maanantai 29. kesäkuuta 2015

Puhe Maiju Lassilan muistomerkillä 2015.


POTSIPÄIVÄT  Maiju Lassilan muistomerkki 2015.

"Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut", puhui Liperin Kutsun kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht`äkkiä.

Sanat ovat Maiju Lassilan "Tulitikkuja lainaamassa" kirjan alusta vuodelta 1910.

Maiju Lassilan henkilöön ja "Tulitikkuja lainaamassa" kirjaan perustuvat Tohmajärven Potsipäivät, joita nyt vietetään jo 41    kertaa. Tohmajärvellä on elänyt merkittäviä henkilöitä. On onnellista, että pitäjätapahtuma on saanut nimensä juuri Maiju Lassilan kirjailijatyön muistoksi.

Tästä on annettava kiitos Potsipäivien alulle panijoille Teuvo ja Kerttu Eroselle ja silloiselle kunnan  kulttuurisihteeri Markku Sivoselle. Sittemmin Potsipäivien järjestämisen päävastuu on ollut Tohmajärvi-seuralla.

Mikä mies oli tämä tohmajärveläissyntyinen Algoth Tietäväinen myöhemmin Algot Untolaksi nimensä muuttanut ja eri salanimillä   20 kirjaa julkaissut  opettaja, näytelmäkirjailija, toimittaja ja lopulta agitaattori?  Hänen 49 vuotta kestäneeseen elämään ei tässä yhteydessä voi kuin hipaista Tohmajärvellä elettyä aikaa.

Algoth syntyi Tietäväisen maanviljelijä perheeseen v. 1868. Paikka sijaitsee entisen Sortavalan Muskoon menevän tien varressa ns. Nenosen sillan kohdalla. Algoth:in isä kuoli pojan ollessa 13 vuotias. Äidin mentyä vuoden kuluttua isän kuolemasta uusiin naimisiin uuden isän alkoholiongelmat johdattivat  pojan Kemieseen  Talluksen taloon. Paikka on nykyisten rivitalojen kohdalla, joita omenatarhaksi taidetaan kutsua Maiju Lassilan tiellä. Kyseinen talo oli lapsena ollessani Matti Poutiaisen omistuksessa. Talon navetalla kerrotaan tulevan kirjailijan hakanneen havuja karjan kuivikkeeksi kunnes sukulaisten avustamana Algoth pääsi 19 vuotiaana Sortavalan seminaariin, joista valmistui opettajaksi 1891. Saman navetan katolta   minäkin lapsena olen laskenut persmäkeä.

Maiju Lassilan 49 vuotta kestänyttä moni vaiheista elämää on tässä mahdoton käsitellä. Tohmajärveläisyyteen hänet yhdistänee parhaiten hänen runsas kirjallinen tuotantonsa.

Kaikkiaan Untola kirjoitti eri salanimillä yli 20 kirjaa. Vuonna 1912 jopa 9 kirjaa. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia näytelmiä. Tulitikkuja lainaamassa kirjan hän kirjoitti Maiju Lassilan nimellä ja se julkaistiin  vuonna 1910. Kirjasta Maiju Lassilalle myönnettiin valtion palkinto, jota kirjailija ei ottanut vastaan. Runsas salanimillä kirjoittaminen johtui halusta pitää erossa romaani henkilöt hänestä itsestään ja estää lukijoiden yhdistäminen  niitä todellisuuteen. Pelko naurettavaksi tulosta, kauna ja kateus oli jo silloin kirjoittajien kiusana.

Maiju Lassilaa voi pitää tohmajärveläisenä ja olla ylpeä hänestä. Vähästä lähtenyt ja omalla lahjakkuudellaan ja työllään hän on noussut yhdeksi merkittävimmistä kansankulttuurin kuvaajista. Huumorin käyttö näytelmissä ja romaaneissa oli Lassilan vahvuus tuoda arkoja yhteiskuntakriittisiä kohtia esiin niin, etteivät kaikki niitä vielä nytkään taida havaita. Oikeiden paikan nimien käyttö, vaikka kohteet eivät aina olleetkaan oikeita, sitoi kirjoitukset monesti Tohmajärveen.

Toivoisi, että Tohmajärvellä ymmärrettäisiin Maiju Lassilan merkitys paikkakunnalle kansankulttuurin tallentajana. Hänen teoksistaan riittää kesäteatterille esitettävää alkuperäisessä tai uudelleen tramasoidussa muodossa. Olisiko nyt aika järjestää Maiju Lassila seminaari Potsipäivien yhteyteen?

Tähän loppuun sopinee yhteys itsestäni ja suvustani Tulitikkuja lainaamassa romaaniin. Kunnioitettu edesmennyt  Suokoeaseman johtaja Lauri Saloheimo, jota myös kanttura Lassiksi kutsuttiin oli selvityksissään päässyt tulokseen, että Maiju Lassila käytti kirjassaan Antti Ihalaisen esikuvana Murroilla elänyttä Juho Pekanpoika Kämäräistä. Kämäräinen oli mummini  isä. Tiedä häntä? Sukuunsa laiskan pulleita ja helposti höynäytettävä minustakin on tullut.

Jos heinätyöt joskus olivat Juho Pekanpojalla myöhässä niin pirttiviljelys kukoisti. Kämäräisellä oli 8 lasta, joista vanhin oli mummini Hilma.

Jotta jotain kongreettista tästä tilaisuudesta jäisi toteutettavaksi tulevaisuuteen, niin toivoisi Maiju Lassila seminaarin toteutuvan ja hänen elämäntyönsä kansankulttuurin ylläpidossa Tohmajärvellä saavan arvoisensa huomion.

Samaan toivomukseen voi liittää tämän Maiju Lassilan muistomerkin saamisen sijainniltaan ja tekstiltään vastaamaan todellisuutta.

Veijo Tuunasen puhe Maiju Lassilan muistomerkillä Potsipäivillä 2015.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kuka ihmeen Tietäväinen?

Semmoinen Tietäväinen, jonka ainakin minä rankkaan ehkä merkittävimmäksi tohmajärveläiseksi kulttuurihenkilöksi. Hänet tunnetaan koko Suomessa ja laajalti koko maailmassa.
Tohmajärvellä on tapana hakea heikolle itsetunnolle vahvistusta tunnetuista paikkakunnalla syntyneistä tai eläneistä henkilöistä. Ilmiö on käytössä toki muuallakin, jos sellaisia henkilöitä vain paikkakunnalta löytyy.

Nyt puheena oleva Tietäväinen tunnetaan, ehkä parhaiten Maiju Lassila nimisenä. Samalta mieheltä löytyy "salanimi" rypäs, joka lienee yksi Suomen runsaimmista.

Maiju Lassilan persoonaan ja erityisesti Tulitikkuja lainaamassa romaaniin perustuu Tohmajärven pitäjäjuhlat Potsipäivät. Niitä vieteään tulevana sunnuntaina nyt jo 41:ttä kertaa. Allekirjoittanut on osallistunut Potsipäiville joka vuosi. Ensimmäisillä Potsipäivillä voitimme helsingiläisistä kootulla joukkueella kärrynvetokilpailun, josta lohkesi palkinnoksi elävä imisäpotsi.

Tämän vuotisillä Potsipäivillä olen lupautunut pitämään puheen Maiju Lassilan muistoperkillä perjantaina klo 14,00. Tästä edespäin tämä juttu on buffi tuota tilaisuutta varten. Olisi kiva, jos ihmisiä vaivautuisi paikalle. Ei niinkään minun takia, vaan tekemään kunniaa edesmenneelle merkittävälle tohmnajärveläiselle kulttuurihenkilölle; Maiju Lassilalle.

Algoth Tietäväinen alias Algot Untola alias Maiju Lassila syntyi Tohmajärvellä 28.11.1868, kuoli epäselvissä olosuhteissa Helsingissä 21.5.1918., 49 vuotiaana.
Tavataan Maiju Lassilan muistomerkillä perjantaina klo 14,00.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Julkaistu eilen Viikko Pohjois-Karjalassa


Äänioikeus vai puheoikeus

Tornista kuuluu ääni kauemmaksi. Se tiedetään. Onko se aina oikeaa asiaa, onkin jo toinen juttu. Tornista puhuvat johtoasemiin vaaleilla päässeet. Paikkansa he ovat saaneet vaaleissa äänestäjiltä, jotka ovat enemmistöltään tavallisia kansalaisia. Tuntuu kuin tämä olisi unohtunut torneista puhuvilta. Vaaleissa annetun äänen merkitys tuppaa haihtumaan.

Jutta Urpilaisen sivuuttaminen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta ja eduskunnan pankkivaltuustosta tapahtui "tornista" tulleelta päätöksellä. Tältä se näytti tavalliselle äänioikeutetulle.

Tapahtuma osoitti, että kovin kilpailu paikoista ei käydäkään vaaleissa, vaan omissa pöydissä, joissa ei äänestäjän mielipiteelle aina anneta arvoa. Tällainen jos mikä syö SDP:n arvovaltaa ja luottamusta. Menettely ei ole uusi, joka on näkynyt pitkän aikaa vaalimenestyksessä. Myös päätöksissä, jolloin Jutta Urpilainen oli puolueen puheenjohtaja.

******

Tapani on ollut kirjoittaa silloin tällöin niin päättäjille kuin politiikoillekin suoraan vanhan mallisia kirjeitä. Yleensä he ovat kirjeisiini vastanneet. Poikkeuksena pari kirjettä. Jutta Urpilainen ja Antti Lindtman eivät kirjeisiini vastanneet.

Antille kirjoitin mielipiteeni hänen antamaansa juttuun Maaseudun tulevaisuus-lehteen ja Jutta Urpilaiselle näkemykseni edellisten eduskuntavaalien ennakko toimista.

Mielestäni Antilla pitäisi olla sordiino käytössä kun puhutaan metsäveron uudistuksesta, kun entinenkin tädin tuskin on saatu toimimaan.

Kirjeessäni Jutta Urpilaista pyysin käyttämään arvovaltaansa SDP:n eduskuntavaaliehdokkaiden asetteluun silloisessa Pohjois-Karjalan vaalipiirissä.  Ehdokasasettelussa jätettiin Esa Lahtela sivuun ja samalla menetettiin hänen aikaisemmassa vaalissa keräämänsä 11000 ääntä romukoppaan.

Näillä molemmilla esimerkeillä yritän sanoa, ettei äänestysoikeuden käyttäjä menetä puhevaltaansa. Tätä oikeutta viimeksi käytti ansiokkaasti keskustan Katja Asikainen antaessaan  palautetta  puolueensa tornista puhuville. Tästä ei näyttänyt pitäneen Anu Vehviläinen. No, hänhän onkin tornista puhuvia.

******

Rääkkylän kunnan taloudesta ja muustakin toimista näyttävät entinen kunnanjohtaja Yrjö Eronen ja nykyinen kunnanjohtaja Tuula Luukkonen käyvän selontekoa yleisön osastoissa. Ikävä vain, ettei sillä ole vaikutusta kunnan heikkoon talouteen. Ei kulut pienene, eikä tulot suurene.

Oma rääkkyläläinen juttunsa on kunnanvaltuuston jäsenyys. Sieltähän ero annettiin Jouko Päiviselle kuntalakia paikallisesti tulkiten. Nyt hänen tilalleen vaalituloksen perusteella valittava Martti Parviainen on ilmoittanut kieltäytyvänsä valtuutetun pestistä vedoten kunnan heikkoon talouden pitoon ja asioiden hoitotapaan yleensä.

Rääkkylässä eron syyksi valtuustossa riitti epäluottamus kunnanvaltuuston  ja kunnanhallituksen puheenjohtajiin. Riittääkö syyksi kieltäytyä valtuuston jäsenyydestä heikko talouden pito ja sekava asioiden hoitotapa? Ja miten siihen sovelletaan kuntalakia? Rääkkyläläisittäin. Yleisön osastoista se voidaan kohta lukea.

******

Tohmajärven kunnanvaltuutetut osoittivat taipuvaisuuttaan ensin vastustamalla järven veden laadun parantamishanketta ja kohta äänin 24 - 3 kannattavansa hanketta. Perusteet kannoille olivat samat molemmissa päätöksissä. Yhtä sekavat ja vailla todellisia perusteita päätöksille. Nyt kannatettaessa hanketta käytettiin 20 puheenvuoroa. Miksi, ei selvinnyt .

  Hyvää Juhannusta!                                  Veijo Tuunanen

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Hyvä asia hataralla pohjalla

Jos minulta kysyttäisiin: Haluatko, että järvi ennallestetaan? Vastaisin kyllä.
Onko se mahdollista? Alkaisin empiä.
Onko siihen taloudellisia mahdollisuuksia juuri nyt? Empisin enemmän.
Jos olisin ollut valtuustossa päättämässä 700000 euron hanketta järven parantamiseen olisin äänestänyt päätöstä vastaan.
Miksi, voisi joku kysyä.
Siksi, että olin Pöyryn vetämässä järven ennallistamishankeen taustaryhmässä Tohmajärven seurakunnan edustajana. Silloin tehty suunnitelma oli suuruuden hullu uimarantoineen sun muine virkistyskohteineen. Myös järveen laskevat joet sisälsivät suuria muuoksia uusine virtausuomineen.
Hanke kaatui silloin rahan puutteeseen. Sanoisin, onneksi.

Muutama kuukausi sitten ELY-keskuksen tarjottua 350000 euroa järven vedenlaadun parantamiseen olin valtuustossa päättämässä kielteistä kantaa, jossa kunnan olisi pitänyt sijoittaa myös 350000 euroa hankkeen liikkeelle lähtöön.
Valtuusto hylkäsi silloin määrärahan. Oma kantani oli silloin, ettei innostuksen varassa voi lähteä laittamaan verorahoja hankkeeseen, josta valtuutetut eivät juuri tienneet mitään. Mitä rahalla olisi tehty, kuka olisi tehnyt ja milloin? Suunnitelmia ei ollut. Muistaakseni pidin silloista päätösesitystä järjen vastaisena.

Nyt samat valtuutetut päättivät äänin 24-3 lähteä järven parantamishankkeeseen mukaan. Minä en ollut valtuustossa tällä kertaa kannattamassa tai vastustamassa hanketta.
Päätösesitys oli pudotettu kunnanosalta 200000 euroon. Jotkut valtuutetut pitivät sitä hyvänä. Tällä välin oli perustettu Puhdas Tohmajärvi yhdistys tukemaan hanketta. Jotta 350000 euroa saataisiin ELY:ltä jää yhdistyksiltä ja yksityisiltä kerättäväksi 150000 euroa.
Kunnanjohtajan mukaan Vapolta on tulossa 35000 euroa. Siinäkö korvaus, että osa turvetuotannosta on valunut järveen? Muista rahalla mukaan tulijoista, ei ollut kuin jotain suusanallisia lupauksia.
Muilta osin päätösesitys ei sisältänyt toteutuksesta enempää kuin ennenkään. Toteuttajaksi kunnanjohtaja arveli kunnan palkkaavan henkilön tai koko homma annettaisiin ulkopuolisen hoidettavaksi.
Persujen valtuusto vastusti määrärahaa hankkeelle. Perusteena heillä oli kunnan heikko taloudellinen tilanne. Minun perusteeni olisi ollut puutteellinen asian valmistelu. Pitää valtuutettujen tietää mitä rahalla aiotaan tehdä ja mihin vaikuttaa ja missä ajassa.
Minulle Elyn esutrajat sanoivat, että kaislojen poistostakin pitää erikseen neuvotella. Kenen kanssa? Sitä eivät sanoneet.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Rääkkyläläistä lähidemokratiaa

Blogin kirjoitteluun on tullut pikku tauko. On ollut kaikenlaista mökkeilyyn liittyvää puuhastelua. Yhtä puhettakin olen väsännyt kasaan, joka on tarkoitus esittää Potsipäivillä. Päiviä on pidetty jo 40 kertaa. Olin mukana jo ensimmäisissä. Osallistuimme helsinkiläisinä hevoskärrykilpailuun. Voittohan siinä tuli ja imisä porsas palkinnoksi.
*****
Rääkkylä on päässyt taas valtakunnan mediaan. Kun oikein yrittää niin julkisuuteen pääsee. Jos ei muuten niin kriisikuntana.
Kuntien taloudenpidosta en juuri mitään ymmärrä. Juuri kun sanotaan talouden olevan kunnossa niin kohta ollaan konkurssin partaalla. Rääkkyläkin palvelumaksuja Attendolle on rästissä miljoona tolkulla.
Miten se on mahdollista, kun eletään lähidemokratian kultakunnassa. Valtuustoa johtaa terveysasioiden tuntija lääkäri, joka samalla saa palkkaa Attendolta ja liekö vielä osakkaana ko. yhtiössä. Yllätyksiä ei näissä asioissa pitäisi syntyä.
No, uusi kunnanjohtaja Karjalaisen Suoralla linjalla selosti, että Rääkkylän ratkaisut nytkyisellään ovat parhaita mahdollisia. Millaiset ne sitten olisivat, jos jotain muuta olisi koetettu. Hänen mukaansa huonompia.
Samalla Karjalaisen palstalla entinen Rääkkylän kunnanjohtaja ehätti ilmoittamaan, että hän maksaa veronsa Rääkkylään. Jotta siltä osin kunnan pitäisi pärjätä.
Henkilöistä, joista kirjoitin ovat: Nykyinen Rääkkylän kunnanjohtaja Tuula Luukkonen, entinen Rääkkylän kunnanjohtaja Yrjö Eronen ja valtuuston puheenjohtaja ja lääkäri Tapio Hämäläinen.
******
Paljon paremmin ei näytä menevän Rääkkylän seurakunnalla. YT-neuvotteluja ja talouden tasapainottamista näytetään käytävän seurakunnassakin. Rääkkylän seurakunnasta saa palkkansa kaksi henkilöä, jotka ovat tohmajärveläisiä opeiltaan ja asumiseltaan. Panin merkille, että heti heidän astuttuaan tehtäviinsä lyhentyi kirkkoherran viraston aukioloaika Rääkkylässäkin seurakuntalaisille. Tämä oppi oli parasta tohmajärveläistä käytäntöä.
Henkilöistä joista kirjoitin toinen on nimeltään Kontiainen ja toinen Luukkainen. Titteleistä en ole varma, joten jätän niistä arvuuttelun lukijoille.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Julkaistu tänään Vikko P-K lehdessä


Onni yksillä, kesä kaikilla

Olen siirtynyt monessa mielessä katvealueelle. Poliittisesti olen siirtynyt oppositioon, vaikka en tiedäkään mitä merkitystä sillä on pakinoitsijalle. Kesäksi mökille muutto tietää ruisrääkän sietämistä. Mokkula pelaa ilmojen mukaan ja hitaasti silloinkin. Lehtien sunnuntai jakelu toimii aina jakelijan mukaan. Pelkään milloin kesätyöntekijät tulevat postin jakoon.  Paskadirektiivin poisto näyttää jäävän hyväksi asiaksi tälle kesälle. Näillä siis mennään kesäkuukaudet.

******

Tohmajärvellä eletään entiseen malliin. Kehuttaisiin ja kehutaankin itseämme silloin kun vähänkin siihen on mahdollisuutta. Kateellisia ollaan naapureille ja moitittavaa haetaan muista kuin itsestämme. Ollaan niin erinomaisia.

Mikä meihin on mennyt? Huumori on kadonnut. Kiitos-sana on vähässä käytössä. Ei juuri tervehditä naapuria. Tiedän, etteivät  perustohmajärveläiset ole kanssani samaa mieltä havainnoistani. Näin se vaan tuppaa olemaan, kun vertaa elämän menoa muualla. Emmekö tunnusta tosiasioita?

******

Image-lehdessä oli taannoin Venla Rossin kirjoittama juttu Tohmajärvestä. Tähän juttuun pahoitti Koti-Karjalan pääkirjoituksessa mielensä tohmajärveläinen toimittaja Kari Sarkkinen. Hän palapalalta käsitteli Imagen jutun, nähden sen asenteelliseksi ja rakasta kotipitäjäänsä Tohmajärveä kaltoin kohtelevaksi. Miksi Sarkkinen oli ottanut vertailukohdakseen jutussaan Helsingin ja arvioitavakseen toimittaja Venla Rossin ammattitaidon? Kirjoitushan oli Tohmajärvestä ja siinä sivussa tohmajärveläisistä. Ja mikä tärkeintä Imagen juttu oli ulkopuolisen toimittajan näkemys, johon on rehellisyyden nimissä helppo yhtyä.

******

Tohmajärvi on hyvä paikka asua ja elää. Tosi asia on kuitenkin, että yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat tohmajärveläisiinkin. Omakotitaloja ja asuntoja on myynnissä runsaasti. Kauppa käy nihkeästi,  mutta selvää on, että kauppa ennen pitkää vilkastuu ja palaa entiselleen. Kemien taajamalla on vetovoimaa. Sitä tukevat nykyisetkin hyvät palvelut ja Joensuun sekä Kiteen läheisyys. Kemiessä on maaseudun asuin mukavuudet, mutta poissa kaupunkiseudun harmit. Tähän uskoon perustuu, että se minunkin pikku yksiö menee kaupaksi.

******

Annetaan vaalituloksen olla tällä kertaa repostelematta. Odotetaan miten henkilöön pohjautuva puoluetoiminta voi Suomessa jatkua. Vai väittääkö joku, ettei kepun menestys vaaleissa perustu Sipilän henkilöön ja persujen  Timo Soinin persoonaan. Molemmista voi todeta, että heidän vaatteensa ovat heidän aatteitaan. Jos onni näyttää olevan yksillä, niin kesä on kaikilla.

                                                   Veijo Tuunanen