Riskiryhmä on vielä tulossa.

Maltti on valttia

Minut on kasvatettu pelolla. Olen pelännyt mörköä, mustalaisia, poliisia, Swahnen koiraa, kulkutauteja, eniten keuhkotautia ja sotaa. Nyt ikäihmisenä en pelkää enää edes kuolemaa. Tiedän sen tulevan koronalla tai muuten. Valtiovalta on ottanut minut ja muut yli 70-vuotiaat erikoissuojeluun. Kiitos siitä, mutta liika on likaa. Kuntoni on kohtuullinen eikä ikä vielä ole vienyt liikunta-, ajattelu- ja oppimiskykyäni. Osaan varoa lähikontaktia, pisaravaaraa, pestä käteni ja yskiä hihaan. Älkää siis kieltäkö minua ja kaltaisiani ikäihmisiä kävelemästä ulkona ja käymästä kaupassa. Lupaamme noudattaa näitä ja muita ohjeitanne entistä tarkemmin. Haluamme olla osana normaalia yhteis- ja ihmiskuntaa kykyjemme mukaan, ilman ikärajoitteita ja omia kauppa-aikoja. Edellä oleva ei ole kritiikkiä hallituksen toimia kohtaan. Mielestäni hallitus ministereineen pääministerin johdolla on tehnyt enemmän oikeita päätöksiä kuin mitä kohtuudella olisi voinut vaatia. Siitä kiitos heille. On ymmärrettävä kuitenkin, että meitä on moneen junaan ja vieläpä jokunen jää asemallekin.

Ensimmäisen kerran sodan jälkeen, jona aikana olen Suomen hallitusten toimia seurannut, Suomella on hallitus, joka kyvyillään ja toiminnallaan herättää kokonaisvaltaista luottamusta. Kaikki ministerit ovat toimineet määrätietoisesti ja tiedottaneet suunnitelmistaan ja päätöksistään esimerkillisesti kansalaisille. Erikoiskiitoksen hallituksen johtamisesta ansaitsee Sanna Marin.

Elämme koronaviruksen takia valmiuslain aikaa. Sillä voi puuttua monella tasolla tavallisen kansalaisenkin jokapäiväiseen elämään. Laeilla ja asetuksilla ohjataan ihmisiä ja heidän toimintojaan tiettyyn suuntaan. Määräykset toimivat vasta kun niiden noudattamista valvotaan tai jopa määräysten rikkomisesta rangaistaan. Tämä tie on hankala ja kalliskin toteuttaa. Siksi ihmisten liikkumiseen kannattaisi puuttua muuten kuin määräyksillä ja rangaistuksilla. Olemmehan sivistysvaltiossa ja onhan ongelmamme yhteinen. Jos määräysten laatijat ymmärtävät koronavaaran, ymmärtävät sen kohteeksi joutuvatkin. Edellä olevat asiat ovat mielipiteitäni, ja pohjautuvat kokemuksiini vankilaelämästä. Vankilathan ovat täynnä syyttömiä ja väärintuomittuja. Rangaistuksen uhalla on jonkin verran vaikutusta tavalliseen kansalaiseen. Mutta sitäkin on vaikea todentaa. Lainkuuliainen kansalainen uskoo varoitustakin.

Ihmisten jakaminen ryhmiin iän, ulkomuodon, rodun, ihon värin, uskonnon, sukupuolen, asumispaikan, taloudellisen aseman tai poliittisen suuntautumisen perusteella ei kuulu sivistysvaltion toimintaan. Rajoilla ja rajoituksilla ei saada mitään pysyvää hyvää kenellekään. Kateutta ja vihaa syntyy ja pahimmillaan tästä versovat sodatkin. Inhimillisyys katoaa. Pahimpana esimerkkinä tästä olivat natsien vainot juutalaisia kohtaan. Eikä ole syytä unohtaa mitä samaan aikaan tapahtui Neuvostoliitossa.

Lopetan maailman parantamisen tähän. Kerron mitä tapahtui kun mummo väisti kotipolulla vastaan tulijaa koronan pelossaan. Jalkahan se katkesi. Nyt on mummonkin kylällä jo yksi koronapotilas.

MIHIN MENET VANKEIUNHOITO?

Pelko ja pelote

Maailman kirjat ovat sekaisin. Pitääkö pelätä koronaa viruksena vai keppinä? Virus voi viedä hautaan ja pelikeppi voi osua silmään. Sitten on vielä se Caruna. Sehän vie rahat, jos meinaa sähkövalossa lehteä lukea. Viimeisintä pelkoa on, että rikollisjärjestö, joka on lakkautettu ja jonka nimeä en osaa kirjoittaa mellastaa vankiloissa.

En yleensä kirjoita tällä palstalla entisestä elämästäni ja siitä mitä työkseni tein. TV:ssa käydyn keskustelun innoittamana voin muutaman sanan kirjoittaa vankeinhoidosta. Varsinkin kun Pyhäselän vankila on lehden levikkialueella. Vankilat ovat ikiaikainen rangaistusmuoto henkilöille, jotka lakia ovat rikkoneet, sen jälkeen kun kuolemantuomioista luovuttiin. Vankilan ainoa rangaistavuus perustuu vapauden menettämiseen. Se mitä muuta vankeinhoitolaitos (mikäli nimi on enää voimassa) harjoittaa, on alisteinen vapauden menetykselle.

Kuuntelin huuli pyöreänä kun rikosseuraamuslaitoksen (liekö nimi oikein) kehittämispäällikkö (liekö titteli oikein) kertoi vankilan uusista tulevaisuuden näkymistä. Hämeenlinnassa puretaan puolivuosisataa vanha vankila uuden tieltä kun neljä kertaa vanhempiakin olisi ollut purettavaksi. Tilalle rakennetaan "Älykäsvankila", joka toteuttaa "rentouttavaa vuorovaikutusta". Heh, heh, sanon minä. Enempää ei tähän tarvitse sanoa. Ollaan samalla tasolla suunnittelijan kanssa.

Tein päivätyöni vankilassa. Olin monessa mukana. Sain tutustua vankeinhoitoon myös ulkomailla. Vankeinhoidon kehittäjiä riitti minunkin aikana. Joitain olin kannattamassa mutta yltiöpäisimpiä piti vastustaa, ettei "kehitys" vienyt vankiloita kaaokseen. Nyt kerrotaan kansainvälisten rikollisten ja huumehörhöjen mellastavan vankiloissa. Ratkaisu tähän tuskin löytyy "rentouttavasta vuorovaikutuksesta". Jos rikollisuutta ei saada vähenemään vapaassa yhteiskunnassa ei sitä saada vähenemään vankilassakaan millään hokkuspokkus konstilla. Vankiloista puhutaan jo raamatussa. Luulisi, että joku parempi ohjaus rikollisuuteen olisi jo keksitty vankilan sijasta.

Edellisen pääjohtajan kaudella keskityttiin vankeinhoidossa nimikkeiden ja organisaation muutokseen. Se on tyypillistä Suomessa. Kun pääasialle ei mahdeta mitään siirrytään epäoleelliseen, jotta saataisiin jotain näyttävyyttä. Tunnen Rikosseuraamuslaitoksen uuden pääjohtajan Arto Kujalan ajalta, jolloin hän tuli Vankeinhoitolaitoksen työ- ja taloustoimistoon markkinointipäälliköksi. Samaisessa TV-haastattelussa hän sanoi, ettei usko vankilain pelotevaikutukseen rikollisille. En minäkään. Se on tutkittu asia. Vankila ja vapauden menetys toimiikin ennalta ehkäisevänä siellä missä sen pitääkin toimia. Tavalliselle ihmiselle vapaudessa.

TÄMÄ JUTTU EI KELVANNUT HS:N MIELIPITEISIIN.

Huomioiko TV katsojat riittävästi

Ville Mäkelä kysyy (HS. 27.2)Yleltä vastuuta TV:ssä tapahtuvasta runsaasta kiroilusta. Erityisesti alatyylinen V-sana on levinnyt jo pienten alle kouluikäisten lasten käyttöön. Eikö vastuussa olevat ohjelmien sisällöstä päättäjät tiedä, että lapsien ensioppinen tapahtuu mallioppimisen kautta?

Erityisesti TV:ssä esitetty huumori on muuttunut oivaltavasta katsojaa huomioivasta esitystavasta kaksimielisyyttä tarjoavaksi ylilyöntiohjelmiksi. Jos melu, hyppiminen ja huutaminen suu ammollaan on hauskaa niin se poikkeaa siitä jota vanhempi väki on tottunut pitämään huumorina. Ymmärrän Suomen rajalliset resulssit esiintyvien osalta, mutta samat esiintyjät asia- ja huuto-ohjelmista hämäävät varsinkin lapsia. Aplodit itselleen on uutta entisestä poikkeavaa käytäntöä.

Toivoisi myös kanavilta ohjelma koordinaatiota, ettei saman tyyppistä ohjelmaa esitettäisi minuutilleen samaan aikaan kaikilla kanavilla. Nyt mainoksetkin ovat päällekkäin. Kasvojen kulumista ei näytetä TV-piireissä huomioitavan. Samat julkkikset ilmestyvät ohjelmien väliin heilumaan jaa suu auki hyppimään ilman mitään yhteyttä meneillään olevaan ohjelmaan. Seuraukset tällaisesta voivat olla vastakkaiset toivottuun tarkoitukseen.

Veijo Tuunanen. TV:n katsoja Kemiönsaarelta