Siniset haalistuvat olemattomiin

Huku tai tartu köyteen

Jos kehonkielestä ja kasvojen ilmeestä voi jotain päätellä niin hallituspiireissä alkaa hermot kiristyä. Sotesta ei kansa tykkää eikä kaikki omatkaan. Miksi? Sitä on turha tässä toistaa. Jos ministereiltä kysytään jotain soteen liittyvää, tulee sieltä vastaus kestävyysvajeesta, työllisyysasteesta, kilpailukyvystä, edellisten hallitusten kyvyttömyydestä ja pakosta päättää nyt. Hallituksen pari kolme puheautomaattia hoitavat asiat siihen kuntoon, ettei kysyjäkään enää muista mitä kysyi. Minusta maanhallitus on, niin pitkään kun leipäjonot ovat kaduilla, hoitanut talousasioita huonosti. Aino hyvä asia hallitukselta on, ettei se ole saanut sotea, maakuntahallintoa ja lääkäripalveluja pörssiyhtiöiden hoidettavaksi.

Sotesotkun voi pelastaa eduskuntavaalit. Ennen- tai oikea-aikaiset sekä niihin liittyvät valtatavoittelut. Lepomäen irtiotto on hyvä alku. Vähemmälle huomiolle on jäänyt sinisten asema poliittisessa kentässä. Gallupkannatusta ei ole, ottopojan asema hallituksessa on oikeus katsoa mitä isännät tekevät. Ilman poikkeuksellista ulos tuloa häviää puolue ja sen myötä monelta sinisten edustajalta poliittinen asema ja toimeentulo.

Timo Soini jätti vastoin kovia puheitaan perustamansa puolueen kun sai jatkaa kavereineen mieluisalla ministeriauton takaistuimella. Lukija saa päättää oliko Soinin henkilökohtaisilla pyyteillä tähän vaikutusta. Nyt se aika on lopuillaan ja mikä on sinisten ja Soinin tulevaisuus?

"Sinäkin Brukseni" sanoi keisari Julius Caesar vuonna 44 eaa, kun kannattajansa Brutus petti hänet. Aikaa on kulunut paljon siitä, mutta ihminen ei ole muuttunut paljonkaan siitä ajasta. Valta huumaa edelleen. Voisiko Sipilä Suomessa kokea Brutus-ilmiön?

Mielestäni Soinin vaihtoehdot ovat vähissä. Hän voi pelastaa itsensä, jos "keisari" antaa hänelle suurlähettilään paikan. Hän voi pelastaa puolueen, jos lähtee ministereineen hallituksesta ennen sote-äänestystä. Avainasemassa puolueensa kannalta ovat sinisten kansanedustajat. Jos he ryhmänä äänestävät hallituksen sote-esitystä vastaan tai loikkaavat yksilöinä johonkin oppositiopuolueeseen ja estävät täten soten toteutumisen nykymuodossa, kansanedustajan työ voisi jatkua. Heistä voisi tulla "kansakunnan" pelastajia ihmisten suosio olisi taattu. Vain edellä kerrottu menettely voi antaa mahdollisuuden rivikansanedustajille jatkaa puoluepolitiikassa.

Sanotaan; hukkuva tarttuu oljenkorteen. Sinisillä on edessään köysi ja vieläpä sellainen, jonka päässä on pelastusrengas. Käyttävätkö he sitä, on heidän asiansa.

Sipilä soutaa ja Orpo istuu perämisessä.

Lehmä kuolee käsiin

On syytä muistaa mistä lähtöisin ovat sotesopan juuret. Alkuperäinen syy ei ole sairaiden tai vanhusten huono hoito. Suomessa oli ja on edelleen yksi maailman parhaimmista sosiaali- ja terveyspalveluista. Soteongelmat alkoivat kun terveyskeskuksiin ei saatu palkatuksi lääkäreitä. Oliko syy palkkauksessa, työolosuhteissa, lääkäriliitossa, yksityisissä lääkärivirmoissa vai puhtaassa ahneudessa, on sivuseikka. Ongelma olisi saatu hoidettua kuntoon, jos olisi tahdottu, ilman nykyistä sekoilua.

Kun on vuosikymmeniä seurannut samaa asiaa alkaa tympiä jo henkilöiden naamatkin, jotka päivästä toiseen jankkaavat samaa asiaa. Onko Ben, osaanko kirjoittaakaan hänen nimeään, Zyskowicz uskottava henkilö vakuuttamaan eduskunnassa kokoomuksen ajavan koko Suomen asiaa työntäessä valinnanvapaus käärmettä pulloon.  Onko kukaan  tavannut Zyskowicziä kehä kolmosen ulkopuolella? Samaa turhautumista tunnen kun katson hallitusta, joka kököttää omassa aitiossaan. Muppet show siitä tulee mieleen. Anteeksi nyt arvon ministerit.

Sotesoppa syntyi lehmäkaupasta, jonka keskusta ja kokoomus tekivät vallanhuurussaan hallitussopimuksessaan. Lihoista piti syntyä kummallekin osapuolelle kunnon keitos, josta rippeitä riittäisi kupillinen hallitusjakkaralla istuville perussinisille,  mitä nyt sitten lienevätkään. Muita tähän ruokapöytään ei otettu. Kepulle maakunnat ja kokkareille kilpailutus ilman kilpailua. Nyt pitäisi kattaus hyväksyttää kansanedustajilla ainoana vaihtoehtona ja kiireellisenä. Toivottavasti ei onnistu. Tuttu sanonta pitää paikkansa. Hätäillen syntyy vain kusipäitä.

Koko sotelakipaketti on mammuttisekaannus jonka loppusotku on valinnanvapauslaki. Myönnän, etten yllä ministeri-  tai asiantuntijoiden tietotasolle. Luulen olevani keskitason kansalainen niin tietotasoltani kuin terveydeltänikin. Kun minun asioista jossain päätetään pitää minunkin niistä jotain tietää jopa ymmärtää. Asioistani ei saa päättää muutaman äänen varassa eduskunnassa. Siksi sote on viisainta kaataa. Se on kansanvallan kannalta paras ratkaisu.

Keskustan puheautomaatti asiat hoitaa yleensä ministeri Saarikko. Nyt ääneen on päässyt kankikaikkonen, joka on mielestäni parempi tanssija kuin sotepäättäjä.  Ylen ykkösaamussa puolusti hallitusta ministeri Anu Vehviläinen sanomalla; minä itse ajattelen niin, se on ihan selvä asia, pitää pohtia. Minusta mikään hänen esiin tuomansa asia ei ollut ainakaan minulle selvä.

Lähimpänä totuutta lienee sotea puolustava projektijohtaja Päivi Nerg, joka Helsingin sanomissa sanoi: "Vasta käytäntö osoittaa, miten valinnanvapaus toimii tai mikä on digitalisaation todellinen hyötypotentiaali."  Minä sanon, että hyötypotentiaali on negatiivinen ja Kekomäki sanoi sotesirkkelin pyörivän väärinpäin. Joten keveät mullat sotelle.

Tuleeko vaaliliittoja

Voiko monopolin jakaa kansalle

En paljoa anna gallupeille arvoa muuta kuin, että niiden tuloksilla on kiva "pekuloija". Varsinkin kun tiedän puoluejohtajien saavan alenevista kannatusluvuista harmaita hiuksia. Keskusta on onnistunut tipauttamaan eduskuntavaaleista tähän päivää yli 10% kannatuksestaan. Tästä voi antaa kiitoksen Sipilän ministerivalinnoille aina Berneriä ja sinisiä myöten. Vanhan liiton äänestäjien on vaikea uskoa demokratiaan, jossa  kokoomus ja keskusta valitsivat ilman pienintäkään häveliäisyyttä ministereiksi henkilöt, joilla ei ollut silloin edes puoluetta. Nyt on ja sinisten kannatus on noussut jo  1,3 %:tiin. Poliisin puhalluskokeessa luku olisi merkittävä, mutta puoluekannatuksena se katoaa "markariiniin".

Edellä olevilla kannatusluvuilla ei ole ihme, jos siniset etsivät vaaliliittokaveria tuleviin eduskuntavaaleihin. Ymmärrän kepunkin tarpeen pyristellä ylöspäin, mutta jos vaaliliittoon päädytään sinisten kanssa niin eipä taida tilanne kuin huonota. Joku puhuu sinisten valovoimaisista ministereistä. Sitä he saattavat ollakin puoluejohtajien silmissä, mutta äänestäjät näkevät heidät loikkareina, joihin koskaan ei voi luottaa.

Kokoomuksen gallup keikkuu ylimpänä ja demarit toisena. Kokoomuksen kannatusta sopii ihmetellä, sillä raharikkaita ei tuota määrää Suomesta löydy. Siksi on todennäköistä, että heillä kannatus laskee. Kunhan äänestäjät huomaavat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa niin demarit tulevat nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi. Vaaliliitoista puheen ollen. Eikö olisi vasemmistoliiton ja demareiden edes yksissä vaaleissa kokeilla vaaliliittoa.

Ei ole pitkä aika siitä kun 0,8 %:n alkoholin nosto oli kaataa maan hallituksen. Nyt hallitus yllyttää kansaa kovan viinan keittoon. Sitähän Altian pörssiin meno pohjimmiltaan tarkoittaa. Henkilökohtaisesti asia ei kosketa minua. Olen ikäni ollut käyttöpuolen miehiä. Mutta kestääkö monopolin image sitä, että sen omistajiksi saattaa päästä liikaa käyttöpuolen henkilöitä. Valtiovalta tappoi aikoinaan Kiteeltä pienyrittäjyyden. Onko oikein jakaa samaa asiaa nyt sallittuna jonka itse tuhosi toisella nimikkeellä koko kansan yritykseksi. Minä vaan kysyn.