keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Äänestäjällä vastuu

 

Kyllä Jutta, mutta mitä jos?

Se olisi kerrasta poikki, sanon suoraan sen, mutta nyt ei taida käydä niin. Yksivaiheinen vaali olisi riittävä ja selvin tapa valita presidentti. Kuka kaksi vaiheista tarvitsee? Demokratia, sanovat jotkut. Suomessa eletään juuri nyt aikaa, jolloin demokratiaa tarvitaan. Ei sellaista, jota hallitus ja oikeisto hakee vallassa olevasta hallituksesta. Hallitus valittiin kyllä vapaissa vaaleissa, mutta eri lupauksilla, joita laatimassaan hallitusohjelmassa nyt noudattavat. Hallitusohjelmasta ja sen jääräpäisestä toteuttamisesta johtuen ammattiyhdistykset ovat pakotettuja lakkoihin. Oikeisto sanoo lakkoja poliittisiksi. Aivan oikein ne ovat poliittisia ja siten kunniakkaita, koska niillä puolustetaan vähäosaisten ja palkansaajien etuja, joita hallitus vastoin omia lupauksiaan yrittää ajaa alas. Hakaniemessä ei asu mafia vaan vahva demokratia, jota ylläpitää ja kustantavat tavalliset ihmiset omasta vapaasta tahdostaan toimeen tulonsa turvaamiseksi.

Mutta mitä jos, tullaan otsikon loppuosaan? Edetään pressavaalin toiselle kierrokselle ja siellä olisi vastakkain Alexander Stubb ja Jussi Halla-aho. Kylmä vastaan nälkä, mutta myös riemu hallituksen piirissä. Satosen vauhti kiihtyisi tonniin, ennen kuin pysähtyisi kaaoksen jälkeen Eduskuntatalon seinään ja uusiin vaaleihin. Tätä vaihtoa poliittisilla lakoilla yritetään estää. Vapaassa maassa valta aina on kansalla ja kulkee alhaalta ylös. Ei koskaan ylhäältä alas.

Tämän hetkinen puoluepoliittinen kannatus näyttää jakautuvan niin, että se avaa mahdollisuuden niin sanottuun taktilliseen äänestykseen. Eli äänestetään pahimman mahdollisuuden toteutuminen jo ensimmäisellä kierroksella. Ääni annetaan ns. toiseksi parhaalle ehdokkaalle, jolla olisi mahdollisuus menestyä toisella äänestyskierroksella. Taktinen äänestäminen ei tällaisessa tilanteessa ole vallan maksimoimista vaan pahimman vaihtoehdon estämistä. Jokainen äänestäjä miettiköön kenelle taktisen äänensä antaa, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Ei suomalainen äänestäjä tarvitse Wille Rydmanin tapaista ylistystä äänestysohjeekseen, jolla hän hehkuttaa Halla-ahoa presidentiksi. Sanon vain, että jos äänestän taktillisesti, niin harkinnassa olisi ainakin Pekka Haavisto. Kelpasi minulle edellisen hallituksen ulkoministerinäkin. Minulle taktillinen äänestäminen ei merkitse periaatteista luopumista itseni tai muiden kohdalta. Tärkeintä on äänestää oman tietämyksensä ja tuntonsa mukaan. Jos jättää äänestämättä merkitsee se luopumista ohjata omaa elämäänsä. On vähän sellainen kutina, että vallitulos taas yllättää.

Yllätystulosta ennakoi hallituksen jääräpäinen toiminta toimivaa yhteiskuntaa vastaan. Tukien kohtuuton leikkaaminen, työolojen heikentäminen, ammattijärjestöjen työntäminen sivuun ja lakko-oikeuden oikeudellisuuden kieltäminen ei voi jäädä huomaamatta ihmisiltä. Lakot ohjaavat yhteiskunnan kaaokseen. Jos hallitus antaa tämän tapahtua niin syy löytyy hallituksesta itsestään.  Olin unohtaa, että yhteiskuntarauha muuttuu "ulkopolitiikaksi" heti kun se järkkyy.

Tavallinen suomalaisen voi vaaleissa vaikuttaa jatketaanko yhteiskunnassa vakaalla ja hyväksi koetulla linjalla vai lähdetäänkö kannattamaan sellaista jota ei ole kuin puheissa.

torstai 11. tammikuuta 2024

Suora vai taktinen äänestys?

 

Jotta Jutta, selvisi haastattelussa

Presidentti Sauli Niinistö mainitsi tulevaisuuden suurimmiksi huoliksi ilmaston muutoksen ja Kiinan sekä USA:n väliset suhteet. Se oli presidentillinen näkemys hänen tämän viimeiseksi jäävän uuden vuoden puheessaan.

Minun pyytämättä ja pitämättä jääneessä puheessa olisin esille nostanut sodat. Miten on mahdollista, että sivistysvaltioiksi luokiteltavat valtiot sotivat keskenään, tappaen ihmisiä estoitta olivatpa nämä naisia, lapsia tai vanhuksia? Kysymyksessä ei ole perinteinen sota, vaan meneillään on silmitön kaiken tuhoaminen ilman ihmisyyden kunnioitusta. Ihmiset eivät valtioiden välisiä sotia synnytä, vaan valtioiden johtajat. Eikö heitä pitäisi nostaa vastuuseen sodista? Sodissa on vaara tappaa toisemme ennen kuin ilmaston muutos sitä ehtii tehdä.

Tulevissa presidentin vaaleissa nousee ykkösasiaksi ulkopolitiikka, jossa kaikilla ehdokkailla näyttää olevan yhden mukainen näkemys. Tällä alueella ei kunnon keskustelua ehdokkaitten kesken näytä syntyvän. Kaikki pitävät arvossa solmittuja valtiosopimuksia. Tässä yhteydessä on syytä muistaa kansalaisten tahto mm. Nato:on liittyessä. Päättäjät tukeutuivat kansalaisten tahtoon. Onko aseet riittävä takuu rauhalle jää nähtäväksi. Rauha voi rikkoutua hyvin hoidetusta ulkopolitiikasta huolimatta sisäisesti. Tämän huolen omassa haastattelussaan toi esiin Jutta Urpilainen. Hän näki Suomessa meneillään olevan kahtia jaon hyvin voivien ja huonompi osasten kesken. Vastuu kärjistymisen estämisestä on hallituksen, mutta pahentuessaan se säteilee vahvasti myös ulkopolitiikkaan ja presidentin tehtäviin. Mielestäni hyvä havainto.

Äänestys aktiivisuus presidentin vaaleissa nousee eduskuntavaaleja korkeammalle. Miksikö? Olisiko syy se, että tavallinen äänestäjä suorassa vaalissa tuntee käyttävänsä oikeaa valtaa. Ei ole välivouhkia ja sanan selittäjiä omine mielipiteineen. Tutkimattakin tietää kansalaisten mielipiteiden kirjon vaikutukset paremmin presidentin kuin eduskuntavaaleissa. Äänestetään puoluetta, henkilöä, onko hän mies vai nainen, hyvän näköinen, taustaltaan mieluinen, pitkä, pätkä vai paksu vai ärsyttävä tai myötätuntoa herättävä. Kaikki äänet lasketaan ja perusteluja ei kysytä. Syitä äänestyspäätökseen on enemmän kuin nämä yhdeksän ehdokasta osaavat esiintuoda toreilla ja haastatteluissa.

Kaikille politiikkaa seuranneille lienee selvää, ettei "omilla" kannattajilla päästä isännäksi presidentin linnaan. Jo oman puolueen tai valitsijayhdistyksen äänistä kamppailun aikana pitää huolehtia. Ja ennakoida tapahtumia ensimmäisen ja mahdollisen toisen kierroksen tapahtumien erosta. Samoilla "konsteilla" molemmissa tuskin pärjätään. Ratkaisuasemissa saattavat olla taktiset äänestäjät. He äänellään saattavat pudottaa jonkun tai nostaa toisen. Tarkoituksella estää mielestään pahimman nousun ja valita paras "nelosista" ohi "oman" ehdokkaan. Olipa niin tai näin. Loukkaamatta ketään laitan tähän jo vuosikymmeniä sitten kuulleeni vanhan miehen pohdinnan vaaleista valituista: "Jos Herra antaa viran, niin antaa hän kyvytkin viran hoitoon."