Kiitos kuluneesta ja onnekasta uutta vuotta 2018.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA

Joulu on lasten juhla

Vaikka joululahjoja on vuosikymmenten aikana kertynyt paljonkin, niin kaksi niistä nousee kirkkaimpina mieleeni. Olin nelivuotias kun pukki jätti eteiseen paketin, joka sisälsi nilkkasukat. Selvästi aikuisten kokoa. Sovussa äidin kanssa annoin ne äidin siskolle. Pettymykseni korvasi pukin jälkikantona tuoma sinipunavärikynä. Ikinä en ollut nähnyt mitään niin kaunista. Vähän raaskin sillä mitään piirtää. Riitti kuin sain sitä katsella ja yöllä pitää tyynyn alla. Tätä ihanuutta kesti vain joulun pyhät. Kynä hävisi,  vaikka pidin sitä kuin silmäterää. Samalla tuvasta hävisivät sotilaat, jotka olivat joulunajan olleet talossa majoitettuna. Vuosikymmenien jälkeen minulle selvisi, että kynä oli annettu minulla vain lainaksi. oikea omistaja tarvitsi sitä kirjoittaessaan omalle perheelleen rintamalta. Ymmärrän miten joululahja voi täyttää tarkoituksensa, vaikka se on laina antajaltaan. Nykyisin muistaessani ensimmäisen joululahjani liikutun siitä, miten hyvin hän, ventovieras sotilas näki lapsen odotuksen ja pettymyksen sekä miten hän ratkaisi tilanteen lapsen parhaaksi. Ja miten vaikeaa hänen on ollut ottaa lähtiessään lapselta hänen kallein, tärkein ja ainoa joululahjansa .

Toinen muistoni joululahjasta osuu kun olin kymmenvuotias. Pääsin yksin junalla Joensuuhun ostamaan suksia. Käytyäni ensin Mikko Kakkosen urheiluliikkeessä päädyin Hallmanin rautakauppaan. Valitsin Pakkanen-merkkiset sukset ja siirryin ostokseni kanssa kassajonoon. Taisi olla ensimmäinen yhteinen kassa Joensuun kaupoissa. Maksu onnistui ja siirryin laskemaan rahojani jäikö niitä vielä muihin ostoksiin. Riitti toki, koska kassa oli vastannut väärin tai ottanut liian pienen hinnan suksistani. Yritin mennä korjaamaan kassalle virhettä, mutta muut jonottajat eivät sitä hyväksyneet. Piti mennä jonon hännille. Lopulta pääsin kassalle ja selitin, että olin saanut liikaa rahaa ja pyrin sitä korjaamaan. Kassa hermostui selostuksestani ja niin myös jonossa takanani oleva. Sekasotku päättyi niin, että kassa otti rahat ja laski uuden hinnan. Nyt lopputulos oli, että suksille tuli ylihintaa. Kokemukseni perusteella en enää uskaltanut mennä asiaa korjaamaan, vaan siirryin itkukurkussa junalle ja kotiin. Olisiko tässä yksi syy, etten nykyäänkään usko auktoriteetteihin.

Jouluja on tullut vietettyä monella tapaa. Aina ajankohdan, perhe- ja rahatilanteen mukaan. Kun muistikuvaan ensimmäisenä tulevat edellä kerrotut tapaukset tuntuu, että joulu on tärkeintä lapsille. Aikuiset näyttävät  ryöstöviljelevän joulua. Sen varjolla kulutetaan, kerätään, kerjätään, lahjoitetaan, lahjotaan ja vedotaan tunteisiin. Eniten joulua näyttävät käyttävän hyväkseen kirkko ja kauppa.

Hyvää Joulua ja onnekasta uutta vuotta lukijoille, riippumatta siitä miten itse kukin juhlansa viettää. Tiedän, että jokainen tapa on oikea, mikä se sitten lieneekään.

Kyllä se tästä...

Mielipiteille vapautta

Demareista sanotaan, että heillä on katto korkealla ja seinät levällään. Niin saattaa ollakin kun sisään tullaan, mutta joskus tuntuu kuin sisällä olijoita alkaisi ahdistaa. Tällä tarkoitan kun erilaiset mielipiteet eivät aina päätöksissä löydä toisiaan ja pahimmillaan jäävät kiveksi kenkään. Vaikka pieneksikin. Itseä ei kivi haittaisi, mutta poliittiset vastustajat ja toimittajat jaksavat siitä aina muistuttaa.

Siru sandaaliin tuli 7 vuotta sitten, kun Jutta Urpilainen maahanmuuttopolitiikasta käytti sananpartta; "maassa pitää elää maan tavalla." Jo kohta vouhkattiin Urpilaisen mielistelevän rasismin suuntaan. Alkuperäinen kansan viisaus kuului; "talo elää tavallaan". Tämä  jos mikä pitää viisauden, jota kannattaa kunnioittaa niin naapurisuhteissa kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Lisään tähän; "sopu sijaa antaa". Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomessa on yhtä paljon maahanmuuton kannattajia kuin siihen muulla tavalla suhtautuvia.

Hesari otsikoi "SDP rämpii Helsingissäkin epäonnistumisesta toiseen." Juttu käsitteli Helsingin kaupungin valtuuston päätöstä, jossa paperittomien terveyspalveluita laajentamispäätöstä tehdessä SDP:n valtuutetut jakautuivat kahteen osaan. Toinen puoli kannatti laajentamispäätöstä ja toinen puoli olisi siirtänyt päätöksen tekoa kunnes selvitys laajennuksesta olisi valmistunut virkahenkilöiltä.

Hesarin otsikon kirjoittaja rämpii itse kun muistelee entistä päätöksen tekotapaa, jossa muutama vähäisenkin enemmistön omaava määrää mitä vähemmistön pitää nöyrästi toteuttaa myös äänestyksissä. Sellainen demokratia ei mielestäni ole enää tätä päivää. Yhteistä päätöstä tulee hakea, mutta siihen ei pitäisi ketään pakottaa. Pakko ei ole demokratiaa, eikä yhtä hyvää liene olemassakaan.

Päätöksen teon ongelma Helsingissä kuin muuallakin näyttää olevan, että yritetään yhdellä päätöksellä vaikuttaa asioihin, jotka eivät suoraan kuulu päätettävään asiaan. Kun pitäisi päättää paperittomien terveyspalveluista niin siinä on yksi asia. Päätetään siitä, eikä sillä yritetä ratkaista maahanmuutto ongelmaa. Se ratkaistaan kokonaan muilla päätöksillä. Terveyden menetys on yhtä kallis paperittomalle kuin kantaväestölle. Jättämällä paperittomat huonommille terveyspalveluille, osoitamme kypsymättömyyttämme ihmisyyttä ja tasa-arvoa kohtaan.

Demareiden toiminta Helsingin valtuustossa osoitti, että seinät demareilla ovat levällään ja katto korkealla. Pitää muistaa, että ihmiset maahanmuutossakin ovat menossa sallivampaan suuntaan. Demokraattinen ajattelu kuuntelee kansan mielipiteitä. SDP:n kannatus gallupeissa on nousussa. Nyt tarvitaan malttia. Pidetään kiinni vanhasta soveltuvin osin, mutta annetaan mahdollisuus uusille tuulille.