perjantai 24. kesäkuuta 2022

Näinkin voi ajatella

 

Juhannuksena 2022.

Kun on 87 juhannusta takana, joista 73, armeija-aikaa lukuun ottamatta, on vietetty yhden ihmisen kanssa tavalla tai toisella, voinen sanoa juhannuksen vietosta jotakin. Sanomattakin lienee selvää, että kysymys aviopuolisosta.

Kaikki alkoi juhannuksen vietosta Samulisaaressa. Sen jälkeen juhannusta on vietetty yhdessä, ystävien kanssa, työssä ohjattuna tai sattuman varaisesti. On seurattu ajan virtaa. Joskus soudettu järvellä, laitettu koivuja porraspieleen, nostettu Suomen lippua ja tietenkin grillattu monet lihat piloille. Oltu sovussa ja välillä pienessä riidassa. Noudatettu juhannuksen käyttäytymissääntöjä ja rikottu niitä. On ollut niin hauskaa seuraa, ettei juhannusyöstä aamulla ole muistanut mitään. Siis perin tavallista juhannuksen viettoja. Koko ajan pyrkineet viettämään juhannustamme ja myös jouluja ohjeistuksen ja ajan mukaisen mallin mukaan.

Nyt kun 73 yhteiseen juhlaviettoon on tullut tilapäinen katkos, jää aikaa miettiä joulun ja juhannuksen viettoa. Onko siinä ollut mitään järkeä? Olemme seuranneet "vanhaa mallia" ja lisänneet siihen omat tapamme ja mahdollisuutemme ajattelematta enempää. Onko yhteiskunta ohjannut käyttäytymistämme juhlassa ja kauppa määritellyt tarpeemme juhlanviettoomme? Televisiosta näemme, että on.

Onko niin, että seinät määräävät sisällön elämään ja maisemat antavat täyttymyksen juhannuksen tai joulun viettoon? Mielestäni niin ei saisi enää olla. Kulisseilla ei löydy tyydytystä itselle, eikä maisema anna mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Niin arjessa kuin juhlassakin keskiössä on ihminen. Hyvät ihmissuhteet ovat voimavara, jonka pohjalta rakentuu koko elämä. Olen huomannut itsestäni eläväni tunnetilan varassa. Se johtaa mielialaani hyvään tai pahaan.

Seinät voi menettää ja maisemat kadottaa, mutta yhtäkään ihmissuhdetta en tahdo menettää. En huonojakaan. Nehän parhaiden ohjaavat oikealle tielle. Ja puoliso on paras tienviitta pysyä oikealla tiellä. Onhan itse hänet valinnut.

Vaimoa kotiin odotellessa, että päästään odottelemaan 74:ttä yhteistä juhannusta.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Sivistyksestä ja muustakin

 

Sivistys on kokemuksen kunnioittamista

Pitäisi keskittyä kesään ja kärpäsiin. Lehdistä saa lukea kuitenkin ratsastuksen opettajan syyllistyneen 13v. tytön törkeään seksuaaliseen hyväksi käyttöön. Kaupungin johtajaa syytetään epäasiallisesta käyttäytymisestä. Nyrkkeilypiireissä näytetään saatavan kähmiä nuorta naisnyrkkeilijää mielin määrin, jos on valmentajan titteli. Nyrkkeilyliitto toteuttaa omia kurinpitosääntöjään niin, ettei tapausta tarvitse edes ottaa tutkittavaksi. Olympiakomitean sotkuista samoissa asioissa puhumattakaan. Sitten on vielä Putin omine sääntöineen ja Erdogan .

Suomi on sivistysvaltio. Siihen kuuluu yhdessä laaditut, kokemukseen pohjautuvat säännöt yhteisestä käyttäytymisestä. Tämän hyväksyvät kaikki julkisesti, mutta sitten tuleekin kysymys, ollaanko valmiit noudattamaan sääntöjä ja lakeja. Eivät kaikki. Sen näkee viimeistään lehtiä lukiessaan. Olisiko niin, että ihmisillä on ns. julkinen elämä ja sitten se piiloelämä seksuaalisine tarpeineen. Sen hallitseminen näyttää olevan joillekin vaikeaa. Varsinkin jos siihen liittyy ylemmyyden tunnetta "kähminnän" kohteeksi joutunutta kohtaan. Näyttää kuin kähmintä kuuluisi kulttuuriperintäämme. On sanottavasti selvästi, ettei se nyky-yhteiskunnassa sinne kuulu. Seksuaaliasiat ovat jokaisen omassa lailla suojatussa päätöksessä, eikä niihin toisen ole lupa tahdollaan mitenkään puuttua. Joka seksuaalirikokseen syyllistyy, hänen paikkansa on istua miettimässä tekosijaan vankilassa, kunnes hoidoksi keksitään parempi keino. Tämä turvaa ns. naisrauhaa.

Oma ja suuri ongelma on Putin. Hänen päänsä sisään ei voi kurkistaa. Putinin teknilliset operaatiot ovat tappaneet ihmisiä ja tuhonneet kaupunkeja viimeksi nyt Ukrainassa. Oikeutusta tähän ei kukaan ajatteleva ihminen voi nähdä ja hyväksyä. Ihmisiä on joka junaan. Se tiedetään. Mutta miten ihmiset Putinin lähellä hyväksyvät Putinin sodan käynnin ja tappamisen? Se on ongelma jota sopii ihmetellä. Sivistysvaltion käyttäytymistavoista venäläisten sodan hyväksyminen poikkeaa. Järjestäytynyt ja sääntöihin sitoutunut yhteiskunta älyää poistaa rikan rokasta. Se on sivistyksen mitta.

Kesää ja kärpäsiä odotellessa, pitää sietää myös Turkin Erdogan. Hänkin elää omaa elämäänsä vielä enemmän kuin Putin. Erdoganille näyttää riittävän ongelmia. On kurdit ja terroristit sekä Turkin talous ja oma asemansa maansa johtajana. Kaikkien näiden hoitoon Erdogan näyttää tarvitsevan Ruotsia ja Suomea jarruttamalla näiden Nato jäsenyyttä. Tähän voi sanoa, että jarruttaahan voi, mutta pysähdystä jarrutus ei tässä tapauksessa aiheuta.

Yhteisten asioiden hoidossa on monia ongelmia. Putinilla se on patologinen valehteleminen, josta johtuu uskottavuuspula. Erdogan on iltalypsäjä, jolta lehmä menee umpeen koht`sillään. Demokratian ongelma on sen sisään itse luotu päätöksen tekojärjestelmä, joka voi joskus johtaa ongelmiin parasta ratkaisua etsittäessä. Vaikeuksia voivat aiheuttaa äänestyspäätökset, ovatko ne enemmistö, määräenemmistö vai yksimielisiä päätöksiä. Viime mainittu on noussut Nato päätöksien ongelmaksi.

Jo kahden ihmisen yksimielinen päätös voi olla vaikea toteuttaa. Esimerkkinä avioliitto.

torstai 9. kesäkuuta 2022

Alkaa olla sama kehutaanko vai moititaan

 

Kyyryssä mutta ei kyykyssä

Ei ole salaisuus, että olen elämäni ajoittanut 25:n vuoden ajanjaksoihin asumiseeni kullakin paikkakunnalla. Nyt on meneillään ilmeisesti viimeinen neljännes. Kaikki asuinpaikkani vaihdokset olen tehnyt omasta vapaasta tahdostani. Omaan harkintakykyyni luottaen. Lähtöpaikkakunnista ei ole jäänyt mitään hampaan koloon. Muuta kuin kiinnostus miten siellä nyt eletään. Se näkynee näissäkin kirjoituksissani.

Samasta kiinnostuksesta luin Heidi Backströmin ja Laura Hakasen kirjoittaman Kyyry kirjan kotiseutuvieraudesta. Siinä käsitellään haastattelujen kautta heidän omia tuntemuksia ja haastateltavien kokemuksia poismuuton jälkeen erityisesti synnyinkuntiaan kohtaan. Miten tuntevat "kyyryä" vierailuissaan synnyinseuduillaan. Kertomukset kirjassa ovat henkilökohtaisia tuntemuksia, enkä niitä pitäisi yleistää. Kuunneltaviksi ne hyvin kelpaavat. Henkilökohtaisesti pidin kirjassa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujalan kirjoitusta "Häpeä, mikä tunne." Erityisesti kirjoituksen piiloutumiskohtaa ja huumorin käyttöä selviytymiseen löysin itseni siinä niin kuin monen muunkin läheiseni henkilön. Synnyinseudullaan ikänsä eläneet voisivat löytää itsensä kirjan sivuilta. Omana toteamuksenani kyyry tarkoittaa ylävartalossa, erityisesti hartioiden ja niskan kohdalla tapahtuvaa henkistä- ja fyysistä kyyryä ihmisen omaksi suojaksi. Kyykystähän ei kirjassa puhuttukaan. Lisään vielä. Kuljetpa kyyryssä, kyykyssä tai suorana, ole oma itsesi.

Televisio on tunkenut kunnanvaltuustojen kokouksiin. Niinpä nykyisin on helppo seurata mitä valtuutetut kokouksissaan ympäri Suomea puuhaavat. Viimeksi Tohmajärvellä valtuusto valitsi kunnanjohtajaksi "uusvanhan" eli vs:nä toimineen Mikko Löppösen. Valinta eteni vaaliin saakka ilman vastaehdokasta. Kukaan ei sellaista kokouksessa esittänyt. Jotta menettely olisi tohmajärveläistä kunnanhallituskaan ei ollut nimennyt ketään ehdolle. Kaikkien kelvollisten paikkaa hakeneiden nimet olivat vaalikopin seinällä. Yksi selvä esitys Mikko Löppösen valitsemiseksi tuli keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Sekin esitettiin enemmistöpäätöksenä. Puolitoista tuntia kestänyt keskustelu enennen vaalia sisälsi Löppösen kiitosta ja kehua jota harvoin kuulee valtuutetuilta saati ryhmiltä. Niinpä 27:stä valtuutetusta 25 antoi äänensä Löppösen valinnan puolesta. Onnea Mikolle tämänkin palstanpitäjän puolesta. Mikko esteellisenä pykälän ajan oli poissa kokoustilasta. Mutta mikään ei ole estänyt häntä, jos on tahtonut, kuulemaan ja katsomaan TV:stä kokoussalin kehuja. En tiedä mistä moinen yksimielisyys on syntynyt? Onko siinä osa tyytymättömyyttä vanhaan johtamistyyliin vai hätää tulevaisuuden näkymistä? Paineita tuollainen synnyttää uudelle kunnanjohtajalle. Mielestäni enemmän kuin olisi ollut yhden äänen voitto vaalissa.

Entisenä luottamushenkilönä toivoisin, ettei mitään pysyvää päätöstä valtuustossa tulevaisuuden suhteen tehtäisi. Entisen kunnanjohtajan "junailema" päätös kunnan pysymisenä kaikissa tapauksena itsenäisenä on ollut kehityksen jarru kuntalaisten suuntaan. Eletään muuttuvassa yhteiskunnassa, johon Tohmajärven kunnalla on vähän vaikutusmahdollisuutta mihinkään suuntaan. On viisautta kyky elää ja huomata muutokset yhteiskunnassa ja käyttää niitä parhaalla tavalla kuntalaisten parhaaksi.