perjantai 24. heinäkuuta 2009

Herää kysymys, mistä on kysymys.

Kalli sen sanoi, vaalirahoitusta ei ole syytä julkistaa, kun siitä ei seuraa sen kummempaa. Viisaasti sanottu. Hänhän tiesi asian. Oli paikassa jossa lakeja laaditaan. Toisten noudatettavaksi.
Keskustaa on grillattu vaalirahasotkulla kunnolla. Eikä syyttä. Laillinen toiminta on muuttunut toiminnaksi, josta ei juuri irtoa hoitopisteitä. Salailuksi.
Miksi laillista toimintaa pitää salata? Hävettääkö kun rahaa on tullut tuutin täydeltä. Ei ole tarvinnut pyydellä. On vain hoideltu sopivat miehet sopiville paikoille.
Onko niin, että tällaista toimintaa kansan suussa kutsutaan kähminnäksi. Siinä kun käytetään toiseen toimintaan varattuja rahoja ihan muuhun. Tässä tapaukessa sopivien henkilöiden löytämiseen, että toiminta voisi jatkua entisellään.
Kokoomuksessa ja demareissa odotetaan vuoroa päästä selittelemään omia tilejä.
* * *
Raadoimmillaan mitä Kevan, Nova Kiinteistäkehitys, johtavien suurliikemiesten, kansanedustajien ja heiksi pyrkivien toimista voidaan sanoa, esitän lukijan valittavaksi seuraavat toiminta- ja sanatarjokkaat. Mikä parhaiten tuntuu sopivalta, kannattaa ottaa omaan sanavalikoimaan.
Lahjonta. Siinä rikkaampi antaa köyhemmälle almupalan ja saa sillä köyhemmän rengikseen. Antaja pitää olla röyhkeä ja vastaan ottaja tosi tyhmä.
Korruptio. Sama toiminto ja henkilöominaisuudet kuin lahjonnassa. Korruptio-sanaa käytetään keskikoulupohjalta asti hämäystarkoituksella.
Hyvä veli. Onnistuakseen tarvitaan yhteenkuuluvuutta korostamaan jokin järjestö. Kirkkokin sopii. Lionsklubi, rotaarit tai maamiesseura tai martat. Hyvän veljen hankkeita pitää tukea ilman turhia kysymyksiä.
Kiitollisuuden velka. Jos kaveri on auttanut joskus, on häntä autettava vastavuoroisesti tarvittaessa. Onko se oikein tai omien näkökantojen vastaista, on saman tekevää.
Ryhmäajattelu. Meikäläisiä on tuettava olipa kysymyksessä asia kuin asia. Järkeä ei ryhmäajattelijat tarvitse itse käyttää. Siitä ovat viisaammat huolehtineet jo vuosikymmeniä sitten.
* * *
Mausteeksi annan pienen tietotuspläjäyksen isojen poikien toimista. Politiikot ja ministerit eivät nähneet näissäkään toimissa mitään sellaista, joka olisi pannut hälytyskellot päässä soimaan. Tiedot olen koonnut tämän päivän A3 sivulta.
Nova Kiinteistökehitys toimitusjohtaja Arto Merisalo muutti palkakseen ottamansa 732000 euron lainan.
Virmalla oli BMW 760 Li henkilöauto. Hinta 210990 euroa.
Virma osti noin vain ohimennen pyytämättä ja tilaamatta Anna Tapio kouluun pesukoneita ja kuivausrummun. Hinta yhteensä 21013 euroa.
Oman vuokrahuoneiston sisustukseen käytti Merisalo virman piikistä 40000 euroa.
Ilkka Kanerva oli varmasti tyytyväinen kun sai Nova Kiinteistökehitykseltä 60-vuotisjuhliensa kulujen peittoon 16992 euroa. Kellot eivät kalkattaneet Kanervallakaan.
Eikä tässä vielä kaikki. Uskokaa tai älkää se on median syy, kun luottamushenkilöiltä yritetään viedä kunnia ja pyyteettömiltä liikemiehiltä maine.
* * *
Loppuun terveiset Kutsetin pomo Jouko Karttuselle. Onko järkeä sulkea ja lopettaa Suomessa toimivia tehtaita. Luulisi hyvällä johtajalla olevan kyvyt panna tehtaat tuottamaan. Helpompi sen luulisi olevan kun uuden tehtaan perustaminen ympäristöön, jossa ei ole tehtaiden toimintakulttuuria entuudestaan.


maanantai 20. heinäkuuta 2009

Siasta riittää tarinaa

Ajattelin kirjoittaa sikalunssasta ihan kunnon jutun. Luovun siitä kun Esa on KeskiKarjalanNelosiin avannut oikein oman osion.
Aloitetaan sitten ihan muusta sikaa sivuavaa. Kirjoitetaan vaikka sikotaudista. Se oli monella taudin nimenä sotien jälkeen. Ei siis ihme, jos myös minulla.
Taudin kuvaan kuului kova kuume, pohötys kaulan seudulla ahistukseen asti. Jälkitautina sanottiin miespuolisille potilaille olevan sukukypsyyden menetys. Siitä minä en tiennyt mitään. Taisin olla silloin kymmemnvuotias. Enkä muistanut koko sikotaudista mitään, kun suvun jatkuun aikanaan ryhdyttiin. Siinä hommassa ei kurkkumädät tai muutkaan vitsaukset ensimmäisenä tule mieleen.
Sikotauti oli sitkeässä minussakin. Taisi kestää viikon päivät. Hätäpäissään äiti tukeutui kansanparannus konsteihin. Haki Sarkkisen sikalasta tuoretta sianpaskaa, kääri sen voipaperiin, työnsi villasukkaan ja asetti kuumeisen poikansa kaulalle.
Hyvin tuo lääke lie tepsinyt, kun tätä juttua naputtelen.
Mitään vihaa sikaa kohtaan en ole koskaan tuntenut, vaikka hoitopakkaukesta tunki haju hoidossa ulos. Söin äskenkin Rantas-Heikin savustamaa sianpintaa. Nam, nam.
* * *
Vanhoja aikoja muistellessa ja eilistä golf-matsia katsellessa telkkarista, pisti silmään muodin muutos.
Minulla aikoinaan oli golf-housut. Vaikka en tiennyt kysyisen nimistä peliä olevankaan. Äiti oli kai saanut muotivaikutteita elokuvista. Erikoisesti "Suomisen perhe" nimisestä elokuvasta. Siinä Ollilla (Lasse Pöystillä) oli kolfarit jalassa.
Housut olivat väljät polvien kohdalta ja soljilla "lukitut" polven alta. Äiti sanoi, että väljyys jatkaa housujen ikää. Siihen aikaan melkein kaikilla, jotka housuja käyttivät, olivat pussihousut.
Eilisessä golf-matsissa ei kenelläkään näyttänyt olevan golfareita. Vahinko.
* * *
No, onhan tuo muoti muuttunut niistä ajoista pesäpallokentilläkin. Pussihousut oli monella pojalla harjoituksissa ja pyhänä peleissä suorat housut.
Pitää muistaa, että silloin ei pelattu lainavaatteissa, niin kuin nykyisin näytetään tehtävän. Kamppeethan ovat omistajien nimiä täynnä.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Havaintoja ja tapahtumia

Ensiksi on kerrottava hyvät uutiset. No, huonojahan ei minulla olekaan. Sain eilen nimelläni postilootasta pienen paketin. Eräs lehti oli lähettänyt. Paketti sisälsi miesten rannekellon. Ja, joka vielä lähti käymään, kun eston nupin alta älysin vetäistä pois.
Joku voi ajatella, että kello on vähäpätöinen tusina kapistus. Niin voi ollakin joillekin. Ei minulle.
Kello oli ensimmäinen miehuuden merkki, jonka aikoinani sain ukiltani. Se oli ns. taskunauris, johon liittyivät pitkät perät. Joku sanoisi nyt, että lehmän riimut. Myöhemmin, kun ikää tuli ja muotia piti lähteä seuraamaan hankin rannekellon, avosandaalit ja vaaleat pitkät ns. flanellihousut. Olivat muotia.
Jokainen nyt ymmärtänee, etten aliarvioi rannekelloa. Se kävi hyvin yli yön. On kookas ja painavakin. Huomaa jos ranteesta putoaa.
Niin, kello tuli kylkiäisenä, kun ei jaksettu vastustaa, jonkun lehden tilausta.
* * *
Hyviin uutisiin pitää liittää myös palotarkastajan käynti. Se osoitaa, että kuulumme edelleen yhteiskuntaan.
Palotarkastaja oli nimeltään Pulkkinen. Esitteli hän kai itsensä, mutta ensi tapaamisissa ei muista nimiä eikä paljon tapahtumiakaan. Siistin virkapuvun lisäksi hänellä oli selvä nimikointi puvussaan. Muukin habitus oli kohdallaan.
Asiallinen käytös ja mökin paloturvallisuustarkastus johtivat pian kirjallisen raportin tekoon. Paperiin tuli merkittyä, että savupiippu on rapautunut ja sammutusliina puuttuu. Eli vähillä huomautuksilla päästiin.
Palotarkastajan käynnistä jäi mieluinen muisto. Arvostukseni palo- ja pelastustointa kohtaan nousi huomattavasti. Palomiehet toimivat muutenkin kuin odottavat pillin soimista tai pelaavat tennistä.
* * *
Onkamopäivät markkinatapahtumana näyttävät onnistuneen. Valitettavasti en niihin päässyt.
Värtsiläpäivät ovat tulevana pyhäseutuna. Tällä kertaa päivät ovat teemoitettu "Erälle ja luonnolle". Tuntuu ennakkoon viisaalta järjestelyltä.
Ja mikä parasta, päivien ohjelma on selkeästi ennakkoon ilmoitettu tarkkoine kellon aikoineen.
Järjestelyistä voisi ottaa oppia Potsipäivien järjestäjätkin. Nehän näyttävät jäävän ulkopaikkakuntalaisten toripäiviksi.
Onko niin, että omaehtoinen ja talkootyö johtaa parempiin tuloksiin myös tapahtumien järjestelyssä. Kunnan kainaloon käpertyminen ei taidakaan olla hyväksi.
* * *
Ja sitten ne huonot uutiset. Kolme katiskaa on ollut Tohmajärvessä "koekalastuksessa". Kalaa ei tullut tänäkään aamuna. Katiskat kai pitäisi tuoda pihaan pestäväksi. Semmoinen järvi meillä on. Sanovat sitä kauniiksi järveksi.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Tilastokeskuksen tietoa internetistä

Internet on kansalaistoiminnan keskeinen työkalu. Suomalaisista 83 % käyttää internettiä säännöllisesti. Opiskelijoista 99%, työssäkäyvistä 90% ja eläkeläisistä 37%.
Eläkeläisten netinkäyttö kasvaa kaikkein nopeimmin.
Tilastokeskuksen mukaan oma blogi eli verkkopäiväkirja on koko väestöstä noin 5 %:lla ja opiskelijoista n. 15 %:lla. Elellä oleva tietää, että Suomessa on n. 265000 blogia.
Tiedot on kerännyt väitöskirjaa yhteiskunnallisista liikkeistä tekevä Leo Stranius.
* * *
Leo Stranius toteaa Hesarin Vieraskynä palstalla, että perinteinen kansalaisosallistumisen rinnalle on nousemassa epämuodollisia vaikuttamiusmuotoja, jotka eivät kanavoidu perinteisten rakenteiden ja järjestöjen kautta.
Elinikäinen sitoutuminen tiettyyn toimintaan vähenee, eikä koko identiteettiä luovuteta yhdelle järjestölle.
Straniuksen artikkeli on laaja, mutta tähän kohtaan riittänee ylläoleva.
* * *
Mitäpä tuohon lisäisi tohmajärveläisittäin. Tuskin tohmajärveläisillä on 250 blogia, mitä 5 % edellyttäisi. Useita tiedän olevan, mutta 250 tuntuu liialta. Toisekseen uskon täkäläiset "kainoiksi" tyyliin enhän minä. En osaa kirjoittaa ja mitä ne naapuritkin sanovat.
Minulle on tullut palautetta laidasta laitaan. Jyrkimmät arvostelut ovat tulleet aivan läheltä. Sanoisiko parhaiksi kavereiksi uskomiltani. Ovat sanoneet, että lopeta tuo paskan kirjoittaminen. Moitteen taustalla ei voi olla henkilökohtaiset antipatiat, sillä arvostelijoista en ole kirjoittanut.
Lunta tulee tupaan, mutta suhteellisen vähän, kun ottaa huomioon, että juttuja on tullut väsättyä kymmeniä vuosia. Jokaisella ovat omat syynsä kirjoittamiseen. Omiani en osaa panna tärkeysjärjestykseen. Jotain vuorovaikutusta sitä kai lukijan ja kirjoittajan kesken hakee. Työksi tätä ei voi kutsua, kun palkkaa ei näistä hommista maksa kukaan.
Silloin tällöin ihmiset pysäyttävät ja saattavat sanoakin, että nyt oli hyvä juttu. Palkaksi sen lasken kuin senkin jos moititaan. Palaute osoittaa, että jutut tulevat luetuiksi ja se on kirjoituksen päätarkoitus.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Tangotkin osattiin pilata

Lukija voi sijoittaa meikäläisen ns. vanhan liiton mieheksi. Sellaiseksi, joka kerran on jonkin asian hyväksi huomannut, ei lähde sitä parantelemaan.
Jo useamman vuoden aikana, jona pujopartainen Toivonen on toiminut tango-orkesterin kapelimestarina, on joutunut jännittämääm tuleeko sieltä virttä vai sinfoniaa. Toivosen sovitukset ylittävät sopivaisuuden rajat, mitä tangoihin tulee. Introt ovat yhtäkaukana tangosta kuin suola paakkelsista. Toivonen yrittää tehdä tangosta taidetta.
* * *
Tango on tango silloin kun sen kuulee alkuperäisessä poljennossa. Itsellä on vesikampaus suorassa, ravatti kaulassa ja ajatuksissa elämän syvällisimmät kysymykset. Hyvä tietenkin olisi, jos saisi tanssikaverin korvan suuhun eikä polkisi hänen varpailleen.
Tällaisella tangolla on tämä maa kansoitettu. Solmittu avioliitot ja ruokkomaksut maksettu. Ei tango tarvitse tekopyhää salonkikelpoisuutta.
Tangomarkkinat ovat lähteneet uussoitannossaan sellaiselle tielle, joka ei ole tangolle hyväksi eikä koko tapahtumalle. Ja miten tango kääntyy vieraille kielille? Ei mitenkään.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Mikä on Tohmajärven vahvuus?

Siinäpä kysymys, johon soisi jonkun antavan ymmärrettävän vastauksen. Vahvuushan on asia, jonka varassa eletään ja jonka tulevaisuuteen uskotaan. Vahvuus ei ole haave sellaisesta, joka ei ole mahdollista.
Tällä hetkellä Tohmajärven päättäjät elävät haavemaailmassa. Vahvuudeksi nähdään asioita, jotka joka päivä ovat huononemassa. Kun työttömyys kasvaa, teolliset työpaikat vähenevät etunenässä, asukasmäärä pienenee vanhusmäärän kasvaessa, ovat asioita joilta ei saa sulkea silmiä.
Kunnan ensimmäiseksi visioksi ei ole ollut viisasta nostaa pysymistä itsenäisenä kustannuksista piittaamatta. Kunnan luottamushenkilöiden tulee huolehtia ensisijaisesti kuntalaisista ja heidän tarpeistaan. Millä organisaatiolla palvelut tuotetaan ei ole oleellista. Palvelutuottajaksi käy Hellikin, kunhan se toimii tehokkaasti ja taloudellisesti.
* * *
Hokeminen hyvästä yhteishengestä on pään pistämistä pusikkoon. Yhtä mahdottomalta näyttää yhteishengen nosto tohmajärveläisten kesken. Siihen pitäisi löytää yhdistäviä tekijöitä, mutta ennen kaikkea hyvää, mielluimmin hyviä johtajia.
Kunnallisella tasolla ajautuminen poliittiseen vastakkain asetteluun, ei kerro hyvästä ja tasapuolisesta asioiden hoidosta. Tukeutuminen puoluepoliittiseen valtaan, ei sovi yhteishengen kasvuun. Varsinkaan, jos valta on yhden tai kahden henkilön varassa ja siihenkin tarvitaan ryhmäkuria.
* * *
Jotta Tohmajärvellä olisi todellisia mahdollisuuksia pysyä itsenäisenä kuntana, pitäisi suunnan muutoksen tulla ulkopuolelta. Mieluimmin valtakunnalliselta tasolta.
Sellaiseksi näen tulevan uuden Terveydenhuoltolain. Ja siinä erityisesti terveyspiirimallin.
Terveyspiirimalli toteutuessaan tietäisi perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon yhdentymistä ja hallinnointia yhdestä pisteestä käsin. Siis jostain keskussairaalan läheltä.
Malli sallisi kuntiin omat terveyskeskukset ja pienet vuodeosastot. Lasten, nuorten ja vanhushoito jäisivät kunnille omana palveluna tuotettaviksi. Mielestäni se olisi järkevää ja päästäisiin Hellin epäonnistuneesta elinkaarimallista.
Niin, mutta politiikot voivat uuden terveydenhoitolain töpeksiä suutariksi ennen sen toteutumista. Saattahan olla, että laki nävertäisi, jonkin poliittista painoarvoa.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Netti ryppyilee taas

Kirjoitin alla olevaan osioon pitkän purkauksen suomalaisten herrojen ja johtavien politiikkojen toilauksista. Jostain syystä niistä tulostui vain ensimmäinen kappale. En ryhdy kirjoitusta tähän uusimaan. Mitä sitä sontaa tonkimaan. Haisee jo nykyiselläänkin. Annetaan kultainen kädenpuristus ja potkut. Niinhän se menee. Herrojen kohdalla.
* * *
Yhden asian nostan tohmajärveläisten ihmeteltäväksi. Tohmajärven kunta ei ole pannut metsämaitaan julkiseen myyntiin.
Kuitenkin kunnanjohtaja toi yksityisen kanssa sopimansa metsämaakaupan lisälistalla hallituksen päätettäväksi. Äänestäen se eteni valtuuston käsittelyyn.
Semmoisellako meinataan kunnan talous saada kuntoon? Onkohan siellä mukavia palstoja tarjolla? Läheltä mökkipalstaa.

Markkinameininki yltyy

Tässä ei kerkeä omia nurkkia tutkia. Ulkopuolelta tulvii tapahtumia ja tarinaa herrojen hommeleista mahottomaan malliin.
Ukkoa haetaan putkaan tutkimuksia varten. Entisiä kärrätään edestä putkasta ulos. Yhdet ottaa lopputilin omasta aloitteestaan

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Tuli postia oikeusasiamieheltä

Kysymyksessä oli vastaus kirjeeseeni, jossa kysyin oliko kunnanjohtaja Olli Riikonen menetellyt oikein, kun jätti kunanhallituksen tekemän päätöksen julistaa Tohmajärven terveyskeskuksen johtavan lääkärinvirka aukipanematta, ilman, että siitä olisi tehty erillinen peruutuspäätös hallituksessa.
Käytettävissä olevan selvityksen perusteella, sanotaan vastauksessa, Riikosen menettely oikeusasiamiehen mukaan perustui mm. seuraaviin asioihin:
1. Hallitus teki päätöksen viran aukipanemisesta 14.1.2008.
2. Keski-Karjalan kansanterveystyön kuntayhtymän yhtymähallitus teki päätöksen 15.1.2008, että johtavan lääkärin virka julistetaan avoimeksi Keski-Karjalan terveyskeskuskuntayhtymässä ja hänen työpanostaan myydään tarvittaessa Tohmajärvelle.
3. Asian päätöksessä mainitaan olleen keskustelussa kunnanhallituksessa kunnanjohtajan selostuksessa 4.2.2008.
4. Tohmajärven kunnanvaltuusto päätti 23.6.2008 hyväksyä Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveystoimen yhteistoimintasopimuksen
Edellä todetun perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista tai velvollisuuden laiminlyöntiä.
* * *
Niille, joita asia kiinnostaa, kehoitan kiinnittämään huomiota edellä oleviin päivämääriin.
Samoin siihen miten itsenäisen kunnan virkajärjestelyihin toisten kuntien kuntayhtymä voi puuttua ja miten itsenäinen kunta ja sen johtavat virkamiehet jouhevasti siihen suhtautuvat. Pitäisikö sanoa, nostavat kädet ylös. Eivät tee edes edellisen päätöksen purkupäätöstä.
Eduskunnan oikeusasiamies tekee päätökset, niin kuin päätöksessä sanotaan: KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAN SELVITYKSEN PERUSTEELLA. Missä määrin päätöksissä näkyy tarkoituksenmukaisuus on vaikea arvioida. Hyvissä päätöksissä sen pitäisikin näkyä.
*******
Toiseen kysymykseen myös tuli vastaus oikeusasiamieheltä. Siinä kysyttiin Martti Haarasen tekemän valtuutetun aloitteen viipymistä kunnan hallintobyrokratiassa.
Aloite oli tehty 10.10.2007, ja sai lopullisen päätöksensä valtuustossa 23.6.2008. Aloite koski kuntaliitosselvityksen aloittamista Kteen kaupungin kanssa.
Oikeusasiamiehen vastaus noudatti edellisen päätöksen kaava. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt perusteita epäillä, että kunnanjohtaja Riikonen olisi valmistelussa käyttänyt harkintavaltaansa väärin tai laiminlyönyt velvollisuutensa. (Oikeusasiamiehen vastauksessa Martti Haaranen oli muuttunut Matti Haaraseksi, mutta onneksi kysymyksessä ei ole linnatuomio.)
* * *
Joku voi kysyä mitäs nyt. Eipä mitään. Kysytty on ja vastaukset on saatu. Tältä osin asia on loppuun käsitelty.
Vastaukset eivät ole mitenkään odotuksen vastaisia. Demokratia toimii näin. Sen olen tiennyt jo aikaisemmin. Kysymyksillä ja valituksilla on merkitystä enimmin, jos niillä saadaan kuntalaiset katselemaan miten luottamushenkilöt toimivat. Edellä olevissa tapauksissa vastuut ovat luottamushenkilöillä, ei niinkään virkamiehillä tai kunnanjohtajalla. Vaikka kysymyksiä joutuu virkamiesten toiminnan kautta kysymäänkin perään.
Oikeusasiamieskin korostaa valtuutettujen vastuuta päätöksien teossa. Se pitäsi saada luottamushenkilöiden tajuntaan. Nyt mennään liikaa myötävirtaan ilman omaa ajatusta ja tahtoa.
Kuntalaiset ovat jo heräilemässä. Sitä kuvaa kuntalaisten keräämä nimilista ja kysely miten kunnassa asiat hoituvat.
Eduskunnan oikeusasiamiehellä jäi vielä vastattavaa. Odotellaan mitä hän sanoo lisämäärärahajutussa.
Lääkärin viran täytössä ei hallituksen asema ollut kummoinen. Miten asettuu valtuusto määrärahoja jaettaessa. Onko silläkään mitään valtaa? Aika näyttää.