Jos on tolokku ei oo....mlku.

 

Uskottavuus koetuksella

Julkisuuden henkilöstä saa kirjoittaa ja omistakin, jos pysyy Julkisen sanan neuvoston hyväksymissä raameissa. Ylen TV1 Ykkösaamussa esitteli Björn Wahlroos kirjaansa ja itseään. Hän muisteli myös ajankohtaa ja tapahtumia, joista myös minulla on muistikuvat. Mitään niihin lisäämättä tai pois jättämättä. Elettiin pahinta Taistolaisuuden aikaa. Juuri sitä, jolloin nuori Björn makaili kadulla kuin Olokapinalliset. Viime mainittujen  liikennetukkojen nimestä en ole varma. Nykyisten mielenosoittajien toimintaa Wahlroos ei pitänyt viisaana ja omaansa ikään kuuluvana toimintana. Jokainen kadulla liikkuva tajuaa, että kysymyksessä on liikenne este, jonka nykyään korvaa betoniporsas. Tosin ilman melua.

Olen mediassa seurannut Wahlroosin puuhia aina hänen pankkiuransa alusta, jolloin hän huomasi asiakkaiden tuoman hiekkahaitan pankkisalien eteisten lattioihin. Olen nähnyt hänet rantautuvan monijalkaisella jahdillaan vierassatamaan ja kävelyä läheiseen apteekkiin. Nyt kuulin kun hän esitteli miten ilma ja pesi pitäisi yksityistää. Jokainen maksaisi sitten niiden käytöstä. Herra isä kun säikähdin. Minulla on soutuvene ihan vierasvenesataman vieressä. Pesin sitä samalla vedellä, jota Björnin moottorijahti käyttää kulkiessaan paikasta A paikkaan apteekki. Pesuveden hinta on helppo määrittää mutta miten veneeni jäljen kun sitä ei jää sulaan veteen.

Helsingissä 70-luvulla ei voinut olla törmäämättä taistolaisiin. Olen ollut kutsuttuna vieraana taistolaisten häissä. Kuunnellut siellä puheita ja taistelulauluja. Nauttinut hääruuista ja varsinkin juomista. Ja todennut, ettei taistolaisuus tartu, jos on työssä käyvä ja kansakoulun kohtuudella suorittanut. Päällimmäisenä tavoitteena hääpuheissakin oli tavoite sosialisoida maaomaisuus. Verrattiin kun ilma ja vesikin olivat yhteisiä. Ja nytkö jo Björn on kääntänyt kelkkansa. Ilma ja vesi pitäisi yksityistää tai alkuun ainakin säätiöitä. Maatahan hänellä tiettävästi jo onkin. Kun on riittävästi rahaa näyttää pääsevän esittelemään julkisesti ajatuksiaan. Uskottavuuden kanssa onkin jo toinen juttu ja luokka.

Se on kehonkieli johon osana kuuluu vieraskielisten ja monesti tuntemattomien sanojen käyttö. Tätä kieltä käytetään kun tahdotaan näyttää viisaammilta kuin ollaankaan. Kasvojen ilmeitä voi korostaa yksilöllisillä silmälaseilla joiden  vahvuudella ei ole merkitystä. Opitun kehonkielen käytössä tärkeintä ovat kädet. Tämän keinon käytössä Björn Wahlroos nousee mestari luokkaan. Kädet käyvät koko ajan. Ylös, alas, eteen ja sivulle. Ja jokaisen liikkeen välissä kädet ristissä eteen. Sormet ristissä haetaan puheille merkitystä ristillisestä perinteestä. Mutta rajansa kaikella. Wahlroosin uskottavuus kohdallani romahti lopullisesti, kun hän kysyttäessä tehtaiden sijoittumisvaikeuksista Suomen sanoi syyksi energian kalleuden Eurooppaan verrattuna. Eikö hän maksa itse omaa sähkölaskuansa vai puhuu muuten mitä sattuu. Vahingossa tai tarkoituksella.

Ammatin valinta ei ole osunut oikeaan jos on hätäinen. Tai yksioikoinen ja julkisuushakuinen. Mieleen tulee Antti Kurvinen ja hänen harkitsemattomat ulostulonsa toimialansa tiedotuksessa. Hän korostaa olevansa vastuuministeri. Käytännössä hän on toimialaministeri. Varsinainen vastuuministeri on pääministeri ja hänen estyneenä ollessaan hänen varahenkilönsä.

Tällaistakin olen aikoinaan kirjoittanut

 

Itäkultuuri 2040

Veijo Tuunanen

6.7.2008.

 

Mitä on kulttuuri ? ?

Vielä vuonna 1969 painetun tietosanakirjan mukaan kulttuuri oli viljely, sivistys.

Kulttuurihistoria saman kirjan mukaan oli tiede, joka tutki kansojen aineellista ja henkistä kehitystä eri aikoina.

Nyttemmin kulttuuri on kaiketi laajennettu käsittämään kaiken sen minkä ihminen on tehnyt tai tekee. Sivistyksen kanssa sillä ei näytä välttämättä olevan aina mitään yhteyttä.

Puhutaan myös korkeakulttuurista. Se on ihmisen tekemistä, jota ei välttämättä tarvitse kaikkien ymmärtääkään. Ei aina tekijöidenkään.

 

Mitä oli Itäkulttuuri ennen ja sitten 2040?

Muistan Itäkulttuuri Tohmajärveläisittäin vuodesta 1940 lähtien.

Miten maataloudessa elettiin ja mitä tehtiin.

Kulttuuri tuntemukseni rajoittuvat pitkälti alkuun heinäntekoon, kalastukseen, hevosiin ja lehmiin.

Siis maahan ja järveen. Elämiseen ja siinä erikoisesti syömiseen.

Ukin ja isän töihin……

Mutta sen ajan kulttuurissa oli myös erikoisosaamista….

Mestari Pennanen. Taitava veneentekijä ja suutari ym. Syömään kutsu…

Mutta mitä on Itäkulttuuri 2040? Kun katsoo elämän menoa menneenä 70 vuotena uskallan väittää, ettei Tohmajärvellä 2040 viljellä maata, ei kalasteta järvestä, eikä rakenneta puisia veneitä.

Tai sitten kaikki edellä olevat asiat elävät uutta tulemistaan. Semmosta on ennustaminen.

 

Yleistä kulttuuria Tohmajärvellä.

Millaista kulttuurielämää yleisellä tasolla Tohmajärvellä on menneinä  aikoina eletty?

Jos jätetään maatalous- ja kirkollinen kulttuuri pois. Mikä viime mainitulla on ollut suuri merkitys, mutta tarvitsisi oman seminaarinsa niin esiin nousee..

Suokulttuuri…..

Tehdaskulttuuri…

Yleisen tason kulttuuri on ohjautunut pitäjän ulkopuolisista tekijöistä.

Viipuriin saatu rautatieyhteys plussana.

Parikkalan rata toistaiseksi vielä miinuksena.

Venäjän Värtsilän raja alkuun miinuksena, mutta nykyisin mahdollisuutena.

 

Erikoisosaamisen kulttuuri.

Entäpä, jos kulttuuri rajataankin joidenkin alueiden erikoisosaamiseksi?

Onko Katri-Helena tohmajärveläinen kulttuuripersoona osaamisellaan?

Onko Seppo Räty, tohmajärveläinen kulttuuripersoona maailman mestarina?

Ovatko tohmajärveläiset lukuisat oman urheilualansa maailman ja Euroopan mestarit kulttuuri henkilöitä j.n.e.

 

Entäpä juhlavuotta viettävä Maiju Lassila. Renkipoika, opettaja, kirjailija ja toimittaja, joka vakaumuksensa vuoksi menetti henkensä Helsingissä Kruunuvuoren selällä.

Onko Maiju Lassila luova kulttuuripersoona, elämän tarkkailija, joka kirjasi muistiin meidän tohmajärveläisten luonteen piirteet monesti huumorin välityksellä.

Ihalaisen malli oli Murtoilla elänyt Kämäräinen. Laiskan sutjakka isoäitini isä. Tieto on poimittu Kanttura-Lassin lehtikirjoituksesta.

Jos Algot Tietäväinen luokitellaan tohmajärveläiseksi kulttuuripersoonaksi olen minä hänen ansiostaan kulttuurisukua.

Täytän myös Ihalaisen luonteen piirteet. Olen laiska ja helposti höynäytettävissä, vaikka lähtemään Joensuuhun nyt toki jo sytyttimen ostoon.

 

Itäkulttuurissa elävän erikoisluonteenpiirteet?

Ohjaako luonteen piirteet kulttuuria ja mihin suuntaan vuoteen 2040 mennessä?

Toivottavasti ulkopuolta tuleva ja vaikuttava kulttuuri ohjaa tulevaisuudessa luonteen piirteitä enenevässä määrin kuin päinvastoin.

Väitän, että Itäkulttuurissa vaikuttaa liikaa ihmisten heikko itsetunto. Se näkyy kateutena ja toisen panetteluna.  Olisiko syy isojako?

Ja kaikki tietenkin täysin turhaan. Itäkulttuurissa elävä ihminen on jo tänään täysivertainen muissa kulttuureissa elävien kanssa.

Toivottavasti vuoteen 2040 mennessä on sen tajunnut myös itse.

Ideoita on riittänyt minullakin 20 vuotta sitten.

 

Potsi 2003.

 

 

Veijo Tuunanen

1.8.2002.

 

Asia: Potsi-päivä toimikunnan tietoon

 

 

 

Esitän kunnioittavasti, että tulevia vuoden Potsi-päiviä uudistetaan mielenkiinnon säilyttämiseksi yleisön suuntaan ja toimintamotivaation pysymiseksi ja vahvistamiseksi järjestäjien suuntaan.

 

Potsi-päivien teemaksi vuodelle 2003 esitän otettavaksi huumorin.

 

Keskeiseksi tapahtumapaikaksi ohjelman esityksen suhteen tulisi ottaa kesäteatteri.

 

Kesäteatteriin tulisi järjestää kolme tapahtumaa. Perjantai-illan avajaiset, lauantain ohjelmatapahtuma ja sunnuntaipäivän pääjuhla.

Kaikki tapahtumat tulisi sitoa vahvasti huumoriin.

 

Potsitorin ja potsitanssien järjestäminen jää ulkopuoliselle taholle. (yrittäjät)

 

 

Muuta keskusteltavaa:

 

Tohmajärvellä on aikaisemmin toteutettu HYMY  HERKÄSSÄ  tapahtuma, josta on olemassa vielä logo-mallit. Huumoriteema olisi luonnikas jatke hymyteemalle.

 

Tapahtumat tulisi olla tarkasti ennakkoon suunnitellut niin sisällöllisesti kuin ajallisestikin. Ohjelman juonto tulee olla hallinnassa ja välimusiikki iloista ja mukaansa tempaavaa.

 

Ohjelmaan osallistujat etsitään ennakkoon jo talvella. Jos tarvetta ja rahoitusta löytyy, myös halpa ulkopuolinen hupiammattilainen voisi olla mukana. Pääasiassa tukeudutaan pitäjän omiin henkilöihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ohjelma aiheita voisi olla:

 

Lahjattomien laulukilpailu

Pitäjän paras kylähupsu. ( kilpailu kylien kesken)

Naurettavin vaatekerta

Vitsinkerronta

Hullun hauskat sketsit ( teatteriryhmille tai muille)

Kertomukset entisistä Tohmajärven ”persoonista”

Naurettavin naama.

Elämäni suurin ”sikailu”

Ohjelma aiheita mahtuu tähän vielä pitkä litania.

Ohjelman suorittajiksi pitää pyrkiä saamaan pitäjän ja lähiseudun ”julkut”

Esimerkiksi pieni kisailu kiteeläisten ja värtsiläläisten kanssa voisi olla hauska.

 

 

Potsi-päiviä vetämään on valittava pieni mutta tehokas toimikunta sille annetuin valtuuksin. Sitoutuminen tehtävään on ensiarvoisen tärkeää.

Toimikunnan tehtäviin kuuluu ohjelman kokoaminen, esityksistä ja aikatauluista huolehtiminen sekä tiedotus kaikkiin suuntiin, erityisesti mediaan.

 

Toimikunnan käyttöön on syytä varata tietty toteuttamisraha. Samoin kuin kulukorvaukset järjestelyistä syntyneistä kuluista henkilöille.

Rahamäärän suuruutta ajatellessa voinee verrata vuoden 2002 potsi-päiviin osoittuneita kuluja.

Yhtenä rahoituskanavana voisi ajatella perittäväksi tapahtumista pieni sisään pääsy maksu.

 

Edellä esiin tuotu on karkea hahmotelma, eikä muuksi ole tarkoitettukaan. Pohjana ajatuksille se kuitenkin sopinee.

Lopuksi: Huumorin kukka on kaunis kukka, vaikka se kasvaisi kakassa.

"Aika entinen ei koskaan enää palaa...."

 

Päätökset pitää tähdätä tulevaisuuteen

Mikä on Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, apulaisprofessori Markku Jokisipilän motiivi kun hän on kirjoittanut kirjan "Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla?  Hän viittaa Hesarin haastattelussa (30.9) tutkimukseen jota ei nimeä, mutta sanoo mielipiteenään, ettei siinä ole onnistuttu selittämään miksi puoli miljoonaa suomalaista äänestää puoluetta. Samaa tässä saa ihmetellä ilman arvonimiä, asemaa ja tutkimuksia itse kukin. Jokisipilän kirjasta saa maallikko käsityksen, että hän asettuu Perussuomalaisten puolelle mediaa vastaan määrittelemättä kohteita tarkemmin. En tiedä miten itse kukin Jokisipilän kirjaa arvostaa. Minusta se on mielikidekirja, joka tuskin tukee tutkimuksen stadusta. Miksi persuja äänestetään? Ehkä siksi, että meitä äänestäjiä on monta sorttia ja Suomessa on demokratia ja vaalisalaisuus.

Elokapina. On siinä nimi liikenteen häirinnälle ja katuleirinnälle. Ottamatta kantaa asiaan, jonka puolesta he sanovat toimivansa, keinot asian puolesta puhumiseen ovat väärät ja auttamattomasti myöhässä.  Ilmaston muutoksen ja siihen vaikuttamistarpeen ovat huomanneet jo kadulla istujien isovanhemmatkin. Eduskunnassa kiistellään ilmastoon vaikuttamisesta jo täyttä häkää. Ei sitä enää hätätilajulistuksilla enempää saa vauhtiin. Ainoa jarru käsittelyyn näyttävät olevan elokapinalliset itse. Asiaa jumittaa. kun persut eivät saa ministereitä TUOMITSEMAAN elokapinallisten toimintaa. Suomen kieleen on istutettu jo sana haaste. Nyt persut yritti samaa sanalle tuomio. Sanoilla haaste ja tuomio on Suomen kielessä vakiintunut asema oikeuslaitoksessa. Ei tarvita turhaa joka paikassa haastaa ja tuomita turhaan.

Elämme muutosten aikaa niin Keski-Karjalassa kuin Tohmajärvelläkin. Monilta se näyttää unohtuneen. Jopa heiltä, jotka virka- ja luottamushenkilöinä pitäisivät ohjata tätä päivää ja ennakoida tulevaa. Muutokset huomataan jälkikäteen ja silloinkin roikutaan kiinni vanhassa. Poliisien määrärahat puhuttavat tänään. Kerron poliisitilanteen Tohmajärvellä 50-luvulta. Tohmajärvellä oli Tohmajärven-Värtsilän nimismiespiiri ja nimismiehenä Weli Ruuht. Saariossa oli poliisina Mustonen, Värtsilässä Svenks, Tikkalassa Hietala, Uusi-Värtsilässä Huuskonen, Purtovaarassa Tikka ja Kemiessä Vuorikari. Poliisiautoa ei ollut. Ajelivat omilla polkupyörillään. Putkat olivat meillä. Seppä Lassi huolehti "konnista", jotka tullessaan olivat humalassa ja lähtiessään selvin päin. Se oli sitä hyvää kyläpoliisiaikaa. Kuka sitä tänään kaipaa. Terveysasioita hoiti sotien jälkeen piirilääkäri Kalle Ruuskanen kunnes perustettiin kunnanlääkärin virka. Lääkäreitä tuki kaksi terveyssisarta Siiri Varis ja Eija Heikkilä. Molemmat naitiin Tohmajärvelle pysyviksi tehtäviinsä. No, olihan Tohmajärvellä kulkutautisairaala ja kunnalliskoti jota ennen sanottiin vaivaistaloksi. Sotien jälkeen Tohmajärven asukasluku pyöri 10 000 paikkeilla. Nyt Hellin ja Soten aikaan alle 5000. Pankkeja oli Kemiessä 4 kpl syrjäkylillä lisää sama määrä. Kunnanvirkamiehen tehtävät alkuun hoito Ossian Svahn ja luottamushenkilöiksi valittiin vaurain tai syrjäkyliltä polkupyörän omistaja. Näillä pärjättiin, mutta kuka menneitä aikoja kaipaa.

Erityisesti Sote näyttää puhuttavan Keski-Karjalassakin. Haloo! Huomatkaa, että nyt eletään tätä päivää ja ennakoitaan huomista. Vanhassa ei ole viisasta roikkua.