Vaaleja
pukkaa, ehdokkaita etsitään
Ennen
sanottiin, että jälkipelit pelataan Loimaalla. Minulle ei ole koskaan selvinnyt
miksi Loimaalla. Lahden edustaja kokouksen jälkeen ei jälkipeliin ole aihetta.
Kaikki meni niin kuin oli tarkoitettu. Joku voisi sanoa, että suunniteltu.
Jossain päin maailmaa, voidaan puoluekokoukset suunnitella hyvinkin tarkasti.
Jopa niin, että päätöksetkin voidaan jakaa medialle edellisenä päivänä. Onneksi
ei meillä Suomessa.
Erityisen
suolan puoluekokouksiin takaa henkilövaalit. Nehän toteutetaan suljettuna
lippuäänestyksenä. Aina on mahdollisuus yllätyksiin, vaikka mustaa hevosta ei
olisikaan. Äänestystuloksen vertaaminen ennakointiin antaa viitettä
tulevaisuudesta. Toteuttaako voittaja lupauksensa ja jäikö mitä hävinneiden hampaankoloon?
Tosiasia on,
että niin ihmisten kesken yleensä kuin politiikassakin vallitsee kilpailu
paikoista, asemasta ja vallasta. On syytä muistaa, että tulee voittoja mutta
myös tappioita. Joka näitä pelkää, on syytä pysyä pois politiikasta.
Kilpailua käydään
puolueiden kesken, mutta ankarimmat kisat käydään puoluetovereiden kesken. Sitä
on turha kieltää. Reikää tulee villapaidan selkään joskus enemmän joskus
vähemmän. En pidä sitä välttämättä pahana, kunhan tällainenkin kamppailu
käydään hillitysti ja tiedostaen kamppailun olemassa olo. Reilu kisa, kovakin,
pitää kamppailijat virkeinä. "Voittajan" on tarjottava voittonsa
vielä äänestäjille. Siellä vasta voittaja määritellään lopullisesti.
******
Viimeistään nyt on aika kääntää huomio tuleviin
kuntavaaleihin. Puolueet etsivät ehdokkaita. Mikä sinänsä tuntuu ihmeelliseltä.
Eikö halukkaita ole riittämiin? Jos etsintä menee vaikeaksi tuppaa mukaan tulemaan epäkuranttia porukkaa. Sellaisia,
joilla ei välttämättä ole haluja eikä kykyjä yhteisten asioiden hoitoon.
Sellaiset ehdokkaat saattavat avata ovia protestiäänestäjille. Tämä on näkynyt
edellisten vaalien jytkyissä.
Kunnallisvaaliehdokkaita
puolueet näyttävät hakevan sellaista paikoista, joissa ehdokas on yleisön
palvelutehtävissä. Terveyskeskukset, kaupat, urheiluseurat ja erilaiset
yhdistykset ovat ehdokkaita pestaavien erityisessä suosiossa. Varsinaista
kokemusta puolue- tai kunnallispolitiikasta ei juuri näissä tapauksissa tarvita.
Keskustakin, joka ennen sai valita ehdokkaansa maatilan suuruuden perusteella
on häärinyt ehdokkaita etsiessään jopa kokoomuksen tontilta virkamiehiin ja demareiden puolelta
tavallisiin palkollisiin. Siinä on hyvät puolensa, että "noviiseja"
on helppo alkuun ohjata, mutta myöhemmin vaikea pitää rivissä. Vanha
järjestelmä, jossa edettiin luottamushenkilöpaikoille puoluetoiminnan kautta
näyttää hiipuvan entisestään. Erityinen vahinko on jos jopa kansanedustajaksi
ja ministeriksi pääsee etenemään muilla tiedoilla ja taidoilla kuin mitä
demokraattinen järjestelmä edellyttää.
Esimerkkejä löytyy tämän päivän eduskunnasta ja hallituksesta.
******
Viikon
mokaajat: Juha Sipilä ja Jussi Niinistö.
Suunta alas:
Suomalainen jääkiekko ja Therese Johaug
Suunta ylös:
Antton Rönnholm