"Suhteilla ja suhteilla" on eroa.

Tämän joulun mietteitä

Veljeni oli 12 vuotta minua nuorempi. Eri vaiheissa tunsin olevani hänelle veli, kaveri jopa isä. Jossain vaiheessa tulimme myös työtovereiksi. Vanhempana pyrin veljeäni ohjaamaan niin käytännön kuin muissakin elämän vaiheissa tuleviin tehtäviin ja töihin. Jopa vaikuttamaan hänen mielipiteisiinsä. Peitellysti, mutta kuitenkin.

Kerran kysyin häneltä mikä hänestä on tärkeintä elämässä. Hän vastasi heti ja empimättä, että oma koti. Sellainen, jossa saa rauhassa olla, eikä tarvitse pelätä mitään ja ketään. Ymmärsin hänen tarkoittaneen kotia, jonka hän itse omistaisi. Hänen haaveensa toteutui myöhemmin. Jopa paljon aikaisemmin kuin minun samasta asiasta.

Minä puolestani sanoin tärkeimpänä asiana elämässä pitäväni hyviä henkilösuhteita. Perustelin kantaani sillä, että aina kun omat kyvyt loppuvat löytyy ystäviä, jotka neuvoillaan tai muuten auttavat eteenpäin. Kerroin veljelleni omasta elämästäni muutaman esimerkin. Hän ei muuttanut kantaansa silloin ja tuskin myöhemminkään.

Tänä jouluna olen hieman muuttanut omaa kantaani elämäni tärkeimmästä asiasta. Tai oikeammin liittänyt siihen syvempää sisältöä luopumatta hyvistä henkilösuhdekäsitteestä. Sanatkin hyvät henkilösuhteet ovat muuttuneet hyviksi ihmissuhteiksi.

Mitä eroa sitten on hyvillä henkilö- tai ihmissuhteilla? Hyvillä henkilösuhteilla pyrin enemmän saamaan kuin antamaan. En kuitenkaan mitenkään itsekkäästi tai etuillen. Hyvillä ihmissuhteilla on paljon laajempi sisältö kuin henkilösuhteilla. Mennään suoraan ihmisyyden ytimeen. Irti materiasta. Tai voi siinä olla antamistakin vähän, mutta kokemista ja tuntemista sitäkin enemmän. Eniten kuitenkin henkistä tuntemista siitä mikä on tärkeää itselle ja toiselle.

Hyviä ystäviä ja hyviä henkilösuhteita on monilla paljon. Niin ehkä minullakin. Hyviä ihmissuhteita löysin itseltäni tänä jouluna muutamia. Aina he ovat olleet, mutta ei ole tullut eriteltyä heitä omiin lokeroihinsa. Eikä olisi tarvinnut tässäkään todistaa, mutta ei se ole pahastakaan.

Hyvässä ihmissuhteessa tuntee tulleensa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Pyyteettä ilman vastiketta. Hyvässä ihmissuhteessa muistetaan toinen ja sen kohde saa enemmän kuin muistaja. Jokainen voi olla hyvä ihmissuhde jollekin toiselle. Siitä saavat hyvän mielen molemmat.

Joulu herkistää. Niin näköjään minutkin. Liikutun herkästi, mutta tiedän, etten perus keljumaisuutta ole menettänyt. Kiitos teille, jotka saivat minut huomaamaan henkilösuhteiden ja ihmissuhteiden eron.

Näillä mennään vuoteen 2016. Hyvää Uutta Vuotta!

Joulukortin korvike

JOULUNA  2015

Kun on viettänyt jouluja lähemmäs sata, on kokenut erilaisia joulun viettotapojakin. On sotaa, puutetta, nousukautta ja nyt sitten tätä. Niiden vertailuun en ryhdy. Jokaisella on ollut aikansa tavat. Yksikään ei ole huonompi toista.

Kaikkiin jouluihin on liittynyt perinteitä ja lahjoja. Hyvän Joulun toivotuksetkin ovat muuttuneet. Tämä kirjoitukseni korvaa perinteiset käyttämäni Hyvän Joulun toivotukset. Kortit, sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot jäävät ainakin tältä joululta käyttämättä. Jokaista lukijaani lähestyn tällä blogi kirjoituksella. Menettelyyni on ns. tavallinen syy. Olen hukannut tai osaltaan jättänyt osoitemuistioni kesäpaikalle.

Muistellessani menneitä jouluja liittyy niihin jokaiseen aikansa kuva. Ensimmäisiin muistoihini joulusta tulee mieleen uskonnollinen joulu. Siteen tulee järjestyksessään lapsen joulu lahjoineen, teinijoulu ensi ihastumisineen, aikuisen joulu perheen perustamisineen ja lopulta perhejoulu omine lapsineen, josta alkaa uusi joulun kierto.

Uskonnollinen joulu tuo mieleen ukin ja kirkonmeiningin radiosta. Oli sota-aika. Lapsijoulu tuo mieleen ensimmäisen joululahjani. Se oli punamusta värikynä. Miten niin värikästä voi ollakaan. Kynää en saanut pitää kuin joulunpyhät. Kynä oli lainassa sotilaalta, joka oli menossa rintamalle. Asia selvisi minulle vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Luulin hävittäneeni kynän. Lapsen joulusta tulee mieleen uudet sukset. Ne tuli lahjana melkein joka joulu. Teinijouluun liittyy tanssin opettelu ja vesikampaus, joka tuppasi pakkasella jäätymään. Ensi rakkauteni, se ei ole salaisuus muilta kun kohteelta itseltään, oli Penttisen Leila Uimaharjun Kivilahdesta. Hänelle lähetin joulukortin monena vuotena. Siksi muistan vielä osoitteenkin. Ensimmäisiin aikuisen jouluun liittyy perheen perustaminen ja kodinperustamislaina.

Eniten muistoja liittyy perhejouluun omien lapsien kanssa. Muistoja on joka lähtöön. Kaikki ovat muistelun arvoisia. Yhtäkään en heittäisi pois. Joulu on aina perheessämme pystytty erottamaan pois arjesta ja lapset on pyritty pitämään joulun keskiössä.

Tämän joulun vietämme uudessa ympäristössä. Kotimme tulee olemaan talvet Taalintehtaalla ja kesät Tohmajärvellä. Näin olemme suunnitelleet. Tiedämme, että aina ei mene niin kuin suunnitellaan. Mutta nyt mennään näillä suunnitelmilla. Joulun vietämme perhepiirissä tyttäremme ja hänen perheensä kanssa. Välimatkaakaan heille on tuskin neljää kilometriä. Laskin tuossa, että porukkaa joulupöytään kertyy 15 henkeä ja eläimet päälle. Tuskin kukaan kärsii yksinäisyydestä.

Jouluna myös hiljennytään. Muistetaan edesmenneitä vanhempia. Heidän työllään ja toiminnallaan ollaan saavutettu paljon siitä hyvästä, josta saamme olla heille kiitollisia. Ihmisen elinkiertoon kuuluu, että vanhemmat ovat kautta aikain tehneet ja toivoneet lapsilleen parempaa mitä heillä itsellään on ollut. Kunpa me kohdaltamme muistaisimme toimia niin kuin meidän vanhempamme. Ja ennen kaikkea muistaisimme edes jälkikäteen olla heille kiitollisia eteemme tehdystä työstä. Siksi olen vuosikymmeniä käynyt vanhempieni, ukkien, mummien ja enoni ja hänen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilän. Kiitos heille. Tänä jouluna olen estynyt käymästä heidän haudallaan. Sytytän kynttilän tänne. Se on ele korjaukseksi käymättä jääneestä haudalla käynnistä. Mutta kiitollisuus on yhtä aito kuin haudalla käydessäkin.

Toivotan blogini lukijoille hyvää ja rauhallista Joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta! Ja tietenkin kiitos menneestä.    

Viikko P-K:ssa julkaistu

Osaamista ja malttia tarvitaan

Pitäisi valmistautua joulun viettoon. Perhekohtaisia traditioita olisi minullakin paljon käytettäväksi. Osalta aika on ajanut niiden ohi ja osasta on pitänyt luopua asuinympäristön muutoksen takia.

Lukijakunnastani minulla ei ole tietoa. Ovatko enemmän uskovaisia vai ateisteja? Siksi lienee parasta, etten paljon linjaltani lähde hötkyilemään joulunakaan. Joulupukkiin uskon ja politiikkaan uskoni palaa pikkuhiljaa kunhan hallitus lopettaa sekoilunsa.

*****

Sekoilua on ollut myös työmarkkina osapuolten taholla. Kun maan hallitus katsoi tehtäväkseen lyödä lusikkansa työmarkkinoiden soppaan, EK ja ammattijärjestöjen SAK, STTK ja Akava ovat yllättyneet housut kintuissa. Kolme viimeksi mainittua hyväksyisivät hallituksen osapuoleksi neuvotteluihin, mutta eivät pakkolakien tekijäksi EK:n tavoitteisiin.

EK:n Jyrki Häkämies hyrisi tyytyväisenä hallituksen pyrkimyksestä tehdä työtä EK:n puolesta. Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua AKT:n Marko Piirainen poltti ensimmäisenä päreensä. Kohta perään STTK:n Antti Palola puhui omituisia näkemyksiä ammattijärjestöjen kykenemättömyydestä hoitaa asioita nykyaikana. Akavasta tyydyttiin maltillisesti tarkkailijan osaan. Vain SAK:n Lauri Lyly hallitsi tunteensa ja tilanteen kuin uskonsa asioiden hoitoon neuvotteluin myös tulevaisuudessa.

******

Johtajina järjestöissään ovat niin Häkämies, Piirainen kuin Palolakin olleet suhteellisen vähän aikaa. Malttamattomuus ja pyrkimys nopeisiin tuloksiin selittänee osaltaan myös heidän toimintaansa. SAK:n Lylyllä on "virkavuosia" kumppaneihinsa verrattuna tuplaten kuin jäseniäkin taustajärjestössään. Hänen toiminnassaan näkyvät selvästi nämä tekijät.

Jotta totuus ammattiyhdistysliikkeen saavutuksista ei unohtuisi laitan tähän lista muistutukseksi nuoremmille ja miksikäs ei vanhemmillekin.

Kahdeksan tunnin työpäivä, viisipäiväinen työviikko, kesäloma, talviloma, lomaraha, sairausajan palkka, ylityökorvaukset, irtisanomissuoja, työttömyysturva ja äitiys- ja vanhempain vapaa ovat kaikki ay-liikkeen saavutuksia. Yksikään näistä "eduista" ei ole tipahtanut pyytämättä ja neuvottelematta työnantajalta. Neuvottelujen jälkeen hallitus on tarvittaessa saattanut neuvottelutulokset lain suojaan. Poikkeuksellisia ja pakottavia lakeja on Suomessa käytetty vain sota-aikaan. Työmarkkina-asioiden ohjauksesta ja pakottamisesta lailla, pitää hallituksen pysyä erossa. Siitä ei hyvää seuraa. Tuntuu kuin malttamattomuus ja kokemattomuus näkyisivät ministereidenkin toimissa.

******

Kirkko on ominut joulun omakseen. Perinteiseen joulun viettoon kuuluu joulukirkko ja käynti hautausmaalla. Hiljentyminen ja jouluevankeliumin kuuleminenkin. Hautausmaalla olen käynyt sytyttämässä kynttilät ja kukkia olen vienyt haudoille muulloinkin kun jouluna. Kirkossa käynti on jäänyt vähiin, vaikka seurakunnan luottamushenkilönä olen toiminut parikymmentä vuotta. Tehtävistä luovuin vuosi sitten.

Kirkko on mielestäni perinteensä vanki. Hyväksyn elämänohjeeksi kymmenen käskyä. Kirkolla on ollut merkittävä osa laillisuuskasvatuksessa ja elämän normituksen ohjauksessa. Kysymys onkin miten pitkään kirkko voi näillä perinteillä menestyä nyky-yhteiskunnassa? Pönöttävätkö papit ja piispat omissa looseissaan?

Toivotan lukijoille rauhallista Joulua ja hyvää Uutta Vuotta!

                                                                      Veijo Tuunanen   

Niitä näitä.

Tohmajärven valtuusto alkaa palailla entisille "hyville" ajoille. Sitä osoitti eilinen äänestys Attendon jalkosopimuksesta. Eli on kunnanjohtaja ja keskusta vastaan muut. Kun pelataan yhden äänen markinaalilla niin on vain ajankysymys jolloin tilanne on muut vastaan kunnanjohtaja ja keskusta. Se aika voi olla aikaisemmin kuin nyt jatkettu sopimus Attendon kanssa pääsee edes alkuun.
Mitä järkeä on mennä tekemään sopimuksia kun entisillä on voimassa oloaikaa rutkalti. Menetetään mahdollisuus luoviin uusiin mahdollisuuksiin, joita tulee vääjämättä esiin uuden soten ja Siun Soten myötä.
Kuka hyötyi nyt ennen aikaisesta jatkosopimuksesta? Ei ainakaan kuntalaiset. Attendo ehkä. Sehän paransi asemiaan tulevassa toimintojen järjestämisturpulenssissä.
Valtuusto ehkä tulevan lain perusteella voi purkaa sopimuksen Attendon kanssa, mutta silloin Attendo voi vaatia korvauksia kunnalta. Sen tähden olisi hyvä, jos sopimusta vastustaneet olisivat liittäneet päätökseen eriävänmielipiteensä.
Tuntuu helpottavalta kirjoitella näistä asioista matkan päästä. Ei tarvitse istua kokouksissa ja yrittää puolustaa näkemyksiään, joita harva kuuntelee ja valtuustossa yhdellä äänellä väheksytään, jopa halveksutaan.
******
Joulu tulla jollottaa. Enää ei näillä vuosilla panikoi joulusta. Telkkarissa vouhotetaan lahjoista ja muista siihen liittyvistä tavallista enemmän.
Paljon töllötintä katsovana olen seurannut ajan muotia. Nyt ovat muodissa ylipitkät kaulaliinat vai huivejako lienevät. Niin naiset kuin miehetkin pyörittävät kurkkunsa ympärille paksun pannan olivatpa sitten ulkona tai sisällä.
Meikäläinen on käyttänyt tuolla tavalla käärittyä kaulaliinaa vain lääkärin määräyksestä. Pannan pyöritys osoittaa toisten perässä juoksemista ja älyllisen kapasiteetin vajaa käyttöä.
******
Toinen asia, jota tulee töllöstä on urheilu. Kaisaa fanitan ja naisurheilijoita yleensä. Yhdessä fanituskohteessa olen tehnyt 180 asteen käännöksen. Se on jääkiekko ja siinä nimeomaan huippujääkiekko.
Kyllä, kyllä muistan, mitä kirjoitin seitsemänkymmentäluvulla Karjalaiseen "Helsingin hallista" palstalle. Se oli sitä aikaa, jolloin jääkiekkokin oli vielä amatööriurheilua pääpiirteiltään. Oli Möllit, Monoset ja Kapaset. No, viime mainittuja riittää vielä Kalpaan ja maajoukkueseenkin.
Mutta kuka on päärttänyt, että televisio lähettää urheiluruudussaan KHL:n NHL:n ja OTK:n ja SOK:n joukkueiden tarpeettomat tilastot tyhjänpäiväisistä asioista. Tuohon listaan lipsahti muutama sinne kuulumaton.
Jos joltain pojan koltiaiselta on polvi kipeä tai ajanut nokkansa seinään, tai onnistunut jopa olemaan kentällä 10 minuuttia, niin mitä lisäarvoa sillä on urheilulle. Tällaiset "tiedot" toistetaan jopa valtakunnan uutisissa. Haloo päättäjät. Missä ovat kotoiset urheilijamme, jotka omalla ajallaan ja kustannuksella puurtavat urheilun eteen. Ottaa päähän, kun vielä kehutaan veromarkoilla kustannetussa TV:ssä montako miljoonaa nämä kansallissankarit hankkivat vuodessa.
Kannatan urheilua. Amatööriurheilua ja ammattiurheiluakin, kunhan se tapahtuu verotelkkarissa katsojan tarpeet huomioden.
******
Kyllä helpotti. Joulun odotusta lukijoille ja itselle autohuollon odotusta.

Vierastan herkkähipiäisyyttä

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliina Koskelo täyttää mielestäni minun arvoasteikolla mitattuna herkkähipiäisyyden kriteerit. On täyttänyt jo pitemmän aikaa.
Lähtiessään EU:hun hän katsoi aiheelliseksi moittia suomalaista poliittista järjestelmää kirjeestä, jonka oli saanut ilmeisesti oikeusministeriltä, mutta jonka takana oli ilmeisesti koko hallitus. Kirjeessä kehotettiin kiinnittämään huomiota harmaaseen talouteen, jota varten hallitus oli antanut korvamerkittyä rahaa.
Tällaista kirjettä Koskelo ei pitänyt asiallisena, koska tuomarit toimivat perustuslain ohjaamina. Mikä ristiriita kirjeen ja perustuslain kanssa harmaata taloutta estettäessä on, jäi ainakin minulle epäselväksi. Joku voi sanoa, etten ole tuomari, ja on tarpeetonta tällaista asiaa ymmärtää, jota korkeimman oikeuden presidentti pitää moitittavana.
******
Korkeimman oikeuden tuomarit, niin kuin oikeuslaitos yleensä, saavat palkkansa valtiolta. Eduskunta ja maanhallitus säätävät lait ja asetukset, joiden varassa tuomio- ja oikeuslaitos työtään tekee. Minun mielestä tuomareilla ei ole itsenäistä valtaa, valita tai jättää tekemättä selaista työtä, jonka valtiovalta on heille osoittanut.
Se, että henkilö, joka pahoittaa mielensä kirjeestä, jolla osoitetaan annettu raha johonkin tehtävään on yli herkkä ohjattavaksi mitenkään. Hän on kertakaikkiaan liian viisas minun ymmärrettäväksi.
*****
Pitää muistaa, että tuomarit ovat jatkuvasti valittaneet rasulssipulaa tehtäviensä hoitoon. Nyt kun varoja heille osoitetaan, tuomareiden ylimmältä taholta loukkaudutaan ja pidetään ilmeisesti jo mainintaa harmaasta taloudesta "ohjauksena".
Vallan kolmijako on hyvä. Yksinkertaisena ihmisenä pidän tärkeänä, että lopulliset lait tekee eduskunta ja niiden toteuduksesta vastaa maan hallitus. Siihen pitäisi Korkeimman oikeudenkin taipua, vaikka eduskunnassa lakeja ovat laatimassa ns. tavalliset ihmiset.
Ja miten on mahdollista, että päätöksiä korkeimmassa oikeudessakin voidaan tehdä äänestäen. Erilaisia mielipiteitä löytyy siis sieltäkin. Onneksi.

TV:stä töllötettyä

Viisi tuntia siihen meni. Enkä juuri viisastunut. Itsenäisyyspäivän vastaanotto pitää vain katsoa. Yhteen menoon olen aikaani turhaan käyttänyt vain Tohmajärven kunnanvaltuuston kokouksessa. Siellä vierähti joskus yli kahdensankin tunnin.
******
Tuostapa tuli mieleen. Tohmajärvellä valtuutetut pelkäävät jäävänsä sivuun lähidemokratian hoitamisesta. Kunnan tehtävät tulevat ratkaisevasti vähenemään kunhan ministeri Vehviläinen saa paperinsa kuntoon.
Siksipä valtuutetut tekivät jo etukäteen aloitteen, ettei valtuutettujen määrää saa laskea 27:stä. Nyt kun vielä, joku tekisi aloitteen, että valtuutettujakaan ei saisi vaihtaa. Ainakaan alkuun.
******
Presidentin itsenäisyyspäivän jännittävin vaihe on kättely. Ja siinä se, kuka onnistuu astumaan daaminsa laahuksen päälle. Monta läheltä piti tilaisuutta oli nytkin. Kun katsoi leninkien oltaimia, olisi kunnon polkaisulla päässyt lööppeihin, sellainenkin henkilö, jonka tunnettavuus rajoittuu lähinnä kotipiiriin.
*****
Panu Rajala näyttää pääsevän helpommin itsenäisyyspäivän juhliin kuin pääsylipuilla kirkkokonsertteihin. Yhteiskunnassa näyttää olevan meneillään käytäntö, jossa presidentinlinnan kynnys on matalampi kuin kirkon kynnys.
******
En tiedä mitä mieltä ovat papit ja piispat asiasta. Piispat tulevat itsenäisyyspäivän vastaanotolle ns. paremmasta ovesta. Toimittajat eivät juuri piispoilta kysy mitään. Alan epäillä, ettei heillä olekaan mitään sanomista. Herää myös kysymys, tarvitaanko piispoja nykyinen määrä ja mitä he muunosan vuodesta touhuavat. 
******
Katsoin, kun unta ei tullut, myös Linnan jatkot. Niissä luvattiin kunnioittaa ohjelmassa Sibeliusta, Olavi Virtaa, Toivo Kärkeä ja Reino Helismaata. Näihin päiviin kun sattuu herrojen 100-vuotis synttärit. 
Eipä juuri kunnioitettu. Räppiä tuli ja esiintyjät toivat omia tuotoksiaan esiin häpeämättä. Ja sovituksilla sotkettiin sekin, joka olisi kunnioittanut kyseisten satavuotiaiden elämäntyötä.
*****
Tämä on niin tätä päivää, niin tätä päivää. Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa.
 

Viikko Pohjois-Karjalassa torstaina

Hyvää ja huonoa puhetta

Pohdin juuri polkeeko kuski ja kulkeeko posti. Tänään on sunnuntai ja torstaihin mennessä voi lakot loppua ja uudet alkaa. Eletään semmoista aikaa. Ja mitä tuovatkaan eteemme pakkolait, jos niihin asti eletään.

Hallitus on ottanut yhteiskunnan muuttamisen tärkeimmäksi tehtäväkseen. Posti valtion omistamana on otettu koekaniiniksi. Postin tehtävät ovat vähenneet, se on myönnettävä ja muutoksia tarvitaan. Mutta se ei edellytä postilaisten lyttäämistä alipalkatuksi paria-luokaksi tai peräti työttömiksi.

Kun pääministeri Sipilä näyttää sallivan vastuuministerinä keinoja kaihtamatta postilaisten "rökittämisen", on ammattiyhdistysväen pakon sanelemana noustava vaikka tukilakoin puolustamaan postilaisia. Sitä varten ovat ammattijärjestöt aikoinaan perustettu.

******

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ilmoitti luopuvansa vasureiden puheenjohtajan tehtävistä. Aamutelevisiossa kohta kysyttiin puheenjohtajaehdokkuutta Lii Anderssonilta ja Aino-Kaisa Pekoselta. Molemmat sanoivat pohtivansa asiaa. Samalla heiltä kysyttiin, mikä on heidän suhteensa kirkkoon ja sitä kautta uskontoon.

Molemmat jättivät kantansa sanomatta ja vetosivat asian olevan henkilökohtaisen. Minä kysyn, eikö kansanedustajalla ja puolueenjohtajalla pidä olla selvä kanta kirkkoon valtiossa, jossa lailla säädetään kirkon asema kansalaisille.

******

Männä viikolla esiintyivät myös Kirsi Piha Ellun Kanoista ja Heidi Marttila Jälkiviisaista TV:ssä. He puhuvat enemmän kuin kysyjä ehtii kysyä. Viisauksia tarvitaan, mutta päälle puhumista ei tarvita. Kuivakin kakku voisi maistua, jos se olisi hyvin tarjottu. Puhujien pitäisi antaa kuulijoiden muodostaa kantansa esitetyistä asioista. Kuulijan aliarvioiminen on politiikkojenkin yleisin virhe.

*******

Malliesimerkki puheen vaikutuksesta tuli, kun kirjallisuuden Finlandian voittaneen Laura Lindsted piti kiitospuheen palkinnostaan. Sisällöltään siinä ei ollut mitään uutta. Hallitusta on arvosteltu lähes samoilla sanoilla jatkuvasti. Sanottavansa ajan ja paikan Lindsted oli valinnut mestarillisesti. Puhe ei jäänyt huomaamatta heiltäkään, jotka tuskin lukevat kuoleman välitilaa käsittelevää Oneironia.

Paula Lindsted tuli mielipiteillään leimatuksi vasemmistoon kuuluvaksi. Minkään puolueen jäsenkirjaa hänellä ei ole. Tarjouksia varmasti tulvii. Sympatisoin Lindstedin esittämiä ajatuksia hänen esiintuomissa asioissa kiitospuheessaan. En siksi, että ne mukailevat omia ajatuksiani, vaan opiksi puhujille yleensä siitä miten tärkeää on valita aika, paikka ja puheen sisältö, kun ne on tarkoitettu vaikuttamaan kuulijoille.

******

Alexander Stubb ajaa hallintorekisteriä lakiin kuin käärmettä pulloon. Se ei ole ihme. Ihme on, että prosentit heittävät häränpyllyä valtionvarainministerin puheissa eduskunnalle puhuessa. 90 %:lla ja 10 %:lla lienee ero asiassa kuin asiassa valtiollakin. Ihme oli, ettei kukaan kansanedustajista puuttunut verekseltään Stubb:in puheisiin. Asiaa oli lehdissä käsitelty jo aikaisemmin. Se ei ole ihme, että Sipilä taas ilmaisi tukensa Stubb:ille. Samalla hän tuli antaneeksi tukensa tulevillekin löysiä puhuville ministereilleen No, sanoihan Stubb, sorry televisiossa. Kenelle lie tarkoitettu. Luulen, että itselleen. On todettava; on aikoja, mutta ei tapoja.

                                                        Veijo Tuunanen. 

KORJAUS. Nimet sakaisin kuin ministerin prosentit.

Edellisessä anteeksi pyytäjäjutun johdosta, joudun nyt itse anteeksipyytäjäksi.
Olin kirjoittanut Raimo Helminen kun olisi pitänyt kirjoittaa Raimo Summanen. Molemmat entisiä huippu kiekkoilijoita, mutta erilaisia luonteiltaan. Helminen sairastelee ilmeisesti vatsaansa ja Summanen "räyhäsi" naisurheilutoimittajille.
Kirjoituksessani ei ollut harkintaa, vaan enemmän harkitsematonta. Lisäksi se tuli omasta päästä.
Pyydän vilpittömästi anteeeksi molemmilta Helmisiltä ja koko lukijakunnaltani. Lopuksi vielä: Sori sille. Näinhän se ministeri Stubbikin pyysi anteeksi.
Sitten jälkiselitykset: Sain tiedon virheestäni vävyltä. Että sekin vielä. Toiseksi oikolukijani osoittui lintsariksi. Kertoo lukevansa juttuni, mutta eihän sitä näytä kuitenkaan tekevän. Itse en omia juttujani ole lukenut enää vuosiin.
Hyvää itsenäisyyspäivää.

Lyhyesti tänään

Tämän viikon anteeksi pyytäjät. Tommi Liimatainen pyysi anteeksi Panu Rajalalta törkeää käytöstään kirkon eteisessä. Syykin selvisi. Katri Helena, jonka kanssa Panu oli ollut naimisissa, mutta Tommi oli ehtinyt vasta seurusteluvaiheeseen.

Alexsander Stubb pyysi anteeksi kansanedustajilta ja varalta koko Suomen kansalta huonoa prosenttilaskutaitoaan. Prosentit olivat tulleet hänen omasta päästään pyytämättä ja ilman tarkastusta. Anteeksipyytöjä Stubb on esittänyt jo useita ja onpa luvannut pyytää anteeksi vielä niin monta kertaa, kun häneltä asiasta kysytään.

Raimo Helminen (ent. kiekkoilija. nyk. valmentaja) pyysi anteeksi naispuolisilta urheilutoimittajilta, kun oli syyttänyt naisia ammattitaidottomiksi ja ulkoisilla avuillaan pätevöityneiksi. Pelaajana Helminen ei pelännyt mitään. Mies näyttää pehmenneen.

Suomen edustushiihtäjät odottavat anteeksipyyntöä Mikko Alatalolta, joka sanoi, etteivät suomalaiset kilpahiihtäjät osaa laskea alamäkejä. Eivät muka osaa ja uskalla. Opettajaksi Mikko esitti Kalle Palanderia. Alatalolla ei taida olla tietoa hiihdosta. Kalle meni hissillä ylös, kun taas murtsikkahiihtäjät joutuvat menemään mäen päälle omin voimin. Kyllä Kallellakin polvet samassa tilanteessa löisivät loukkua.

Otsikoista otettua

Stubbin päälle hyökättiin kahvilassa.
Otsikko lienee yliampuva. Pitäisin jutussa kirjoitettua tapahtumaa kahakkana, jos sinäkään. Mielenilmaus olisi, ehkä sittenkin oikeaan osuvampi.
Mielenilmauksessa heitettiin Stubbin päälle nestettä. Maisteltaessa neste ei osoittunut siksi, miksi sitä pelättiin. Eli heittäjän luomutuotteeksi. Neste todettiin pulkkitavaraksi, jota voi ostaa baareista ja kaupoista lasettain tai pullottain. Luomutuotteeksi ostettu tuote olisi toki muuttunut, jos se olisi saanut kiertää luonnollisen kiertokulkunsa joksi se oli tarkoitettu.
******
Mielenilmauksia, jotka ovat heittoon asti yltäneeet, tunnetaan historiassa lukuisia. On heitetty kengällä. Sitä kutsutaan kengittämiseksi. Jos heitto suoritetaan kakulla, on se kakuttamista. Jos mielenilmaus osoitetaan ministeriin syntyy ongelma. Niin nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Onko kokittaminen ( nesteen kansan käyttämä markkinanimi) riittävä toimenpide, kun heittäjä arvostelee ministeriä kusettamisesta. Mielestä mielenilmaus on suoritettava tapaukseen parhaalla ja tapahtumaan sopivalla nesteellä. Tai jätettävä tekemättä.
******
Panu Rajala: Tommi Liimatainen esti pääsyn Katri Helenan konserttiin.
Syitä Liimataisen menettelyyn voi vain arvailla. Otsikko oli siltä osin vajavainen, koska konserttipaikka oli kirkko. Menettely antaa kuvan, että kirkko on avara ja laaja, mutta kynnys korkea. Kynnyksen nostamista Katri Helenan maineella ryhtyi toteuttamaan manageri Liimatainen. Odotan mitä mieltä kynnyksen nostamisesta ovat papit ja piispat.
Katri Helena on tullut julkisuuteen henkimaailman asioistaan. Ei vähiten yhteyksistään tuonpuoleisiin ja kuolleisiin. Onko kysymyksessä hänen katsomuksensa mukainen toiminta, joka ainakin toistaiseksi ei ole näkynyt kirkossa.
******
Tohmajärvelle puristettiin Katri Helenan raitti. Näkyvimmin yksittäisistä ihmisistä raittia olivat ajamassa kunnanjohtaja, paikkakunnan papit mukaan lukien seurakunnan kirkkoherra. Vastuullisiksi toteutumiseen heitettiin kunnanluottamushenkilöt. Mikä olikin näin. Taustalta löytyi silloin ja niin nytkin manageri Liimatainen, Katri Helenan miesystävä.
Yhtymäkohta tapahtumille voi olla sattuma, mutta yhtähyvin rakennettu. Kärhämöinti kirkossa, Kirkkotien muuttaminen Katri Helenan raitiksi, jota papitkin pitivät hyvänä ja kaikkien näiden yhteisenä tekijänä manageri Tommi Liimatainen.
Kaikkea ne otsikot tuovat mieleen.