Kirjoitettu sana on kuin ammuttu nuoli.

Arvoja ei mitata rahassa

Miten ihminen muuttuu eläessään vai muuttuuko mitenkään? Kysymys syntyi Gallup vaihteluista ja politiikkojen vanhojen tekojen muutoksista suhteesta nykyisiin tekoihinsa. Voiko musta muuttua valkeaksi? Syntyykö hyvinvointia jos köyhältä otetaan pois vähästäkin? Ajatusmaailman muutoksista voin puhua vain omasta kokemuksestani.

Ensimmäiset opit sain kodistani. Sitten seurasi opettajat Aino Oinonen, Ilmi Öesch ja Aulis V.A Könönen. Viime mainittu valotti näkömystä yhteiskuntaan. Ensimmäiset kunnallisvaalit selvitin kun minua opastettiin äänestämään jotain tuttua ja viisaaksi katsomaani henkilöä. Valtakunnallisissa vaaleissa ei ehdolla ollut yhtään tuntemaani ihmistä. Terho Könönen tuntui tutulta. Hän sai ääneni ja jälkikäteen huomasin äänen menneen kokoomukselle. Helsingissä tärkeintä oli työ. Vaaleissa en henkilökohtaisesti tuntenut ketään. Äänestin naista, jolla oli nätti kampaus. Tänään ei ole koko puoluetta. Aikaa kului minulla syntymästä 30 vuotta heräämiseen mitä ympärilläni tapahtui yhteiskunnassa. Politiikasta en tiennyt mitään ja vielä vähemmän puoluepolitiikasta, vaikka Sisulla ollessani osallistuin lukuisiin lyhyisiin lakkoihin. En kuulunut edes ammattiyhdistyksiin, joita oli tarjolla kaksi. Kilpailivat jäsenistä keskenään. Sen kyllä koin henkilökohtaisesti. Tämä avasi silmäni näkemään asemani yhteiskunnan osana. Silmieni avautumiseen vaikutti eniten taukokeskustelut  Yrjänä Lujan kanssa. Aikuisena ei voi mielipidettään vaihtaa. Se näkynee kirjoituksissanikin.

Edellä kerrotulla kokemuksella ihmettelen millä arvopohjalla nykypoliitikoista jotkut voivat vaihtaa mielipiteitään ja jopa puoluettaan. Näkyvimpänä puolueena persut ja siellä Riikka Purra sekä Wille Rydman. Mikä on persujen arvopohja ja miten Riikka Purran kirjoitukset ohjaa hänen toimintaansa? Puhuttua sanaa voi tulkita ja väheksyä. Kirjoitettu sana on ja pysyy. Aikuisena kirjoitettu ei ole helppo muuttaa. Sana on kuin ammuttu nuoli taulussa. Ei se edes anteeksi pyytämisellä muuksi muutu. Wille Rydmanin on oma lukunsa Purran käyttöpolitiikassa. Jos suomalaiset äänestävät persijen arvopohjalla puolueen valtaan, se on demokratian hinta, jonka maksaa koko kansa. Mikään ei kestä aikaansa pitempään. Se alkaa näkyä Gallupeissa. Ei suomalaiset sentään tyhmiä ole.

"....painettu lehti ilmestyy....vain joka toinen torstai". Lainaus on tämän lehden pääkirjoituksesta. Viikko Pohjois-Karjala on SDP:n äänenkannattaja ja osaltaan puolueen rahoittama. Onko kerran viikossa ilmestyvän lehden ilmestymiskertoja järkevää vähentää? Sehän olisi sama kuin kirjoitetusta jutusta jätettäisiin joka toinen sana pois. Puolue asettaa lehtiasiassa vastakkain rahan ja arvot. Painettu lehti ei täytä puolueen lehdelle asettamia tavoitteita. Mitä sitä kieltämään. Lehden tulevaisuudesta näyttävät päättävän henkilöt, jotka eivät usko kirjoitetun ja lehteen painetun sanan vaikutukseen. Lienevätkö itse kirjoittaneet montakaan juttua julkisuuteen Facepook-kuvia lukuun ottamatta. Kokoomuksessa eletään rahassa ja rahasta. Demareissa arvoissa ja arvoista. Onko Suomessa varaa lopettaa perinteinen painettu lehti ja jättää kirjoittelu nettikirjoittelijain temmellyskentäksi? Mielestäni ei.

 

Ei oppi saa ojaan kaataa

Eläkee ihmisiksi on sivistystä

Kunnioitettu voimistelun opettajani Juhani Soila sanoi minulle, että kippi pitää osata kun roikuin polvikoukussa 50-luvulla Lyseon rekillä. Hän lisäsi kipin kuuluvan sivistykseen keskikoulun ja ajokortin kanssa. Myönnän olevani edelleen vajaa näillä sivistyksen osa-alueilla. Ehkä siksi olen koettanut keksiä sivistykselle muita määritteitä.

Kotona kuulin joskus sanottavan, että se ja se henkilö on sivistynyt. Minusta silloin näytti ko. henkilön kuuluvan parempaan ihmisryhmään. Koulutettuun tai varakkaaseen. Harvoin meille läheiseen tai sukulaisiin, vaikka he mielestäni olivat ihan mukavia ihmisiä. Miksi heiltä ja meiltä puuttui sivistys? Mitä se sivistys oikein on? Tänä päivänä löytyy jokaiselle oma sivistyksen määritelmä aina tarpeen mukaan. Ei ihme jos minullekin. Minusta sivistys on koulu- tai muun opetuksen kautta saatua oppia puhumisesta ja käyttäytymisestä niin, että se on yhdessä hyväksytty käyttäytymismalliksi yhteiskunnassa. Nyt ymmärrän miksi äiti sanoi minulle usein lähtiessäni; "eläkee ihmisiksi". Vajavaisuuteni sivistykseen taitaa vain lisääntyä. Mutta miten on hallituksen laita? Vielä huonommin.

Rasismi on maailman laajuisesti tunnettu ja tuomittu käyttäytymismalli ihmisten kesken. Meillä hallitus itse tutkii onko sen ministerien käyttäytymisessä ollut ja onko vielä rasismia. Ja toteaa sitten, ettei ole. Tavallinen kansalainen näkee päivittäin toisin ja tietää, että rasismia hyväksi käyttäen voi perustaa puolueen ja päästä käyttämään valtaa. Jos tämän tunnustaa, niin kaikki on ok. Jos kieltää ja toimii toisin perustuu valta valheeseen ja se on sivistymätöntä. Onneksi vanha viisaus kuuluu; valheella on lyhyet jäljet.

Sivistyksen puutetta osoittaa ihmisten ominaisuuksissa kateus ja kiittämättömyys. Molempien kohteeksi joutuu helpommin henkilö, joka on merkittävässä asemassa. Hyväksi esimerkiksi näissä suhteissa sopii Sanna Marin. Puoluejohtajana ja pääministerinä hänen toimiaan tuskin kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi. Siksi piti nostaa tikun nokkaan ihmisten perusominaisuus kateus. Onko tuo toinen parempi kuin minä? Juokseeko, syökö, hymyileekö ja pukeutuuko hän asemansa edellyttämällä tavalla? Haastattelujakin antaa harvakseltaan, ettei uuttaa moitittavaa tahdo löytyä. Hävettää iltapäivälehtien toimittajien puolesta. Jos kiittämättömyys onkin suomalaisten pahe niin sen vastakohtaa kiitostakin toki löytyy. Kiitosta annetaan hyvin tehdystä työstä. Ehkä harvoin , mutta sitä enemmän sillä sitten on arvoa kiitoksen antajalle ja saajalle. Olipa kyseessä ketkä tahansa. Kiitoksen kohde tai kiitoksen antaja. Kiitos Sanna Marin hyvin tehdystä työstä.

Demareilla alkaa Antti Lindtmanin aika. Hänelle ja hänen varahenkilöilleen on syytä toivottaa onnea. Ja minulle vaikeuksia kirjoittaa nimet oikein. Lindtmanissa D ja T tahtovat sotkeutua ja Nasima Razmyar on yhtä vaikea kirjoittaa oikein kuin Ben Zyskowicz. Onnekseni viimemainittu ei ole demari. Jos Marin sai viimeiset pyyhkeet toimittajilta kun ei antanut haastattelua niin Lindtman sai ensimmäiset kun vaikutti läheisimmän työkaverinsa valintaan. Eikö demokratiassa saa edes yrittää vaikuttaa läheisimmän työkaverin valintaan? Kyllä saa.