torstai 20. joulukuuta 2018

IKIMUISTOINEN JOULULAHJANI


Aineeton mutta ei aiheeton.
Nelivuotias miehen alku ei sodasta piitannut. Olihan jouluaatto vuonna 1939. Maalaistalo eli arkeaan. Sotilaita oli majoitettu tupaan. Olivat matkalla rintamalle. Saunassa piti käydä, vaikka pelko joulupukin käynnistä sillä aikaa jäyti mieltä. Pukista puhuttiin.  Kaikki näkivät  pojan odottavan pukin tuloa. Sotilaat kyselivät,  joko oveen koputetaan. Ei koputettu. Odotus oli pakahduttaa pienen mielen. Eikö kiltteys riittänyt pukille?
Sinä jouluna ei pukki ehtinyt pojan luo. Onneksi ehti sentään käydä heittämässä paketin eteiseen. Paketissa olivat nilkkasukat. Kauniit mutta ihan liian suuret pienelle miehelle. Piti antaa äidin siskolle. Pettynyt poika oli, surullinenkin, mutta osaansa oli tyytyminen. Silloin joku sotilaista huomasi pienen paketin. Oli kääritty sanomalehteen. Sieltä paljastui sinipunavärikynä. Ikinä ei poika ollut nähnyt mitään näin kaunista. Ja pukki muisti sittenkin pienen miehen. Kynän molemmat päät oli teroitettu. Miten kauniin viivan ne jättivätkään sanomalehden reunaan. Kaksi yötä poika sai pitää kynää tyynynsä alla. Sitten se katosi. Niin kuin sotilaatkin. Monta päivää poika etsi kynää. Turhaan, vaikka äitikin osallistui etsintää.
Vuosikymmeniä myöhemmin kynän katoaminen selvisi pojalle. Kynä oli sotilaan, jolla hänen oli tarkoitus kirjoittaa kotiväelleen. Tätä varten joutui poika luopumaan lahjastaan. Kynästä jäi pojalle ensimmäinen ja pysyvin muisto joulusta. Se on nykysanoilla aineeton joululahja. Miten toivomus, odotus, pettymys, yllätys, ilo ja suru sekä niiden takaa todellisuus voivat nousta aineellista joululahjaa tärkeämmiksi.
Vuosikymmeniä on poika viettänyt joulujaan. Yleensä perheen kesken. Alkuun kohtuullisella niukkuudella. Myöhemmin ehkä ylensyöntiin ja lahjarunsauteen sortuen. Aika ja markkinatalous on ottanut otteeseensa. Koskaan se ei ole vienyt muistoa pojalta ensimmäisestä joulumuistosta ja saamastaan lahjasta, vaikka se paljastuikin lainaksi.
Elämä muuttaa arvoja ja asenteita. Tänä päivänä ei poika odota kaupasta  ostettuja joululahjoja. Ne näkyvät parhaiten eletyssä elämässä. Ei sotaa, ei puutetta. Elämisen viisaus näkyy hyvinvointi yhteiskunnassa. Kunpa ymmärtäisimme ylläpitää sitä ja huolehtia vähäosaista. Se näkyy maksetuissa veroissa, mutta paremmin yhteiskunnan palveluissa kansalaisilleen.
Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta.      

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2018


Tärkeintä on vapaus
Asioita voi pohtia monelta kantilta. Vaikka sanojen merkitykseltä tai kirjoitustavalta. Puhutussa kielessä isän maa ja isänmaa ei juuri erotu toisistaan. Kirjoitustavaltaan niillä voi olla eri merkitys.  Isän maa pohjautuu 1750-luvulla suoritettuun maan isojakoon. Silloin maat jaettiin tavalla, joka näkyy tänäkin päivänä asutuksessa. Talot on rakennettu kauas toisistaan ja yleensä mäelle. Perinnönjaossa voitiin puhua isän maasta.
Isänmaa- sana on tullut korostamaan merkitykseltään jotain suurempaa. Vaikka pohjasana olisi ollut isän maa, niin aikojen saatossa siihen on liittynyt itsemääräämisoikeutta, omaa kulttuuria, hallintotapaa korostavia piirteitä. Parhaiten se näkyy itsenäisyyspäivän vietossa. Niin hyvässä kuin pahassa. Väärin korostunut itsenäisyys näkyy Suomessakin rasismina. Se on asioiden ja niiden merkityksen väärin käyttöä, tietämättömyyttä ja vallan tavoittelua.
Jokaiseen yhteisöön muodostuu oma kulttuurinsa. Tapa elää ja tulla toimeen toistensa kanssa. Sivistykseksi sanottuna sitä voi kuvata malttina järjestää omat ja yhteisön yhteiset asiat niin, että yhteiselo voi syntyä, jossa kaikki viihtyvät. Tämän toteuttamiseksi Suomessa on kehitetty demokraattinen järjestelmä, jota kansanvallaksi kutsutaan. Kansanvalta ei ole enemmistövaltaa vaan demokratiaa, jossa pidetään huolta myös vähäosaisista ja vähemmistöstä. Se on sivistystä.  Huonommillaan kansan valtaa puolustetaan sodalla. Se on ihmisyyden hylkäämistä.
Yksityiselle ihmiselle ja kansakunnallekin tärkeimmäksi asiaksi on noussut vapaus. Aina ja kaikki eivät tätä muista. Syntyy sotia ja yksityinen ihminen rikkoo lakia. Sodassa voi toinen osapuoli menettää vapautensa, mutta voittaja ihmisyytensä. Sodassa saa tappaa, mutta tappajaa ei rangaista. Häntä voidaan palkita. Siviilissä taposta rangaistaan pitkällä vankilatuomiolla. Keskustellaan miten pitkä rangaistus on oikein henkirikoksesta. Siitä voin kirjoittaa henkilökohtaisen kokemuksen perusteella joskus toiste. Keskusteluun voisi nousta näkyvämmin mitä seurauksia voisi tulla voittaja valtiolle sodassa. Sekin keskustelu pitäisi lähteä muulta kuin rasismin pohjalta.
Toivotan itsenäiselle Suomelle onnea ja menestystä. Kiitos menneille sukupolville opistanne miten asioita pitää hoitaa. Ihmiselle tärkeintä on vapaus. Pahinta vapauden menetys.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Mielikuvat ratkaisevat


Hillotolppa ei pure enää.
Gallupeja tule ja mene ja demareilla menee niissä nyt hyvin. Vaalit ovat vasta se paikka, jossa veri punnitaan. Demareiden on syytä varautua vaaleihin ja varoa tekemästä virheitä. Äänestäjät antavat äänensä sen hetkisen mielikuvan mukaan, joka on päällimmäisenä silloin kun astuu äänestyskoppiin.
Suomessa on 5,4 milj. asukasta, joista 4,4 miljoonalla on äänioikeus. On laskettu, että 600000 äänestäjistä on ns. liikkuvia äänestäjiä. Tämä porukka ratkaisee kuka vaalit voittaa ja kuka häviää. Se puolue, joka onnistuu aktivoimaan liikkuvat äänestäjät puolelleen on voittaja. Tähän tarvitaan onnistunutta mielikuvan rakentamista puolueelle myönteisistä asioista. Ei vastustajan moittimista, eikä vastakohtien kärjistämistä.
Joko tulevissa vaaleissa olisi aika unohtaa kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu? Se on ajalta jolloin kerran vuodessa käytiin kaupungissa tai kesäloman aikaan maalla sukuloimassa ja toisiamme "kadehtimassa". Nykyisin liikkuminen ja palvelut ovat yhteneväiset, asuipa kaupungissa tai maalla taajamissa.
Asuinpaikan sijaintiin perustuu osaltaan jako poliittisiin puolueisiin. Maalaisiin tai heihin perhesiteillä kiinni oleviin perustunee kepun asema puoluekentässä. Kaupunkilaiset ovat pääosiltaan palkkatyöläisiä arvoasteikosta riippumatta ja samaistavat itsensä demareihin. Voiko tällaisella jaolla ratsastaa vielä nykyaikana? Mielestäni ei. Siksi vastakkainasettelua harrastetaan tietoisesti, kun vanhat puoluepolitiikan jäärät eivät tätä päivää erota eilisestä. Tai tukeutuvat suuriin uhkiin kuten ilmastonmuutokseen, myrskyihin, tauteihin ja keskilämpötilojen nousuun. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta tavallinen äänestäjä niitä tuskin ajattelee mennessään äänestyskoppiin. Hän rakentaa mielikuvansa itselleen läheisen asian ja mielikuvan varaan ja äänestää sen mukaan.
Suomessa on n. 600000 metsänomistajaa. Heidän jakamisensa maalaisiin tai kaupunkilaisiin ei liene mahdollista. Saman palstan omistajista löytyy kokoomus-, ja kepulaisia, demareista ja vasureista puhumattakaan. Lisäksi heitä asuinpaikan perusteella löytyy Ivalosta Hankoon. Jakamalla ja kärjistämällä ei tulevaisuudessa saa menestystä millään elämän alueella. Ei politiikassakaan. Menestykseen tarvitaan osaamista ja myönteisen mielikuvan rakentamista.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tällaista olen kirjoittanut 7 vuotta sitten


17.11.2011.

Helsingin Sanomissa oli otsikko 16.11.2011: ”Henkilökunnan niukkuus kurittaa Karjaan terveyskeskusta”. ”Carema-yhteistyö voi katketa”.
Samassa numerossa oli otsikko: Ruotsissa nousi skandaali vanhustenhoidosta”.
Teksti osassa kirjoitettiin: ”Omaiset siirtävät vanhuksia nyt muualle ja kaupungit irtisanovat sopimuksiaan Careman kanssa”.
Ruotsia käsittelevässä jutussa ilmoitti valtiovarainministeri Anders Borg aikovansa estää sen, ettei yksityisissä hoitofirmoissa veronmaksajien rahoilla tehdyt voitot siirry sijoitusfirmojen kautta veroparatiiseihin.
Hesarin jutusta käy ilmi, että Carema Caren ja Carema Sjukvårdin omistaa Ambea Holding niminen yhtiö. Sen puolestaan omistavat puoliksi amerikkalainen Kohlberg Kravis Roberts ja Jerseyn saarelle rekisteröity Triton. Viimeksi  mainittu on riskisijoitusfirma, johon ovat sijoittaneet muiden muassa Ikean omistaja Ingvar Kamprad ja Kuntien Eläkevakuutus (Keva).
Suomessa Careman omistaa kokonaan terveydenhoitoyritys Mehiläinen. Sen taas omistaa Ambea Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana aloitti vuoden alusta Mikael Lilius.
Ruotsissa Carema on hyvin tuottava yritys, joka ei maksa veroja Ruotsiin. Voitot siirtyvät omistajiensa korkotuottoina Jerseyn veroparatiisiin.
Keski-Karjalassa Helli – liikelaitos on tukeutunut vahvasti Careman palveluksiin järjestäessään vanhuspalvelujaan. Kustannukset palveluista maksavat keskikarjalaiset veronmaksajat. Näyttää kuin Suomessa Kuntien Eläkevakuutus sijoituksellaan ilmaisisi jotain. Haluaako se tukea riskisijoitusfirma Triton toimintaa vaan etsiä hyväksyntää  vallitsevalle vanhustenhoitosysteemille? Mene tiedä.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Ei insinööristä talikonvarteen


Vallankumouskin on kansanvaltaa
Marko Junkkari oli tehnyt Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen pääministeri Juha Sipilästä yhdeksän sivuisen jutun. Siinä lennettiin Sipilän omistamalla lentokoneella, tehtiin kolmiulotteisella löylykauha, sipaistiin sijoituksia ja siinäpä jutun sisältö, ellei oteta huomioon keskustelua lennonjohdon kanssa. Lento Oulusta Tampereelle tehtiin kolmessa kilometrissä merta seuraillen, joten sekin tehtiin suuremmin maaseudun rauhaa rikkomatta.
Juttua lukiessa tuli mieleen seuraavat eduskuntavaalit. Ketä äänestät, miksi ja missä? Mitkä ovat ne ansiot, joilla Juha Sipilä on saanut maaseudulla asujat äänestämään osakekaupoilla vaurastunutta insinööriä. Minä en ainakaan näe Sipilässä alkiolaisuutta tai niiden asioiden osaamista, joilla maaseudun asukkaiden elinoloja erityisesti helpotettaisiin. Keskustalle tärkeää aluepolitiikka sanaa en ole hänen suustaan kuullut. Ryhtyessään kamppailemaan ammattijärjestöjä vastaan Sipilä kapinetteineen korosti demokratiaa ja vaalien antamaa valtaa hallitukselle ja eduskunnalle säätää lakeja. Monet hänen tukijoistaan korostivat sitä kansanvallaksi. Ja sitähän se todella onkin. Kansanvalta ei ole kuitenkaan sellaista, että vallan saanut saa sitä käyttää valtaa omien mieltymyksiensä mukaan ja osaa jopa vallan antajia vastaan. Tämä Sipilältä on unohtunut. Jos hallitus ja eduskunta kansalaisten mielestä käyttää väärin saamaansa valtaa kansalaiset nousevat vastarintaan. Yksi vastarinnan muoto ovat poliittiset lakot. Ne ovat sallittuja järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Hallitsemattomassa tilanteessa voi syntyä jopa vallankumous joka lienee sekin kansanvallan äärimuoto. Mielestäni pahin demokratian loukkaus Sipilältä tuli, kun hän otti tuekseen persuista eronneet vallanhaluiset, nyttemmin siniset, jatkamaan hallituksessa.
Valta ja elinvoima valuu etelään. Vapaassa yhteiskunnassa sitä on vaikea valtiovallan muuksi ohjata. Osa muutoksesta johtuu ulkomaankaupasta ja maantieteellisen aseman vaikutuksesta siihen. Työpaikat syntyvät etelään. Kansalaiset muuttavat asuinpaikkaansa mieltymyksiensä mukaan. Eduskuntalaitos yrittää tasoittaa vallan jakoa jakamalla Suomen äänestysalueisiin ja jyvittämällä kansanedustajapaikkojen lukumäärän asukkaiden määrällä. Tästä syystä Savo-Karjalasta vähenee yksi kansanedustaja Uudenmaan hyväksi. Sitä en tiedä miksi ehdokas saa valita vaalipiirinsä riippumatta asuinpaikastaan.
Poliittisten puolueiden pitäisi reagoida nykytilanteeseen muuttamalla toimintatapojaan nykyaikaa vastaaviksi. Painotetaanko jäsenkirjan merkitystä, kyläosastoja ja tupailtoja toiminnassa vai etsitäänkö jotain uutta nykyaikaan paremmin sopivaa.