torstai 15. helmikuuta 2018

Hallituksen tulontasaus



Rahaa saa päästöoikeudet mutta ei leipäjonot
Sanottiinpa tai oltaisiinpa mitä mieltä hyvänsä  Paavo Väyrysestä niin hän pysyy julkisuudessa ainakin seuraavat vuodet. Riippumatta siitä mikä on hänen asemansa julkisessa elämässä. Onko hän huipulla vai sinne pyrkimässä. Alaspäin tuloa  hänen kohdallaan lienee turha toivoa. Tämän pitäisi olla selvä jo paatuneimmalle kepulaisellekin.
Väyrynen näyttää kepun puheenjohtajaksi pyrkimiskeissillään pyörittävän Sipilää ja hänen kabinettiaan siihen malliin, ettei heistä kenelläkään ole tietoa missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä. Osa syy tilanteeseen näyttää olevan kepun omat säännöt. Sipilä on palkannut sääntötuomareiksi professori Heikki Halilan  ja ministeri Lauri Tarastin. Paavo Väyrystä puolustaa oikeustieteen tohtori Kari Uoti. Mitä tästä seuraa? Entistä sekavampi soppa, jossa kansanvalta elää kukoistustaan olematta siinä mukana mitenkään. Ja kaikki tämä siksi, ettei ole osattu kirjoittaa puolueen sääntöjä muotoon, jotta niistä lukemalla saisi tolkkua.
TV:n uutisextrassa kysyttiin kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiseltä hänen mielipidettään Paavo Väyrysen vaalikelpoisuuteen puheenjohtajavaaliin hän sanoi sen selviävän puoluekokouksessa. Samalla hän ilmaisi olevansa surullinen ja kuuntelevansa tarkalla korvalla kenttää kun kannattaa Sipilää jatkamaan puheenjohtajana. Asia kysymykset jäivät vähiin Vehviläisen vastauksissa. Esimerkiksi sote:ssa hän nosti tärkeimmäksi asiaksi aikataulukysymykset. Joka näyttää olevan koko hallituksen tavoite. Vähät siitä mitä soten sisällöstä tulee.
Kepun sekoilusta syntyy iskun paikka demareille tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Ei tarvitse etsiä vikoja naapuripuolueista vaan on nostettava esiin omia tavoitteita. Ja niistähän ei ole puutetta. Suuruuden hulluuteen tavoitteissa ei välttämättä tarvitse lähteä, vaikka sote antaakin siihen kelpo mahdollisuuden. Aktiivimallin alasajo jo onkin hyvä esimerkki. Toinen voisi olla poistaa häpeälliset leipäjonot kaduilta. Se ei vaadi paljon rahaa vaan tahto ja toteutus riittää.
Eduskuntavaaliehdokkaisiin pitää erityisesti Savo-Karjalassa kiinnittää huomiota. Näyttää siltä, ettei nuorisotyö ja perinteinen puoluetoiminta tuota riittävän vetovoimaisia ehdokkaita. Rinnalle on löydettävä varsinaisen puoluetyön ulkopuolelta mutta puolueen arvoihin sitoutuneita julkisuudessa olevia ehdokkaita. Heitä on, mutta heitä on autettava alkuun. Erityisesti niiden, jotka jo ovat puolueen hierarkiassa yläaskelmilla.
Rahaa hallituksella näyttää riittävän suurille yrityksille. Viimeisen seitsemän vuoden aikana on jaettu ilmaisia päästöoikeuksia yrityksille yli 500 miljoonaa euroa. Ei ihme, jos siltä suunnalta on ollut tulossa rahaa myös vaalitukiin. Pelolla on odotettavissa, mitä monikansalliset terveyspalvelutarjoajat tuovatkaan jakoon, kun sote alkaa täysmittaisesti.

torstai 1. helmikuuta 2018

Vaaleilla monta tarkoitusta



Motiivin etsintää
Kirjoitan tätä matkasta johtuen varsinaisen vaalipäivän aattona. En pysty siksi "pekuloimaan"  vaalitulosta. Sanan selittäjiä riittää tähän ilman minuakin. Muutaman sanan vaalitilanteesta, mitä ihmisiltä olen kuullut, voi tähän laittaa. Myötäileväthän toki monet niistä omianikin.
Joku sanoo, että turhat vaalit. Demokratiassa ei kuitenkaan ole koskaan turhia vaaleja. Kekkosen aikaan yksi kausi kokeiltiin  eikä jälkikäteen, ehkä Kekkosta lukuun ottamatta, kukaan ollut tyytyväinen toteutukseen.
Istuvan presidentti Sauli Niinistön haastaminen todelliseen kilpailuun harva uskoi. Eivät ainakaan presidenttiehdokkaat. Olivathan monet heistä kokeneita politiikkoja ja tolkun ihmisiä ainakin. Useimmalla täytyi siis olla joku muu motiivi lähteä ehdokkaaksi.  Monen kohdalla motiivi oli havaittavissa enemmän ja toisten kohdalla vähemmän. Pakolla ei heitä ole ehdokkaaksi saatu.
Matti Vanhasen kohdalla motiivi saattoi olla torpata Paavo Väyrynen jo hyvissä ajoin sivuraiteelle. Idean juuret lienevät Sipilän työkalupakista. Vaalit näyttävät tuloksen.
Tuula Haatainen uskollisena aatteelleen lähti ehdolle pitämään esillä SDP:n asiaa. Se näkyi hyvin hänen puheissaan ja lopputulos nähtäneen tulevissa eduskuntavaaleissa.
Pekka Haavistosta on vihreille tullut kesto ehdokas. Kolmannen kerran ehkä jo haitta. Äänet ilman kampanjaakin olisivat vihreille olleet samat kuin nyt tulevat.
Laura Huhtasaarella motiiveja ehdokkaaksi lähtöön lienee useitakin. Tärkeimpänä hankkia näkyvyyttä persuille ja harmia sinisille. Laura Huhtasaarella on pyrkyä omaan esillä oloon henkilökohtaisista tavoitteista lähtien.
Paavo Väyrysen kohdalta on helppo löytää hänen mukaan lähtö motiivi. Suomessa ei voida pitää mitään vaaleja ilman häntä. Jos häntä ei ehdokkaaksi pyydetä hän osaa  sen tehdä itse. Äänestäjiä näyttää riittävän vaaleista toisiin.
Merja Kyllösen ja Nils Torvaldin puolueensa varmaan asettivat ehdokkaiksi selväsanaisina mielipiteensä pitävinä ehdokkaina, joita pikkunäppärät haastattelijat eivät säikäytä.
Tähän väliin laitan oman vaalitulosennusteeni. Voittaja on kuka saa eniten ääniä, mutta merkityksellistä on voittaako Paavo Väyrynen Matti Vanhasen. Jos voittaa tietää se ongelmia hallitukselle ja kepulle. Eniten harmia tulee pääministeri Juha Sipilälle, joka itse sitoi tulevaisuutensa Matti Vanhasen vaalimenestykseen.
Viime viikon merkillisin juttu oli kun kirkko ilmoitti ettei jaksa itse laskea kolehtirahoja ja pankit pyytävät laskennasta liikaa. Kolehtia kilahti 2016  "papin säkkiin" 19,4 milj.euroa.
Työttömyysturvan aktiivimalli näyttää hallitukselle toisenlaiselta kuin ammattijärjestöille ja varsinkin työttömille. Hallitus katsoo tekelettään varmaankin peilin kautta. Vain ammattijärjestöjä hallitus kuulee jos ketä kuulee.
Suomessa leipäjonot ovat häpeäksi hallitukselle, politiikoille ja presidentille. Oli hän kuka hyvänsä.