perjantai 19. maaliskuuta 2021

Kun ollaan häviöllä keinot karkaa käsistä

 

Tietääkö äänestäjä ketä kannattaa

Lyhyt oppimäärä suomalaisesta yhteisten asioiden hoidosta. Alkuaan oli rikkaat ja köyhät, joista jalostui sisällissodassa talolliset ja torpparit. Kehitys johti kahteen ryhmään, oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeistolla oli maat ja keinot rahan tekoon, vasemmistolla ei ollut kumpaistakaan, joka synnytti eripuraa ryhmien kesken. Oikeisto sanoi itseään isänmaallisiksi ja vasemmistoa kommunisteiksi. Vasta talvisodassa huomasivat molemmat ryhmät olevansa suomalaisia.

Kun on muuta tekemistä, ei ehdi puoluepolitiikkaan syventyä. Niinpä minäkin vasta ikäihmisenä huomasin Suomessa olevan kolme puoluetta. Kokoomus, demarit ja Maalaisliitto. Johtajina taisi olla Paasikivi, Sorsa ja Virolainen. Olihan niitä muitakin puolueita ja johtajia, mutta nämä kolme pyörittivät maata ja se riitti minulle. Olihan Kekkonenkin. Katsoin  hänen hoitavan vain yhtä hommaa, joka ei minun jokapäiväiseen elämääni suoraan vaikuttanut. Kekkosen mielsin politiikkojen työnjohtajaksi.

Toisin on nyt. Se alkoi oikeastaan Veikko Vennamosta. Hän perusti puolueen ja loi sille toimintatavat ja perintöjärjestelmän kannattamalla itsensä ulos eduskunnasta. Kymmenkunta muutakin puoluekyhäelmää on koettanut samalla metodilla mutta huonolla menestyksellä . Eihän pyörääkään voi keksiä moneen kertaan.  Siitäkö Vennamon tekeleen pohjalta on jäänyt elämään porukka, joka Soinista huolimatta näyttää nostelevan päätään kuin Trumppi Amerikoissa. Ja Trumpin jalostamilla konsteilla. Moiti muita ja lupaa kaikkea, niin kansalaisethan uskovat ja kannattavat. Se, että suomalaisetkin menevät tähän halpaan, ihmetyttää. Eivätkö he huomaa, ettei Vennamo, Soini ja Halla-aho ole tuoneet yhteiskuntaan mitään sellaista hyvää, jota ei yhteiskunnassa olisi ollut jo ilman heitäkin.

Hallitus hoitaa ja oppositio moittii, vaikka sydäntä kirvelisi. Koronakin näyttää tulevan hoidetuksi. Aloitettiin liian myöhään, ei ollut kasvomaskeja, ei rokotetta, ei mitään. Nyt on kaikkea. Persut, kokkareet ja ihmeeseen uskovat (anteeksi alatyylinen ilmaisuni) keksivät viimeiseksi moitittavaksi tulevat kuntavaalit. Ne on väärässä paikassa, ajankohtana ja   poliittista  etua hakevina, olipa ajankohta mikä hyvänsä. Hallitus hakee kärryillään korona korvaustukea EU:lta. Kristilliset uskovat, että EU:hun jää rahat ja kärryt. Kokoomus ei keksi muuta vikaa rahan hakemisessa kuin, että kärryt kulkevat liian keskellä tietä. Persut pääsevät ajamaan oikealta ohi. Persut vastustavat kaikkea ja sillä perusteella EU-rahaa, että ollaan nettomaksajia. Ymmärtämättä, että rahat ovat meidän omaa rahaa.

Ihmettelen miten Sanna Marinin hermot kestävät näiden neropattien kanssa. Nyt on nähtävissä, että hyökkäykset hallitusta vastaan ovat siirtyneet hyökkäyksiksi Marinin henkilöön. Mukanaan ovat liittyneet iltapäivälehtien toimittajat. Heidän kielenkäyttönsä on hillitympää mutta tavoite sama kuin opposition pahimmilla päkättäjillä. Saada Marin pois tasapainosta tulkitsemalla Marinin puheita mieleisikseen. Ja nämä "toimittajat" puhuvat sanan vapaudesta ja vastuullisesta journalismista. Näiltä tiedonvälittäjiltä unohtuu, että valtaa ei saada medialta, vaan kansalta vaaleissa. Ja se tuki on Marinilla vahva.

Veijo Tuunanen

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Äänestää pitää vaikka oma sauna palaisi.

Ääni ratkaisee

Ollako vai eikö olla?  Onko vaalit vai eikö ole? Äänestääkö ja ketä äänestää? Siinäpä pulmat. Politiikka monelta osaltaan näyttää olevan rikki. Hallitus, ministerit ja erityisesti pääministeri huhkivat töitä hiki päässä. Oppositio näkee siinä vain tehty virheitä. Sitä, mitä pitäisi tehdä, ei kerro kukaan. Aika menee heitä omaa pesää putsatessa.

Marja Sannikkan TV-haastattelussa Petteri Orpo selvensi kokoomuksen linjaa yleensä ja Helsingin pormestarin tehtävään pyrkimyksiä siinä määrin, että Kirsi Piha katsoi parhaimmaksi luopua pyrkiä tehtävään. Persujen puheenjohtaja Halla-aho joutuu organisoimaan tuon tuosta porukkaansa. Osasta hoitaa poliisi ja oikeuslaitos, mutta oman aikansa vaatii Ano Turtiainenkin. Ensin Turtiainen erotettiin eduskuntaryhmästä ja lopulta puolueesta käyttäytymishäiriön takia.  Nyt ei ollut käytettävissä mahdollisuutta siirtoon EU-parlamenttiin Teuvo Hakkaraisen ja Laura Huhtasaaren tapaan. Kristillisdemokraattien (mistä syystä tuo puolueen nimen loppuosa tulee) Sari Essayah kipuili  TV-haastattelussa omasta porukastaan ja Päivi Räsäsen vanhoista puheista ja kirjoituksista,  kun uutta lakiakin pitäisi laatia. Olisiko osa ratkaisuksi siirtyä eduskunnassa istumaan persujen toiselle puolelle. Ihan oikeaan laitaan, ellei seinä ole tule esteeksi.

Vaaleissa äänet ratkaisevat. On eri asia miten niitä saadaan tai ansaitaan. Oma kysymyksensä on äänestetäänkö vaaleissa puoluetta vai ihmistä? Ja mikä on syy, että jättää äänestämättä? Omasta äänestyskäyttäytymisestä ja siihen vaikuttaneista syistä voin todeta ne alkuaan haparoiviksi. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa äänestin kokoomusta ja Terho Könöstä. Hän oli rehtori Aulis V.A. Könösen poika. Aulis V.A. oli ollut opettajani ja muistin hänen isänmaalliset puheensa sodan jälkeen. Ensimmäisissä kunnallisvaaleissa Tohmajärvellä äänestin Yrjö Vuorikaria. En muista mitä puoluetta hän edusti. Oli ammatiltaan poliisi ja meillä kun oli poliisiputkat riitti se ja henkilökohtainen tuttavuus äänestysperusteeksi. Helsingin vuosina henkilökohtaiseen tuttavuuteen ei ehdokkaitten kanssa ollut mahdollisuutta. Puolueisiin ei leipätöiden jälkeen riittänyt alku vuosina aikaa. Niinpä monissa vaaleissa äänestin valokuvan perusteella. Ja samaa naista tietenkin. Oli nätti ja tukka hyvin laadittu permamentille. Puolueella ei ollut väliä, kunhan oli jotenkin "puolueeton". Jotain "liberaalialinjaa" lie edustanut. Puolueet ja niiden vaikutuksen elämänmenoon havaittuani olen koettanut tarkkailla käyttäytymistäni myös äänestyskopissa.  Maineeni pelastamiseksi on kuitenkin sanottavana, etten koskaan ole äänestänyt keskustaa enkä kommunisteja. En siksi, että minulla olisi heitä vastaan mitään. Mutta kun olen oman edun tavoittelija, ei heillä ole ollut mitään minulle sellaista annettavaakaan jota en olisi helpommalla saanut muualta.

Suhteellisuuden tajun voi helposti vallan käytössään mutta erikoisesti vallasta luopuessaan menettää. Hyvä esimerkit tästä löytyvät Amerikoista ja Suomestakin. Trump:in käyttäytyminen  on oma lukunsa mutta on ihmettelemistä Jan Vapaavuorenkin puheissa kun viimeisinä pormestaripäivinään ryhtyy vaatimaan pääministeriä kiistelemään kanssaan asiasta josta kukaan ei tiedä mitään varmuutta. Miten korona leviää.