnit niin aamusta kuin illastakin. Hämärä tunneilla väki kokoontui tupaan odottamaan aamulla valon tuloa ja illalla pimeyttä ennen öljylampun sytyttämistä. Hämärätunneilla kerrottiin kuulumiset, suunniteltiin työt. Miehet yleensä tupakoivat ja naiset tekivät käsitöitään. Lapset kuuntelivat aikuisten tarinoita opikseen, kunhan eivät äänillään häirinneet aikuisten puheita.

Muistan ajan kun käytiin kylässä. Tultiin taloon, tervehdittiin sisään tullessa ja istahdettiin oven vieruspenkille. Talon väki kyseli kuulumiset ja tarina alkoi. Tarpeellista tietoa tuli ja lähti naapurin ja kylän asioista. Kerrottiin sairaudet, synnytykset, karjan kuulumiset, säät ja kuolematkin. Naisväki sai tarpeellista tietoa nuorten seurustelusta. Vieraalle keitettiin kahvit ja tarjottiin ruokakin, jos syöntiajalle sattui käynti. Jutustelu oli avointa, toista kunnioittavaa mutta uteliasta. Ainoa josta sai ylpeillä ja kehuakin oli hevonen. Vieraan lähdettyä toki talonväki sanoi mielipiteensä vierailusta. Sekin mieluusti vertauskuvin.

Edellä olevat muistelut ovat elämästä maaseutuajalta. Toki puolet ajastani olen elänyt kaupungissa. Se olkoon toinen juttu. Kun katsoo tämän päivän meininkiä, niin joutuu pohtimaan onko kaikki menossa oikeaan suuntaan. Onko tekniikka ajanut yhteiskunnassa ihmisten ohi yhteisöllisyyden ja ihmissuhteiden ohi? Joskus olen sanonut, että hyvät ihmissuhteet ovat tärkeintä maailmassa. Ajatus on lähtöisin siitä, että minua on aina autettu vaikeuksissani. Pyytämättä ja pyyteettömästi. Samaa olen yrittänyt omalta kohdallani jatkaa. Aina älyni ja kykyni mukaan. Ei ylettömästi vaan harkiten. Mukaan meno tai kieltäytyminen voi olla myös tuhoisaa ihmissuhteille. Sukulaissuhteillekin.

Enää ei ole soveliasta mennä kutsumatta kylään. Nykyään kännykkä korvaa ihmisen. Seurustellaan Facebookin välityksellä. Kahvi- ja ruokapöydässäkin. Pikkulapsillakin on kännykkä. Mummilla ei aina. Häneltä puuttuu tietokone ja siten nykyajan "ihmissuhde". Ei hyvä

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Viikkopakina. Syksyllä tavataan.

Sydän paikallaan

Vaalitulokset ovat selvinneet. Kuntien asiat tuskin vaaleilla selviävätkään. On niin monta asiaa hoidettavana kuin hoitajaakin. Pitäisi sekin selvittää mikä on kuntalaisten tahto. Puolet kuntalaisista eivät ilmaise tahtoaan ainakaan vaaleissa. Eivät tule äänestämään vaan mököttävät kotonaan. Miksi näin?

Kokemuksen perusteella voin väittää, että ihmisen toiminta monessa tapauksessa perustuu mielialaan. Pelko, toivo, hyväolo ovat ehkä tavanomaisimpia mielialoja. Mutta voimakkaina jyllää myös kateus ja kostokin. Näillä tunnetiloilla luulen monen menevän äänestämään. Hyvänolon tunne kannustaa olemaan äänestämättä. Mitä sitä sotkemaan omaa elämäänsä.

Kerronpa tapahtuman muutaman kymmenen vuoden takaa ammattiliittosektorilta. Oli tulossa palkkaneuvottelut. Pidettiin kokouksia. Yleiskorotuksen vaikutusta ja suuruutta pohdittiin. Niistä päästiin sopimukseen. Sitten oli vuorossa ns. kuoppakorotukset. Ne näkyisivät palkkaluokka korotuksina kenelle ne ohjattaisiin. Yleiskorotukset eivät herättäneet jäsenistössä juurikaan  keskustelua. Kuoppien kohdalla oli toisin. Niitä ei riittäisi kaikille. Pitkän keskeisen kamppailun jälkeen saatiin sovituksi kenelle korotukset tulisivat. Kaikki näytti hyvältä. Neuvottelut työantajan kanssa johtivat liiton ja jäsenistön kannalta parempaan tulokseen kuin odotettiin. Yleiskorotus tuli ja kuoppakorotuksia enemmän kuin liiton laskelmissa oli ennakoitu. Ongelma liitolle syntyi näistä ylimääräisistä kuoppakorotuksista. Niiden jakoa ei oltu ennakkoon suunniteltu. Pitihän nekin jakaa ylimääräisenä mutta nyt jako aiheutti riidan. Sen seurauksena liitosta erosi tyytymättömien ryhmä. Tosin vain lyhyeksi ajaksi. Tyytyväisyys voi johtaa passiivisuuteen ja tyytymättömyys kateuden saattelemana aggressiiviseen käyttäytymiseen. Elämässä yleensä ja vaaleissakin.

Kesä on parhaimmillaan. Jätetään koronat, sotet ja vaalit . On aika levätä ja ladata akkuja tulevaisuutta varten. Tiukka työ millä alalla hyvänsä vaatii palautumisaikansa. Ajattelen juuri politiikkoja. Erityisesti ministereitä. Heidän työnsä, jos mikä, on työtä vuorotta. Palautetta tulee, mutta harvoin kiitosta. Korona ja sote ovat työllistäneet hallituksen jäseniä. Erityisesti Sanna Marin ja Krista Kiuru ovat joutuneet kohtuuttoman työtaakan ja paineen kestämään. Nyt kun ponnistukset koronan voittamiseen ja soten saamiseen positiiviseen päätökseen näyttävät mahdollisilta, on aika antaa työstä kiitos koko hallitukselle, mutta erityisesti juuri Sanna Marinille ja Krista Kiurulle. Sanna olet osoittautunut yhdistäväksi johtajaksi ja Krista olet mahtava työmyyrä. Olette ansainneet kiitoksemme. KIITOS.

Elämää ohjaillaan symboleilla. Politiikassakin joillakin sydän on oikealla, toisilla vasemmalla. Demareilla se on kohdallaan. Se sisältää ajatuksen pitää huolta heikommassa asemassa olevista ihmisistä. Olivatpa he iältään vanhoja, nuoria, sairaita tai muuten kärsiviä rodustaan tai ihonväristään.

Hyvää kesää toivottaen! Syksyllä tavataan.

Veijo Tuunanen

 

torstai 10. kesäkuuta 2021

Vanhoissa vara parempi, sanoo Siirakki

 

Vastuun on äänestäjillä

Kuntavaalit ovat sunnuntaina. Se ei ole juuri näkynyt Perussuomalaisten julkituloissa. He käyvät valtataistelua valtakunnan politiikasta. Romuttavat ammattiliittoja, poistavat yleissitovuuden, leikkaavat palkkoja ja vähentävät veroja unohtamatta sanoa, että kaikkein pahinta Suomessa on maahan muutto. Kuntatasolla näistä mistään ei päätetä. Pahimpana kaskessa Jussi Halla-ahon ja persujen valtaan tulolle he näkevät suositun pääministeri Sanna Marinin. Muuten ei ole selitettävissä  kiihkoa, jolla he eduskunnan kyselytunnilla kävivät pääministerin aamupalan kimppuun Jussi Halla-ahon, Ville Tavion ja Leena Meren puheenvuoroilla, jotka eivät enää koskettaneet pääministerin instituutiota vaan loukkasivat hänen henkilöään ja yksityisyyttään.

Aamupala ei määrältään ja kustannuksiltaan olisi sen arvoinen, että siitä kukaan ajatteleva ihminen jaksaisi enää kiinnostua. Vertaan pääministerin aamupalaa talkooväelle ennen vanhaan tarjottavaan ruokaan, jolla kannustettiin tehokkaaseen työntekoon ja ajankäyttöön. Ilman median villiintymistä mukaan pääministerin "maalittamiseen", ei aamupalasta puhuisi kukaan. Media näyttää nyt vetäytyvän vastuustaan ja osoittavan syylliseksi kohuun valtioneuvoston kansliaa. Parhaan arvion pääministerin aamupalasta antoi TV:n Jälkiviisaat ohjelmassa Janne Saarikivi. Hän sanoi sitä Pölhöpopulistien maailman ennätykseksi.

Nyt on nähty sekin, miten eduskunnasta on tullut älymölöpaikka, jossa viisaus, maltti ja sivistys peittyy sananvapauden nimissä muka oikeuteen puhua mitä sattuu ja miten pitkään hyvänsä ilman, että siitä seuraa mitään. Oikea sananvapaus perustuu sivistykseen, joka on muodostunut yhteisesti sovituista puhe- ja käytöstavoista. Pohjana tälle ovat tietenkin olleet maantapa ja yhdessä hyväksi huomattu vakiintunut käytäntö. Käyttäytymistapojen muutokseen syy lienee se, että kansanedustajiksi valikoituu henkilöitä, joilta puuttuu valmiudet tehtävien hoitoon. Äänestäjä ei tunne edustajaansa ja hänen kykyjään vaativan tehtävän hoitoon.

Kuntavaaleissa ei tällaista ongelmaa uskoisi olevan. Kaikki tuntevat, ehkä muutamaa suurta paikkakuntaa lukuun ottamatta, toisensa. Myös kyvyt ja mahdollisuudet luottamustehtävien hoitoon ovat varsinkin vanhojen puolueiden ehdokkailla ennakkoon tiedossa. Perussuomalaiset pyrkivät uusilla tuntemattomilla ehdokkailla valtaan kunnissa ja tietävät sen vaikeaksi. Siksi he gallupmenestyksensä huumassa yrittävät kuntavaaleja muuttaa valtakuntapoliittiseen suuntaan. He markkinoivat aatettaan, että Suomessa asiat olisivat huonosti. "Suomi takaisin" logo on hämäyksen huippu. Suomi on hyvinvointi valtio ja kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset on todettu onnelliseksi kansaksi. Mihin persut Suomen veisivät takaisin? Puutteeseenko ja kaaokseen?

Kunnissa hoidetaan äänestäjää lähellä olevia asioita. Siksi kuntavaaleja ei saa päästää muutaman valtakunnan huipulle pyrkivän poliitikon käsikassaraksi. Paras valinta edustajaksi valtuustoon on tunnettu ja siten kyvykkääksi arvioitu henkilö. Pitää muistaa, että "tähden lentoja" politiikkaan vaalit helposti synnyttävät. Joskus sellaiseksi voi nousta uusi puoluekin. Tähden lennolla on aikansa. Siksi on turvallista äänestää kuntavaaleissakin demareita ja sen kyvykkääksi arvioitua ehdokasta. Vastuu tapahtumien kulkuun on aina äänestäjällä.

Veijo Tuunanen