sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tätä valtakunnan ja maakuntalehti julkaissut.


Minua hävettää.
 Minulla asiat ovat hyvin. Elän hyvinvointi Suomessa. Kuitenkin minua hävettää. En ole rikas. En köyhä. Ei surua. Mutta ei iloakaan. Miksi?
Suomessa, jotta voitaisiin puhua hyvinvointi valtiosta, ihminen tarvitsee vähintään kolme asiaa. Ruokaa, lämpöä ja paikan, jossa voi nukkua rauhassa. Juhlapäivinä näiden puute paljastuu karmeimmillaan Hurstin järjestämillä yhteisruokailuissa.
Ruokaa suomalaisille riittää. Kysymys on vain sen huonosta jakelusta. On alentavaa, että ruokaa pitää ihmisen jonottaa  kadulla. Lämpöä ihminen tarvitsee Suomen pakkasissa. Onko riittävää lämmön  löytyminen yhteismajoituksista tai porrashuoneista? Ei ole. Hyvinvointi valtioksi ei voi kutsua Suomea, jossa ihmisellä ei ole seiniä ympärillään. Edes pientä yksityistä tilaa levähtää ja suoriutua päivittäisistä toimistaan.
Suomessa todellisia puutteessa eläviä lienee muutamia tuhansia. Puutteenrajalla eläviä ehkä satatuhatta. Sinnittelijät päälle. Asioiden korjaaminen ei ole taloudellisesti raskas. On kysymys kyvyttömyydestä tai tahdosta hoitaa asiat kuntoon. On ihmisiä, joilta puuttuu kyky omien asioittensa hoitoon  ja ihmisiä, joilla olisi mahdollisuus mutta joilta puuttuu todellinen tahto korjata asiat.
Olen saanut elää pitkän ja monivaiheisen elämän. Nyt olen ensimmäinen kerran tilanteessa, jossa tunnen häpeää. Siitä, etten ole osaltani osannut nähdä asioiden todellista laitaa. En silloinkaan, kun talonmiehenä ajoin porraskäytävistä ihmisiä pakkaseen. Häpeän puolestanne, te ministerit ja poliittiset päättäjät ja mielipidepalstalle valittajat. Ajatelkaa asioiden todellista tilaa ennen kuin puhutte taseistanne, veroistanne, työllisyysasteista ja kestävyysvajeistanne. Mitä järkeä on puhua kestävyysvajeesta kymmenien vuosien päähän, jos ei näe tilannetta tämän päivän leipäjonossa tai Hurstin yhteisruokailussa. Hävettää.
                                Veijo Tuunanen 84v Taalintehdas.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Raastuvassa tungosta


Äänestäjä tarvitsee kuluttajasuojaa
Eduskuntavaaleihin pitäisi valmistua. Vapaat vaalit ovat demokratian perusta. Vaaleissa pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja luoda uskoa paremmasta. Viisautta saattaisi olla katsoa myös mitä menneisyydessä on tapahtunut. Mikä on äänestäjän kuluttajasuoja?
Räikeimmin sitä loukattiin, kun persuista loikkasi ryhmä tukemaan kokoomuksen ja keskustan oikeistopolitiikkaa ja sen tavoitteita. Omat vaikutukset tapahtumaan olivat  Timo Soinin henkilökohtaiset hillotolppatavoitteet. Vähäiseksi äänestäjän kuluttajasuojan loukkaukseen ei voi pitää Juha Sipilän ja Petteri Orpon sallivaa suojausta loikkaukseen ja sinisten toimintaan yleensä. Voiko enää luottaa vanhaan sanontaan; ennen mies maansa myy kuin sanansa syö. Tuskin enää sinisten kohdalla.
Mitä tässä maassa tapahtuu? Ylin poliisijohto istuu käräjillä syytettynä tehtäviensä hoitamisesta. Vasta valtakunnansyyttäjä sai potkut. Kenraalien tekemisiä ja touhuja tutkitaan ja nostetaan syytteitä. Tullin pääjohtaja on saanut pari huomautusta ja virkarikostuomion. Mistä pohjimmiltaan on kysymys?
Henkilökohtaisesti en usko hierarkisiin tai kaluuna pohjaisiin johtojärjestelmiin. Niissä näyttää olevan selvä miten ylös päästään, mutta ei enää miten huipulla pitää toimia. Tästä näyttää seuraavan jyrkkä pudotus. Liian usein raastuvan kautta.
Oulun tutkinnassa olevat seksuaalirikokset puhuttavat. Jotkut tahot ovat lähteneet laukalle. Vahvan vankila kokemuksen pohjalta voin vakuuttaa seksuaalirikollisia olleen ennen maahan muuttaneita. Vain eläimiin sekaantumiset ovat vähentyneet. Seksuaalisuus on ihmisen vahvimpia viettejä. Sen voimaa ja esiintymistapoja on tutkittu. Osaltaan se johtaa kahteen vahvimpaan viettiin. Hengissä pysymis- ja suvunjatkamisviettiin.
Oulun tapahtumissa ei voi unohtaa kulttuurieroja. Miten suhtautuminen seksuaalisuuteen ja vastakkaiseen sukupuoleen maahan muuttajilla ja paikallisilla eroavat toisistaan. Tämä on iskettävä puutteessa elävien päänuppiin. Eikä siinä tarvitse hymistellä. Suomessa saa naista ja nuortakin katsella, mutta varsinkaan lapseen ei saa koskea. Mutta nuorten ja lasten vanhempien vastuuta tapahtumiin ei saa unohtaa. Tietäähän vanha sanonta: "Ennen kapallisen kirppuja vahtii kuin yhtä murrosikäistä nuorta.