Pilkkikeleistä ei tietoakaan.

Tämän päivän tilanne on meidän ikkunasta katsoen tämä. Ei ole tietoa pilkkikeleistä. Ongella olen käynyt parikertaa viikossa. Ahvenia, ja isoja tulee enemmän kuin tarpeeksi. Ilman kalamiehen lisää noin 5 kg/kerta.
 

OTSIKOISTA OTETTU

"Sittenkin suuri kuntauudistus."
Siitähän on lopulta kysymys Suomessa. Soten jälkeen seuraava askel on kuntaluvun vähentäminen. Jos vähänkin ajatellaan loogisesti. Malliin: Kun hypätään veteen, aletaan yleensä uimaan.
*****
"Omistajapolitiikka on tuuliajolla."
Riippuu siitä kenen kohdalta katsotaan. Jos sitä katsoo suuryhtiöiden johtajien kohdalta, niin ei pitäisi olla valittamista. Outokumpukin maksoi parin vuoden ponnistelusta johtajalleen lähtölahjaksi 1,5 milj. euroa. Suurinmaksi osaksi veronmaksajien pussista. Sipilän kohdalta en tiedä, miksi hän puhuu tuuliajosta. Ovatko lähtörahat liian suuria vai pieniä? Vai sitä, ettei ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi omistaohjausvastuuminiserinä asian tilan korjaamiseksi.
*****
"Miten Orpo on onnistunut."
Katsotaan ensin yksikön genetiivissä, miten Orpo taipuu. Onko orpo orvon vai orpo orpon oikein. Onko hän hän, josta lauletaan: Oon orvon osan saanut, on taatto manoil` maannut. j.n.e.
*****
"Tohmajärvi sanoi kyllä Siun sotelle."
Sanojat ovat lähes samat, jotka sanoivat kyllä Hellille, Attendolle ja ikuiselle itsenäisyydelle. Luulisi vähän hävettävän, mutta kun ei hävetä. Kysymyksessä on johtajan ohjaus ja kuuluisa lähidemokratia. Näitä kahta ei Tohmajärvellä vaihdeta vielä pitkään aikaan.
*****
"Ryhdikkäästi maakunnan puolesta."
Kysymyksessä on rauhoittaa "lähidemokratian" puolustajia Siun soten uhalta. Turhaa ja hämäävää kirjoittelua. Totuus on, että seuraava järkevä askel on kuntaluvun vähentäminen. Mitä tekee ylisuuri kuntaorganisaatio, kun sillä ei ole kuin vajaa puolikas nykyisistä tehtävistä. Tärkein ja taloudellisesti suurin tehtävä meni Siun ja miun sotessa.
******
Lainausmerkeillä merkityt ovat otettu tämän päivän lehtiotsikoista. Muu kirjoitus on otettu omasta päästä, niin kuin se kuuluisa kakkuresepti.

Uusi ote kirjoitteluuni

Lienee tunnettua heille, jotka juttujani ovat jaksaneet lukea tällä palstalla ja paperilehdissä, etten ole ollut yksityisten lääkäripalvelujen kannattaja ja vielä vähemmän Helli-hömpötyksen.
Nyt kun Siunsote, vai mikä tälle järjestelmälle tulekaa nimeksi, näyttää toteutuvan siinä muodossa jota olen n. tuhannessa jutussani enemmän tai vähemmän tuputtanut, voin tuntea myötä iloa "soten" nykytilasta.
Jäljelle jää vielä toinen ajatus, joka toteutunee ennemmin tai myöhemmin. Se on se, ettei Pohjois-Karjalaan tarvita kuin yksi kunta. Tai enemmillään kaksi. Uskoen senkin ajatuksen toteutuvan, nyt helpommin, kun "sote" on saatu pois jaloista.
******
Aloitetaan siis uusi osio kirjoitteluuni. Sekin puhtaasti omasta näkövinkkelistä katsoen. Otsikko on: OTSIKOISTA  OTETTU.
Tarkoitus on selailla lehtiä ja ottaa sieltä otsikkotasolta aihe ja ilmaista siitä oma mielipiteeni. Siis hyvin yksinkertaista.
*****
Sitä ennen omakohtainen pelkoni. En polta, alkoholia käytän vain silloin kun sitä on saatavissa ja silloinkin kohtuullisesti, liikun sen minkä pystyn ja pesen hampaanikin kylään lähdettäessä. Pyrin siis elämään tervellisten normien mukaan.
Nyt ollaan menty sille asteelle, että elämisen pienet ilot viedään lopullisesti. Kielletään makkaran ja lihan syönti. Kansalaistottelemattomuuden raja on tässä. Lihaa tulen syömään kuten ennenkin ja makkarasta en luovu. Se kuuluu jokailtaiseen television katseluun ja mainoskatkoihin. Ja sokeri? Tehkää mitä tykkäätte. Voin jo veitte.
******
OTSIKOISTA  OTETTU:

"Ropotti leikkaa satoja sydämiä."
Vai niin. Pari päivää sitten  ropotti sanoi tehostetussa palveluasunnossa vanhuksille päivää ja väänteli itseään. Jos on sama ropotti, niin toivoisin asiaa harkittavan vielä sosiaali- ja terveysministeriössä.
*****
"Soini siivoaa nurkkia,"
Kovin ahtaisiin paikkoihin Soini enää pääsee. Suurimmat "roskat", kuten Sebastian, nurkasta löytyi. Olisi saanut olla nurkassa, mutta kun pyrki keskilattialle, niin luuta heilahti.
******
"Mistä tietää, milloin tuoksuu liikaa?"
Meillä ainakin silloin kun parvekkeen ovi ja keittiön ikkuna lentävät auki.
*****
"Vankiloita ei lakkautetakaan."
Ilouutinen heille, jotka ovat saaneet valtion puolesta huolenpidon tulevaa talvikautta ajatellen. Toisekseen on pidettävä kiinni omista asemista näinä vakavina aikoina.  

Julkaistu tänään Viikko P-K:ssa

Valta tulee kansalta tai ei

         Ukki aikoinaan, kun jokin asia meni sekaisin sanoi, ettei tästä ota selvää turkkilainenkaan. Hän käytti myös turkanen-sanaa kirosanana. Samoin huomasin hänen naapurissa käydessämme tarkkailleen miten siellä eletään ja toimitaan. Otti kaiketi oppia ja varoi virheitä omiin töihinsä.

         Presidentti Sauli Niinistö teki taannoin valtiovierailun Turkkiin. Toivottavasti ei kuitenkaan ota oppia talon rakennukseen. Näyttää kuin ukin ajoista ei oltaisi kovinkaan kaukana asioiden solmuissa.

         Presidentti Recep Tayyip Erdogan rakennutti itselleen talon, jossa on 1150 huonetta. Kyökissäkin on tilaa 650 neliömetriä. Ovissa on korkeutta toistakymmentä metriä ja ikkunoissa paksuutta kestämään keskiraskaat jalkaväkiaseet. Kulta on pääasiallinen pinnoiteväri. Luomuna sekin.

         Kerimäellä on aikoinaan papilla ja kirvesmiehellä menneet jalat ja metrit sekaisin rakennettaessa kirkkoa. Syntyi kirkko, jossa kolehdin keruu olisi tuottoisaa edellytyksellä, että kirkko saataisiin täyteen ihmisistä. Ei kuitenkaan laihialaisia.

         Tämä riittänee tällä kertaa ulko- ja kirkkopolitiikasta.

         *****

         Niin se maailma muuttuu Eskoseni. Yllättäen kuin entiselle tytölle tulleet faksit, jotka pudottivat vallan portailta. Yllättäen demareille tuli myös gallupmenestys. Varttunut väki tiesi kyllä huonoon gallupmenestyksen tulevan muutosta parempaan. Mutta jo nyt? Se oli yllätys useimmalle politiikkaa seuraavalle.

         Tapaus opetti ajan muuttuneen. Toivottavasti demarit ottavat tämän huomioon tulevassa toiminnassaan. Äänestäjät ovat pinnallisempia kuin menneinä aikoina. Silloin puolueuskollisuus ja äänestyskäyttäytyminen periintyi sukupolvelta toiselle. Elin olosuhteetkin periintyivät. Elettiin totutuissa ja vakaissa oloissa. Vain keskusta näyttää elävän agraariin pohjautuvassa vanhassa järjestelmässä. Kysymys on kuitenkin, miten kauan. Järjestelmää tullaan kiikuttamaan. Ja onhan sekin jo nähty.  Köyhät ovat köyhiä ja rikkaat rikkaita. Tämä järjestelmä näyttää pysyvän.

         Demariäänestäjät nyt ja tulevaisuudessa pohjautuvat palkansaajiin. Fyysinen työ on vähentynyt ja työajat muuttuneet perinteisestä seitsemästä neljään systeemistä. Tehdään siistiä sisätyötä epämääräisin työajoin ja jopa etätyönä. Tulevaisuudessa vielä enemmän tietokoneella. Näiden ihmisten työoloista ja palkoista huolehtiminen on tulevaisuudessa demareiden työkenttä.

          ******

         Demareiden tämän hetkinen gallupmenestys perustuu keskustan ja persujen kompurointiin, joka tullee vielä jatkumaan. Sitä ei pidä kuitenkaan jäädä odottamaan. On huomattava myös oma kotikenttä. Siellä on korjaamista. Demarit ovat eläneet enemmän piiri- ja valtakunnantasolla. Alempi paikallistaso on ollut enemmän tai vähemmän rempallaan. Juuri se taso, jolta äänet tulevat ja takaavat ylemmäntason aseman. Sieltä nousevat myös ylemmän tason toimijat aina presidenttiin saakka.

          ******

          Jos Immonen, Saarakkala, Tynkkynen ja Halla-ahokin ovat populismillaan keränneet ääniä perussuomalaisille, niin käyttäytymisellään ja samoilla mielipiteillä, joilla hurmasivat äänestäjiä huolehtivat he persujen kannatuksen laskusta.

         Oman mausteensa tähän soppaan tuo työmies Matti Putkonen. Sangen moninainen historialtaan. Joka siitä on kiinnostunut niin voi "kuuklettaa". Hänen historiastaan löytyy myös pitkäaikainen ammattijärjestötoiminta. Juuri tämän takia Putkonen lienee saanut merkittävän aseman persujen puoluetoimistossa. On annettu äänestäjille kuva vahvasta ammattijärjestömiehestä, joka hoitaa duunareiden asiat puolueessa. Kuva alkaa "kirkastua", kun persut ovat mukana palkansaajien, eläkeläisten ja sairaiden etujen leikkaamisissa. Huippuna pakkolait, joilla rajoitettaisiin demokraattisessa yhteiskunnassa yleisesti vallalla olevaa ja hyväksyttyä sopimisoikeutta. Juuri samoja, joita Putkonenkin oli ammattijärjestöissä rakentamassa.

                                                                              Veijo Tuunanen   

Julkaistu tänään Viikko Pohjois-Karjalassa

Hallituksen arvovalinnat

On vanha sanonta, että puurot ja vellit ovat menneet sekaisin. Ilmeisesti alkuaan sekaisin meno tapahtui vahingossa. Nyt näyttää, että asioita jopa tarkoituksella sotketaan ministerienkin taholta. Ei selvästi puhuta miten ovat asiat. Otan esimerkin Matti Vanhasen ja ministeri Bernerin opetuksesta. He taannoin opettivat meitä yksinkertaisia, että yksityistäminen kilpailu ovat kaksi eri asiaa. Kysymyksessä oli Joensuun seudun raideliikenteen kohtalo.

Kysymys on siitä, että kohta junaan on turha nousta Joensuusta , jos aikoo matkustaa pohjoiseen tai länteen. On epäoleellista keksiä tapahtumalle sopiva nimi. Kysymyksessä on liikenteen lopettaminen näillä rataosilla. Olipa syy mikä hyvänsä, niin kysymyksessä on tässä vaiheessa hallituksen selvä arvovalinta.

*****

Hallituksessa puuhataan "armahduslakia" veroparatiiseista mahdollisesti palautuville sijoituksille. Ymmärrän niin, että kysymyksessä on rikoslain säätämän rangaistuksen armahtaminen tietylle verosuunnitteluporukalle. Kysyn miksi juuri nyt, kun EU:ssa ollaan siirtymässä käytäntöön, jossa näiden verosuunnitteluvarat tulevat julkisuuteen ilman armahduslakiakin. Kysymyksessä on tässäkin tapauksessa hallituksen arvovalinta varakkaiden hyväksi.

Keva:n toimitusjohtaja Jukka Männistö sai kenkää vuoden uurastuksen jälkeen. Siinä samassa hänelle ojennettiin 220000 euroa erorahaa uuden alun alkuun saattamiseksi. Nämä Keva:n asiat kiinnostavat siksi, että siellä pitäisi hoitaa myös meikäläisen eläkerovot. On mielenkiintoista seurata myös sitä, miten PerusS:t hoitavat näiden ylisuurten kädenpuristusten alasajoa. Vielä mitään ei ole ollut tässä suhteessa nähtävissä vaikka lupasivat.

******

Maan hallitus jaksaa kantaa huolta. Taannoin oli Hesarissa otsikko: "Hallitus yrittää saada puun liikkeelle." Konsulttiyhtiö Pöyry tarjoaa omia konstejaan ja ministeri Kimmo Tiilikainen pohtii niitä ja omiaan. Pöyryn konsteista, en muuta tiedä kuin mitä se Tohmajärven veden puhdistamiseksi tarjosi. Vesi on entisellään, ellei pian tätäkin sameampaa.

Lehtijutun mukaan syyksi puun liikkumattomuuteen nähdään metsänomistajien ikä. Keski-ikä on 62 vuotta ja jos joku on onnistunut terveyspalveluista huolimatta elämään yli 75 ikävuoden pysähtyy puun liikkuvuus tyystin. Onneksi ei kuitenkaan puun kasvu, vaikka metsiä ei hoidettaisikaan kuin nuorempana ollessa, todetaan jutussa.

Lukija jo arvanneekin, että olen sivuuttanut edellä olevat ikärajat. Voin todeta, ettei kohdallani ikä ole vaikuttanut puukauppaan. Kaikki on myyty, mitä metsässä on kasvanut ja aina rahat ovat käytetty metsänuudistamiseen ja muuhun humputukseen. Verot on kannettu ja maksettu viimeisen päälle. Verohelpotuksia otan vastaan, mutta sukupuolenvaihdosta en pidä tarpeellisena. Ainakaan vielä.

Kysynkin tässä, pitääkö hallituksen sorkkia taas puukauppaa ja metsän verotusta. Lähetin oman mielipiteeni taannoin Antti Lindmanille. Neuvoin pitämään sordiinoa metsäverotuksen turhista muutoksista. Tukiaisilla häiritään tervettä kapitaalipolitiikkaa, joka pitäisi jo nykyisellään tyydyttää porvarihallitusta.

******

Osaatko huutaa, näytät paljasta pintaasi, olet tatuoitu. Jos tunnet omaavasi nuo ominaisuudet olet TV- juontaja-ainesta. Jos jaksat kehua esitystä sanoilla; ihan mieletön, mikä fiilis, mahtavaa ja jes, jes läpäiset TV-juontajan pääsyvaatimukset. Lisäpisteitä saat, jos pystyt lukemaan esityksen lopuksi katselijoille tarkoitetun kilpailun säännöt.

                                                                  Veijo Tuunanen 

Kiireitä piisaa...ja vastoinkäymisiä.

Vastoinkäymiseni ilahduttavat varmasti lukijoitani. Siksi niistä on syytä kertoa ensimmäiseksi.
Juttu on nimittäin niin, etten ole niitä ykkösluokan tietäjiä tietokoneen käytössä. Niinpä muistitikusta hujahti taivaan tuuliin ensimmäinen näytös käsikirjoituksesta, jota olin väsäämässä.
Turvauduin täkäläisiin asiantuntijoihin, josko tietoneen syöväreistä jotain tekstistäni löytyisi. Ei löytynyt. Tässäpä lujoilleni ilonaihetta alkuun. Ja tähän lukijan viihdyttäminen tällä kertaa loppuikin.
Kuten otsikossa ennakoin, kiirettä pitää. Aion jatkaa kirjoittamista ja olla tarkempi hiiren käsittelyssä. Ei ole ollut tapanani jättää töitäni kesken.
******
Olen pikkuhiljaa alkanut tutustua nykyiseen asuinpaikkaani. Kävin jopa esittelemässä itseni paikallislehden päätoimittajalle. Ja kaikille heille, joita olen onkireissuillani tavannut. 
Ystävällisen uleliaita ovat kaikki olleet. Varmaan ovat ihmetelleet, ja ovatpa kysyneetkin, missä päin Suomea tuommoista murretta väännetään.
Eilen laituriin tuli hieno moottorivene. Siinä oli kaksi vanhempaa pariskuntaa. Keskusteluhan siinä syntyi. Selvisi, että he ovat Espoosta lähtöisin ja minä Tohmajärveltä.
Siitä oitis naishenkilö ehätti sanomaan, että Tohmajärvellähän oli se Katri Helena jupakka. Minä siihen, ennen kuin nainen pääsi jatkamaan mielipidettään, että tuttu juttu minullekin.
Kerroin Katri Helenan olleen sivujuonne koko hässäkässä. Julkisuus syntyi Katri Helenan ymmärille, kun kunnanhallitus aikoi lähteä muuttamaan Kirkkotien osoitteita paikallisten yrittäjien vastuksesta huolimatta. Siihen asian käsittely jäikin. Siirryttiin puhumaan kalastuksesta ja säistä. Ja lopulta hallituksen harjoittamasta politiikasta. He kannattivat sitä. Minä en uutena paikkakuntalaisena ilmoittanut kantaani.
Tänään lähden taas ongelle. Jospa joku alkaa puhua Seppo Rädystä. Fanitan Seppoa ja sen ilmoitan heti alkuun.