Onko etätyö tarpeen koronan jälkeen

 

Työyhteisöjä ei saa pilkkoa

Voiko etätyö jatkua koronan jälkeen? Näyttää kun keskustelu etätyöstä käytäisiin vain työnantajan ja työntekijän kesken heidän tarpeistaan lähtien unohtaen työn sopivuus etätyöksi pitkässä juoksussa. Kärsijöiksi tästä tulevat erityisesti palvelujen tarvitsijat eli tavalliset ihmiset. Erityisesti he, jotka ovat tottuneet henkilökohtaiseen palvelutarjontaan ja omaavat heikot tai olemattomat tele- ja nettipalvelut. Näitähän etätyössä ei juuri tarjotakaan.

Etätyöstä seuraa itsestään palvelutason heikkeneminen. Henkilökohtainen tapaaminen antaa paremman kuvan asian hyväksymisestä tai hylkäämisestä, kuin kylmä paperipäätös. Korostettu ja arvostettu opastus- ja ohjaus mahdolliseen jatkokäsittelyyn jää toteutumatta. Etätyön huonoihin puoliin on laskettava työntekijöiden keskeisen työyhteisön ja sosiaalisen kanssakäymisen puuttuminen. Yhteys omaan esimieheen ja työnjohtoon heikkenee ja lopahtaa kokonaan jos hänkin tekee etätyötä. Tässä muutama ajatus heille, jotka vannovat etätyön nimeen. Etätyö on ehkä ratkaisu koronan ylimenoajaksi, mutta tulevaksi työtekotavaksi siitä tuskin tulee koskaan.

Koronalla eikä etätyöllä voi perustella tapausta, kun kahden ihmisen toimisto tekee etätyötä laskematta asiakasta edes eteiseen, mutta kaikki kolme tapaavat toisensa työajalla marketin hyllyjen välissä. Asia hoitui näinkin, mutta ei tarkoitetulla etätyöstatuksella.

Veijo Tuunanen etätyötä tehnyt jo -50 luvulla.         Taalintehdas

Tohmajärveläistä päätöksentekoa

 

Hyvää paikallishallintoa tarvitaan

Synnyinkuntani Tohmajärvi, jossa olen aktiivisimman 58 vuottani elämästäni viettänyt, kiinnostaa edelleen. Nykyisin talvehdin Etelä-Suomessa, mutta kesät vietän edelleen Pohjois-Karjalan maisemissa. Ehkä juuri tämä antaa vertailupohjaa tohmajärveläisten nykyelämän menon tarkasteluun.

Youtube ja facebook antavat mahdollisuuden tulla liki niin yksityistä ihmistä kuin yhteisöjäkin. Viimeksi alkukesästä tubetin Tohmajärven kunnanvaltuuston kokousta. Ikäväkseni on todettava, ettei kaikki mennyt putkeen, kun kahden ja puolentunnin pakertamisen jälkeen oli edetty vasta esityslistan pykälän 4 käsittelyn loppupuolelle. Oli pakko lopettaa kokouksen seuraaminen ja todeta; en pysty. Käsittelyssä oli edellisen vuoden tilinpäätös. Esittelyn jälkeen olivat ensin ryhmäpuheenvuorot. Keskusta ensimmäisenä ja pitkäpiimäisimpänä. Sitten muut puolueet pituusjärjestyksessä. Paitsi demarit. Heillä ei ollut lainkaan ryhmäpuheenvuoroa. Muut valtuutetut sitä jo kyselivätkin. Ryhmä istui hiljaa. Minua entisenä demariryhmän valtuutettuna tilanne nolotti.

Kyseltyäni kesälomatunnelmissa Tohmajärven Demareiden toiminnasta, en selvää vastausta kysymyksiini saanut. Entisen kaltaisia ryhmäkokouksia ei nykyisin juuri pidetä. Koskivatpa ne sitten kunnallisjärjestöä, valtuusto- tai hallitusryhmää tai lautakuntia. Tehtäviinsä valitut valittavat kiireitään ja vähäisemmät luottamustehtävät jäävät jopa hoitamatta. Näin aprikoi nykytoimintaa veteraani demari.

On todettava, että aikoihin on eletty. Pelättävissä on moisen menon jatkuvan monessa muussakin kunnassa. Ja kunnallisvaalit ovat koht`sillään. Nyt pitäisi olla toiminta vilkkaimmillaan, kun ehdokkaita kuntavaaleihin etsitään. Omakohtaisena kokemuksena tiedän, ettei halukkain ole aina suinkaan kyvykkäin yhteisten asioiden hoitajaksi. Pohjois-Karjalan ja sen kuntien etu ei ole, jos poliittinen valta lipuu paikallisista käsistä. Tai pahimmillaan nukkuvien puolueelle. Ei pidä luottaa demareiden nykyiseen gallupmenestykseen valtakunnan tasolla. Juurilta ne isotkin puut kasvavat.

Mielestäni erilaiset yhden asian tiimoilta pidetyt seminaarit, joita virkahenkilöt ja enemmistönä valtuustossa olevat puolueet näyttävät erityisesti harrastavan, ovat yleisöltä suljettuja ja uhka demokraattiselle päätöksentekojärjestelmälle, jota yleisölle avoimet kunnanvaltuuston kokoukset edustavat.

Pienellä ihmetyksellä seuraan tohmajärveläistä elämän menoa. Kunta rakentaa massiivista sivistyskeskusta. Entiset rakennukset jäävät tyhjilleen. Virkahenkilökunnalla ovat meneillään vaihtoviikot. Jos kunnanvirastossa olisi pyöröovet, muuta tuuletusta rakennukseen ei tarvittaisi. Vakituiset lähtevät ja viransijaiset tulevat tilalle. Muutamilla on jatkuva haku pois Tohmajärveltä. Valtuutettujen mielenkiinto on "oman" kymppitonnin käytöstä. Poistaako vesat polulta, kaislat uimarannalta, kitkeäkö kukkapenkki vai kutoa sukkia sivistyskeskukseen? Toiminnasta, velasta ja rahasta harva näyttää kantavan huolta. Vanha demari Matti Gröhn sanoisi tässä tilanteessa: "Tämä kelkka ei mene mäelle." Minä puolestani: "Mikään hallinto ei nosta yhteiskuntaa, huono sen useimmiten kaataa."