Tarjosin tätä Hs:n mielipidepalstalle. Ei julkaistu.

 

Kun muistetaan, tietää elävänsä

Julkinen terveydenhuolto on kiitoksensa ansainnut Tiina Karkkolaisen kirjoituksessa (9.7.) "Isäni saama saattohoito oli ensiluokkaista".  Valitettavasti saattohoito kuvatussa muodossa tavoittaa toistaiseksi harvan Suomessa. Kiinnittäisin huomiota elämän loppuvaiheisiin ja kuolemaankin liittyviin asiakohtiin. Kysymyksessä on hyvästeistä, kiitoksista ja muistamisesta. Harvemmin enää puhutaan surusta. Sehän onkin lopulta tunnustamista toteutumatta jääneistä asioista.

Kuoleman tuntevat kaikki. Sen läheisyyden ja lopullisuuden olemassa olon aistii erityisesti vanhemmat ihmiset. Harva heistä pelkää kuolemaa. Moni meistä uskoakseni katsoo taakseen mitä eläessään on tullut tehtyä. Mitä hyvää ja mitä vähemmän toivottua. Päällimmäiseksi tuskin nousee taloudellinen menestys tai raha. Ei ns. pahat teotkaan. Kuoleman lähestyessä, näin uskon, muistelu kohdistuu läheisiin, puolisoon ja lapsiin. Yhteys elämään ja läheisiin vanhus tahtoo pitää loppuun saakka. Siinä ei ole tärkeimpänä kysymys hyvästeistä tai kiitoksista vaan mukana olosta ja muistamisesta.

Puhuminen vanhukselle, kosketus, kirje tai puhelinsoitto on parasta saattohoitoa vanhukselle, joka voi tapahtua ennen lopullista. Tällainen antaa paljon myös "saattajalle". Elämänrajan taakse ei vanhus kuule.

Nillitystä Kuukausiliitteestä

 

Hesari on tullut kotiimme n. 60 vuotta. Lehteen olemme olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä. Nyt tekee mieli vähän nillittää. Aiheen tähän antoi Kuukausiliite 7/23. Olen tavallinen lehden lukija. Ei oppiarvoja vain kiinnostus asioihin. Korkea ikäni antama näkemys maailman kulusta. Onko se etu vai haitta nillitykseeni?

Lähestyn asiaa Stubb:in tapaan kolmen pointin kautta.

Ensimmäinen pointti. Filosofi Esa Saarisen 8-sivuinen juttu. Mikä oli kirjoituksen tarkoitus, jäi minulle epäselväksi. Filosofia sinällään on sotkuinen muille kuin filosofeille itselleen. Saarisen sitaatit eivät mitään uutta tuoneet vanhaan, eikä haastattelija pystynyt löytämään niistä kiinnekohtaa ainakaan minulle. Saarinen pukeutuu omituisesti, mutta niin tekevät muutkin julkut tullakseen huomioiduksi. Saarinen kertoi puhuneensa Nokialle ja saaneen siitä ruhtinaallisen korvauksen. Mutta eihän Nokian kännykän surkeaa loppua voi Saarisen ansioksi sanoa. Itsensä kehujia löytyy joka kylästä. Heillä on kansankielessä oma nimensä, mutta tässä kutsun heitä omituisiksi. Saarinen kutsuu vaimoaan prinsessaksi. Ainakin julkisuudessa. Oppimattomat ja kännissä liiankin usein käytetään puolisosta nimitystä, joka viittaa navettaan. Esa Saarinen edustaa siis sivistyneistöä, mutta onko se riittävä 8-sivuiseen, jossa ei tullut henkilöstä mitään muuta kuin 70-vuoden ikä. Olen pian 20-vuotta Esa Saarista vanhempi, mutta tuskin minua tullaan haastattelemaan ikäni perusteella. Itseni on maksettava jos lehdessä ikäni haluan näkymään.

Toinen pointti.

Jo ennen Saarisen juttua Kuukausiliite ilahdutti, ketä ilahdutti, hautaamalla toimittajansa elävältä suohautaan. Tarinaa tässä kertyi 10-sivun verran. Toki toimittaja työpäivän päätteeksi kaivettiin haudasta takaisin maan päälle. Mitään kirkollista tähän ei liittynyt. Se kyllä olisi ollutkin jutun kiintoisin kohta. Mitä lie päätoimittaja ajatellut perusteluja jutun tekemiseen. Liekö vielä Niemen aikaisia päätöksiä? Elävältä hautaamiseen ei löydy perusteita Ukrainan sodasta. Raakuus leviää ilman tällaisia tekohautauksia. Matti Jämsä käytti elävältä hautaamisen viihdykkeenä jo 1950-luvulla. Eikö mitään kehitystä lehtien julkaisussa ole kehittynyt, kun vanhaa luuta pitää kaluta. Nyt ei selvästi edes varoitettu, ettei hautausta ole syytä koettaa kotona. Hautarauha kuuluu kirkkomaalle, mutta olisi hyvä levitä niin, ettei hautaamista käytettäisi viihdykkeenä.

Kolmas pointti.

Kuukausi liitteen kolmannen 8-sivuisen jutun "74 pyhää rumpua jätän tarkemmin käsittelemästä ja lukematta. Jutussa liikutaan uskonnon, sen rauhan, kansanosan olemassa olon, uskomusten, historian ja museoasioiden piirissä, ettei vajavainen tietopohjani riitä sanomaan ko. asioista mitään. Samasta syystä kiinnostaako muitakaan keskiverto kuukausiliitteen muitakaan lukijoita? Kuvitus tässäkin jutussa oli "riittävää". Joku voisi sanoa kiusallisen riittävää, ellei sivuja tuhlailevaa.

Huomio ilman pointtia oli, että pari kansilehteä Kuukausiliitteessä oli paksumpaa paperia. Sopinee minulle kunhan ei postiluukkua tarvitse suurentaa. Mitä mieltä lienee lehden kantaja, kun sulloo aviisia luukusta. Näillä mennään taas hetki.