torstai 27. toukokuuta 2021

Ensin lähtee ihmiset, sitten palvelut ja lopulta lakkaa kunta

 

Ihmisissä voimavara

Mitä Paasikivi sanoikaan tosiasioiden tunnustamisesta? Hän sanoi viisauden alkavan siitä. Voisiko tähän hyveeseen liittää kyvyn nähdä tämä päivä, muistaa menneet ja ennakoida tulevaa? Näillä kyvyillä valtakunnan ja kuntan päättäjät olisivat vahvoilla.

Paikkakuntien elinvoima lähtee ihmisistä. Heidän lukumäärästään ja elämänsä laadusta. Sitten tulevat palvelut ja asumisen laatu ja hinta. Hyvinvointi Suomessa korostetaan edelleen työpaikkoja, mutta osalle ihmisistä niiden ensiarvoisuus ei välttämättä nouse ykköseksi. Kiitos toimivan eläke-, terveys- ja sosiaalipalvelun. Ennen toista maailmansotaa oli Tohmajärvellä asukkaita 6600, muistikuvani mukaan evakkojen tullessa hetkellisesti lähes 10000 ja nyt 4358 henkeä. Venäläistaustaisia näistä on 6%. Siis 250 asukkaan vähemmistö. Yritin tohmajärveläisten persujen kanssa virittää Facebookissa keskustelua heidän suhtautumisestaan tähän vähemmistöön ja sen vaikutukseen paikalliseen elämänmenoon. Kysymyksessähän ovat maahanmuuttajat. Onko se sama kuin puolueella ja sen puheenjohtajalla Jussi Halla-aholla? Sama on kuulema kuin puolueella ja eihän keskustelusta mitään tullut. Paikallisilta kauppiailta ja palveluntarjoajilta minun ei tarvitse kysyä heidän mielipidettään. Persut voisivat kysyä samaa omalta kuntavaaliehdokkaaltaan, joka on diplomikauppias taustaltaan.

Asukkaiden lukumäärä vaikuttaa suoraan kunnan olemassa oloon ja myös asuntojen hintaan. Olivatpa asukkaat paikkakunnalla syntyneitä, muualta tulleita tai minkä rotuisia tai värillisiä hyvänsä. Niin se vain on. Jos asukkaat loppuvat loppuu paikkakunnalla elämä. Seuraava esimerkki ei ennusta elämän loppua. Onpahan ennusmerkki tulevasta, ellei huomioida tosiasioita elämän kulusta. Kemien keskeisimmällä paikalla on kerrostalo, jossa on myytävänä 59 m2 läpitalon huoneisto hintaan 19000 euroa. Yhtiölainaa tästä on 5000 euroa. Neliöhinnaksi tulee 322 e/m2. Talo on hyvässä kunnossa. Käyttövesi ja viemäriputkistot on uusittu ja muutenkin talo on hyvin huollettu. Samasta talosta ostin kunnalta kirjoituskämpäksi vuosia sitten pienen yksiön. Neliöhinta oli 833e/m2. Nyt näyttäisi olevan 1/3 maksetusta hinnasta. Hyvää tästäkin löytyy. Osakkeeni on onneksi kooltaan pieni.

Yhteiskunnassa kipuillaan. Pyritäänkö suuruuteen vai olisiko pieni parempi. Samaa pohditaan Viikko Pohjois-Karjala Lehdessä. Olisiko Viikko Savo-Karjala parempi? Lehden tärkein ominaisuus on olla haluttu luettava. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan. Kirjoittajana olen pyrkinyt tähän samaan. Mielestäni lukija voi tykätä tai tökätä jutuistani. Kunhan lukevat kirjoitukseni. Se osoittaa heidän mielenkiintonsa asiaa kohtaan. He osaavat itse päättää ja muodostaa mielipiteensä pakinoistani. Lehden ja siihen kirjoittajien tarkoitus lienee sama. Tuoda asioita ja mielipiteitä luettavaksi. Käännytystyön aika lienee lehdissä ohitettu. Lehden nimi ei liene ykkösasia, vaan haluttavuus lukea sitä.

 Kuntavaalit ovat koht`sillään. Mielipidemittaukset saattavat osoittaa tyytymättömyyttä, mutta eivät sano sitä mikä olisi paremmin tehty kuin nyt tehdään. Tämä on persujen ongelma mittausten kärjessä. Tyytymättömyyttä on helppo lietsoa ja jotkut lähtevät siihen mukaan. Demareilla ei ole näytön puutetta tekemisistään. Se vene ei ole keikkunut korona-aallokossakaan. Eikä keiku koronan jälkihoidossa.  Ei kun äänestämään.

lauantai 22. toukokuuta 2021

Ei vellistä puuroa tule jos ryynit vähenee.

Paraneeko vaihtamalla

Karjalaisessa oli kirjoitus (19.5) "Keski-Karjalaa markkinoidaan nyt Sydänkarjalana." En tahdo puuttua idean alkuun panijoihin enkä toteuttajiin. Hyväähän he tahtovat. Ihmettelen vain mikä keskikarjalaisia vaivaa kun eivät tyydy vakiintuneisiin ilmauksiin kotiseudustaan. Pyörää yritetään keksiä uudestaan tai ainakin keksiä sille uusi nimi ja brändi.

Pitkän ikäni aikana olen alkuun asemoinut paikkakunnat niminä ja osoitteina. Joensuu on Joensuu, Kitee on Kitee ja Tohmajärvi on Tohmajärvi. Myöhemmin muualla asuessani ilmoitin kotiseudukseni Pohjois-Karjalan. Kaikki kysyjät olivat tyytyväisiä ja ymmärsivät heti mistä päin Suomea olin kotoisin. Sitten alkoi sekaannus. Paluu muutossa minun piti opetella, että asuinpaikkani onkin Keski-Karjala. Juuri kun olin tämän oppimassa tuli Sydänkarjala.

Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeään. Paikkakuntien nimet ovat toimineet alueella asuville osoitteina ja myöhemmin  ovat tulleet maakuntien nimet selventämään sijoittumista Suomen kartalle. Paikkakuntien asukkaat ovat antaneet toimillaan ja käytöksellään paikkakunnille "brändin", joista se ja siellä asujat tunnetaan. Joensuu tunnetaan suurimpana kaupunkina, Kitee pontikastaan ja Tohmajärvi Seppo Rädystä. Toki muitakin tunnistettavia ominaisuuksia paikkakunnilla tiedetään.  Kipa on Kiteen Pallo ja pitkään menee ennen kuin vakiintuisi seura Sydänkarjalan Pallo.

Näytän olevani hidas oppimaan ja omaksumaan uutta. Kun näin Sydänkarjalan logon ja siinä tekstin "kaikessa rauhassa", tuli ensimmäisenä mieleen Pekka Puska ja hänen Pohjois-Karjala projektinsa. Voin olla väärässä, kun epäilen uusien nimien aiheuttavan ulkopuolisille hämäännystä sijoittaa uudet "väkisin" keksityt nimet Suomen kartalle. Samalla pohdin syytä Keski-Karjalan vaihtamista Sydänkarjalaksi.

Veijo Tuunanen

 

tiistai 18. toukokuuta 2021

Julkaistu Karjalaisessa tänään.

 

Tarvitseeko tehokkuus jarrutusta

Karjalaisen juttuun (15.5) "Jarrutus keskustelut osa tervettä demokratiaa. Eduskunta: Oikeusoppineet eivät estäisi viivytystaisteluita keinona tehdä politiikkaa." Tavallisena kansalaisena rohkenen asettaa oikeusoppineiden näkemyksen kyseenalaiseksi.

Miksi? Siksi, että juritiikkaa ja politiikkaa ei pidä sotkea keskenään. Varsinkaan eduskuntatyössä. Eduskunta laatii lait kansalaisille ja työjärjestykset itselleen. Ja tulkitsee niitä myös omalla parhaalla mahdollisella tavalla. Parlamentin ulkopuolelta tulevat tulkitsijat eivät voi mennä ohittamaan ja ohjaamaan kansanedustajia ja heitä  työssään. Ohjaus tulee kansalta ja tapahtuu vaaleissa.

Eduskunnassa elvytyspaketin käsittely meni täysin eduskunnan työjärjestyksen mukaan. Kokonaan eriasia on menettelikö Perussuomalaiset pitkittäessään ja jarruttaessaan asian käsittelyä omiin tarkoitusperiinsä pohjautuen vakiintuneen käytännön vastaisesti. Pitkät puheet ja kokousteknilliset kiemurat, eivät osoita harkintaa eikä varapuhemies Juho Eerola ymmärtänyt asemaansa johtaessaan puhemiehenä eduskunnan istuntoa.

Eduskunnan työ on muuttunut. Paperista luku kyselytunnilla ja asiaan kuulumattomat välihuudot eivät anna kuvaa kansanedustan työhön paneutumisesta. Elvytyspaketin käsittelyssä tapahtunut jarrutus, sillä sitähän se oli, näytti, että korjaamisen varaa kansanedustajilla on omaan työhönsä.

Nyt kysytään kenen on vastuu tapahtuneesta ja miten asiaa voidaan korjata? Tähän on hyvät mahdollisuudet jo tulevissa vaaleissa. Vastuu on äänestäjillä. Heidän pitää miettiä ja löytää hyvät edustajansa niin kuntiin kuin eduskuntaankin.  Kannattaa ajatella ja muistaa äänestää. Vastuu ja valinnat ovat äänestäjillä.

Veijo Tuunanen

tiistai 11. toukokuuta 2021

TosiRiihi ja varstaa heilutettiin

Varstalla tuskin tulosta

Ei minusta muusikoksi olisi vaikka osaankin mutristella suuta. Eikä TV-kokiksi kun ei ole tatuointeja. Tuskinpa poliitikoksikaan kun olen hidas puheissani ja käännöksissäni. En usko yhteen totuuteen enkä osaa ennustaa.

Ajatukset tulivat mieleen kun luin "Karjalaisen" mielipidesivulta Hannu Hoskosen ajatukset EU:n elvytyspaketin tuhoisista seurauksista Suomelle mikäli se hyväksytään. Mielipidettään hän kuvasi isoksi totuudeksi. Mielestäni Hoskosen madonluvut elvytyspaketille kuuluvat luokkaan, josta puuttuvat vain kahvinporot. Eipä paljon muuta voi sanoa samaan asiaan kokoomuksen kannanotoista. Ollaanko elvytyspaketin puolella vai vastaan? Jätetäänkö äänestyksessä äänestämättä. Kun Orpo kertoi yhtä seisoi Mäkynen vierellä ja kertoi toista. Persuilla elvytyspakettiin oli selvä kanta. Se on maahanmuuton vastustaminen. Eli sama lääke, jolla hoidetaan niin valtakunnan kuin kuntienkin asiat kuntoon. Miten, siitä saa ottaa selvää se kuuluisa Erkki. Politiikka on sopimisen taidetta. Lisäksi se pohjautuu ja sitoutuu kyseiseen aikaan. Mitkään päätökset ja sopimukset eivät sido tulevaisuutta. Tämä tiedoksi kokoomukselle ja Orpolle, joka sanoi valtiovarainvaliokunnan lausumien sitovan hallitusta mutta myös tulevien hallitusten toimintalinjaa. Miksi mentiin purkamaan YYA? Minä vaan kysyn.

Tarve vai tyrkytys ennen toteutusta? Asia tulee esiin kuntien investoinneissa. Niissä poukkoillaan laidasta laitaan. Monesti satunnaisten mielijohteiden pohjalta. Kunnat ostavat ja rakentavat hyvässä uskossa teitä, vapaa-ajan paikkoja ja kuntoportaita ajattelematta onko niillä käyttöä ja käyttäjiä? Tohmajärvellä tarpeettomasta tiestä on näyttöä Niiralassa. Tie rakennettiin, jota kukaan ei tarvitse eikä käytä. Tarve ja tyrkytys jäivät huomiotta kun toteutus ajoi molempien ohi. Onneksi kunnat ovat luopuneet rakentamasta tiloja teollisuudelle ja yrittäjille. Liikemaailma tietää mitä tarvitsevat ja missä yrittävät. Ja pystyvät rakentamaan myös tilat yritykselleen. Tohmajärvelläkin tulevat valtuutetut joutuvat päättämään mitä tyhjiksi jääneille rakennuksille pitää tehdä. Vuokrata, myydä vai purkaa? Jos kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ei onnistu paras olisi purkaminen. Huonoin vaihtoehto olisi olla tekemättä mitään. Nämä vaihtoehdot sopivat vanhainkotiin, kyläkouluihin kuin nyt tyhjäksi jääneeseen keskuskouluun, kunnallistaloon kuin lukuisiin kunnan omistamiin rakennuksiin. Jokainen päivä laskee tyhjän rakennuksen arvoa ja tuo lisäkustannuksia kunnalle.

Puoliväliriihi on puitu. Nyt pohditaan kuka voitti kuka hävisi. Sanomattakin on selvää, että kaikki puolueet sanovat voittaneensa, olivatpa hallituksessa tai oppositiossa. Keskusta ja Saarikko ryskivät riihessä itsensä nokeen ja vihreät luopumaan määräalan suojelemastaan suosta. Ruotsalaiset ja vasurit pääsivät riihessä vähällä.  Jakkara oli turvattu. Molemmat tiesivät hallituskiiman pitävän,  kepun rauhoittuvan ja Saarikon peseytyvän noesta. Kokoomus uskoi voittavansa kun kannattavat elvytyspaketissa kannattajia, vastustajia ja äänestämättömiä. Persut ovat onnellisia, kun maahanmuutto jatkuu ja heillä riittää vastustamista. Kehysriihen ainoa todellinen voittaja oli SDP ja ennen kaikkea pääministeri Sanna Marin. Hän piti hallituksen pystyssä ja esti maan  sekasorrolta ennen kuntavaaleja.