Arvoja ei mitata rahassa
Miten ihminen muuttuu eläessään vai muuttuuko mitenkään? Kysymys syntyi Gallup vaihteluista ja politiikkojen vanhojen tekojen muutoksista suhteesta nykyisiin tekoihinsa. Voiko musta muuttua valkeaksi? Syntyykö hyvinvointia jos köyhältä otetaan pois vähästäkin? Ajatusmaailman muutoksista voin puhua vain omasta kokemuksestani.
Ensimmäiset opit sain kodistani. Sitten seurasi opettajat Aino Oinonen, Ilmi Öesch ja Aulis V.A Könönen. Viime mainittu valotti näkömystä yhteiskuntaan. Ensimmäiset kunnallisvaalit selvitin kun minua opastettiin äänestämään jotain tuttua ja viisaaksi katsomaani henkilöä. Valtakunnallisissa vaaleissa ei ehdolla ollut yhtään tuntemaani ihmistä. Terho Könönen tuntui tutulta. Hän sai ääneni ja jälkikäteen huomasin äänen menneen kokoomukselle. Helsingissä tärkeintä oli työ. Vaaleissa en henkilökohtaisesti tuntenut ketään. Äänestin naista, jolla oli nätti kampaus. Tänään ei ole koko puoluetta. Aikaa kului minulla syntymästä 30 vuotta heräämiseen mitä ympärilläni tapahtui yhteiskunnassa. Politiikasta en tiennyt mitään ja vielä vähemmän puoluepolitiikasta, vaikka Sisulla ollessani osallistuin lukuisiin lyhyisiin lakkoihin. En kuulunut edes ammattiyhdistyksiin, joita oli tarjolla kaksi. Kilpailivat jäsenistä keskenään. Sen kyllä koin henkilökohtaisesti. Tämä avasi silmäni näkemään asemani yhteiskunnan osana. Silmieni avautumiseen vaikutti eniten taukokeskustelut Yrjänä Lujan kanssa. Aikuisena ei voi mielipidettään vaihtaa. Se näkynee kirjoituksissanikin.
Edellä kerrotulla kokemuksella ihmettelen millä arvopohjalla nykypoliitikoista jotkut voivat vaihtaa mielipiteitään ja jopa puoluettaan. Näkyvimpänä puolueena persut ja siellä Riikka Purra sekä Wille Rydman. Mikä on persujen arvopohja ja miten Riikka Purran kirjoitukset ohjaa hänen toimintaansa? Puhuttua sanaa voi tulkita ja väheksyä. Kirjoitettu sana on ja pysyy. Aikuisena kirjoitettu ei ole helppo muuttaa. Sana on kuin ammuttu nuoli taulussa. Ei se edes anteeksi pyytämisellä muuksi muutu. Wille Rydmanin on oma lukunsa Purran käyttöpolitiikassa. Jos suomalaiset äänestävät persijen arvopohjalla puolueen valtaan, se on demokratian hinta, jonka maksaa koko kansa. Mikään ei kestä aikaansa pitempään. Se alkaa näkyä Gallupeissa. Ei suomalaiset sentään tyhmiä ole.
"....painettu lehti ilmestyy....vain joka toinen torstai". Lainaus on tämän lehden pääkirjoituksesta. Viikko Pohjois-Karjala on SDP:n äänenkannattaja ja osaltaan puolueen rahoittama. Onko kerran viikossa ilmestyvän lehden ilmestymiskertoja järkevää vähentää? Sehän olisi sama kuin kirjoitetusta jutusta jätettäisiin joka toinen sana pois. Puolue asettaa lehtiasiassa vastakkain rahan ja arvot. Painettu lehti ei täytä puolueen lehdelle asettamia tavoitteita. Mitä sitä kieltämään. Lehden tulevaisuudesta näyttävät päättävän henkilöt, jotka eivät usko kirjoitetun ja lehteen painetun sanan vaikutukseen. Lienevätkö itse kirjoittaneet montakaan juttua julkisuuteen Facepook-kuvia lukuun ottamatta. Kokoomuksessa eletään rahassa ja rahasta. Demareissa arvoissa ja arvoista. Onko Suomessa varaa lopettaa perinteinen painettu lehti ja jättää kirjoittelu nettikirjoittelijain temmellyskentäksi? Mielestäni ei.